Browsing by Subject "viherrakenne"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2022)Kaupungistuvien kuntien kaupunkisuunnittelussa pyritään lähtökohtaisesti vastaamaan kasvavan väestömäärän tarpeisiin tiivistämällä kaupunkirakennetta täydennysrakentamisella. Tämä uhkaa kaupunkiympäristön viherrakennetta, jolla on sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnin kannalta useita hyötyjä. Tutkielman aiheena on tähän liittyen tarkastella maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 9 luvun sääntelyyn perustuvaa kansallista kaupunkipuistoa kaupunkiympäristön viherrakennetta turvaavana sääntelykeinona kaupunkisuunnittelussa. Tutkielmassa käytetään metodina pääasiassa käytännöllistä lainoppia. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee oikeudellisia edellytyksiä ja reunaehtoja viherrakenteen osoittamiseksi kaupunkipuistoon, joista säädetään MRL 68 §:ssä. Lainkohta on tutkielmassa systematisoitu jakautuvan sisällöllisiin, kaavoituksellisiin sekä maanomistuksellisiin edellytyksiin. Sisällöllisten edellytysten nojalla viherrakenteen tulee lähtökohtaisesti sijaita kaupunkimaisessa ympäristössä sekä sisältää taikka välillisesti toteuttaa puiston perustamistarkoitusta tukevia arvoja, kuten luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Kaavoituksellisten edellytysten nojalla viherrakenteen tulee olla kaavassa osoitettuna puiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön, kuten puistoksi tai virkistys- tai suojelualueeksi. Maanomistuksellisten edellytysten nojalla puistoon voidaan osoittaa julkisyhteisön omistamaa sekä tietyin edellytyksin myös yksityisomisteista viherrakennetta. Toinen tutkimuskysymys koskee niitä oikeudellisia tekijöitä, joihin kansallisen kaupunkipuiston viherrakennetta turvaava oikeusvaikutus perustuu, ml. mahdolliset muutostilanteet. Vastauksena todetaan, että puiston viherrakennetta turvaava oikeusvaikutus perustuu yksin puistoa koskeviin MRL 70 §:n määräyksiin, joita ovat puiston perustamispäätökseen otettavat sekä hoito- ja käyttösuunnitelmassa annettavat määräykset. Ilman määräyksillä luotua viherrakennetta turvaavaa oikeusvaikutusta kansallinen kaupunkipuisto ei sääntelykeinona turvaa puistoon osoitetun viherrakenteen säilyttämistä kaupunkisuunnittelussa. Muutostilanteiden, kuten aluerajauksen supistamisen ja laajentamisen osalta puiston viherrakennetta turvaavan oikeusvaikutuksen heikentämisen ja vahvistamisen todetaan sääntelyn bottom-up-luonteen vuoksi riippuvan olennaisesti kunnan päätöksistä. Kolmantena tutkimuskysymyksenä on lainopillisten de lege lata tutkimustulosten perusteella arvioida uutta kaavoitus- ja rakentamislakia (KRL) koskien sääntelyn kehittämistarpeita kaupunkipuiston viherrakennetta turvaavan oikeusvaikutuksen näkökulmasta. Vastauksena kysymykseen esitetään esimerkiksi viherrakenteen laajuuden ja eheyden lisäämistä sisällöllisiin edellytyksiin sekä puiston laajentamismahdollisuuden osoittavan nimenomaisen kirjauksen lisäämistä KRL:iin. Tutkielman de lege ferenda tulkintasuositukset selkeyttäisivät sääntelyn soveltamista sekä parantaisivat bottom-up-luonteisen sääntelyn informatiivisuutta ja siten mahdollisesti myös tehostaisivat sääntelyn tavoitteiden, kuten kaupunkiympäristöjen laajojen viheraluekokonaisuuksien säilyttämisen turvaamisen toteutumista kaupunkisuunnittelussa.
