Browsing by Subject "vieraantuminen"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2018)Tutkimuksen kohteena on Salla Simukan Lumikki-trilogia Punainen kuin veri (2013), Valkea kuin lumi (2013) ja Musta kuin eebenpuu (2014) sekä Virpi ja Maria Hämeen-Anttilan yhdessä kirjoittama Nietos-trilogia Intro (2007), Riffi (2008) ja Fade out (2009). Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten henkilöhahmojen kasvua ja aikuistumista sekä kasvun esteitä ja ongelmia, jotka kytkeytyvät teoksissa usein yksilön ja yhteisön väliseen ristiriitaan. Yksilön ja yhteisön välinen rajankäynti on nuortenkirjallisuudessa keskeistä, sillä varttuminen kohti kypsää aikuisuutta tarkoittaa nuortenkirjallisuudessa rakentavan suhteen muodostamista sosiaaliseen todellisuuteen ja erityisesti aikuisten hallitsemiin instituutioihin, kuten kouluun, viranomaisiin ja omaan perheeseen. Nuortenkirjallisuutta voi tarkastella pedagogisena välineenä, joka välittää sosiaalistumista tukevia arvoja nuorille lukijoille. Tutkimus osoittaa kuinka Lumikki-trilogia ja Nietos-trilogia hyödyntävät monikielisiä kerronnallisia menetelmiä, kuten vaihtuvaa fokalisaatiota, jonka avulla kuvataan henkilöhahmojenvälisiä vuorovaikutussuhteita. Näiden suhteiden kuvaaminen on oleellista, sillä kasvu määrittyy nuortenkirjallisuudessa henkilöhahmon kykynä muodostaa rakentavia suhteita ympäristöönsä. Lumikki-trilogiassa päähenkilö Lumikin kasvua rajoittaa vieraantuminen ja lapsuuteen kuuluva solipsistinen minä-näkökulma, joita kuvataan teoksessa suljetun tilan-motiivin kautta. Lumikin kasvu ja identiteetin etsintä kohdistuu symbolisesti kadonneeseen sisareen, joka on teoksessa Lumikin kaksoisolento. Kaksoisolento-motiivin kautta itsen ja muiden välinen suhde on teoksessa esitetty Lumikin sisäistyneenä dialogina. Tietoisuus sisaresta ja omasta historiasta mahdollistaa solipsistisen minä-näkökulman ylittämisen ja kasvun. Tutkimuksessa osoitetaan, että Nietos-trilogia korostaa henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden merkitystä nuorten kasvussa. Teoksessa käytetty usean päähenkilön kerronta avaa myös enemmän mahdollisuuksia nuorten kasvun ja kehittymisen dialogiselle kuvaamiselle. Ne nuoret, jotka kykenevät merkitykselliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa kuvataan kasvun kannalta huomattavasti myönteisemmin kuin ne, jotka pyrkivät edistämään omaa asemaansa yhteisen edun kustannuksella. Tämä on teoksen kerronnallinen arvovalinta, joka ohjaa nuorta lukijaa kohti sosiaalistumista tukevia arvoja. Yksilön ensisijaisuutta ja toisaalta sen sosiaalista rakentumista korostavien näkemysten välisen ideologisen jännitteen voi palauttaa liberaalihumanistisen, yksilön ensisijaisuutta suhteessa yhteisöön korostavan yksilökäsityksen ja poststrukturalistisen, sosiaalista vuorovaikutusta korostavan yksilökäsityksen väliseen erotteluun, joka yleisesti vaikuttaa nuortenkirjallisuuden minuudenkuvausten taustalla.
