Browsing by Subject "verosuunnittelu"

Tutkielma käsittelee valitulle toimijalle (perheyksikkö, johon kuuluu aviopuolisot ja rintaperillisiä) merkityksellisimpiä lainsäädännön asettamia rajoja toteuttaa jäämistösuunnittelua. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sivullisen sekä jäämistösuunnittelussa avustavan asiantuntijan roolien rajoja. Jäämistösuunnittelumarkkinat kukoistavat Suomessa. Jäämistösuunnittelu koetaan yleisesti tarpeelliseksi ja sille verolainsäädännön kautta asetetut rajat vaikuttavat löyhiltä, koska monenlaiset järjestelyt tuntuvat olevan verotuksen näkökulmasta sallittua suunnittelua lainvastaisen veronkierron sijasta. Perintö- ja lahjaverolain veronkiertoa sääntelevä 33a § on tunnusmerkistöltään avoin, ja sen käytännön merkitys on jäänyt vähäiseksi. Näin verolainsäädäntö ei aseta tehokkaasti jäämistösuunnittelutoiminnalle rajoja. Yksityisoikeudellinen lainsäädäntö tarjoaa monia mahdollisuuksia tehdä lakimääräisestä perimyksestä ja lakimääräisestä aviovarallisuussuhteiden järjestämisestä poikkeavia jäämistösuunnittelullisia järjestelyitä, joita myös laajasti hyödynnetään. Riittävän tietotason saavuttaminen jäämistösuunnittelutoimintaan vaikuttavan yksityisoikeudellisen lainsäädännön kokonaisuudesta on työlästä. Jäämistösuunnittelulle pääasiallisia rajoja asettava yksityisoikeudellinen lainsäädäntö on vanhaa, ja se on jakaantunut useisiin lakeihin. Yhteiskunta on muuttunut näiden lakien säätämisestä. Jäämistösuunnittelun lopputulos on monen osatekijän vuoksi epävarmaa. Muuttamalla lainsäädäntöä eli poistamalla jäämistösuunnittelulle asetettuja tiettyjä vanhentuneita yksityisoikeudellisia rajoja voitaisiin vähentää koko jäämistösuunnittelun tarvetta ja parantaa sen lopputuloksen varmuutta. Historia kuitenkin osoittaa, että perusteelliset lainsäädäntömuutokset ovat hitaasti eneneviä, kun taas jäämistösuunnittelutoiminnan määrä kasvaa nopeasti. Ensiapuna tilanteeseen voisivat toimia ohjeet hyvästä ja laadukkaasta jäämistösuunnittelutavasta, joiden noudattamiseen toimija voisi sitoutua. Kuluttajan olisi helpompaa valita luotettava ja osaava jäämistösuunnittelukumppani ohjeisiin sitoutuneiden toimijoiden joukosta. Myös ohjeistuksesta jäämistösuunnittelija ymmärryskyvyn arvioimiseksi olisi hyötyä. Toisaalta testamentin tallettamisjärjestelmän elvyttäminen siten, että tuomioistuin voisi ennakkoon kuulla testamentin tekijää vastaisen varalta tallettamisen yhteydessä, olisi apuna testamenttiriitojen ehkäisyssä ja jäämistösuunnitelman tarkoituksen toteutumisen varmistamisessa.

Lopputyössä käsitellään kasvavan osakeyhtiön ja tämän osakkaiden tuloverotusta, sekä kartoitetaan tuloverotuksessa olevia tulonsiirron mahdollisuuksia ja rajoja. Lopputyössä selvennetään osittain mutkikasta lainsäädäntöä, joka koskee osakeyhtiöiden ja niiden osakkaiden tuloverotusta. Tutkielmaa lähestytään lainsäädäntöä, oikeustapauksia, viranomaisohjeita ja oikeuskirjallisuutta koskevalla analyysillä, ja pyrkimyksenä on selventää tuloverotukseen liittyviä seikkoja sekä vertailla osaltaan eri yritysmuotojen etuja ja heikkouksia erilaisissa liiketoimintaolosuhteissa. Samaten vertaillaan erilaisia menetelmiä, joilla liiketoiminnan tulosta voi siirtää operatiivisesta yhtiöstä toiseen tai yhtiön omistavalle emoyhtiölle taikka yksityishenkilölle. Lisäksi puidaan osakeyhtiön nettovarallisuuden merkitystä osingonjaossa ja korostetaan tiettyjä seuraamuksia, jotka saattavat seurata vilpillisestä menettelystä verotuksessa.

