Browsing by Subject "veronkierto"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2023)Euroopan komissio antoi 22.12.2021 direktiiviehdotuksen kuoriyhtiöiden verotustarkoituksiin tapahtuvan väärinkäytön estämiseksi. Direktiivillä pyritään torjumaan sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavia veronkiertoon ja verovilppiin liittyviä käytäntöjä estämällä kuoriyhtiöiden keinotekoista käyttämistä verotuksellisten etujen saamiseksi. Kuoriyhtiödirektiivillä luodaan välineet niiden yhtiöiden tunnistamiseksi, jotka eivät tosiasiassa harjoita mitään taloudellista toimintaa, mutta joilla mahdollistetaan veroetujen siirtyminen yritysten todellisille omistajille, edunsaajille tai konsernille, johon yritykset kuuluvat. Kuoriyhtiödirektiivin kohteena ovat erityisesti Alankomaihin, Luxemburgiin ja Irlantiin sijoitetut holdingyhtiöt, joiden avulla pyritään saamaan verosopimusten ja direktiivien mahdollistamia veroetuja. Siitä huolimatta direktiivillä on vaikutuksia myös suomalaisiin holdingyhtiöihin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin kuoriyhtiödirektiivi vaikuttaa suomalaisiin holdingyhtiöihin ja mitä asioita suomalaisten yhtiöiden on otettava huomioon direktiivin seurauksena. Lisäksi pohditaan kuoriyhtiödirektiviin tarpeellisuutta osana veronkierron vastaista sääntelyä. Kuoriyhtiödirektiivi aiheuttaa suomalaisille yrityksille lisää hallinnollista taakkaa muun muassa sen nykyisistä menettelyistä poikkeavalla raportointivelvollisuudellaan. Jokaisen yhtiön on vähintäänkin arvioitava, kuuluvatko ne direktiivin mukaisen raportointivelvollisuuden piiriin. Direktiiviehdotusta on moitittu muun muassa siitä, että se vaikeuttaa jo ennestään monimutkaista veronkierron vastaista sääntelykokonaisuutta ja siitä, että uutta sääntelyä luodaan ennen kuin aikaisempien verouudistusten tehoa on pystytty kunnolla todentamaan. Kuoriyhtiödirektiivin tarpeellisuutta ei ole pystytty perustelemaan, sillä väliyhteisölainsäädäntö ja tuleva globaali minimiverotus toteuttavat samaa tehtävää.
-
(2023)OECD:n BEPS-hankkeen seurauksena EU:ssa on toteutettu lukuisia uudistuksia aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen estämiseksi, kuten hyväksytty veron kiertämisen estämistä koskeva direktiivi ja laajennettu hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin soveltamisalaa. Kaikista aikaisemmista ponnisteluista huolimatta viimeaikaiset verokriisit, kuten Pandoran paperien tietovuoto ja OpenLux-tutkinta ovat paljastaneet, että kuoriyhtiöitä käytetään yhä aggressiivisessa verosuunnittelussa ja veronkierrossa. Erityisesti monikansallisten konsernien on havaittu perustuvan yrityksiä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia, tavallisesti matalan verotuksen lainkäyttöalueelle vähentääkseen maksettavikseen tulevien verojen kokonaismäärää. Jotta EU:ssa toimivat yhteisöt, joilla ei ole lainkaan tai hyvin vähän taloudellista toimintaa, eivät pääse hyötymään veroeduista tai aiheuttamaan veronmaksajille ylimääräistä taloudellista taakkaa, Euroopan komissio antoi joulukuussa 2021 direktiiviehdotuksen kuoriyhtiöiden väärinkäytön estämiseksi verotuksessa. Direktiiviehdotuksen säännösten tavoitteena on vähentää kuoriyhtiöiden väärinkäytöstä aiheutuneita verotulojen menetyksiä ja veroihin liittyviä väärinkäytöksiä rajat ylittävissä tilanteissa esimerkiksi mahdollistamalla veroviranomaisten pääsyn muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kuoriyhtiöiden tietoihin. Direktiiviehdotuksen avulla jäsenvaltiot kykenevät tunnistamaan EU:ssa sijaitsevat kuoriyhtiöt ja soveltamaan yhteisiä veroseuraamuksia niihin. Tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on selvittää ehdotetun kuoriyhtiödirektiivin keskeinen sisältö ja vaikutus voimassa oleviin säännöksiin sekä arvioida kuoriyhtiödirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi asetettujen toimenpiteiden täytäntöönpanokelpoisuus ja tehokkuus. Erityisenä tavoitteena on selvittää, onko jo olemassa sääntelyä, jolla voitaisiin riittävästi puuttua kuoriyhtiöiden väärinkäyttöön ja siten arvioida direktiivin tarpeellisuus. Tutkielman kohteena oleva kuoriyhtiödirektiivi on vasta ehdotus, jonka lopullisesta sisällöstä ei ole vielä päätetty. Direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa ehdotusta on muun muassa tiukennettava tietyiltä osin, minkä lisäksi direktiiviehdotukseen liittyviä avoimia kysymyksiä on syytä tarkentaa, jotta tulkintaongelmilta vältytään käytännössä. Kuoriyhtiöiden väärinkäyttöä estävän sääntelyn merkittävin ongelma lienee, ettei sääntelyn suhdetta muuhun EU-lainsäädäntöön ole tarkennettu.
