Browsing by Subject "virsikirja"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2021)
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan Anna-Maija Raittilan uusina vuoden 1986 virsikirjaan otettuja brittiläisten virsien käännöksiä ja niiden alkutekstejä sisällönanalyysin keinoin. Raittilan käännökset ovat virsikirjan virret 213, 228, 416, 449, 455, 508 ja 589. Virsiä tarkastellaan erityisesti kahden virsiryhmän osalta. Nämä ryhmät on nimetty alkutekstien kirjoittamisajankohdan perusteella. Keskeisin on Iso-Britanniassa 1960–70 -luvuilla vahvasti vaikuttanut yhteiskunnallisesti suuntautunut kausi, jota tutkielmassa nimitetään murroskaudeksi. Tätä verrataan varhaisempaan kauteen, joka ulottuu 1800-luvun alkupuolelta 1900-luvun alkupuolelle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, poikkeavatko tutkimuskohteena olevien virsien alkutekstit ja Raittilan käännökset oleellisesti toisistaan eri aikakausina Jumalan ja ihmiset toimijuuden merkittävyyden suhteen. Tämä määräytyy kielitieteen teoriaan kuuluvien makroroolien aktori (Actor) ja läpikäyjä (Undergoer) esiintyvyyden perusteella tekstien toimija-viitteissä. Perusoletuksena tutkimuksessa on, että mitä merkittävämpi on jonkun tietyn henkilön toimijuus, sitä useammin tämä henkilö esiintyy teksteissä aktoriroolissa. Toimijoina voivat olla myös luontokappaleet ja koko luomakunta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa virsiteksteihin sovellettiin diskurssianalyysin piiriin kuuluvaa makrorakenteiden teoriaa, jossa makrosääntöjen avulla etsittiin tekstien ylätason rakenteita ja teemoja. Näitä verrattiin keskenään eri aikakausiryhmissä, ja tämän perusteella muodostettiin tutkimusongelmaa koskeva hypoteesi. Hypoteesiksi tuli, että murroskauden virsiryhmän ja varhaisemman kauden virsiryhmän välillä on oleellinen ero niin, että murroskauden tekstien osalta alkuteksteissä painottuu varsin vahvasti ihmisen toimijuus ja käännöksissä Jumalan toimijuus. Sen sijaan varhaisemman kauden teksteissä alkutekstien ja niiden käännösten välillä ei ole mainittavaa eroa Jumalan ja ihmisten toimijuuden merkittävyydessä. Toisessa vaiheessa teksteihin sovellettiin makroroolianalyysiä siten, että teksteistä etsittiin ja taulukoitiin viittaukset kuhunkin toimijaan hänen aktoriroolinsa perusteella. Toissijaisesti tutkittiin myös joitakin patienttirooleja. Toimijaviittausten suhteellisten esiintymismäärien tarkastelun perusteella voitiin havaita, että alkuteksteissä Jumalaa aktoriroolissa koskevien viitemäärien suhteellinen osuus kaikista viitteistä oli 37 % ja ihmisten osuus on 58 %. Vastaavasti Raittilan käännösteksteissä Jumala oli aktoriroolissa 59 %:ssa henkilöviitteistä ja ihmiset 30 %:ssa. Varhaisemman kauden osalta alkuteksteissä Jumalaa koski 25 % viitteistä ja ihmisiä samoin 25 %. Raittilan käännöksissä Jumalaa koskeva osuus oli 29 % ja ihmisten 18 %. Näiden tulosten perusteella hypoteesi pitää paikkansa. Murrosajan tekstien osalta Raittila on muuttanut melko ihmiskeskeisiä tekstejä niin, että Jumalasta on tullut paljon ihmisiä merkittävämpi toimija. Varhaisemman kauden alkutekstien Jumalan ja ihmisten yhtäläinen toimijuus on Raittilan käännöksissä muuttunut Jumalan jonkin verran ihmisiä vahvemmaksi toimijuudeksi. Varhaisemmalla kaudella virren 455 myötä myös muut toimijat kuten luontokappaleet ovat olleet merkittäviä toimijoita.
