Browsing by Subject "voimavarat"

Aikaisempien tutkimusten perusteella lasten psyykkinen oireilu ja mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet kouluympäristössä. Tässä tutkimuksessa lapsen psyykkisellä oireilulla tarkoitetaan lapsen omaa psyykkistä häiriötä tai ulkoisten tekijöiden, aiheuttamaa reaktiota, jonka vuoksi oppilas ei syystä tai toisesta kykene, osaa tai halua toimia yleisesti asetettujen normien mukaisesti kouluympäristössä. Oppilaalla ei tarvitse olla erillistä diagnoosia, jotta oireilu voidaan katsoa psyykkiseksi oireiluksi. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, ettei erityisopettajien tämänhetkinen koulutus ja resurssit vastaa työelämän vaatimuksia liittyen psyykkisesti oireilevien oppilaiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia omista valmiuksista tunnistaa ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita sekä kartoittaa millaista tukea erityisopettajat saavat psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyyn. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusstrategiaksi valittiin fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, jossa pyritään syvällisesti ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen kokemusta ja kokemusmaailmaa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä hyödyntäen Gioia- metodologiaa. Tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat tunnistivat oppilaan psyykkinen oireilun normaalista poikkeavana lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntauvana oireiluna. Psyykkisen oireilun ilmenemisessä painotettiin yksilöllisyyttä ja muutosten tunnistamisessa tärkeäksi koettiin hyvä oppilastuntemus. Erityisopettajat tunnistivat psyykkisen oireilun taustalla ympäristötekijöitä, neurologisia tekijöitä ja ikäkausiin liittyviä muutoksia. Työkokemus, haasteet, uuden oppiminen ja oppilaan asioiden edistämisen koettiin lisäävän voimavaroja ja työn antoisuutta. Toisaalta liialliset odotukset, resurssien puute ja käyttäytymisen haasteet koettiin uuvuttavana. Yleisesti erityisopettajan koulutus nähtiin hyödyllisenä, mutta sen ei koettu antavan riittävästi valmiuksia kohdata psyykkisesti oireilevia oppilaita. Erityisopettajat kokivat saavansa valmiuksia työkokemuksesta, työyhteisöltä sekä koulutuksista. Erityisopettajat mainitsivat saavansa tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyssä oppilashuollosta, luokanopettajilta, erityisluokan opettajilta, mentoriopettajilta ja lähiesihenkilöiltä. Ammatillisen yhteistyön toimivuudesta huolimatta oppilashuollon koettiin olevan liian työllistetty. Suomessa ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta, joka keskittyisi pelkästään alakoulussa työskentelevien erityisopettajien kokemuksiin oppilaiden psyykkisen oireilun tunnistamisesta ja tukemisesta. Tutkimus vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia siitä, ettei erityisopettajien koulutus ja saatavilla olevat resurssit vastaavat nykyisiin työelämän vaatimuksiin psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa toimiessa. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia alakoulussa työskenteleviä erityisopettajia, mutta tutkimus luo kuvaa erityisopettajien työn resursseista, koulutuksen tarpeista sekä työssäjaksamisesta psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskennellessä. Lisäksi tutkimus vahvistaa käsityksiä koulun tukitoimien resurssien puutteellisuudesta sekä kuinka laajasti psyykkisesti oireileva oppilas vaikuttaa kouluympäristössä.

