Browsing by Subject "vesi"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan roomalaisen kirjailijan, Gaius Plinius Secunduksen (Plinius vanhempi), kirjoittamaa 37-osaista ensyklopediaa nimeltä Naturalis Historia. Tutkielman materiaalina on käytetty teoksen toista kirjaa, joka käsittelee kosmologiaa ja maailmankaikkeutta, ja sieltä on poimittu runsaasti esimerkkitekstejä. Tekstit käsittelevät maailmaa yleisesti, auringon- ja kuunpimennyksiä, tuulia, maanjäristyksiä, tuliperäisiä alueita, tulia ja niihin liittyviä välillisiä ilmiöitä. Jokaisen luonnonilmiön kohdalla on myös selvitetty, minkälaisia antiikin ajan enteitä ja uskomuksia niihin liittyy. Tutkielman tavoitteena on selvittää Plinius vanhemman käsityksiä maasta, maapallosta, sen muodosta ja sijainnista universumissa. Tavoitteena on myös analysoida, minkälaisina tapahtumina Plinius vanhempi tulkitsee erilaiset luonnonilmiöt ja millä argumenteilla hän kuvailee näiden ilmiöitten syntymistä. Tutkielmassa sivutaan myös käsitteitä “jumaluus” ja “äitimaa”, ja näiden ihmisille tarjoamia hyötyjä ja haittoja. Moraalifilosifan kannalta on otettu mukaan käsitteet avaritia ja luxuria, joiden osalta Plinius arvioi kriittisesti ihmiskuntaa ja sen toimintaa. Pliniukselta valitun tutkimusmateriaalin perusteella on tehty joitain yleistyksiä. Auringon ja kuun toiminnat maapallon eri ilmiöitä ohjaavina voimina on kiistatonta Pliniuksen antamien esimerkkien perusteella. Naturalis Historian kansantajuinen esittämistapansa vähentää luonnonilmiöihin liittyvää taikauskoa, ja syntyvien enteiden tulkinta ei aina pääty siihen, että enteet olisivat pahoja. Käsitteiden avaritia ja luxuria pohdinta luovat terveen moraalisen käsityksen ihmiskunnan omasta toiminnasta luontoäidin ihmisille tarjoamista lahjoista. Plinius tulkitsee maailman koostuvan kahdesta päätekijästä, jotka ovat terra ja caelum. Näihin sisältyvät käsitteet luonto ja jumala. Kyse on näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja tasapainosta. Vuorovedet ovat kuun aikaansaamia ilmiöitä, jotka yhdessä auringon ja kuun kanssa luovat maailmaan aikasidonnaisen ja säännöllisen kiertokulun. Käsitys maailmasta suljettuna tilana tulee esiin maanjäristysten ja tuulien kohdalla, mutta Pliniuksen tietämättömyys luonnonilmiöiden todellisista syntymekanismeista on silmiinpistävää. Tuliperäisyyden ja tulet Plinius liittää antiikin ajan uskonnollisen mailman kanssa ja tulkitsee oman aikansa tietämyksen perusteella kyse olevan kyseessä joko jumalan vihan tai ihmisen ahneudellaan luonnolle aiheuttaman epätasapainon.

