Browsing by Subject "vieraannuttaminen"

Tutkielmassa on analysoitu lukijoiden lukukokemuksia ja sitä, millainen kieli koetaan sopivaksi, hauskaksi, vieraaksi ja läheiseksi nuorille ja nuorille aikuisille suunnatussa käännössarjakuvassa. Tutkimusaineistona on ruotsalaisen Martin Kellermanin Rocky-sarjakuva, joka kertoo nuorten aikuisten elämästä Tukholmassa. Sarjakuva on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille ja se on tyyliltään humoristinen. Tutkimusmenetelminä on käytetty tekstianalyysiä, käännösanalyysiä ja tutkimuskyselyä. Tutkielman teoriaosuudessa on käsitelty globaaleja ja paikallisia käännösstrategioita ja keskitytty erityisesti kolmeen globaaliin käännösstrategiaan: normalisoimiseen, vieraannuttamiseen ja kotouttamiseen. Lähtötekstin analyysissä kuvaillaan sarjakuvan yleistä kielimuotoa ja tyyliä. Analyysissä on perehdytty erityisesti puhekielisyyteen ja kulttuurisidonnaisiin elementteihin. Lähtötekstin analyysi keskittyy pääosin neljään sarjakuvastrippiin, jotka on valittu käännettäväksi aineistoksi. Käännösanalyysissa kuvataan käännösaineistosta tehtyä kolmea suomenkielistä käännöstä. Yksi käännöksistä on tehty normalisoivan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu neutraaliin ympäristöön ja sen kieli on neutraalia yleiskieltä. Toinen käännöksistä on tehty vieraannuttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Tukholmaan ja kieli on yleispuhekieltä. Kolmas käännös on tehty kotouttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Helsinkiin ja kieli on helsinkiläistä puhekieltä. Tutkimuskysely toteutettiin käännöksen laatututkimuksena neljässä suomalaisessa lukiossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 102 lukiolaista Helsingistä, Iisalmesta, Tampereelta ja Turusta, joista 59 oli tyttöjä ja 43 poikia. Laatutututkimuksessa keskityttiin erityisesti lukiolaisten kokemuksiin hyvästä, hauskasta vieraasta ja omaa puhetyyliä lähellä olevasta käännöksestä. Tutkimuksessa käy ilmi, että maantieteelliset erot vaikuttavat odotettua vähemmän nuorten vastauksiin, mutta sukupuolella on jossain määrin merkitystä käännöksiä arvioitaessa. Kotouttavaa (helsinkiläistä) käännöstä pidettiin ehdottomasti hauskimpana joka paikkakunnalla (74 % kaikista vastanneista) ja sitä pidettiin myös parhaimpana käännöksenä (45,10 % kaikista vastanneista) Iisalmea lukuun ottamatta. Tutkimustulokset osoittavat, että normalisoiva käännös tuntuu nuorille vieraimmalta (43,63 % kaikista vastanneista), vaikka turkulaisista kotouttava käännös tuntui hieman vieraammalta ja iisalmelaisistakin yhtä oudolta kuin normalisoiva käännös. Vieraannuttava käännös oli lähimpänä nuorten omaa puhetyyliä (58,33 % kaikista vastanneista) joka paikkakunnalla. Tutkimustulos puhuu kotouttavan käännöksen puolesta tätä sarjakuvaa käännettäessä, jos kohderyhmän halutaan pysyvän samana. Tutkimustulosta ei kuitenkaan voida pitää yleispätevänä, niin että se koskisi kaikkea sarjakuvakääntämistä.