This master’s thesis aimed to identify and analyse the most relevant job resources that support and promote workplace well-being in knowledge work, focusing on the social and organisational aspects as well as their functional prerequisites. Previous studies have shown that job resources help cope with work goals, alleviate job demands and mental and psychological stress, as well as encourage growth and development. This thesis is based on a resource-centred approach by approaching workplace well-being from the view of positive psychology – seeing that workplace well-being forms in the interplay of social and organisational practices as well as the job itself, which the individual interprets from their own perspective. The study utilises the Job Demands Resources Model (JD-R) as well as Perceived Organisational Support Theory. The research material was collected through a semi-structured thematic interview of eight knowledge workers. The interviewees worked as architects, designers, engineers and in HR. The analysis of the interviews was conducted through a theoretically guided content analysis. The most essential social aspects supporting the interviewees’ workplace well-being were organisational culture and work atmosphere as well as workplace communication. The most essential organisational resources were autonomy and perceived organisational support. The most important perquisites for these resources were general attitude, allocated time resources and work community skills. The organisational and social aspects are best able to support the workers’ well-being when the individual’s, work community’s and organisation’s attitudes, action and allocated time meet. The results are in line with previous research and support the JD-R model and Perceived Organisational Support Theory.

Aims of the Study. This Study’s Aim was to find out the factors that influence Well-Being in the storycrafted stories of Finnish and Palestinian Children. In the past ten years the research of Children’s Well-Being has partly developed to a more childperspective direction. Children have slowly started moving from being objects to active subjects and becoming experts of their own Well-Being. This sort of expertese and respect of Childrens own visions has been the Aim also in this Study. In the present Study the focus is on both the resources and suppressors of the Well-Being as well as the similarities and differences between the stories of the Children from two Nationalities. Awareness of the factors influencing Children’s Well-Being can on it’s part help the Adults working with Children to pay more attention to the things that are meaningful for Children. Methods. The Research Data was given as a ready collected data from the research project Children tell about their Well-Being – Who listens? (projectnumber 1134911), that was funded by Academy of Finland. The research consortium was a collaboration between the Universities of Helsinki and Oulu. In the University of Helsinki it was led by professor Liisa Karlsson. The Finnish stories were retrieved from the Finnish Social Sciences data archive. These stories were collected between the years 1996-2001. The Palestinian data was gathered in Lebanon among the Palestinian refugees between the years 2006-2012. Alltogether the datas consist of 81 stories, of which 42 are from Finns and 39 are from Palestinians.Children in both datas were 2-12 years old. In the review of the stories the wellfare theory by Erik Allardt(1976), a Finnish sosiologist, was used as a guideline. The resources and suppressors of Well-Being were monitored through Allardt’s dimimensions of wellfare; material conditions (having), social relationships (loving) and the socieltal level (being). In the analysingprocess quatifying and contets specification were used. Results and conclusions. The resources of Well-Being in the stories from both datas were home, the satisfaction of basic needs, happiness, play, peer relationships, family and the possibility to influence in their own matters. In addition to these, in the stories of the Palestinians feeling secure and the possibility to influence thorough dance were also regarded as resources. In Finnish stories also autonomous adventures with peers were labelled as resources. Suppressors for Well-Being in the stories of both datas were shortcomings of material conditions, fear and shortcomings of the possibilities to influence own matters. Suppressors in the stories of Palestinians were also the lack of peer relationships, impossibility to play or to attend school, loss of close-ones and the unsaturation of basic needs. Additional suppressors in the stories of the Finns were difficulties in play and being left alone. In the stories of Palestinian Children one can find the experiences and consequences of War from the Child’s point of view. In the stories of Finnish Children material conditions and possibilities of influencing own matters were better than in the Palestinian stories. Finnish stories revealed also challenges in peer relationships. As a conclusion from the stories of the Children peer relationships, play, family, satisfaction of basic needs and the possibility to influence ones own matters appear to be meaningful for the Well-Being of Children from both countries.