Aim of this study is to develop biogeochemical exploration methods for cobalt. Several different samples were collected from study area, analyzed, and compared to each other. This study took place at Rautio village at North Ostrobothnia and more accurately over the Jouhineva mineralization. Jouhineva is well-known high-grade cobalt-copper-gold mineralization. Elements examined in this study are cobalt, copper, arsenic, zinc, selenium, and cadmium. Samples were collected from three different study profiles from the area. From these three profiles samples collected are: soil, pine, lingonberry, birch, rowan, and juniper. Water samples were collected around the study area from every location possible. Soil samples were analyzed with four different methods: Ionic leaching, aqua regia, weak leaching and pXRF. Ionic leaching and aqua regia had both elevated concentrations of cobalt, but in different locations depending on study profile. Ionic leaching detects rising ions from the ore and therefore elevated concentrations are found at different locations compared to aqua regia. Aqua regia results proved how different orientation of study profile, direction of the ore and glacial flow can affect to the anomalies of elemental concentration. Profile-2 was oriented differently to ore and glacial flow than Profile-1, and therefore elevated concentrations of cobalt and copper were not drifted away from the ore on Profile-2 like they were on Profile-1. Aqua regia and pXRF have very similar copper, arsenic and zinc results. Pine and lingonberry turn out to be the most promising plant species applied for cobalt exploration, and rowan appears to be most suitable for copper exploration. Lower detection limit could significantly improve pine analyses as exploration method and more extensive sampling could remove some of the uncertainties about the method. Lingonberry samples have elevated concentration of copper and arsenic. Birch and juniper produced somewhat unclear results. Despite this, cobalt and copper concentrations in birch leaves were elevated when compared to concentrations found in other studies. In addition to this birch is suitable for arsenic exploration. Juniper had elevated copper concentration in the study area compared to other studies. Water samples collected from the Jouhineva area yielded concentrations of cobalt, copper and arsenic that were above the average concentration in the Kalajoki area waters. Copper and arsenic were above the average concentration of the Kalajoki area in every sample collected from the study area. Cobalt was above the average concentration in all samples that were not collected directly from the pond formed in the old test mine. Zinc concentration was below the average limit in all samples collected from the area. Zinc concentration in the water samples collected from the pond is significantly lower compared to the other samples collected from the area.

Since 1975, information on foodborne outbreaks has been collected systematically in Finland. In 1997, Finland introduced national reporting system on food and waterborne outbreaks. Working groups for foodborne outbreak investigation set up by municipalities are responsible of notifying The National Institute for Health and Welfare of suspected foodborne outbreaks. During 2004-2008, 359 notifications on food and waterborne outbreaks were sent to The National Institute for Health and Welfare. The notifications were analyzed according to time, geographical distribution, suspected source and cause, scene of the outbreak, authority responsible of the investigation and epidemiologic studies among others. Most of the notifications originated from suspected outbreaks in May. Outbreaks were most frequently reported from Hospital District of Helsinki and Uusimaa and most of the notifications were sent with a delay of 2-7 days. The most common microbiological agent was norovirus. Food was the suspected vehicle 65% of the notifications. Salad was the most common source of the outbreaks. Foodborne outbreaks were reported most frequently from restaurants (31%). Microbiological samples from people were collected in all outbreaks involving army and festivals and samples from foodstuff were collected most frequently in regional outbreaks. Questionnaires were carried out most frequently in camping centers and staff canteens. The unit of environmental health and food control was responsible for the investigation of most foodborne outbreaks, but the role of the public health service increased as the magnitude of the outbreak became larger. The National Institute for Health and Welfare was consulted most frequently in regional outbreaks. This study produced concrete information on the quality and contents of the notifications of suspected foodborne outbreaks in Finland. The results of this study can be exploited in the future research.

Tässä syventävien opintojen tutkielmassa perehdyttiin zoonoottisten alkueläinten, suvut Giardia ja Cryptosporidiumium, yleisiinominaisuuksiin, niiden merkitykseen vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajina ja tutkittiin niiden esiintymistä suomalaisissa majavissa. Lisäksi tutkimuksessa perehdyttiin erilaisiin eristämis- ja diagnostisiin menetelmiin. Lähinnä viimeisen kymmenen vuoden aikana on selvinnyt giardioosin ja kryptosporidioosin merkitys maailmanlaajuisesti yleisinä ripulitautien aiheuttajina niin ihmisillä, kuin eläimilläkin. Niiden leviämistapana on vesivälitteisyys merkittävää, johtuen paljolti niiden ominaisuuksista, kuten esim. hyvästä säilyvyydestä kosteissa ja viileissä olosuhteissa. Tutkimuksessa perehdyttiin ja käytännössä kokeiltiin erilaisia laboratoriodiagnostisia menetelmiä näytteiden konsentroimiseksi, loisten ookystien värjäämiseksi ja tutkimiseksi. Melko uutena menetelmänä testattiin myös suoraan immunofluoresenssitekniikkaan perustuvaa värjäysmenetelmää. Tutkittavina näytteinä oli majavien peräsuolia, joista otetusta ulosteesta ookystia yritettiin eristää. Näytteet tulivat suoraan metsästäjiltä eri puolilta Suomea. Yhdestäkään tutkitusta majavanäytteestä ei löytynyt etsittyjen loisten ookystia.