Syftet med denna lösningsinriktade avhandling är att beskriva fenomenet föräldraalienation och vilka konsekvenser det kan ha för barnet. Med föräldraalienations avses att den ena föräldern hindrar barnet från att träffa den andra föräldern, pratar illa om den andra föräldern och påverkar barnet så att barnet vänder sig mot den andra föräldern och relationen mellan barnet och den andra föräldern förstörs. Föräldraalienation är ett komplext fenomen med omfattande och skadliga följder i all synnerhet för barnet. Genom denna kvalitativa studie granskas, med hjälp av innehållsanalys fyra barns klientberättelser (totalt 462 sidor) och hur socialarbetare inom barnskyddet uppmärksammar barnets perspektiv i dessa. Forskningsfrågorna är: ”Hur synliggörs det utsatta barnet i barnskyddets klientberättelser? ” och ” ” På vilket sätt framkommer det ur klientberättelserna lösningar och överlevnadsstrategier som förbättrar situationen för de involverade?” Teoretiskt stöder sig avhandlingen på anknytningsteorin liksom det salutogena perspektivet och känslan av sammanhang. Barnskyddets dokumentation har en stor betydelse i barnskyddsarbetet och framför allt i ett målinriktat förändringsarbete. Studiens resultat visar dock att en stor del (462/154) av de studerade dokumenten inte handlade om barnet utan om de vuxna och deras konflikter och problem. Även om denna begränsade studies resultat inte går att generalisera väcker studien frågan om barnskyddets arbete direkt med barnet kunde utvecklas och utökas. De professionella förefaller behöva mera kunskap och handlingsmodeller i sitt arbete med föräldraalienation och även det multiprofessionella samarbetet bör effektiveras. Satsningar på det förebyggande arbetet efterlyses så att interventioner kunde göras tidigare för att undvika att situationen blir allvarlig och svår att reparera.

Mitt syfte med avhandlingen är att granska fenomenet föräldraalienation ur en socialarbetares synvinkel. Forskningsfrågan är: Vilken bild ger litteraturen av fenomenet föräldraalienation? Och den preciserade forskningsfrågan är: Vilken bild ger litteraturen av hur barn påverkas av fenomenet föräldraalienation? Avhandlingens metod är beskrivande litteraturöversikt med materialbaserad analysmetod. Jag har sökt forskningslitteraturen via Google, Google Scholar, Diva- och Finna-portalen. Förutom forskningsartiklar som var publicerade i akademiska tidskrifter använde jag dessutom övriga artiklar, böcker, barnkonventionen, den finska barnskyddslagen, och lagen om vårdnad. Forskningsmaterialet består av bland annat enkätintervjuer, intervjuforskning och litteraturöversikt. Tidsmässigt har jag begränsat materialet till 2000-talet, med undantag för litteratur av Richard A. Gardner, eftersom han är den som introducerade begreppet föräldraalienation på 1980-talet. Därmed inkluderade jag några äldre artiklar av Gardner. Jag använde mig av Bowlbys anknytningsteorin som teoretisk referensram för att kunna knyta ett samband mellan resultaten och hur barn och deras utveckling påverkas av att bli utsatta för fenomenet föräldraalienation. Litteraturöversikten visar att fenomenet föräldraalienation är skadligt för barn och uppfattas som barnmisshandel. Som resultat kan barnen utveckla psykiska problem vilka kan fortsätta livet ut, t.ex. depression och ångest. Fenomenet förekommer främst i samband med skilsmässa, men alla skilsmässokonflikter handlar inte om föräldraalienation. Fenomenet är komplext och sker i olika former och grader och är därför svårt att känna igen. Processen för att motarbeta fenomenet är otydlig. Detta resulterar i att fenomenet är en utmaning inom socialt arbete och att professionella behöver kännedom om föräldraalienation.