-
(2017)Tutkimus käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 1986 Virsikirjan, sen vuonna 2015 julkaistun lisävihon sekä Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirjan Cantemuksen sisältämiä kuvauksia Jeesuksen äidistä Mariasta. Tutkimus on toteutettu teoriaohjautuvasti niin, että kummankin kirkon opetusta hyväksi käyttäen Marialle annetuista rooleista koostettiin 15 erilaista kategoriaa. Sen jälkeen aineistosta kerätyistä Maria-aiheisista virsistä tutkittiin, kuinka monta näistä 15 kategoriasta ne sisältävät. Tutkimuksessa käytetyt kategoriat ovat: Kristuksen äiti, Neitsyt, Tahraton, Puhdas, Herran palvelijatar, Esirukoilija, Auttaja, Kuningatar, Köyhä, Kärsijä, Puoliso, Uusi Eeva, Kristityn esikuva, Kirkon esikuva ja Uskovien äiti. Näistä kategorioista Kristuksen äiti ja Neitsyt olivat yleisimpiä ja esiintyivät laajasti kummastakin kirjasta saadussa aineistossa. Muiden kategorioiden kohdalla hajaannusta tapahtui enemmän. Cantemuksen kohdalla näiden kahden jälkeen yleisimmiksi kategorioiksi nousivat Mariaa voimallisena pyhimyksenä korostavat kategoriat Esirukoilija ja Auttaja. Niin ikään aineistossa näkyy on myös Kuningatar-kategoria, joka korostaa Marian korkeaa asemaa Jumalan silmissä. Cantemuksen kohdalla Mariasta nousee esille siis yli-inhimillinen pyhimys, jolla on valtaa auttaa tavallisia kristittyjä saavuttamaan pelastus. Marian ylemmyyttä perustellaan hänen esimerkillisyydellään ja synnittömyydellään, jota Cantemuksessa kuvaavat kategoriat Tahraton ja Puhdas sekä Uusi Eeva. Vähäisempään osaan jää inhimillinen Maria, jota kuvaavat roolit Herran palvelijatar, Puoliso, Köyhä ja Kärsijä. Virsikirjan kohdalla yleisimmäksi kategoriaksi Kristuksen äidin ja Neitsyen jälkeen nousee Herran palvelijatar. Tämä kategoria korostaa Marian uskoa ja nöyryyttä Jumalan edessä, ja sen yleisyys Virsikirjassa vertautuu hyvin siihen, että myös Luther korosti tätä puolta Mariasta. Niin ikään Köyhän ja Kärsijän kategoriat esiintyivät useamman kerran. Toisin kuin Cantemuksessa, Virsikirjassa keskiöön ei nouse Marian kunnia vaan hänen osansa vaatimattomuus. Taustalla näkyy Lutherin ristinteologinen ajattelu. Myös Puhdas-kategoria esiintyy useamman kerran, mutta sen tarkoitus on korostaa Marian neitsyyttä ja asemaa synnittömän Jeesuksen äitinä, eikä Marian omaa synnittömyyttä niin kuin Cantemuksessa. Kummassakin kirjassa nousee myös esille Marian suhde uskovien yhteisöön, tosin vain vähäisissä määrin. Maria on sekä luterilaisille että katolisille Kristityn esikuva, jonka usko ja nöyryys on esimerkillistä. Myös Marian rooli Kirkon esikuvana mainitaan, tosin luterilaisuudessa siinä painottuu Marian köyhyys ja katolisuudessa puhtaus. Cantemuksessa nousee myös esille Marian rooli Uskovien äitinä eli universaalina äitihahmona. Tutkimukseni perusteella on nähtävissä, että sekä Virsikirja että Cantemus kuvaavat Mariaa varsin eri tavalla: Cantemuksessa korostuu voimallinen, pyhimyksenä toimiva Maria siinä missä Virsikirja kuvaa inhimillisempää Mariaa, joka on kuuliainen Jumalalle. Kuitenkin tärkeimmät kategoriat eli Kristuksen äiti ja Neitsyt ovat tasapuolisesti läsnä molemmissa aineistoissa. Lisäksi Virsikirjassa on huomattavissa Marian roolin kasvaminen uusien virsien myötä, ja kirjojen Maria-kuvissa on myös nähtävissä hienoista lähentymistä Virsikirjan lisävihon myötä.