-
(2023)Tutkielma tarjoaa etnografisen analyysiin sosiaalisiin suhteisiin, joita kierrätys tuottaa ja tekee näkyväksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Tutkielman kontekstia leimaa viimevuosina pinnalle noussut kiertotalouden trendi. Näin ollen tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, minkälaista työtä ja minkälaisia vaihtosuhteita käytettyjen tavaroiden muuntaminen kiertotalouden resursseiksi sisältää ja toisaalta, minkälaista kuvittelua kiertotalous herättää ja vieraannuttaako ajatus kiertotaloudesta ja materiaalien loputtomasta kierrosta ihmiset kierrätykseen tuoduista tavaroista ja niiden prosessoinnista. Esitetyt johtopäätökset perustuvat etnografiseen aineistoon, joka koostuu kahden kuukauden osallistuvasta havainnoinnista Kierrätyskeskuksella ja sen aikana tehdyistä kenttämuistiinpanoista, sekä yhteensä neljästätoista haastattelusta keskuksen työntekijöiden ja kierrätykseen tavaraa tuovien ihmisten kanssa. Tutkielma osoittaa kiertotalouden käsitteen suhteellisuuden ja tarjoaa kulttuurisen, vuorovaikutussuhteisiin keskittyvän näkökulman kiertotaloudeksi kutsuttuun talousmalliin. Etnografisen kuvailun kautta hahmottuu prosesseja, jotka osoittavat miten esineiden kierto kiertotaloudessa edustaa sosiokulttuurista voimaa, jonka taustalla vaikuttaa inhimillinen työ ja joukko ihmisiä, jotka merkityksellistävät omaa toimintaansa kukin omaan henkilökohtaiseen maailmansa nojaten ja kulttuurisesti omaksuttujen käsitystensä valossa. Lopulta kiertotalous näyttäytyy teknishallinnollisen talouden lisäksi relationaalisena, sotkuisena ja ihmisten henkilökohtaisista tavoitteista motivoituneena.
-
(2023)Tutkielma tarjoaa etnografisen analyysiin sosiaalisiin suhteisiin, joita kierrätys tuottaa ja tekee näkyväksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Tutkielman kontekstia leimaa viimevuosina pinnalle noussut kiertotalouden trendi. Näin ollen tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, minkälaista työtä ja minkälaisia vaihtosuhteita käytettyjen tavaroiden muuntaminen kiertotalouden resursseiksi sisältää ja toisaalta, minkälaista kuvittelua kiertotalous herättää ja vieraannuttaako ajatus kiertotaloudesta ja materiaalien loputtomasta kierrosta ihmiset kierrätykseen tuoduista tavaroista ja niiden prosessoinnista. Esitetyt johtopäätökset perustuvat etnografiseen aineistoon, joka koostuu kahden kuukauden osallistuvasta havainnoinnista Kierrätyskeskuksella ja sen aikana tehdyistä kenttämuistiinpanoista, sekä yhteensä neljästätoista haastattelusta keskuksen työntekijöiden ja kierrätykseen tavaraa tuovien ihmisten kanssa. Tutkielma osoittaa kiertotalouden käsitteen suhteellisuuden ja tarjoaa kulttuurisen, vuorovaikutussuhteisiin keskittyvän näkökulman kiertotaloudeksi kutsuttuun talousmalliin. Etnografisen kuvailun kautta hahmottuu prosesseja, jotka osoittavat miten esineiden kierto kiertotaloudessa edustaa sosiokulttuurista voimaa, jonka taustalla vaikuttaa inhimillinen työ ja joukko ihmisiä, jotka merkityksellistävät omaa toimintaansa kukin omaan henkilökohtaiseen maailmansa nojaten ja kulttuurisesti omaksuttujen käsitystensä valossa. Lopulta kiertotalous näyttäytyy teknishallinnollisen talouden lisäksi relationaalisena, sotkuisena ja ihmisten henkilökohtaisista tavoitteista motivoituneena.