Tutkielman aiheena on henkinen väkivalta lapsenhuoltoriitojen kontekstissa. Tutkielman painopiste on riitaisissa asioissa. Tutkielmassa sivutaan myös tuomioistuinsovittelua. Tutkielmassa tutkitaan ensinnä sitä, mitä henkinen väkivalta on ja miten sitä säännellään kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla. Kotimaista lainsäädäntöä arvioidaan aiemmin tehtyjen, pääasiassa kotimaisten tutkimusten sekä perus- ja ihmisoikeussääntelyn valossa. Pienessä roolissa on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Tutkielmassa esitetään myös kannanottoja sille, kuinka huoltoriitaprosessissa esiin tullut henkinen väkivalta tulisi huoltoriitaprosessin aikana ja riidan ratkaisussa ottaa huomioon. Tässä keskitytään erityisesti lapsen osallisuuden, suojelun ja tuen tarpeeseen sekä yhteishuollon edellytyksiin tapauksissa, joissa perheessä on tapahtunut henkistä väkivaltaa. Johtopäätöksinä tutkielmassani havaitsin muun muassa, että jo henkisen väkivallan määrittelyssä on ristiriitoja eri lähteiden välillä. Kotimaista sääntelyä ja ohjeistuksia tulisi tarkentaa, jotta ne olisivat paremmin linjassa esimerkiksi Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten määräysten kanssa. Sääntelyssä ja ohjeistuksissa tulisi ottaa huomioon, että henkisen väkivallan tyyppejä on useita – osa kohdistuu suoraan lapseen, osa heijastuu lapseen huoltajien välisestä konfliktista. Henkinen väkivalta voi olla myös tahatonta, mikä vaikeuttaa osaltaan sen ilmi tulemista. Henkisen väkivallan selvittämisessä korostuukin viranomaisten rooli. Tulen tutkielmassani siihen johtopäätökseen, että parhaiten henkinen väkivalta tulee todennäköisesti useimmissa huoltoriidoissa ilmi sosiaalitoimelta pyydetyn, yksilöidyn olosuhdeselvityksen kautta. Jotta kaikki lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen vaikuttavat asiat saadaan selville, tulee epäillyn henkisen väkivallan taustalla vaikuttavat syyt tutkia mahdollisimman kattavasti. Esimerkiksi lapsen aidoltakin vaikuttavan mielipiteen taustalla voi olla vanhemman toimesta tapahtunutta manipulointia. Lapsen on vaikeaa ymmärtää henkistä väkivaltaa, joten lapsen tuki ja suojelu tulee hankalan huoltoriidan keskellä turvata. Myös lapsen osallisuus voi oikein toteutettuna turvata lapsen suojelua.

Objectives. Parental alienation happens as a parent tries to damage the relationship between their ex-partner and child. Alienation strategies are for example denigration of the estranged parent, or controlled communication. Parental alienation exists approximately in one out of ten divorced families, typically with custody conflict. Parental alienation has a radical effect on the well-being of the whole family, especially on the relationship between the rejected parent and the child. This study focused on the impact of parental alienation on the rejected parent’s mental health measured with symptoms of depression and posttraumatic stress disorder (PTSD). In addition, differences between mothers and fathers, impact of stress, and importance of social support were considered. Methods. Altogether 147 answers (45 mothers, 102 fathers) were collected during spring 2017 via an internet questionnaire from participants who had experienced parental alienation. Nearly half of the participants did not see their child anymore. Mental health was assessed after collecting background information; posttraumatic stress disorder (Impact of Event Scale, IES), depression (BDI-21), stress (Cohen’s Perceived Stress Scale), and life changes (Holmes and Rahe Stress Scale) were evaluated. Logistic regression analysis was conducted. Results and conclusions. According to the results the rejected parents were experiencing severe mental symptoms. Mothers reported more severe PTSD-symptoms and experienced stress compared to fathers. Stress and social support were the most important variables predicting both posttraumatic stress disorder and depression. These results support the assumption other studies have indicated: parents’ well-being has deteriorated after losing contact with their child due to parental alienation.