Euroopan komissio antoi 22.12.2021 direktiiviehdotuksen kuoriyhtiöiden verotustarkoituksiin tapahtuvan väärinkäytön estämiseksi. Direktiivillä pyritään torjumaan sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavia veronkiertoon ja verovilppiin liittyviä käytäntöjä estämällä kuoriyhtiöiden keinotekoista käyttämistä verotuksellisten etujen saamiseksi. Kuoriyhtiödirektiivillä luodaan välineet niiden yhtiöiden tunnistamiseksi, jotka eivät tosiasiassa harjoita mitään taloudellista toimintaa, mutta joilla mahdollistetaan veroetujen siirtyminen yritysten todellisille omistajille, edunsaajille tai konsernille, johon yritykset kuuluvat. Kuoriyhtiödirektiivin kohteena ovat erityisesti Alankomaihin, Luxemburgiin ja Irlantiin sijoitetut holdingyhtiöt, joiden avulla pyritään saamaan verosopimusten ja direktiivien mahdollistamia veroetuja. Siitä huolimatta direktiivillä on vaikutuksia myös suomalaisiin holdingyhtiöihin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin kuoriyhtiödirektiivi vaikuttaa suomalaisiin holdingyhtiöihin ja mitä asioita suomalaisten yhtiöiden on otettava huomioon direktiivin seurauksena. Lisäksi pohditaan kuoriyhtiödirektiviin tarpeellisuutta osana veronkierron vastaista sääntelyä. Kuoriyhtiödirektiivi aiheuttaa suomalaisille yrityksille lisää hallinnollista taakkaa muun muassa sen nykyisistä menettelyistä poikkeavalla raportointivelvollisuudellaan. Jokaisen yhtiön on vähintäänkin arvioitava, kuuluvatko ne direktiivin mukaisen raportointivelvollisuuden piiriin. Direktiiviehdotusta on moitittu muun muassa siitä, että se vaikeuttaa jo ennestään monimutkaista veronkierron vastaista sääntelykokonaisuutta ja siitä, että uutta sääntelyä luodaan ennen kuin aikaisempien verouudistusten tehoa on pystytty kunnolla todentamaan. Kuoriyhtiödirektiivin tarpeellisuutta ei ole pystytty perustelemaan, sillä väliyhteisölainsäädäntö ja tuleva globaali minimiverotus toteuttavat samaa tehtävää.

Tämä tutkielma keskittyy tarpeeseen muuttaa kansainvälistä verojärjestelmää erityisesti digitaalisten liiketoimintamallien kannalta. Digitalisaatio on mahdollistanut sen että, yritykset voivat tarjoat palveluitaan pelkästään internetin välityksellä. Tämän lisäksi, digitalisaation takia monikansalliset yritykset voivat suunnitella veronsa niin, että yrityksen voitot välttävät verotuksen kokonaan tietyissä maissa. OECD:n BEPS-projekti on luonnostellut sääntöjä Pilari I-hankkeessa verotusoikeuden uudelleenjakamiselle kansainvälisesti. Tämä tutkielma keskittyy ehdotettuihin sääntöihin voitonjaon jakamisesta markkinavaltioihin osalta. Tutkielma pyrkii analysoimaan Pilari 1:n sääntöjä liittyen arvonmuodostukseen yritysten digitaalisissa liiketoimintamalleissa erityisesti, kun arvonmuodostus perustuu käyttäjätietoihin, mainostamiseen verkossa ja pilvipalveluihin. Tämä tutkielma vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen. Ensimmäinen tutkimuskysymys pyrkii selittämään miten uudet digitaaliset liiketoimintamallit luovat arvoa yritykselle. Toinen tutkimuskysymys kuvailee yksityiskohtaisesti Pilari I:den liikevaihdon muodostumisen määrittelysääntöjä liittyen käyttäjätietoihin, mainostamiseen verkossa ja pilvipalveluihin. Viimeiseksi tutkielma käy läpi Pilari I:den vaikutukset digitalisiin yrityksiin. Tutkielma tärkein johtopäätös on se, että Pilari I:den liikevaihdon muodostumisen määrittelysäännöt ovat yrityksille erittäin työläät noudattaa ja kyseiset säännöt tarvitsevat vielä uudistamista monella osa-alueella.