Kampylobakteerit ovat merkittäviä ihmisen bakteeriperäisen suolistotulehduksen aiheuttajia. Näiden spiraalinmuotoisten bakteerien tärkeitä reservoaareja ovat mm. siipikarja, sika, nauta sekä luonnonvaraiset linnut ja nisäkkäät. Yleensä ihminen saa tartunnan eläimen ulosteen kampylobakteereilla kontaminoituneesta elintarvikkeesta tai vedestä. Vuonna 1998 Suomessa diagnosoitiin 2938 ihmisen kampylobakteeri-infektiota. Elokuussa 1998 Haukiputaalla kampylobakteerien kontaminoima juomavesi sairastutti 2200 henkilöä. Kampylobakteerit vaativat erityisolot kasvaakseen. Vesinäytteiden tutkiminen asettaa eristämismenetelmien ja elatusaineiden herkkyydelle ja selektiivisyydelle erityisvaatimukset: kampylobakteerien pitoisuus vedessä on usein alhainen, kilpailevaa mikrobiflooraa voi olla huomattavasti ja toisaalta kampylobakteerien infektiivinen annos on pieni. Tässä tutkimuksessa vertailtiin alunperin elintarvikeiden C. jejunin ja C.colin eristämiseen tarkoitettujen menetelmien, nk. Boltonin menetelmän (Bolton ym., 1992) sekä NMKL:n menetelmän (nro 119, 2. painos, 1990) herkkyyttä ja selektiivisyyttä vesinäytteiden kampylobakterien eristämisessä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa eristettiin y.m. menetelmin tunnettuja kampylobakteerikantoja suola-peptonivesilaimennossarjoilta. Toisessa osassa kampylobakteereita eristettiin luonnonvesinäytteistä. Kolmannessa osassa luonnonvesinäytteistä määritettiin kampylobakteerit kvantitatiivisesti putkimenetelmällä (MPN, most probable number). Tutkimuksen perusteella erot Boltonin ja NMKL:n menetelmien välillä olivat vähäiset ja menetelmät pikemminkin täydensivät toisiaan; Boltonin menetelmä oli hieman herkempi ja selektiivisempi mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella natriumin tarpeellisuutta naudoille ja kartoittaa häiriöitä, joita dysnatremiat voivat saada aikaan. Dysnatremia tarkoittaa natriumin liian vähäistä tai liian suurta määrää seerumissa. Natrium on elimistölle välttämätön alkuaine, joka ylläpitää nestetasapainoa ja osallistuu esimerkiksi lihasten ja hermosolujen toimintaan. Työssä tarkastellaan natriumin aineenvaihduntaa ja sen säätelyä elimistössä. Kirjallisuuskatsaukseen kerätystä tiedosta voi olla hyötyä niin eläinlääkäreille kuin karjanomistajillekin. Dysnatremiat voidaan jakaa hypernatremiaan ja hyponatremiaan. Hypernatremian syntymiseen liittyy usein jatkuva vedenhukka, liiallinen suolan saanti ja poikkeukselliset sääolosuhteet. Hyponatremia voi johtua suolan saannin rajoituksesta, veden liiasta juomisesta tai sairauksista, joiden takia natriumia poistuu elimistöstä liikaa. Hypernatreemisella naudalla voi esiintyä hermosto-oireita, ripulia ja koliikkia. Hermosto-oireisiin voi sisältyä esimerkiksi depressiota, väsymystä, lihasjäykkyyttä, vapinaa, lihasnykäyksiä ja tahdonalaisten liikkeiden häiriöitä. Hyponatremia aiheuttaa tyypillisesti lihasheikkoutta, hypotermiaa, kuivumista ja depressiota. Nauta voi myös juoda ja virtsata runsaasti tai syödä syötäväksi tarkoittamattomia asioita. Vakavat dysnatremiat ovat melko harvinaisia, mutta hankalia ja kalliita hoitaa. Hoidon perustana on oikein toteutettu nestehoito. Dysnatremioiden ehkäiseminen on kohtuullisen edullista, joten niin karjanhoitajien kuin eläinlääkäreidenkin tulisi ymmärtää ehkäisyn pääperiaatteet ja panostaa siihen. Naudoilla tulee olla saatavinaan aina puhdasta vettä ja suolakivi. Ennusteen parantamiseksi dysnatremiat olisi hyvä tunnistaa ja niiden hoito aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eläinlääkärin tulee osata esitietojen ja oireiden avulla epäillä näitä häiriöitä ja ymmärtää diagnosoinnin haasteet. Dysnatremioiden hoitoon liittyy komplikaatioriskejä, joita eläinlääkärin tulee pyrkiä ehkäisemään