-
(2021)Peitellyllä osingonjaolla tarkoitetaan tilanteita, joissa osakeyhtiö siirtää osakkaalleen muun oikeustoimen kuin osingon jakamisen yhteydessä osinkoa vastaavan etuuden sivuuttaen osingonjaon muotovaatimukset. Verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995) ja sen 29 §:ssä säädetään peitellystä osingosta. Jotta peitelty osinko voisi tulla kyseeseen, tulee neljän laissa säädetyn edellytyksen täyttyä. Ensinnäkin etuuden antajana tulee olla osakeyhtiö tai muu yhteisö. Toinen edellytys on, että annetun etuuden tulee olla rahanarvoinen ja etuuden hinnoittelussa on tullut poiketa olennaisesti käyvästä hinnasta. Kolmas edellytys on, että etuuden saajana tulee olla osakas tai tämän omainen taikka yhteisön jäsen. Neljäs ja viimeinen edellytys on, että etuuden saamisen tulee perustua osakkaan osakkuusasemaan. Peitellyn osingon tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat ns. alihinta- ja ylihyvitystilanteet, joihin tutkielmassakin perehdytään. Puhuttaessa peitellystä osingosta ja osakeluovutuksista on keskeistä avata myös käyvän arvon käsitettä. Koska jo peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 §:n säännös edellyttää tavallisesta olennaisesti poikkeavaa hinnoittelua, on tärkeää perehtyä siihen, miten käypä arvo määritellään, sillä säännös rakentuu pitkälti käyvän arvon nojaan. Tutkielma keskittyy osakeluovutuksiin ja niissä esiintyviin mahdollisiin peitellyn osingon ilmentymistilanteisiin. VML 29 §:n 1 ja 2 momenteilla on yhteys osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:ään, jossa luetellaan osakeyhtiön tavat ja tilanteet jakaa varojaan. Osinkojen jakaminen on yksi yhtiön tavoista maksaa sen tuottamaa voittoa yhtiön osakkeenomistajille. Myös omien osakkeiden lunastaminen sekä hankkiminen on yksi osakeyhtiölain 13:1§:n tapa jakaa osakeyhtiön varoja. Peiteltyä osinkoa voi luonnollisesti syntyä myös omien osakkaiden lunastuksessa tai hankinnassa. Oikeus- ja verotuskäytännössä on tehty jako lieventäviin ja raskauttaviin seikkoihin harkitessa VML 29 §:n 2 momentin soveltuvuutta tällaisissa tilanteissa ja tutkielmassa käydään edellä mainittuja tilanteita läpi sekä lisäksi muita osakeluovutuksiin ja peitellyn osingonjaon väliseen suhteeseen liittyviä näkökohtia. Kuitenkin peitellyn osingon soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa ja kokonaisarviota sekä kaikkien laissa mainittujen soveltamisedellytysten täyttymistä.