-
(2016)Kirjallisuuden pro gradu -työssäni tarkastelen muukalaisuuden ja vieraantumisen teemoja Raija Siekkisen “Novellissa”. Analyysini pääpaino on Marian henkilöhahmon tarkastelussa. Tutkielmassani hyödynnän eksistentialistisen filosofian vieraantumisen, autenttisen ja epäautenttisen olemisen käsitteitä sekä Julia Kristevan ajatuksia muukalaisesta ja muukalaisuudesta. Analysoidessani naisen ja miehen erilaisia puhetapoja käytän apunani Deborah Tannenin tunnepuheen ja asiapuheen määritelmiä. ”Novellin” ajassa Maria tekee pitkän matkan itseensä: alussa hän on päättämätön, haparoiva ja vieraantunut sekä muista ihmisistä että itsestään. Maria toteuttaa eksistentialistisen filosofian termein epäautenttista olemisen tapaa yrittäessään löytää paikkansa pohtimalla, miten hänen pitäisi olla, jotta olisi kuten toiset. Hän omaksuu muukalaisen hiljaisuuden ja pyrkii toimimaan niin, kuten uskoo toisten odottavan. Lopulta Marian päämäärätön elämän ihmettely kilpistyy uupumukseen ja itsemurhayritykseen. Todettuaan yrityksen olleen erehdys, joka kuitenkin piti tehdä, Maria ymmärtää olevansa itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan. Perimmäistä yksinäisyyttä ei pääse pakoon, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Läpi tutkielmani kuljetan mukanani myös muuta Siekkisen tuotantoa analyysini tukena. Kertomusten maailmojen yhtenevät rakennusaineet tarjoavat laajemman tulkintakehyksen henkilöhahmon kasvuprosessille. Kokemukset kerrostuvat; muistot lähenevät ja loittonevat: elämä muistuttaa spiraalia. Esikoiskokoelman Mariaan verrattuna Siekkisen myöhemmän tuotannon päähenkilöt ja kertojat suhtautuvat lempeämmin ja ymmärryksellä ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Uskon tämän johtuvan siitä, että he ovat tehneet sovun itsensä kanssa; oman kompleksisuutensa, ainutlaatuisuutensa ja vierautensa; yksinäisyyden ja jokaisen kohtaamisen hetkellisyyden.
-
(2015)Tutkielman aineistona on kahdeksan novellia, jotka kirjailija Kostantínos Hatzópoulos kirjoitti 1900-luvun alussa. Aikakautta värittää Ateenan kaupungistumisen alku, ja tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kaupungistuminen näkyy kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja miten se vaikuttaa kirjallisuuteen. Tutkielma esittelee, millainen kreikkalainen kokemus kaupungistuvasta ympäristöstä välittyy lukijalle. Tutkielman teoriataustassa yhdistyvät antropologia, ihmismaantiede ja kirjallisuustiede. Toisaalta se painottaa kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä ja korostaa kyseisen aikakauden näkökulmaa, toisaalta se keskittyy ajattomiin sosiologisiin teorioihin yhteisön ja yksilön muutoksesta kaupungistuvassa ympäristössä. Tyylilajeista naturalismi on selvin vastaus kaupungistuvan ympäristön paineeseen, mutta myös modernin taiteiijan ilmestyminen Hatzó- pulosin teoksiin kertoo aikakauden muista vaikutteista ja individualismista. Kaikkien henkilöhahmojen tausta on maaseudulla, ja novelleissa yleinen hahmo on "The Young Man from the Provinces" -tyyppinen uusi kaupunkilainen tai konservatiivisemmassa asemassa elävä nainen, jonka elämäntapaa kaupungistuminen ei muuta yhtä radikaalisti. Novelleissa selvästi esiintyvä teema on maaseudusta vieraantuminen, sillä paluu sinne on seurausta epäonnistumisis- ta tai tarpeesta paeta. Monet henkilöhahmoista ovat taiteilijoita, joko perinteisiä romanttisen koulukunnan edustajia, jotka on esitetty vahvemmassa asemassa, tai eksyneitä taiteilijoita, joiden unelma on kirjoittaa, mutta jotka toimivat muissa ammateissa tullakseen toimeen. Selvä uusi käänne taiteissa juontaa kaupungistumisesta: roolien eriytyminen ja yhteiskuntarakenteen hajautuminen luovat tilan boheemille taiteilijalle, flãneurille. Tärkeä osa tutkielmaa on tilan ja paikan analysointi. Teatterimainen kerronta ja miljöö luovat Foucaultin heterotopian, joka kuvaa hahmojen rajoitettua tilaa mullistuvassa