parhaansa mukaan. Etenkin krooniset ja vakavat dysnatremiat tulee korjata hitaasti, jotta voidaan ehkäistä vakavat neurologiset häiriöt. Kroonisen hypernatremian liian nopea korjaaminen voi johtaa aivoödeemaan. Kroonisen hyponatremian hoidossa tulee puolestaan huomioida osmoottisen demyelinaation mahdollisuus. Toisaalta vakaviin dysnatremioihin liittyy usein myös muita häiriöitä, kuten hypoglykemiaa, hyperkalemiaa, asidoosia tai alkaloosia. Esitietojen, oireiden ja verinäytteiden avulla myös nämä komplikaatiot voidaan saada selville ja tarvittaessa hoitaa. Vaikka natriumin puute ei aina johdakaan seerumin natriumpitoisuuden laskuun, voi seurauksena olla monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi lypsylehmän maidontuotannon heikkeneminen, maidon soluluvun kasvu ja virtsan muuttuminen laimeaksi ovat yhteydessä natriumin puutteeseen. Natriumin puute myös heikentää pötsin puskurointikykyä ja altistaa naudan subakuutille pötsiasidoosille eli pötsin happamoitumiselle. Subkliininen suolamyrkytys puolestaan voi aiheuttaa maidontuotannon heikkenemisen ja ruokahalun laskun lisäksi hedelmällisyysongelmia.

This is a study on the Flint water crisis and lead poisoning and its effects for the city residents. It focuses on the relationship between the locals and the state and explores how that relationship was formed and transformed during the crisis. It examines the historical and economic background of the water crisis, suggesting that the situation should be seen as a man-made disaster caused by the state of Michigan. The main research questions revolve around the twofold process of the state – citizen interaction and the state’s role in the crisis: How do the residents of Flint perceive the state during the water crisis? How did the city’s history of economic difficulties affect in the background of the water crisis’ emergence? This study contributes to the growing anthropological discussion about the role of the state and its governance, proposing a tragic example of what can happen when financial stability is placed above everything else, democratic decision-making disregarded and when the adopted neoliberal governance forms exacerbate local injustice and marginalization. The study also contributes to the discussions of water management, disasters and environmental injustice. The study is based on ethnographic fieldwork conducted in Flint, Michigan between February and April of 2018. It is based on participant observation and semi-structured interviews with locals, supplemented by following the local media, reading historical accounts and attending events in the city. The interviews were conducted with a total of 15 core research participants (8 male, 7 female) and they came from a variety of social and economic backgrounds. The thesis suggests that the residents perceive the state as an unjust force from the above, systematically disregarding the struggling city. They see the state as having a role of historically producing poverty, vulnerability and abandonment through economic mismanagement, deindustrialization and neoliberal policies. The residents blame the state for governing the city as if it was a business, thus focusing on cutting costs and placing economic interests above human safety. After the state adopted undemocratic policies such as emergency management and stripped the city of its voice, the residents lost their trust in the integrity of the officials and the protection the state is supposed to offer its citizens. This thesis demonstrates how a focus on state processes and state-citizen interaction can provide useful insights for understanding both natural and human-made disasters and the unequal living conditions produced by them.

