Browsing by Subject "viljanostajat"

Jätevesiliete sisältää arvokkaita kasviravinteita ja orgaanista ainesta, jotka olisi välttämätöntä saada kiertämään kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Erityisesti kasvien kasvun kannalta olennainen ja määrältään rajallinen fosfori olisi tärkeä ohjata uudelleen käyttöön, esimerkiksi soveltuvaan maatalouteen, sillä Suomessa maatalouteen käytetään vuosittain 95,5 % kaikesta fosforista. Puhdistamoliete on kuitenkin yksi yhteiskunnan haastavimmista sivuvirroista, sillä se sisältää myös haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, mikromuoveja, pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja lääkejäämiä. Tässä opinnäytetyössä aihetta tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen ja dokumenttianalyysin keinoin sekä vahvistetaan laadullisella aineistolla. Viime vuosina monet suuret suomalaiset viljanostajat ovat kieltäneet puhdistamolietepohjaisten lannoitetuotteiden käytön sopimuspelloillaan. Tutkielmassa kartoitettiin asiantuntijahaastatteluiden avulla, miten tähän lopputulokseen päädyttiin sekä millainen suhtautuminen yrityksissä on uusiin kehitteillä oleviin puhdistusteknologioihin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmen yrityksen edustajia tammikuussa 2020. Vastaukset analysoitiin sisällön analyysin keinoin. Puhdistamoliete ja sen käyttö on aineiston perusteella osa ympäristökonfliktien historiallista jatkumoa. Nykytutkimuksen valossa suomalainen puhdistamoliete on käsiteltynä turvallista käyttää. Useista tutkimuksista huolimatta kaikkien haitallisten aineiden pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti maaperään ei ole pystytty täysin kartoittamaan, sillä osa lietteestä löydettävistä haitallisista aineista on yhteiskunnassamme suhteellisen uusia yhdisteitä. Lietepohjaisten tuotteiden loppukäyttö on yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ympäristökysymys, josta eri toimijoilla on eri intressit ja vaihtelevat näkemykset. Tutkimuksen perusteella viljanostajat suhtautuvat lietepohjaisiin tuotteisiin kielteisesti niiden kyseenalaisen maineen vuoksi. Yritykset korostivat, että heidän omat asiakkaansa eivät hyväksy lietepohjaisten tuotteiden käyttöä. Lisäksi haastatteluissa nousi ilmi huoli lietteen tutkimuksen tietoaukoista, koetut ihmisperäisten kierrätysravinteiden imagohaitat, sekä yritysten vastuullisuuden painopisteen sijoittuminen muualle kuin kierrätysravinteisiin. Pro gradu tutkielmassani esitän, että lietteen käsittelyn uudet teknologiat eivät tule yksin ratkaisemaan lietepohjaisten tuotteiden käyttöä maataloudessa, sillä viljanostajien kiinnostus kierrätysravinteiden käyttöön on vähäistä ja teknologiset erot käsittelymetodien välillä jäävät helposti epäselviksi.