paikassa. Erityisesti naiset ovat suljettuja näihin heterotopioihin. Tila on staattinen ja rajallinen, kun paikka puolestaan käy läpi suuria muutoksia, joihin hahmot eivät voi vaikuttaa. Kirjailijan oma suuntautuminen sosialismiin johtaa myös novellien analysoimiseen sosialismin näkökulmasta. Novellien käsitteleminen Marxin vieraantumisen käsitteen kautta päätyy lopputulokseen, että Hatzópulosin teokset ovat marxilainen kommentaari kaupungistumisen vaikutuksista. Novellien teemoihin sisältyvät sekä taloudellinen, poliittinen, humaani että ideologinen vieraantuminen. Hatzópulosin avainnovelli "Übermensch" osoittaa avainromaanien historiallisen arvon, sillä se tuo Ateenan kirjailijapiirit, niiden puheenaiheet ja kohtauspaikat elävästi nykylukijan koettavaksi. Avaimet löytyvät henkilöhahmojen piirteistä, murteista ja kirjallisesta mausta. Kirjallisuuskafenioiden merkitys vuosisadanvaihteen kirjailijoiden kohtauspaikkana korostuu avainnovellissa.
-
(2015)Tutkielman aineistona on kahdeksan novellia, jotka kirjailija Kostantínos Hatzópoulos kirjoitti 1900-luvun alussa. Aikakautta värittää Ateenan kaupungistumisen alku, ja tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kaupungistuminen näkyy kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja miten se vaikuttaa kirjallisuuteen. Tutkielma esittelee, millainen kreikkalainen kokemus kaupungistuvasta ympäristöstä välittyy lukijalle. Tutkielman teoriataustassa yhdistyvät antropologia, ihmismaantiede ja kirjallisuustiede. Toisaalta se painottaa kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä ja korostaa kyseisen aikakauden näkökulmaa, toisaalta se keskittyy ajattomiin sosiologisiin teorioihin yhteisön ja yksilön muutoksesta kaupungistuvassa ympäristössä. Tyylilajeista naturalismi on selvin vastaus kaupungistuvan ympäristön paineeseen, mutta myös modernin taiteiijan ilmestyminen Hatzó- pulosin teoksiin kertoo aikakauden muista vaikutteista ja individualismista. Kaikkien henkilöhahmojen tausta on maaseudulla, ja novelleissa yleinen hahmo on "The Young Man from the Provinces" -tyyppinen uusi kaupunkilainen tai konservatiivisemmassa asemassa elävä nainen, jonka elämäntapaa kaupungistuminen ei muuta yhtä radikaalisti. Novelleissa selvästi esiintyvä teema on maaseudusta vieraantuminen, sillä paluu sinne on seurausta epäonnistumisis- ta tai tarpeesta paeta. Monet henkilöhahmoista ovat taiteilijoita, joko perinteisiä romanttisen koulukunnan edustajia, jotka on esitetty vahvemmassa asemassa, tai eksyneitä taiteilijoita, joiden unelma on kirjoittaa, mutta jotka toimivat muissa ammateissa tullakseen toimeen. Selvä uusi käänne taiteissa juontaa kaupungistumisesta: roolien eriytyminen ja yhteiskuntarakenteen hajautuminen luovat tilan boheemille taiteilijalle, flãneurille. Tärkeä osa tutkielmaa on tilan ja paikan analysointi. Teatterimainen kerronta ja miljöö luovat Foucaultin heterotopian, joka kuvaa hahmojen rajoitettua tilaa mullistuvassa paikassa. Erityisesti naiset ovat suljettuja näihin heterotopioihin. Tila on staattinen ja rajallinen, kun paikka puolestaan käy läpi suuria muutoksia, joihin hahmot eivät voi vaikuttaa. Kirjailijan oma suuntautuminen sosialismiin johtaa myös novellien analysoimiseen sosialismin näkökulmasta. Novellien käsitteleminen Marxin vieraantumisen käsitteen kautta päätyy lopputulokseen, että Hatzópulosin teokset ovat marxilainen kommentaari kaupungistumisen vaikutuksista. Novellien teemoihin sisältyvät sekä taloudellinen, poliittinen, humaani että ideologinen vieraantuminen. Hatzópulosin avainnovelli "Übermensch" osoittaa avainromaanien historiallisen arvon, sillä se tuo Ateenan kirjailijapiirit, niiden puheenaiheet ja kohtauspaikat elävästi nykylukijan koettavaksi. Avaimet löytyvät henkilöhahmojen piirteistä, murteista ja kirjallisesta mausta. Kirjallisuuskafenioiden merkitys vuosisadanvaihteen kirjailijoiden kohtauspaikkana korostuu avainnovellissa.