-
(2022)Kaupungistuvien kuntien kaupunkisuunnittelussa pyritään lähtökohtaisesti vastaamaan kasvavan väestömäärän tarpeisiin tiivistämällä kaupunkirakennetta täydennysrakentamisella. Tämä uhkaa kaupunkiympäristön viherrakennetta, jolla on sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnin kannalta useita hyötyjä. Tutkielman aiheena on tähän liittyen tarkastella maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 9 luvun sääntelyyn perustuvaa kansallista kaupunkipuistoa kaupunkiympäristön viherrakennetta turvaavana sääntelykeinona kaupunkisuunnittelussa. Tutkielmassa käytetään metodina pääasiassa käytännöllistä lainoppia. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee oikeudellisia edellytyksiä ja reunaehtoja viherrakenteen osoittamiseksi kaupunkipuistoon, joista säädetään MRL 68 §:ssä. Lainkohta on tutkielmassa systematisoitu jakautuvan sisällöllisiin, kaavoituksellisiin sekä maanomistuksellisiin edellytyksiin. Sisällöllisten edellytysten nojalla viherrakenteen tulee lähtökohtaisesti sijaita kaupunkimaisessa ympäristössä sekä sisältää taikka välillisesti toteuttaa puiston perustamistarkoitusta tukevia arvoja, kuten luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Kaavoituksellisten edellytysten nojalla viherrakenteen tulee olla kaavassa osoitettuna puiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön, kuten puistoksi tai virkistys- tai suojelualueeksi. Maanomistuksellisten edellytysten nojalla puistoon voidaan osoittaa julkisyhteisön omistamaa sekä tietyin edellytyksin myös yksityisomisteista viherrakennetta. Toinen tutkimuskysymys koskee niitä oikeudellisia tekijöitä, joihin kansallisen kaupunkipuiston viherrakennetta turvaava oikeusvaikutus perustuu, ml. mahdolliset muutostilanteet. Vastauksena todetaan, että puiston viherrakennetta turvaava oikeusvaikutus perustuu yksin puistoa koskeviin MRL 70 §:n määräyksiin, joita ovat puiston perustamispäätökseen otettavat sekä hoito- ja käyttösuunnitelmassa annettavat määräykset. Ilman määräyksillä luotua viherrakennetta turvaavaa oikeusvaikutusta kansallinen kaupunkipuisto ei sääntelykeinona turvaa puistoon osoitetun viherrakenteen säilyttämistä kaupunkisuunnittelussa. Muutostilanteiden, kuten aluerajauksen supistamisen ja laajentamisen osalta puiston viherrakennetta turvaavan oikeusvaikutuksen heikentämisen ja vahvistamisen todetaan sääntelyn bottom-up-luonteen vuoksi riippuvan olennaisesti kunnan päätöksistä. Kolmantena tutkimuskysymyksenä on lainopillisten de lege lata tutkimustulosten perusteella arvioida uutta kaavoitus- ja rakentamislakia (KRL) koskien sääntelyn kehittämistarpeita kaupunkipuiston viherrakennetta turvaavan oikeusvaikutuksen näkökulmasta. Vastauksena kysymykseen esitetään esimerkiksi viherrakenteen laajuuden ja eheyden lisäämistä sisällöllisiin edellytyksiin sekä puiston laajentamismahdollisuuden osoittavan nimenomaisen kirjauksen lisäämistä KRL:iin. Tutkielman de lege ferenda tulkintasuositukset selkeyttäisivät sääntelyn soveltamista sekä parantaisivat bottom-up-luonteisen sääntelyn informatiivisuutta ja siten mahdollisesti myös tehostaisivat sääntelyn tavoitteiden, kuten kaupunkiympäristöjen laajojen viheraluekokonaisuuksien säilyttämisen turvaamisen toteutumista kaupunkisuunnittelussa.
-
(2024)Kaupungistuminen on nopea ilmiö maailmanlaajuisesti. Kaupungistuminen johtaa myös muutoksiin maankäytössä, mikä usein näkyy kaupunkien tiivistymisenä viherrakenteen kustannuksella. Viherrakenteen ilmalaatuun liittyvistä vaikutuksista on tehty paljon tutkimusta, mutta tutkimuksien tulokset aiheesta ovat ristiriitaisia. Maisterintutkielma käsittelee viherrakenteen vaikutuksia ilmanlaatuun kaupungeissa. Työ pyrkii kartoittamaan mitkä taustalla olevat tekijät vaikuttavat viherrakenteen ilmanlaadullisiin seurauksiin. Lisäksi työ tarkastelee voiko tuloksia soveltaa suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun ja jos voi niin millä tavoin. Tutkielma suoritetaan käyttäen systemaattista kirjallisuuskatsausta, joka tiivistää ja arvioi jo valmiina olevaa tutkimusaineistoa sekä kartoittaa epävarmuusalueita. Kokoavan tutkimuksen avulla voidaan selvittää ovatko tutkimusten tulokset esimerkiksi yhteneviä sen osalta, että viherrakennetta kannattaa integroida kaupunkeihin ilmaa puhdistavan vaikutuksen takia Tutkielman aineistona toimii hakulausein sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerein huolellisesti ja kriittisesti valitut tieteelliset tutkimukset. Tutkielmaan valikoitui 51 alkuperäistutkimusta. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella asioiden välisiä yhteyksiä, yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Valikoidut tutkimukset koottiin tiivistetysti taulukkoon tutkimuksen läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Aineiston sisällönanalyysin perusteella käy ilmi, että viherrakenteen vaikutus kaupunkien ilmanlaatuun on pääosin positiivinen. Neljännes tutkimuksista viittaa siihen, että sillä voi olla myös ilmanlaatua heikentäviä vaikutuksia. Erityisesti viherseinillä ja -katoilla havaitaan eniten ilmanlaatua parantavia ominaisuuksia. Toiseksi tulevat puut, pensaat ja nurmi, ja kolmanneksi suuremmat viheralueet kuten metsät ja puistot. Viherseinät ja -katot aiheuttavat vähiten haitallisia vaikutuksia, kun taas suurimmat haitat liittyvät puihin, pensaisiin ja nurmikkoon. Tulosten vaihtelevuus johtuu erilaisista tutkimusmenetelmistä, tutkimusajankohdista, ilmastollisista olosuhteista, vuodenaikojen vaihtelusta, ilmansaastepitoisuuksista alueella, vuorokaudenajoista, kasvuston sijainnista, viherrakennetyypistä sekä kasvilajeista. Tulosten soveltaminen suomalaiseen viherrakentamiseen on haastavaa, sillä tutkimusten ilmasto-olosuhteet eroavat merkittävästi Suomen oloista. Samankaltaisiin suomalaisiin olosuhteisiin valikoitujen tutkimusten mukaan viherkattojen ja puistojen suosiminen kaupunkirakenteessa, metsien säilyttäminen vilkkaampien teiden varrella ja viherseinien hyödyntäminen katujen varsilla voivat osittain parantaa ilmanlaatua.
Now showing items 1-3 of 3