-
(2021)Peitellyllä osingonjaolla tarkoitetaan tilanteita, joissa osakeyhtiö siirtää osakkaalleen muun oikeustoimen kuin osingon jakamisen yhteydessä osinkoa vastaavan etuuden sivuuttaen osingonjaon muotovaatimukset. Verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995) ja sen 29 §:ssä säädetään peitellystä osingosta. Jotta peitelty osinko voisi tulla kyseeseen, tulee neljän laissa säädetyn edellytyksen täyttyä. Ensinnäkin etuuden antajana tulee olla osakeyhtiö tai muu yhteisö. Toinen edellytys on, että annetun etuuden tulee olla rahanarvoinen ja etuuden hinnoittelussa on tullut poiketa olennaisesti käyvästä hinnasta. Kolmas edellytys on, että etuuden saajana tulee olla osakas tai tämän omainen taikka yhteisön jäsen. Neljäs ja viimeinen edellytys on, että etuuden saamisen tulee perustua osakkaan osakkuusasemaan. Peitellyn osingon tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat ns. alihinta- ja ylihyvitystilanteet, joihin tutkielmassakin perehdytään. Puhuttaessa peitellystä osingosta ja osakeluovutuksista on keskeistä avata myös käyvän arvon käsitettä. Koska jo peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 §:n säännös edellyttää tavallisesta olennaisesti poikkeavaa hinnoittelua, on tärkeää perehtyä siihen, miten käypä arvo määritellään, sillä säännös rakentuu pitkälti käyvän arvon nojaan. Tutkielma keskittyy osakeluovutuksiin ja niissä esiintyviin mahdollisiin peitellyn osingon ilmentymistilanteisiin. VML 29 §:n 1 ja 2 momenteilla on yhteys osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:ään, jossa luetellaan osakeyhtiön tavat ja tilanteet jakaa varojaan. Osinkojen jakaminen on yksi yhtiön tavoista maksaa sen tuottamaa voittoa yhtiön osakkeenomistajille. Myös omien osakkeiden lunastaminen sekä hankkiminen on yksi osakeyhtiölain 13:1§:n tapa jakaa osakeyhtiön varoja. Peiteltyä osinkoa voi luonnollisesti syntyä myös omien osakkaiden lunastuksessa tai hankinnassa. Oikeus- ja verotuskäytännössä on tehty jako lieventäviin ja raskauttaviin seikkoihin harkitessa VML 29 §:n 2 momentin soveltuvuutta tällaisissa tilanteissa ja tutkielmassa käydään edellä mainittuja tilanteita läpi sekä lisäksi muita osakeluovutuksiin ja peitellyn osingonjaon väliseen suhteeseen liittyviä näkökohtia. Kuitenkin peitellyn osingon soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa ja kokonaisarviota sekä kaikkien laissa mainittujen soveltamisedellytysten täyttymistä.
-
(2021)Holdingyhtiöitä käytetään usein yritysryhmissä verosuunnittelun välineenä, jonka avulla yritysryhmä pyrkii optimoimaan veron maksuvelvoitteet tietyissä asuinvaltioissa. Järjestelyiden hyväksyttävyys voi tulla tarkasteltavaksi veronkiertoa koskevissa tilanteissa. Järjestelyiden ensisijainen tarkoitusperä tulee olla puhtaasti taloudellinen, jotta kansalliset veronkiertosäännökset tai väliyhteisölait eivät tule sovellettaviksi. Holdingyhtiöiden substanssivaatimuksen sääntelykehikko on kapea ja tällä hetkellä siitä säädetään kansallisesti väliyhteisölaissa, mutta EU-tasolla substanssivaatimus ilmenee lähinnä oikeuskäytännön kautta. Substanssivaatimuksella tarkoitetaan niitä objektiivisesti ja subjektiivisesti havaittavia elementtejä, joiden perusteella yhtiöllä voidaan katsoa olevan sellaiset edellytykset, jotta se voi harjoittaa tosiasiallisesti itsenäistä taloudellista toimintaa. Kansallisesti holdingyhtiöiden substanssivaatimusta koskevat kysymykset ovat tulleet tarkasteltaviksi tulolähdejakoa koskevissa kysymyksissä. Nämä kysymykset ovat kuitenkin jo oikeushistoriaa, sillä tulolähdejaon poistaminen osakeyhtiöiltä tämän verovuoden alusta muutti aikaisemmin vallinnutta oikeustilaa. Cadbury Schweppes -tapauksessa luotiin ensimmäisen kerran