Browsing by Subject "vierasesine"

Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tavoitteena oli käydä läpi oleelliset asiat ohutsuolen kirurgiasta ja siihen liittyvistä tutkimuksista, tekniikoista ja komplikaatioista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa Eläinsairaalassa tehtyjen ohutsuolen kirurgisten toimenpiteiden komplikaatioita, niiden määrä ja kuolleisuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli myös löytää komplikaatioille ja kuolleisuudelle altistavia tekijöitä. Ohutsuolen kirurgiassa on tunnettava ohutsuolen anatomia ja suolihaavan paranemiseen vaikuttavat tekijät. Ohutsuolen ommeltu haava on ensimmäisten päivien aikana vain tikkien ja fibriinitulpan varassa, joten haavan paranemiselle on luotava edellytykset riittävän hellävaraisella kudosten käsittelyllä ja oikeanlaisella ompelutekniikalla. Ohutsuolen kirurgiaan päädytään useimmiten suolitukoksen aiheuttaneen vierasesineen vuoksi. Muita syitä kirurgiaan ovat ohutsuolen kasvaimet, intussusseptio, kudosnäytteiden otto ja ohutsuolen verenkierron ongelmat. Useimmiten ohutsuolen sairaudet diagnosoidaan ultraääni- tai röntgentutkimuksella. Vakavin leikkauksen jälkeinen komplikaatio on vuotava suolihaava, joka usein johtaa vatsakalvontulehdukseen. Kirurgian seurauksena voi myös esiintyä kiinnikkeitä, ohutsuolen motiliteetin häiriöitä tai short bowel -syndroomaa. Tehtyyn tutkimukseen osallistui 58 Yliopistollisessa Eläinsairaalassa leikattua koiraa vuosilta 2009 - 2012. Tutkimukseen osallistuneilta koirilta kerättiin tiedot iästä, sukupuolesta, rodusta, oireista, oireiden kestosta, tehdyistä tutkimuksista, tehdystä toimenpiteestä ja leikkauksen syystä. Mikäli koiralla esiintyi leikkauksen jälkeen komplikaatioita, kerättiin tiedot tehdyistä jatkotutkimuksista, löydöksistä ja mahdollisesta uudesta kirurgisesta toimenpiteestä. Tutkimuksen potilailla yleisin leikkauksen syy oli vierasesine (79,9 %). Leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita esiintyi 29,3 %:lla potilaista. Yleisin komplikaatio oli ileus, jota esiintyi 13,8 %:lla ja toiseksi yleisin oli vatsakalvontulehdus, joka todettiin 10,3 %:lla potilaista. Tutkimuksen potilaista 10,3 % kuoli leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Kuolleista potilaista kolme lopetettiin leikkauksen jälkeen ennen kotiutusta, kaksi lopetettiin vatsakalvontulehduksen vuoksi ja yhden potilaan tiedot eutanasian syystä olivat puutteelliset. Tutkimuksen hypoteesina oli ohutsuolen kirurgian jälkeisen kuolleisuuden olevan samaa luokkaa mitä se on ollut kansainvälisissä tutkimuksissa. Tutkimuksen tulos vastasi hyvin hypoteesia. Aiemmissa tutkimuksissa kuolleisuus on vaihdellut 9,6 - 23,3 % välillä. Tutkimuksessa havaittiin lineaarisen vierasesineen ja voimakkaan kuivumisen olevan merkitsevästi yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Kun kaikkia komplikaatioita tarkasteltiin yksittäisenä muuttujana, todettiin komplikaatioille altistavana tekijänä eläimen shokkitila ennen leikkausta. Komplikaatioita saaneilla potilailla oli merkitsevästi lyhyempään kestäneet oireet, korkeampi hematokriitti ja alhaisempi ruumiinlämpö. Yliopistollisessa eläinsairaalassa ohutsuolen kirurgiset toimenpiteet tehdään pääsääntöisesti samalla tavalla kirurgista riippumatta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta Yliopistollisessa Eläinsairaalassa ohutsuolen kirurgian jälkeisten haavavuotojen määrän ja kuolleisuuden olevan samantasoisia kuin mitä ne ovat olleet kansainvälisissä tutkimuksissa.

Vierasesineen aiheuttama suolistotukos on koirilla verrattain yleisesti esiintyvä sairaus. Pääsääntöisesti kirjallisuudessa ollaan keskitytty taudin kuvailemiseen, oireisiin, diagnosoimiseen sekä sen hoitamiseen. Vähemmälle tarkastelulle on jäänyt, mikä saa koirat altistumaan tälle ainakin näennäisesti itseaiheutetulle sairaudelle. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, onko olemassa jotain sairauksia ja ruokinnallisia asioita, jotka esiintyvät suolistotukosten kanssa. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi vierasesineen aiheuttaman suolistotukoksen taudinkuva, patofysiologia sekä diagnostiikka ja hoidot. Lisäksi tarkastellaan tutkimukset ja niiden löydökset koskien tyypillistä koiraa, joka tähän tautiin sairastuu. Tutkimusosuudessa selvitettiin ne sairaudet, jotka korreloivat positiivisesti suoliston vierasesineeseen kanssa. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää onko ruokavalion koostumuksella ja eritoten raakaruoalla vaikutusta luisten tai rustoisten vierasesineiden saamiseen. Hypoteesina oli, että raakojen luiden ja rustojen syöttäminen koirille ei aiheuta niille suoliston vierasesineitä. Tutkimusosuus jaettiin kahteen osaan. Ensimmäisen osan aineistona toimi DOGRISKkyselytutkimus ja sen vastaukset, joita oli 9361. DOGRISK-kysely kartoittaa koirien elinoloja, ruokintaa ja sairauksia. Tästä aineistosta poimittiin ne vastaajat, joiden koirilta oli leikattu suoliston vierasesine. Näille omistajille tehtiin uusi kyselytutkimus koskien tarkemmin koirien ruokintaa ja se lähetettiin sähköpostitse 86 ihmiselle. Vastaukset, joita saapui 26, toimivat tutkimusosuuden toisen osan aineistona. Aineistoista laskettiin sairauksien ja suoliston vierasesineiden välinen korrelaatio. Lisäksi selvitettiin, mitkä vierasesineet esiintyivät tiettyjen ruokintaryhmien kanssa. Tulosten tilastollista merkitsevyyttä osoittamaan käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen p-arvoa. Tuloksista esille nousivat tulehdukselliset sairaudet, kuten korvatulehdukset sekä suoliston tulehdustilat positiivisen assosiaationsa suoliston vierasesineiden kanssa. Lisäksi selvisi, että luiset ja/tai rustoiset vierasesineet eivät esiintyneet niillä koirilla, jotka saivat syödäkseen päivittäin tai miltei päivittäin raakoja luita tai rustoja. Löydökset ovat mielenkiintoisia ja jatkossa olisikin hyvä selvittää vielä suuremmalla otannalla tarkemmin ruokinnan ja tiettyjen vierasesineiden välisiä yhteyksiä tilastollisen merkitsevyyden saamiseksi.