Tutkielmassa tarkastellaan Bolivian Cochabamban kunnallisen vesihuoltoyhtiön yksityistämisestä seurannutta väkivaltaista konfliktia vuosina 1999-2000. Tarkoituksena on selvittää ennen kaikkea konfliktiin ja sen väkivaltaistumiseen johtanut mutta myös siitä laajemmin seurannut yhteiskunnallinen kausaliteetti. Koska uusliberalistinen talouspolitiikka oli konfliktiin johtaneille ja siitä seuranneille tapahtumille olennainen konteksti, tutkielmassa on laaja aikarajaus bolivialaisen uusliberalismin käsittelyyn 1985-2009 sekä fokusoitu aikarajaus konfliktin käsittelyyn 1999-2000. Taloudellisen rakennesopeutusohjelman ja valtio-omisteisten yritysten laajan yksityistämisen jälkeen Bolivian hallitus pyrki ratkaisemaan Cochabamban krooniset vesiongelmat yksityisen sektorin osallistumisella. Ratkaisuun liittyi merkittävästi Maailmanpankin painostus. Ainoan tarjouksen kunnan vesihuollon toimilupasopimuksesta esitti pitkälti ulkomaisessa sopimuksessa ollut Aguas del Tunari. Toimilupasopimuksen allekirjoittamisen syyskuussa 1999 ja uuden vesilain säätämisen lokakuussa 1999 jälkeen hajanaiset sosiaaliset liikkeet perustivat kattojärjestökseen La Coordinadora departamental de defensa del agua y de la vidan. Protestoinnista huolimatta veden hintaa korotettiin tuntuvasti, mikä laukaisi vastakkainasettelun tammikuussa 2000. Konflikti väkivaltaistui helmikuun alussa. Tätä seuranneet neuvottelut epäonnistuivat, ja Cochabamba luisui kaaokseen huhtikuussa, jolloin hallitus määräsi kansallisen poikkeustilan. Turvallisuudestaan huolestuneen Aguas del Tunarin poistuttua maasta hallitus hyväksyi uuden vesilain, mikä toi muodollisen päätöksen konfliktille. Hallituksella ja protestiliikkeellä oli vastakkaiset muttei yhteensovittamattomat näkemykset veden yhteiskunnallisesta luonteesta. Poikkeavat käsitykset veden problematiikasta tai sosioekonomiset olosuhteet ilman toimijuutta eivät kuitenkaan selitä väkivaltaa. Tutkielmassa analysoidaan konfliktiosapuolten toimijuutta ns. Kööpenhaminan koulukunnan kehittämän turvallistamisajattelun kautta. Tätä varten tukeudutaan protestiliikettä johtaneen järjestön ja Bolivian hallituksen tuottamiin diskursiivisiin aineistoihin. Konfliktin aikana esitettyjä diskursseja tarkastellaan ns. turvallisuussektoreiden ja niiden perustavoitteiden kautta. Kansalaisten syvällinen ekskluusio bolivialaisesta päätöksenteosta saavutti kliimaksinsa vesipolitiikassa. Coordinadoran johdolla protestiliike muutti asian demokratiakysymykseksi ja loukkasi hallituksen fyysistä loukkaamattomuutta, poliittista legitimiteettiä ja taloudellista itseriittoisuutta. Tästä provosoituneena hallitus teki ratkaisevan virheen turvallistaa liikehdintä ja käsitellä sitä hätätilapolitiikalla väkivalloin. Koska liikehdintä ei ollut uhka kansalliselle turvallisuudelle, yritys käsitellä sitä sellaisena sai cochabambalaisen kansan hylkäämään hallituksen entistä jyrkemmin. Konfliktin kierre oli valmis: jo valmiiksi legitimiteetiltään heikon hallituksen provosoituessa epäoikeutettuun väkivaltaan kansa kääntyi radikaalimmin sitä vastaan ja ryhtyi toimiin, joihin hallitus reagoi entistä ankarammalla repressiolla. Vesikonflikti ei kuitenkaan tuonut parannusta Cochabamban kehnoon vesihuoltoon. Tästä huolimatta ja ehkä osittain tämän takiakin siitä tulikin voitto itse uusliberalismista ja täten merkittävä käänne maan historiassa. Bolivian poliittisessa kehityksessä kokemus laukaisi laajan protestiaallon, joka johti tulevina vuosina kahden presidentin ulkoparlamentaariseen syrjäyttämiseen ja kulminoitui lopulta uuteen perustuslakiin vuonna 2009. Perustuslaki loi nimeä myöten ”uuden Bolivian”, jossa uusliberalismille ei enää ollut sijaa.