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita Kameliannainen –teoksesta tehtyjä suomennoksia ja niitä tekijöitä, jotka ovat näiden suomennosten syntyyn vaikuttaneet. Korpuksenani on Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen -teoksen (1848) kolme suomennosta vuosilta 1910-1954. Tutkimuksessa keskitytään kielellisten tekijöiden (kielen muuttuminen, käännösvirheet) lisäksi niihin sosiokulttuurisiin tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet uusien käännösten syntyyn. Hypoteesini on, että suuri käännösten määrä viittaa joko käännösvirheisiin ja/tai käännösteorian vaihtumiseen. Vertailen teoksen kolmea käännöstä, jotta löydän syitä siihen, miksi uusia käännöksiä on pidetty tarpeellisina. Tutkimuskysymyksien vastaukset etsitään vertailevan aineistoanalyysin avulla hyödyntäen aihekohtaista kirjallisuutta. Aineistoanalyysin lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sanastokohtaista vertailua, jonka sisältö on koostettu Kamelianaisen kolmesta ensimmäisestä luvusta. Työssäni selostan aluksi lyhyesti suomalaisen käännöskirjallisuuden historiaa ja sen käännekohtia. Sotien jälkeen käännöskirjallisuudelle oli paljon kysyntää ja samaan aikaa syntyi paljon uusia, pieniä kustannusyhtiöitä. On mahdollista, että käännösten suureen määrään ovat vaikuttaneet myös pienten kustannusyhtiöiden välinen kilpailu sillä jokainen käännös on eri kustannusyhtiön kustantama. Kääntäjät luokiteltiin omaksi ammattikunnakseen vasta 1900-luvun lopulla, jota ennen teoksia käännettiin vapaammin harrastusmielessä kuin ammattimaisesti tiettyjen käännösstrategioiden ja normien mukaisesti. Kielen ja kulttuuriperäisten asioiden tunteminen saattoi näin ollen olla paikoittain heikompaa, mikä mahdollisti väärinymmärrysten ja käännösvirheiden syntymisen. Tutkimuksesta selviää, että syyt Kamelianaisen uudelleenkäännösten määrään ovat teosten kielten muuttuminen ja/tai ”vanhentuminen”, käännösstrategian vaihtuminen (vieraannuttaminen vs. kotouttaminen), skopoksen muutos virheet käännöksessä tai käännöksen vaillinaisuus. Kamelianaisen ensimmäisessä Vera Anttilan tekemässä suomennoksessa (1910) näkee kääntäjän selvästi kotouttavan kulttuurisidonnaisia asioita kun taas Kyllikki Villan käännöksessä (1954) kääntäjä käyttää vieraannuttamista. Felix Borgin käännöksessä on mielenkiintoista se, kuinka alkuperäisestä tekstistä on poistettu huomattava määrä lauseita ja jopa kokonaisia kappaleita. Felix Borgin, tai mahdollisesti tämän kustantamon, valitsema tapa kääntää Kamelianaisesta vain tietyt kohdat herättää kysymyksen siitä, oliko taustalla tietty skopos, joka on vaikuttanut lopputulokseen.