EUT:n oikeuskäytännössä kriteerit holdingyhtiöiden substanssivaatimukselle. Tapauksessa substanssivaatimuksen täyttymisen tarkastelu keskittyi lähinnä objektiivisten kriteerien tarkasteluun. Objektiivisiksi kriteereiksi on yleisesti katsottu oikeuskäytännössä muun muassa yhtiön henkilökunta, kalusto, varat ja tilat. Näiden perusteella tapauksessa arvioitiin objektiivisesti tarkastellen oliko holdingyhtiön toiminta sellaista toimintaa, jota järjestelystä irrallinen yhtiö voisi harjoittaa. Tanskan tapaukset muuttivat aikaisemmin Cadbury Schweppes -tapauksessa luotua oikeustilaa substanssivaatimuksen täyttymisestä. Tapausten perusteella substanssivaatimuksen tarkastelussa tulee myös objektiivisesti havaittavien kriteerien lisäksi tarkastella järjestelyn subjektiivista tarkoitusta, jotta holdingyhtiöiden voidaan katsoa omaavan riittävän substanssin tason. Järjestelyn pääasiallinen tarkoitusperä tulee olla liiketaloudellinen eikä pelkästään veroetujen saaminen, jotta substanssivaatimuksen voidaan katsoa täyttyvän. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella holdingyhtiöiden substanssivaatimuksen kehittymistä nykyiselleen oikeuskäytännön ja lainsäädännön avulla sekä pyrkiä analysoimaan niitä kriteereitä, joiden nojalla holdingyhtiöiden käyttäminen verosuunnittelun välineenä on hyväksyttävää vallitsevassa oikeustilassa. Tutkielmassa tarkastellaan substanssivaatimuksen kehittymisen kannalta tärkeää oikeuskäytäntöä sekä näiden tapausten vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön. Veronkierron ja verosuunnittelun välistä rajanvetoa analysoimalla tuodaan esille ne tilanteet, joiden nojalla holdingyhtöiden käyttäminen osana yritysryhmää on sallittua.
-
(2021)Holdingyhtiöitä käytetään usein yritysryhmissä verosuunnittelun välineenä, jonka avulla yritysryhmä pyrkii optimoimaan veron maksuvelvoitteet tietyissä asuinvaltioissa. Järjestelyiden hyväksyttävyys voi tulla tarkasteltavaksi veronkiertoa koskevissa tilanteissa. Järjestelyiden ensisijainen tarkoitusperä tulee olla puhtaasti taloudellinen, jotta kansalliset veronkiertosäännökset tai väliyhteisölait eivät tule sovellettaviksi. Holdingyhtiöiden substanssivaatimuksen sääntelykehikko on kapea ja tällä hetkellä siitä säädetään kansallisesti väliyhteisölaissa, mutta EU-tasolla substanssivaatimus ilmenee lähinnä oikeuskäytännön kautta. Substanssivaatimuksella tarkoitetaan niitä objektiivisesti ja subjektiivisesti havaittavia elementtejä, joiden perusteella yhtiöllä voidaan katsoa olevan sellaiset edellytykset, jotta se voi harjoittaa tosiasiallisesti itsenäistä taloudellista toimintaa. Kansallisesti holdingyhtiöiden substanssivaatimusta koskevat kysymykset ovat tulleet tarkasteltaviksi tulolähdejakoa koskevissa kysymyksissä. Nämä kysymykset ovat kuitenkin jo oikeushistoriaa, sillä tulolähdejaon poistaminen osakeyhtiöiltä tämän verovuoden alusta muutti aikaisemmin vallinnutta oikeustilaa. Cadbury Schweppes -tapauksessa luotiin ensimmäisen kerran EUT:n oikeuskäytännössä kriteerit holdingyhtiöiden substanssivaatimukselle. Tapauksessa substanssivaatimuksen täyttymisen tarkastelu keskittyi lähinnä objektiivisten kriteerien tarkasteluun. Objektiivisiksi kriteereiksi on yleisesti katsottu oikeuskäytännössä muun muassa yhtiön henkilökunta, kalusto, varat ja tilat. Näiden perusteella tapauksessa arvioitiin objektiivisesti tarkastellen oliko holdingyhtiön toiminta sellaista toimintaa, jota järjestelystä irrallinen yhtiö voisi harjoittaa. Tanskan tapaukset muuttivat aikaisemmin Cadbury Schweppes -tapauksessa luotua oikeustilaa substanssivaatimuksen täyttymisestä. Tapausten perusteella substanssivaatimuksen tarkastelussa tulee myös objektiivisesti havaittavien kriteerien lisäksi tarkastella järjestelyn subjektiivista tarkoitusta, jotta holdingyhtiöiden voidaan katsoa omaavan riittävän substanssin tason. Järjestelyn pääasiallinen tarkoitusperä tulee olla liiketaloudellinen eikä pelkästään veroetujen saaminen, jotta substanssivaatimuksen voidaan katsoa täyttyvän. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella holdingyhtiöiden substanssivaatimuksen kehittymistä nykyiselleen oikeuskäytännön ja lainsäädännön avulla sekä pyrkiä analysoimaan niitä kriteereitä, joiden nojalla holdingyhtiöiden käyttäminen verosuunnittelun välineenä on hyväksyttävää vallitsevassa oikeustilassa. Tutkielmassa tarkastellaan substanssivaatimuksen kehittymisen kannalta tärkeää oikeuskäytäntöä sekä näiden tapausten vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön. Veronkierron ja verosuunnittelun välistä rajanvetoa analysoimalla tuodaan esille ne tilanteet, joiden nojalla holdingyhtöiden käyttäminen osana yritysryhmää on sallittua.
-
(2020)Keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden ja asunto-osakeyhtiöiden osakkaat maksavat yhtiölle yhtiövastiketta, joka on tuloverotuksessa TVL 54 §:n mukainen tulonhankkimismeno. Oikeuskäytännössä muodostuneen vastaavuusperiaatteen mukaan vastike on vähennyskelpoinen osakkaan saamasta vuokratuloista, jos se tuloutetaan kiinteistöyhtiön kirjanpidossa. Jos vastike puolestaan rahastoidaan, sitä ei voida vähentää vuokratuloista, mutta se lisätään osakkeen hankintamenoon. Vastaavuusperiaatteesta voidaan poiketa, jos yhtiölainaosuus maksetaan kertasuorituksena osakkeen luovutuksen yhteydessä tai jos kysymys on VML 28 §:n mukaisesta veron kiertämisestä. Tutkimuksessa huomio kiinnittyy erityisesti pitkäaikaisia menoja varten kerättävään pääomavastikkeeseen, jota kerätään myös kiinteistöyhtiön ottaman yhtiölainan lyhentämiseksi. Tuloutettu pääomavastike mahdollistaa eräissä tapauksissa verosuunnittelun, jossa osakehuoneiston hankintaan käytettävää yhtiölainaa eli käytännössä hankintamenoa voidaan vähentää vuokratuloista. Tuloutettua pääomavastiketta ei kuitenkaan lisätä osakkeen hankintamenoon, joten menettelyn seurauksena maksamatta jäänyt vero käytännössä siirtyy tulevaisuuteen, kun vero aikanaan maksetaan osakkeen luovutusvoitosta. Tutkimuksessa selvitetään KHO:n oikeuskäytännön valossa, millaisissa olosuhteissa pääomavastikkeiden vähentäminen vuokratuloista katsotaan veron kiertämiseksi, ja millaisia seurauksia yleisen veronkiertosäännöksen soveltamisella on siihen, missä määrin pääomavastikkeen vähennyskelpoisuutta rajoitetaan vuokratulojen verotuksessa. Oikeuskäytännön tarkastelulla kartoitetaan sallitun verosuunnittelun ja kielletyn veron kiertämisen rajaa sekä pyritään tämän perusteella ottamaan kantaa myös oikeuskäytännölle toistaiseksi tuntemattomiin tilanteisiin. Tutkimuksen pääasiallinen lähestymistapa on lainopillinen, mutta oikeuskäytännön tarkasteluun sisältyy myös lyhyt empiirinen katsaus yhtiövelkaosuuden suuruuden vaikutuksesta yleisen veronkiertosäännöksen soveltumiseen. Tutkimuksessa arvioidaan myös, miten vahva oikeuskäytännön varassa oleva vastaavuusperiaate on tarkastelemalla eräitä julkaisemattomia tapauksia. Tutkimustulosten tavoitteena on selkeyttää sallitun verosuunnittelun ja veron kiertämisen välistä rajaa verovelvollisen oikeusturvan parantamiseksi. Tutkimuksessa arvioidaan lopuksi vuoden 2019 hallitusohjelmassa esiintyvän kirjauksen mukaista mahdollista yhtiölainan lyhennysosuuden vähennyskelpoisuuden rajoittamisesta nykyisen oikeustilan valossa. Nykyisen oikeustilan lisäksi mahdollista lainsäädäntöuudistusta arvioidaan verotuksen neutraliteetin ja varainsiirtoverotuksessa esiintyvän yhtiölainakäsitteen valossa.