-
(2013)Tutkielmassa tehdään filosofista käsiteanalyysia Karl Marxin työkäsityksistä. Keskeinen tutkimuskohde on Marxin työn ontologia ja siitä käydyt keskustelut. Tutkielman tavoite on käsitteellistää ja hahmottaa työtä inhimillisenä toimintana. Tutkielmassa esitetään, että Marx käsitteellistää työn ontologiaa eri kirjoituksissa erilaisilla tavoilla, kytkien siihen useita käsitteitä ja teemoja. Käytetyn lähdeaineiston pohjalta syvennytään neljään erilaiseen Marxilta löytyvään käsitykseen työstä. Nämä ovat yhteiskuntamuodosta riippumaton käsitys työstä, työ vieraantumisena, työ riiston kohteena ja työ yleisenä yhteiskunnallisena ymmärryksenä eli general intellectinä. Tutkielman metodi on filosofinen käsiteanalyysi. Tutkielman keskeisenä aineistona on käytetty Marxin Pääoman I osaa, Taloudellis-filosofisia käsikirjoituksia 1844 ja Vuosien 1857-58 taloudellisten käsikirjoitusten osaa II. Keskeisimpinä kommentaareina on käytetty Sean Sayersin teosta Marx and Alienation, David Harveyn kirjaa A Companion to Marx´s Capital, Paolo Virnon teosta Väen kielioppi Maurizio Lazzaraton kirjaa Kapitalismin vallankumoukset sekä Jussi Vähämäen ja Eetu Virenin teosta Perinnöttömien perinne. Tutkielman keskeinen tutkimustulos on Marxin työkäsitteen analysointi neljän erilaisen edellä mainitun käsitteellisen viitekehyksen kautta. Ensinnäkin yhteiskuntamuodosta riippumattoman työn käsite tarkastelee työtä tietystä yhteiskunta tai tuotantomuodosta riippumattomana toimintana. Toiseksi Marx kytkee yhteen työn ja vieraantumisen. Vieraantumisen käsitteen avulla Marx kritisoi palkkatyötä ja korostaa autonomian ja omaehtoisuuden tarvetta. Kolmanneksi työvoiman käsite hahmotetaan kahden piirteen kautta ensinnäkin yleiseksi ennalta määrittelemättömäksi potentiaksi ja toiseksi tavaraksi, jonka käyttöarvon keskeinen ominaisuus on sen kyky olla arvon lähteenä. Neljänneksi työtä tarkastellaan yleisenä yhteiskunnallisena ymmärryksenä tai älynä general intellectin käsitteen kautta. Tässä yhteydessä keskeisimpänä käsitteellisenä erotteluna voidaan pitää työ- ja tuotantoajan toisistaan erottamista. Tämän pohjalta tutkielmassa esitetään, että lisäarvo syntyy erosta sellaisen tuotantoajan, jota ei lasketa työksi, ja varsinaiseksi työksi laskettavan tuotantoajan välillä. Johtopäätöksenä todetaan, että Marx tarjoaa päteviä käsitteellisiä työkaluja työn ontologian tarkasteluun ja erittelyyn.