Pro gradu -työssäni tutkin kolmea Italian teollisuutta käsittelevää romaania ekokritiikin näkökulmasta. Pohjois-Italian teollistumisella ja sen aiheuttamilla yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla muutoksilla oli merkittävä asema italiankielisessä kirjallisuudessa maan talousihmeen aikana, eli 1960- ja 1970-luvulla. Korpukseksi valitsin kolme lähes samaan aikaan julkaistua romaania, jotka ovat teollisuutta käsittelevän kirjallisuuden ensimmäisen vaiheen keskeisimpiä teoksia. Paolo Volponin esikoisromaani Memoriale (1962) on työmies Albino Saluggian vainoharhainen elämäkerrallinen tarina tämän työstään, henkisestä ja fyysisestä sairaudesta sekä tämän suhteesta teollistuneeseen maailmaan. Samana vuonna julkaistu La vita agra on Luciano Bianciardin menestyksekkäin romaani, ja se suhtautuu erittäin kriittisesti Italian näennäiseen vaurauteen ja hyvinvointiin. Tässä romaanissa nuori toscanalainen muuttaa Italian talouspääkaupunkiin Milanoon kostaakseen kylänsä kaivostyöläisten kuolemat. Pian vallankumoukselliset aikomukset paljastuvat mahdottomiksi ja nuoren anarkistin pitää sopeutua maailmaan, jossa pysäyttämätön liiketoiminta on ihmissuhteita tärkeämpää. Ottiero Ottierin La linea gotica (1963) on nuoren vasemmistolaisen intellektuellin päiväkirja ja samaan aikaan Italian talousihmeen sosiologinen analyysi. Päähenkilö työskentelee henkilöstöpäällikkönä tärkeässä nimettömässä yhtiössä ja matkustaa ympäri Italiaa. Hän on turhautunut tehtaiden olosuhteisiin ja olemattomaan poliittiseen edustukseen, mutta on kyvytön saamaan mitään aikaan neuroottisuutensa ja epävarmuutensa vuoksi. Ekokritiikki on humanisteja ja luonnontieteilijöitä yhdistävä tutkimussuuntaus, jossa tutkitaan miten esimerkiksi kirjallisuudessa esitetään inhimillisen ja epäinhimillisen välistä suhdetta. Tutkimuksessani pyrin sekä esittelemään kirjallisuuden ekokritiikin historian merkittävimpiä vaiheita että soveltamaan alkuperäistä anglosaksista lähtökohtaa italialaisen kirjallisuuden tutkimukseen Niccolò Scaffain kirjallisuusekologian teorian pohjalta. Teollisuuskaupungin kulttuurisessa tutkimuksessa toistuvat teemat ovat saastuttaminen, jätteiden tuottaminen ja ihannemaiseman (locus amoenus) ja inhottavan ympäristön (locus horridus) vertaileva kuvailu. Näiden osalta seurataan Lawrence Buellin toksiseen diskurssiin sekä Terry Giffordin ja Niccolò Scaffain pastoraaliin liittyviä jaotteluja ja käsittelytapoja. Tämän lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota vieraannuttaminen -käsitteen käyttöön, jonka tarkoituksena on häiritä normaalia tapaamme katsoa tuttuja asioita, jotta voimme nähdä ne uudella tavalla. Analyysini osoittaa, että kaikki tutkimani kirjailijat hyödyntävät samanlaista toksista diskurssista, jossa maaseutu kuvaillaan idealisoidun rauhallisena ja miellyttävänä paikkana oleilla ja teollisuuskaupunki on sitä vastoin fyysisesti ja moraalisesti saastunut yhteiskunnan turmeltumisen symboli. Tutkielmani eräs keskeinen teema on juuri se, että teollisuuden aiheuttama saastuminen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja ihmisten ja oman maan väliseen siteeseen. Viimeisissä luvuissa tutkin vieraannuttamisen käyttöä retorisena keinona venäläisen formalismin ja Kenneth Burken perspective by incongruity -käsitteen valossa sekä sitä, miten kirjailijat käsittelevät luonnonsuojelun aihetta. Analyysini osoittaa tältä osin, että Volponi ja Ottieri käyttävät ekologista diskurssia ainoastaan historiallisen ja yhteiskunnallisen pohdinnan välineenä, kun taas Bianciardin romaanissa luonnon- ja ympäristönsuojelu on itse kertomuksen kohde. Bianciardin ekologinen kertomus muistuttaa sekä Arne Naessin syväekologian ajattelusta että kreikkalais-roomalaisen kulta-ajan käsitteestä. Kaikista kolmesta teoksesta välittyy sama melankolinen ja avuton tunne, ettei parempaan aikaan ole enää paluuta. Korpuksen romaanien analyysin lisäksi tutkimukseni tarkoitus on todistaa kuinka myös teollisuutta käsitteleviä selvästi realistisia romaaneja voidaan tutkia ekologisesti kriittisestä näkökulmasta. Kirjailijat tarjoavat eri keinoin ja eri tarkoituksissa lukijalle uuden perspektiivin ajanjaksoon, josta Italiassa yleensä puhutaan ylevillä termeillä. Ekokriittinen analyysi problematisoi kertomusta ja auttaa lukijaa ymmärtämään todellisuuden monimutkaisuutta.