-
(2017)Tutkimuksessa tarkastellaan vuoden 2016 Tampereen synodaalikokoukseen osallistuneiden pappien ja diakoniatyöntekijöiden kokemuksia Amazing Grace -työpajasta ja virsikirjan 2016 lisävihkosta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne liittyvät sekä työpajaan, että itse uuteen lisävihkoon. Ensimmäisenä tutkimusaiheena oli tarkastella työpajaan osallistuneiden kokemuksia uusien virsien laulamisesta ja sitä minkälaisia reaktioita, kokemuksia ja mielipiteitä uudet virret herättivät. Toinen tutkimusaihe liittyi lisävihkoon ja siihen, minkälaisia näkemyksiä työpajaan osallistuneilla oli lisävihkouudistuksesta ja uusien virsien käyttämisestä. Yksittäisellä tutkimusmenetelmällä on vaikea saada kattavaa kuvaa tutkimuskohteesta. Tässä tapaustutkimuksessa olen käyttänyt menetelmätriangulaatiota eli tutkimusmenetelminä sekä havainnointia että kyselyä. Aineisto koostuu siis sekä työpajan lopuksi jaettujen kyselylomakkeiden vastauksista, että havainnointilomakkeen merkinnöistä. Kyselyn avulla vastaajat saivat kertoa subjektiivisia kokemuksiaan. Kenttätyö on erityinen tapa päästä läheisiin kosketuksiin tutkittavien kanssa, joten havainnointilomake täydentää kyselyn vastauksia ja lisää tutkimuksen luotettavuutta. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tehtiin monivaiheisena prosessina. Litteroitu tutkimusaineisto pelkistettiin ja tämän redusoinnin jälkeen tapahtui aineiston ryhmittely eli klusterointi. Ryhmittelyn avulla kerätystä aineistosta etsittiin samankaltaisuuksia ja niistä luotiin omat luokkansa. Pelkistetyt ilmaukset jaoteltiin omiin alaluokkiinsa, joita näin muodostaen tuli yhteensä kahdeksantoista. Nämä alaluokat nimettiin sisällön perusteella, esimerkiksi ”käsitys virrestä muutoksessa”. Kerätty aineisto saatiin näin tiivistettyä johtopäätösten tekoa varten neljään pääluokkaan, joiden avulla pyrin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että yhtenäistä suuntaa, mieltymystä tai mielipidettä ei virsien sanoituksista tai sävellyksistä, virsikirjasta ylipäätään tai niiden uudistustarpeesta saada. Aineistossa mielipiteet ovat monilta osin hyvin ristiriitaisia. Käsitys virren ja hengellisen laulun rajapinnasta on edelleen muutoksessa. Perinteisillä virsillä on kirkon historiassa ja ihmisten elämässä oma paikkansa. Tutkimuksen tuloksista selviää, että uusillekin virsille on tilausta. Anna-Mari Kaskinen, tunnettu kirjailija, runoilija ja virsien sanoittaja on ollut lisävihkon valmistelutyöryhmän jäsen. Valmistelutyön kuluessa hän on arvellut, että vielä tämän vuosisadan aikana ilmestyy kokonaan uusi virsikirja. Maailma elää ja kirkko sen mukana, myös virsi uudistuu jatkuvasti. Kaskisen eräässä Uusi Virsi -blogikirjoituksessa oli ajatuksia herättävä näkemys tulevaisuudesta ja pohdintaa jo mahdollisesti tällä vuosisadalla seuraavaksi ilmestyvästä virsikirjasta. Tämän pro gradu -tutkielman otsikoksi valikoituikin kyseisen blogin osuva otsikko Virsi elää!
Now showing items 1-4 of 4