Väestön ikääntymiseen liittyvistä uhkakuvista ja yhteiskunnallisista haasteista puhutaan paljon. Yhtenä strategiana vastata näihin haasteisiin on huomion kohdistaminen ikääntyvien voimavaroihin ja ennaltaehkäiseviin toimintatapoihin. Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää kohdentaa riskiryhmiin. Ikääntyvät, yksinasuvat ja pienituloiset naiset ovat monin tavoin haavoittuvassa asemassa. Tämä tutkimus kohdistuu heidän voimavaroihinsa ja arkiseen selviytymiseensä. Tutkimuksella halutaan selvittää ikääntyvien naisten kokemuksia omista voimavaroistaan sekä sitä, miten he selviytyvät vastoinkäymisistä. Tutkimuksen tuottama tieto voi auttaa löytämään keinoja voimavarojen ja resilienssin tukemiseksi. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat onnistunut ikääntyminen, resilienssi ja voimavarat. Onnistuneen ikääntymisen käsitettä tarkastellaan kriittisesti, ja tässä tutkimuksessa nojaudutaan määritelmään, jonka mukaan onnistunut ikääntyminen on koko elämänkulun aikana esiintyvää selviytymistä haasteista ja vastoinkäymisistä. Tähän selviytymiseen viitataan resilienssillä. Resilienssi on sekä yksittäisistä kriiseistä että jatkuvasti esiintyvistä arjen haasteista selviytymistä ja muutoksiin sopeutumista. Resilienssi on dynaaminen prosessi, johon vaikuttavat niin yksilön sisäiset kuin ympäristöön ja laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin liittyvät tekijät. Voimavarat määritellään tässä tutkimuksessa tekijöiksi, jotka tukevat selviytymistä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka taustalla vaikuttaa fenomenologis-hermeneuttinen tieteenfilosofia. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelemalla kuutta 62-75 -vuotiasta naista. Haastattelut on toteutettu syksyllä 2016. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella ikääntyvät naiset kokivat tärkeimmiksi voimavaroikseen suhteet toisiin ihmisiin, mielekkään toiminnan sekä ympäristöön liittyvät tekijät. Suhteissa läheisiin ihmisiin oltiin sekä avun saajia että antajia. Ikääntyvät olivat aktiivisia harrastajia ja erilaisten järjestöjen toiminta paikantui tärkeäksi osallistumisen areenaksi. Viihtyisä asuinympäristö, luonto ja erityisesti metsä koettiin voimavaroiksi. Arkea rajoittivat monin tavoin pienet tulot ja terveydelliset haasteet. Haasteisiin oli sopeuduttu arkea ja asenteita muokkaamalla, tarkalla suunnittelulla ja läheisten apuun turvautumalla. Vaikeuksista selvittiin, koska oli pakko, ja niihin suhtauduttiin sinnikkyydellä. Aineistosta oli paikannettavissa monia resilienssiin liitettyjä piirteitä, kuten menneisyyden hyväksyminen, myönteinen elämänasenne, kyky iloita pienistä asioista, vahva autonomia ja aktiivisuus. Tuloksissa taloudellisen tilanteen, terveyden ja sosiaalisten suhteiden merkitykset kietoutuivat monin tavoin yhteen. Tuloksissa korostui erityisesti ilmaisen toiminnan merkitys. Toiminnan kautta pienituloiset ikääntyvät naiset saivat mielekästä tekemistä arkeen sekä areenoita tavata ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voimavarojen tukemista ei tule jättää vain kolmannen sektorin varaan, vaan voimavaralähtöisyys ja ennaltaehkäisy on tarpeen ottaa yhä enemmän huomioon myös julkisia palveluita suunniteltaessa niin sosiaalihuollossa kuin esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntatoimessa. Voimavarojen ja resilienssin tukemisen näkökulma voi tuoda sosiaalityöhön uusia aineksia esimerkiksi ryhmämuotoisen työskentelyn, työotteen sekä palvelujen koordinoinnin ja kehittämisen alueilla.

Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvinvointikurssille osallistuneiden voimavaroja, ja miten koetut voimavarat näyttäytyvät suhteessa Shared Story -menetelmän resilienssikäsitykseen. Shared Story on tutkimuksen tekijän kehittämä dialoginen ja toiminnallinen malli, joka kuvaa ihmisen resilienssin osatekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys sijoittuu hyvinvoinnin tutkimuksen kenttään, jossa resilienssi kuvaa ihmisen kykyä ottaa vastaan, sopeutua ja joustaa erilaisissa elämäntilanteissa ja toipua vaikeista tilanteista. Werner & Smithin 60-luvulla alkanut resilienssitutkimus tarjoaa teoreettisen kehyksen aineiston tarkasteluun. Yksilöön, perheeseen ja lähipiiriin ja yhteisöön liittyvät suojaavat tekijät ennustavat ilmetessään hyvää resilienssiä elämän jatkumolla. Nykyhetken resilienssiä kuvataan ihmisyyden, jaetun ihmisyyden, hengellisen ja henkisen sekä resurssien ulottuvuuksien kautta, joista muodostuu Shared Storyn käsitys resililienssin osatekijöistä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin kyselyillä ja teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin kahteen kertaan. Teoriasidonnaisen sisällönanalyysin metodein analysoitu aineisto tuotti teoreettisen viitekehityksen mukaisia yksilöön, perheeseen ja lähipiiriin sekä yhteisöön liittyviä suojaavia tekijöitä. Toinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi tuotti konstruktion, Shared Storyn käsityksen resilienssistä, jonka osatekijät ovat ihmisyys, jaettu ihmisyys, hengellinen ja henkinen ulottuvuus ja resurssit. Tapaustutkimus voi tarjota vaihtoehtoisia selityksiä tutkitulle ilmiölle: 1. Resilienssi on geneettisten ja ympäristötekijöiden muodostama kokonaisuus, joka kehittyy elämän jatkumolla. Hyvää resilienssiä ennustavat keskeiset suojaavat tekijät lapsuudessa ja nuoruudessa ovat: 1) helppo temperamentti ja usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin, 2) vähintään yhden emotionaalisesti vakaan aikuisen tuki ja avoimuus lapsen tarpeille ja 3) yhteisöön kuuluminen ja yhteisön tuki. Aikuisiällä työ ja toimeentulo sekä realistiset tulevaisuudensuunnitelmat ja vakaa parisuhde ovat yhteydessä hyvään resilienssiin. 2. Nykyhetken resilienssi on konstruktio, jonka osatekijät ovat ihmisyys, jaettu ihmisyys, hengellinen ja henkinen ulottuvuus ja resurssit. Resilienssin osatekijöiden tunnistaminen ja harjoittaminen lisäävät hyvinvointia. Tutkimus tarjoaa tietoa vahvan resilienssin kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä, mistä voi olla hyötyä vanhemmille, kasvattajille ja kaikille, joiden lähipiirissä on kasvuvaiheessa olevia lapsia ja nuoria. Toiseksi tutkimus kuvaa ihmisen resilienssiä nykyhetkessä, mikä auttaa lukijaa tiedostamaan osatekijät, joihin hän voi vaikuttaa parantaakseen hyvinvointiaan kokonaisvaltaisesti.

Objectives: The aim of this study was to clarify, if the employees of the target company experience work engagement. The study also aimed to understand the contributing factors such as job resources and demands related to engagement experiences. One aim for this study was to find out what increased or decreased work engagement. Work engagement is meaningful because it improves employees work well-being, work performance and customer satisfaction. Methods: The study applied the Utrecht Work Engagement Scale (UWES, 2002) to sales unit of large company. Job resources ja demands were studied with an instrument made by the author of this study. The study was conducted in May 2017 by structured quantitative questionnaire. The sample consisted of 81 participants of 317 employees. The data was analyzed by using the SPSS statistical program. Analyses methods were factor analysis, Spearman correlation, regression analysis and Kruskall Wallis and Mann Whitney tests. Results and Conclusions: The results showed that the level of experienced work engagement among the participants was on average level. The experienced level of work engagement was not related to gender or work tasks. Three factors of work resources and work demands related to work engagement were found in the study. Three factors were related to managerial competence, well set work assignments and goals and make use of work competencies and opportunity to improve work competencies. The most essential job resource was to make use of own work competence and to improve it. That is also what target company should take into account when planning new improvements. There are different kind of ways to improve felt work competencies like learning at work or learning by education.