-
(2020)Keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden ja asunto-osakeyhtiöiden osakkaat maksavat yhtiölle yhtiövastiketta, joka on tuloverotuksessa TVL 54 §:n mukainen tulonhankkimismeno. Oikeuskäytännössä muodostuneen vastaavuusperiaatteen mukaan vastike on vähennyskelpoinen osakkaan saamasta vuokratuloista, jos se tuloutetaan kiinteistöyhtiön kirjanpidossa. Jos vastike puolestaan rahastoidaan, sitä ei voida vähentää vuokratuloista, mutta se lisätään osakkeen hankintamenoon. Vastaavuusperiaatteesta voidaan poiketa, jos yhtiölainaosuus maksetaan kertasuorituksena osakkeen luovutuksen yhteydessä tai jos kysymys on VML 28 §:n mukaisesta veron kiertämisestä. Tutkimuksessa huomio kiinnittyy erityisesti pitkäaikaisia menoja varten kerättävään pääomavastikkeeseen, jota kerätään myös kiinteistöyhtiön ottaman yhtiölainan lyhentämiseksi. Tuloutettu pääomavastike mahdollistaa eräissä tapauksissa verosuunnittelun, jossa osakehuoneiston hankintaan käytettävää yhtiölainaa eli käytännössä hankintamenoa voidaan vähentää vuokratuloista. Tuloutettua pääomavastiketta ei kuitenkaan lisätä osakkeen hankintamenoon, joten menettelyn seurauksena maksamatta jäänyt vero käytännössä siirtyy tulevaisuuteen, kun vero aikanaan maksetaan osakkeen luovutusvoitosta. Tutkimuksessa selvitetään KHO:n oikeuskäytännön valossa, millaisissa olosuhteissa pääomavastikkeiden vähentäminen vuokratuloista katsotaan veron kiertämiseksi, ja millaisia seurauksia yleisen veronkiertosäännöksen soveltamisella on siihen, missä määrin pääomavastikkeen vähennyskelpoisuutta rajoitetaan vuokratulojen verotuksessa. Oikeuskäytännön tarkastelulla kartoitetaan sallitun verosuunnittelun ja kielletyn veron kiertämisen rajaa sekä pyritään tämän perusteella ottamaan kantaa myös oikeuskäytännölle toistaiseksi tuntemattomiin tilanteisiin. Tutkimuksen pääasiallinen lähestymistapa on lainopillinen, mutta oikeuskäytännön tarkasteluun sisältyy myös lyhyt empiirinen katsaus yhtiövelkaosuuden suuruuden vaikutuksesta yleisen veronkiertosäännöksen soveltumiseen. Tutkimuksessa arvioidaan myös, miten vahva oikeuskäytännön varassa oleva vastaavuusperiaate on tarkastelemalla eräitä julkaisemattomia tapauksia. Tutkimustulosten tavoitteena on selkeyttää sallitun verosuunnittelun ja veron kiertämisen välistä rajaa verovelvollisen oikeusturvan parantamiseksi. Tutkimuksessa arvioidaan lopuksi vuoden 2019 hallitusohjelmassa esiintyvän kirjauksen mukaista mahdollista yhtiölainan lyhennysosuuden vähennyskelpoisuuden rajoittamisesta nykyisen oikeustilan valossa. Nykyisen oikeustilan lisäksi mahdollista lainsäädäntöuudistusta arvioidaan verotuksen neutraliteetin ja varainsiirtoverotuksessa esiintyvän yhtiölainakäsitteen valossa.
Now showing items 1-8 of 8