Kaunokirjallinen käännös on sovitettava niin, että se on mahdollisimman hyvin ymmärrettävä kohdekielellä teoksen lukeville. Tässä tutkielmassa tutkin, mitä käännösstrategioita käyttäen erilaiset kulttuurisidonnaiset elementit on käännetty Miika Nousiaisen romaanin Vadelmavenepakolainen ruotsinkielisessä käännöksessä Hallonbåtsflyktingen. Tutkin erityisesti niitä kohtia käännöksestä, joihin on tullut sisällöllisiä muutoksia käännösprosessissa. Teoreettisena taustana tutkimukselleni käytän jakoa esimerkiksi kotouttaviin ja vieraannuttaviin käännösstrategioihin sekä tarkempia määritelmiä erilaisista käännösstrategioista (esimerkiksi tiedon lisääminen tai vähentäminen). Jaottelen materiaalistani löytyviä esimerkkejä myös sen mukaan, liittyykö sisällöllinen muutos käännöksessä lähdekulttuurin eli Suomen vai kohdekulttuurin eli Ruotsin kulttuurisidonnaisiin elementteihin. Koska materiaalinani oleva romaani on suomalainen romaani, joka kertoo suomalaisen protagonistin toiveesta olla ruotsalainen, liittyvät sisällölliset muutokset kulttuuriin liittyvien elementtien kääntämisessä näiden kahden maan kulttuureihin. Käytän kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisen tutkimisessa myös Nedergaard-Larsenin neliosaista jaottelua kulttuurisidonnaisista elementeistä (maantiede, historia, yhteiskunta ja kulttuuri). Materiaalistani löytyy esimerkkejä sekä kotouttavista että vieraannuttavista käännösstrategioista. Ruotsalaiseen kulttuuriin liittyvien elementtien osalta esimerkkejä löytyy esimerkiksi ruotsalaisille lukijoille selvien yksityiskohtien poistamisesta kohdetekstissä sekä korjauksista lähdetekstin virheellisiin tietoihin ruotsalaiseen yhteiskuntaan, kieleen tai kulttuuriin liittyen. Suomalaiseen kulttuuriin liittyvien elementtien osalta esimerkkejä löytyy mm. selittävien sanojen lisäämisestä suomalaisiin ilmiöihin sekä suomalaisten ilmiöiden (kuten julkisuuden henkilöiden) muuttamisesta vastaaviksi ruotsalaisiksi ilmiöiksi.