Holdingyhtiöitä käytetään usein yritysryhmissä verosuunnittelun välineenä, jonka avulla yritysryhmä pyrkii optimoimaan veron maksuvelvoitteet tietyissä asuinvaltioissa. Järjestelyiden hyväksyttävyys voi tulla tarkasteltavaksi veronkiertoa koskevissa tilanteissa. Järjestelyiden ensisijainen tarkoitusperä tulee olla puhtaasti taloudellinen, jotta kansalliset veronkiertosäännökset tai väliyhteisölait eivät tule sovellettaviksi. Holdingyhtiöiden substanssivaatimuksen sääntelykehikko on kapea ja tällä hetkellä siitä säädetään kansallisesti väliyhteisölaissa, mutta EU-tasolla substanssivaatimus ilmenee lähinnä oikeuskäytännön kautta. Substanssivaatimuksella tarkoitetaan niitä objektiivisesti ja subjektiivisesti havaittavia elementtejä, joiden perusteella yhtiöllä voidaan katsoa olevan sellaiset edellytykset, jotta se voi harjoittaa tosiasiallisesti itsenäistä taloudellista toimintaa. Kansallisesti holdingyhtiöiden substanssivaatimusta koskevat kysymykset ovat tulleet tarkasteltaviksi tulolähdejakoa koskevissa kysymyksissä. Nämä kysymykset ovat kuitenkin jo oikeushistoriaa, sillä tulolähdejaon poistaminen osakeyhtiöiltä tämän verovuoden alusta muutti aikaisemmin vallinnutta oikeustilaa. Cadbury Schweppes -tapauksessa luotiin ensimmäisen kerran EUT:n oikeuskäytännössä kriteerit holdingyhtiöiden substanssivaatimukselle. Tapauksessa substanssivaatimuksen täyttymisen tarkastelu keskittyi lähinnä objektiivisten kriteerien tarkasteluun. Objektiivisiksi kriteereiksi on yleisesti katsottu oikeuskäytännössä muun muassa yhtiön henkilökunta, kalusto, varat ja tilat. Näiden perusteella tapauksessa arvioitiin objektiivisesti tarkastellen oliko holdingyhtiön toiminta sellaista toimintaa, jota järjestelystä irrallinen yhtiö voisi harjoittaa. Tanskan tapaukset muuttivat aikaisemmin Cadbury Schweppes -tapauksessa luotua oikeustilaa substanssivaatimuksen täyttymisestä. Tapausten perusteella substanssivaatimuksen tarkastelussa tulee myös objektiivisesti havaittavien kriteerien lisäksi tarkastella järjestelyn subjektiivista tarkoitusta, jotta holdingyhtiöiden voidaan katsoa omaavan riittävän substanssin tason. Järjestelyn pääasiallinen tarkoitusperä tulee olla liiketaloudellinen eikä pelkästään veroetujen saaminen, jotta substanssivaatimuksen voidaan katsoa täyttyvän. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella holdingyhtiöiden substanssivaatimuksen kehittymistä nykyiselleen oikeuskäytännön ja lainsäädännön avulla sekä pyrkiä analysoimaan niitä kriteereitä, joiden nojalla holdingyhtiöiden käyttäminen verosuunnittelun välineenä on hyväksyttävää vallitsevassa oikeustilassa. Tutkielmassa tarkastellaan substanssivaatimuksen kehittymisen kannalta tärkeää oikeuskäytäntöä sekä näiden tapausten vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön. Veronkierron ja verosuunnittelun välistä rajanvetoa analysoimalla tuodaan esille ne tilanteet, joiden nojalla holdingyhtöiden käyttäminen osana yritysryhmää on sallittua.

Keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden ja asunto-osakeyhtiöiden osakkaat maksavat yhtiölle yhtiövastiketta, joka on tuloverotuksessa TVL 54 §:n mukainen tulonhankkimismeno. Oikeuskäytännössä muodostuneen vastaavuusperiaatteen mukaan vastike on vähennyskelpoinen osakkaan saamasta vuokratuloista, jos se tuloutetaan kiinteistöyhtiön kirjanpidossa. Jos vastike puolestaan rahastoidaan, sitä ei voida vähentää vuokratuloista, mutta se lisätään osakkeen hankintamenoon. Vastaavuusperiaatteesta voidaan poiketa, jos yhtiölainaosuus maksetaan kertasuorituksena osakkeen luovutuksen yhteydessä tai jos kysymys on VML 28 §:n mukaisesta veron kiertämisestä. Tutkimuksessa huomio kiinnittyy erityisesti pitkäaikaisia menoja varten kerättävään pääomavastikkeeseen, jota kerätään myös kiinteistöyhtiön ottaman yhtiölainan lyhentämiseksi. Tuloutettu pääomavastike mahdollistaa eräissä tapauksissa verosuunnittelun, jossa osakehuoneiston hankintaan käytettävää yhtiölainaa eli käytännössä hankintamenoa voidaan vähentää vuokratuloista. Tuloutettua pääomavastiketta ei kuitenkaan lisätä osakkeen hankintamenoon, joten menettelyn seurauksena maksamatta jäänyt vero käytännössä siirtyy tulevaisuuteen, kun vero aikanaan maksetaan osakkeen luovutusvoitosta. Tutkimuksessa selvitetään KHO:n oikeuskäytännön valossa, millaisissa olosuhteissa pääomavastikkeiden vähentäminen vuokratuloista katsotaan veron kiertämiseksi, ja millaisia seurauksia yleisen veronkiertosäännöksen soveltamisella on siihen, missä määrin pääomavastikkeen vähennyskelpoisuutta rajoitetaan vuokratulojen verotuksessa. Oikeuskäytännön tarkastelulla kartoitetaan sallitun verosuunnittelun ja kielletyn veron kiertämisen rajaa sekä pyritään tämän perusteella ottamaan kantaa myös oikeuskäytännölle toistaiseksi tuntemattomiin tilanteisiin. Tutkimuksen pääasiallinen lähestymistapa on lainopillinen, mutta oikeuskäytännön tarkasteluun sisältyy myös lyhyt empiirinen katsaus yhtiövelkaosuuden suuruuden vaikutuksesta yleisen veronkiertosäännöksen soveltumiseen. Tutkimuksessa arvioidaan myös, miten vahva oikeuskäytännön varassa oleva vastaavuusperiaate on tarkastelemalla eräitä julkaisemattomia tapauksia. Tutkimustulosten tavoitteena on selkeyttää sallitun verosuunnittelun ja veron kiertämisen välistä rajaa verovelvollisen oikeusturvan parantamiseksi. Tutkimuksessa arvioidaan lopuksi vuoden 2019 hallitusohjelmassa esiintyvän kirjauksen mukaista mahdollista yhtiölainan lyhennysosuuden vähennyskelpoisuuden rajoittamisesta nykyisen oikeustilan valossa. Nykyisen oikeustilan lisäksi mahdollista lainsäädäntöuudistusta arvioidaan verotuksen neutraliteetin ja varainsiirtoverotuksessa esiintyvän yhtiölainakäsitteen valossa.

Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiön tuloverotukseen liittyvän verosuunnittelun yhtiöoikeudellisia rajoja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia vaatimuksia johdon fidusiaariset velvollisuudet asettavat osakeyhtiön verosuunnittelua koskevalle päätöksenteolle. Tutkielmassa otetaan kantaa myös johdon fidusiaaristen velvollisuuksien kohteeseen ja pohditaan verosuunnittelun hyväksyttävyyttä sekä yhtiön että sen osakkeenomistajien näkökulmasta. Tutkielman pääasiallisena tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös liiketaloudellista sekä oikeushistoriallista metodia, ja tämän vuoksi tutkielman tarkastelunäkökulma on poikkitieteellinen. Keskeisenä lähdeaineistona hyödynnetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, virallislähteitä sekä kansallista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta ja muuta akateemista kirjallisuutta. Tutkielmassa havaittiin, ettei osakeyhtiön verosuunnittelulle voida määrittää selkeitä yhtiöoikeudellisia rajoja osakeyhtiölain nojalla. Verosuunnittelun yhtiöoikeudellinen hyväksyttävyys muodostuu tilannekohtaisesti yhtiön voiton tuottamisen tarkoituksen kautta, ja tällöin keskeisessä roolissa on erityisesti yhtiön sidosryhmien odotukset suhteessa verojen minimoimiseen ja näiden vaikutus yhtiön julkiseen kuvaan. Johdon fidusiaariset velvollisuudet puolestaan asettavat vaatimuksia erityisesti verosuunnittelua koskevalle riskiarviolle. Keskeisenä johtopäätöksenä tutkielmassa on se, ettei johto vastaa verosuunnittelua koskevan päätöksen epäonnistumisesta, kunhan verosuunnittelun tavoitteena on ollut yhtiön edun edistäminen, sitä koskevassa päätöksenteossa on menetelty huolellisesti ja toimenpiteiden mahdollisista seurauksista on tehty riittävä riskiarviointi. Korostunut huolellisuus voidaan kuitenkin nähdä perusteltuna vaatimuksena päätöksenteossa, erityisesti verosuunnittelun hyväksyttävyyteen liittyvien kysymysten ajankohtaisuuden vuoksi.