-
(2022)Tutkielmassani tarkastelen työstäkieltäytymistä jälkikapitalistisena feministisenä voimana Työstäkieltäytyjän käsikirjaa analysoiden. Kirjan tavoitteena on horjuttaa kapitalismin fundamentaalista rakennelmaa, siis korvauksettoman työn teettämisen mahdollisuutta ja pääoman kasaantumisen logiikka sekä purkaa työn ja omistussuhteiden valtaa määrittää subjektien elämisen mahdollisuuksia. Tutkimuskysymykseni on: kuinka työstäkieltäytyminen voi saada kapitalismin näyttäytymään järjettömänä rakennelmana ja sen sijaan feministisen, jälkikapitalistisen epätyönyhteiskunnan merkityksellisenä yhteisöjen ja elämän toisinjärjestämisen tilana. Tarkastelen aineistoani feministisen lähiluennan keinoin, analysoiden työstäkieltäytymisen kumouksellista potentiaalia. Tarkastelen käsikirjan ehdottamia, kapitalistisen logiikan ulkopuolisia luomisen ja olemisen tapoja. Pohdin kenestä voi tulla työstäkieltäytyjä, kuinka kapitalismin ylläpitämiä aktiivisuus- ja tuottavuusvaateita vastustetaan sekä mikä on hoivan, yhteisöllisyyden ja perustulon merkitys jälkikapitalistisia yhteisöjä luotaessa. Rakennan analyysini autonomimarxilaiseen feminismiin, feministisiin rampaontologioihin, post- ja dekoloniaalisten feminismien antikapitalistiseen analyysiin sekä vieraantumisfeminismeihin eli teknologian, ajan ja emansipaation mahdollisuuksia pohtiviin feminismeihin nojaten. Työstäkieltäytymisen ympärille sijoittuva aikaisempi tutkimus kumpuaa pääasiassa autonomimarxilaisesta perinteestä. Erityisesti sen feministinen haara tyypillisesti vaatii palkkaa hoiva- ja kotitöistä, samalla pitäen kapitalismin työinstituution lakkauttamista autonomisen vaatimisen keskeisimpänä tavoitteena. Tutkielmani sijoittuu tämän perinteen jatkumoon, kuitenkin päivittäen tarkastelukehikon 2020-luvun myöhäiskapitalistiseen kontekstiin. Analyysiini pohjaten työstäkieltäytymistä voi pitää praktiikkana, jossa tärkeintä ei ole yksittäisen työstäkieltäytyjän kieltäytyminen vaan se, millaisia kapitalistisia toiminta- ja arvojärjestelmiä kieltäytyminen paljastaa. Työstäkieltäytymisen retoriikassa keskeistä onkin tekemisen itsessään erottelu kapitalistisesta palkkatyöstä. Kieltäytymällä pitämästä kapitalistista järjestelmää luonnollisena, työstäkieltäytyminen osoittaa, ettei tekeminen tai oleminen sinänsä ole ontologisesti sidoksissa työhön, vaikka kapitalismi ne pakottaakin tällaiseen suhteeseen. Näen tutkielmani kontribuutiona feministisiin työtä tarkasteleviin keskusteluihin, kapitalismin kriittiseen analyysiin sekä marxilaisfeministiseen jatkumoon. Tutkielmani laajentaa työstäkieltäytymisen pohtimista feministisesti – erityisesti rampaontologioita hyödyntäen – kapitalismissa vallitsevia aktiivisuus- ja tuottavuuskäsityksiä vastaan. Tutkielmani antina voi pitää työstäkieltäytymisen tarkastelemista tahallisena työstäkieltäytyjien kiihdyttämänä vieraantumisenprosessina, jossa epätyöläisten voimat vapautetaan ja epätyönyhteiskunnan asentojen ottaminen mahdollistuu.