Tutkielmassani tarkastellaan reaalioiden eli kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä Günter Grassin Die Blechtrommel -romaanin (1959) kahden suomennoksen pohjalta. Ensimmäinen suomennos Peltirumpu on Aarno Peromiehen käsialaa vuodelta 1961. Samaa nimeä kantava Oili Suomisen uudelleensuomennos julkaistiin vuonna 2009. Tutkimuksessani lähdetään siitä oletuksesta, että uusi käännös on vanhaa käännöstä vieraannuttavampi ja tarkempi. Poimin lähdetekstistä satunnaisotannalla 100 reaaliaa. Otan kohteekseni alkuperäisen saksankielisen Die Blechtrommel -teoksen joka kymmenennen sivun. Tarkastelen kutakin sivua aina kahden suomennoksen vastaavan tekstikatkelman kanssa rinnakkain reaalioiden löytämiseksi. Tämän jälkeen jaottelen reaaliat Pekka Kujamäen luokitteluun pohjautuen arjen, erisnimien, yhteiskunnan ja kulttuurin kategorioihin analyysin helpottamiseksi. Analyysissä jaottelen suomentajien käännösratkaisut Kujamäen kehittelemän luokittelun pohjalta seuraaviin reaalioiden käännösstrategialuokkiin: suora lainaus, käännöslaina, selittävä kääntäminen, analogian käyttäminen kohdekielellä, hyperonyminen käännös, kohyperonyminen käännös, poisto sekä lisäys. Tutkin aineistosta poimittujen esimerkkien avulla, mitä strategioita kääntäjät ovat valinneet ja miten heidän ratkaisunsa eroavat toisistaan. Tutkimukseni perusteella Peromiehen ja Suomisen reaalioiden käännökset ovat hyvin samankaltaiset sekä strategiavalintojen että kotouttamisen ja vieraannuttamisen osalta. Molempien kääntäjien globaali strategia on vieraannuttava. Suominen on käyttänyt vieraannuttavia paikallisstrategioita vain kolmesti Peromiestä useammin, eikä eroa voida pitää tilastollisesti merkittävänä. Tämä havainto poikkeaa lähtöoletuksestani, jonka mukaan uudelleensuomennos on vanhaa vieraannuttavampi. Lähtöoletukseni täyttyy kuitenkin siltä osin, että Suomisen reaalioiden käännökset ovat monin paikoin Peromiehen suomennoksia tarkempia. Tutkimukseni pohjalta voidaan myös todeta, että reaalioiden kääntämisessä tehdyillä valinnoilla voi olla suuri vaikutus koko käännökseen: yhdenkin reaalian kotouttaminen voi vaikuttaa teoksen tematiikkaan ja katkoa kirjan sisäisiä yhteyksiä.

Tutkielmassa tarkastelen reaalioiden käännösstrategioita ja käännösstrategioiden taustalla vaikuttavia tekijöitä vertaillen Haruki Murakamin Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013) -teoksen reaalioita ja niiden käännöksiä Raisa Porrasmaan Värittömän miehen vaellusvuodet -käännöksessä (2014). Analysoin käännösreaalioita Ritva Leppihalmeen (2001) käännösstrategioiden sekä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteiden pohjalta. Lisäksi tarkastelen mahdollisia syitä käännösstrategioiden taustalla: reaalialuokkia, ympäröivää tekstiä sekä japanilaisen kulttuurin tunnettuutta Suomessa. Minua kiinnostaa tietää, millaisia käännösstrategioita japaninkielisen romaanin suomennoksessa on käytetty ja miksi. Analyysissani paljastuu, että kotouttavia käännösstrategioita on käytetty hieman enemmän kuin vieraannuttavia strategioita. Yksittäisissä strategioista suosituin on ollut kuitenkin vieraannuttamisen ja kotouttamisen välimaastoon sijoittuva selittämisstrategia. Suomalaislukijalle vielä suhteellisen kaukaisen japanilaisen kulttuurin reaalioiden selittämiselle lienee tarvetta. Toisaalta samaista strategiaa ei ole lähes ollenkaan romaanin dialogissa, mikä kielii kyseisen strategian tekstuaalisesta raskaudesta. Birgit Nedergaard-Larsenin (1993) ja Peter Newmarkin (1988) teorioiden pohjalta jakamiani reaalialuokkia tarkastellessani selviää, että maantieteellisten reaalioiden kohdalla ei ole käytetty lainkaan vieraannuttavia käännösstrategioita. Muuten reaaliluokkien vaikutus käännösstrategioihin jää epäselväksi aineistoni suppeuden vuoksi. Tutkimukseni havainnollistaa erilaisia reaalioiden käännösratkaisuja japanista suomennettaessa ja raottaa niiden taustalla olevia tekijöitä. Tutkimustani olisi mielenkiintoista jatkaa laajemmalla aineistolla – tämä kenties avaisi tarkemmin yhteisiä tekijöitä tiettyjen reaalioiden käännösstrategioiden taustalla.