-
(2022)Tutkielmassani tarkastelen työstäkieltäytymistä jälkikapitalistisena feministisenä voimana Työstäkieltäytyjän käsikirjaa analysoiden. Kirjan tavoitteena on horjuttaa kapitalismin fundamentaalista rakennelmaa, siis korvauksettoman työn teettämisen mahdollisuutta ja pääoman kasaantumisen logiikka sekä purkaa työn ja omistussuhteiden valtaa määrittää subjektien elämisen mahdollisuuksia. Tutkimuskysymykseni on: kuinka työstäkieltäytyminen voi saada kapitalismin näyttäytymään järjettömänä rakennelmana ja sen sijaan feministisen, jälkikapitalistisen epätyönyhteiskunnan merkityksellisenä yhteisöjen ja elämän toisinjärjestämisen tilana. Tarkastelen aineistoani feministisen lähiluennan keinoin, analysoiden työstäkieltäytymisen kumouksellista potentiaalia. Tarkastelen käsikirjan ehdottamia, kapitalistisen logiikan ulkopuolisia luomisen ja olemisen tapoja. Pohdin kenestä voi tulla työstäkieltäytyjä, kuinka kapitalismin ylläpitämiä aktiivisuus- ja tuottavuusvaateita vastustetaan sekä mikä on hoivan, yhteisöllisyyden ja perustulon merkitys jälkikapitalistisia yhteisöjä luotaessa. Rakennan analyysini autonomimarxilaiseen feminismiin, feministisiin rampaontologioihin, post- ja dekoloniaalisten feminismien antikapitalistiseen analyysiin sekä vieraantumisfeminismeihin eli teknologian, ajan ja emansipaation mahdollisuuksia pohtiviin feminismeihin nojaten. Työstäkieltäytymisen ympärille sijoittuva aikaisempi tutkimus kumpuaa pääasiassa autonomimarxilaisesta perinteestä. Erityisesti sen feministinen haara tyypillisesti vaatii palkkaa hoiva- ja kotitöistä, samalla pitäen kapitalismin työinstituution lakkauttamista autonomisen vaatimisen keskeisimpänä tavoitteena. Tutkielmani sijoittuu tämän perinteen jatkumoon, kuitenkin päivittäen tarkastelukehikon 2020-luvun myöhäiskapitalistiseen kontekstiin. Analyysiini pohjaten työstäkieltäytymistä voi pitää praktiikkana, jossa tärkeintä ei ole yksittäisen työstäkieltäytyjän kieltäytyminen vaan se, millaisia kapitalistisia toiminta- ja arvojärjestelmiä kieltäytyminen paljastaa. Työstäkieltäytymisen retoriikassa keskeistä onkin tekemisen itsessään erottelu kapitalistisesta palkkatyöstä. Kieltäytymällä pitämästä kapitalistista järjestelmää luonnollisena, työstäkieltäytyminen osoittaa, ettei tekeminen tai oleminen sinänsä ole ontologisesti sidoksissa työhön, vaikka kapitalismi ne pakottaakin tällaiseen suhteeseen. Näen tutkielmani kontribuutiona feministisiin työtä tarkasteleviin keskusteluihin, kapitalismin kriittiseen analyysiin sekä marxilaisfeministiseen jatkumoon. Tutkielmani laajentaa työstäkieltäytymisen pohtimista feministisesti – erityisesti rampaontologioita hyödyntäen – kapitalismissa vallitsevia aktiivisuus- ja tuottavuuskäsityksiä vastaan. Tutkielmani antina voi pitää työstäkieltäytymisen tarkastelemista tahallisena työstäkieltäytyjien kiihdyttämänä vieraantumisenprosessina, jossa epätyöläisten voimat vapautetaan ja epätyönyhteiskunnan asentojen ottaminen mahdollistuu.
Now showing items 1-10 of 10