Objectives. It is important to identify the factors behind stress at work, because stress can impair health and job performance. Based on previous studies, there may be a wide range of factors behind stress such as job demands, interpretation of situations and job autonomy. The aim of this study was to examine the associations between cognitive demands, autonomy and stress in teaching. Methods. The data was gathered by the Finnish Institute of Occupational Health’s Brain Work Survey. Participants (n = 424) worked in a teaching organization. The survey assessed the prevalence of cognitive demands at a weekly level, as well as the perceived load and perceived inspiring cognitive demands. Autonomy was assessed by exploring the opportunities participants have for influencing factors relevant to the performance of their work. The perceived stress was assessed on a numerical scale from zero to ten. Hierarchical regression analysis was used for the statistical analysis of the data. Results and conclusions. Cognitive demands and autonomy were associated with stress. Higher amount of instruction problems and perceived cognitive load were associated to higher perceived stress. The more autonomy there was at work, the less stress was experienced. However, the explanation rate of autonomy was closely related to cognitive demands. The results can be utilized in developing work as favourable for health and performance as possible.

Tutkielman taustalla on kiinnostus siihen, minkälaisiin tietoihin perustuvat lasten ja perheiden elämäntilanteiden ja tuen tarpeiden arvioinnit lastensuojelun palvelutarpeen arvioinneissa. Pro gradu -tutkielmassa kysytään, mitä tietoa on tuotettu lapsen ja perheen elämäntilanteen taustatekijöistä, huolenaiheista ja selvitykseen tapaamisiin osallistumisesta. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia ovat arviointien tyypilliset kuvaukset lapsen ja perheen elämäntilanteesta sekä tuen ja palvelujen tarpeesta huolien ja voimavarojen näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa Espoon lastensuojelun avohuollon alkuarvioinnin kehittämistyön tueksi, jotta lastensuojelun avohuollon työ- ja toimintatapoja sekä rakenteita voitaisiin kehittää tutkimustiedon, lastensuojelun käytäntöjen ja kehittämisen vuoropuheluna. Tutkimus kiinnittyy laajemmassa kontekstissaan yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisestä, jossa oleelliseksi on arvioitu ongelmien varhainen havaitseminen, niihin puuttuminen ja riittävä tarjottu tuki lapselle ja tämän lähipiirille. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmänä on väljästi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Siinä hyödynnetään Barns behov i centrum (BBIC) arviointimallin viitekehystä liittyen lapsen tarpeisiin, vanhempien kykyyn vastata lapsen tarpeisiin sekä perheeseen ja ympäristöön. Aineiston analyysissä käytetään sisällön erittelyä, joka on kuvailevaa tilastollista analyysiä ja temaattista sisällönanalyysiä sekä tyypittelyä. Aineiston muodostavat Espoon lastensuojelun avohuollon lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin 87 yhteenvetodokumenttia 13–17-vuotiaista lapsista vuoden 2015 heinä-, elo- ja syyskuulta. Tutkimuksen perusteella lasten ja perheiden elämäntilanteiden taustatekijät muotoutuivat mukaillen yhteenvetodokumentin otsikkopuun teemoja. Huolenaiheet rakentuivat puolestaan yleensä lastensuojeluilmoitusten tiedoista. Selvityksen tapaamiseen lapsi yleensä osallistui. Vanhemmista äiti tavattiin lähes jokaisessa arvioinnissa ja isä puolestaan huomattavasti harvemmin. Lapsen ja perheen elämäntilanteesta sekä tuen ja palvelujen tarpeen arvioinneista huolien ja voimavarojen näkökulmasta rakentui neljä erilaista arviointityypin kuvausta: yksittäiset huolenaiheet lapsista, pitkäkestoiset huolenaiheet lapsista, huoli vanhemmuudesta yksittäisissä tilanteissa ja lapsi vanhemmuuden huolien puristuksessa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lapsen ja vanhempien osallisuus tapaamisiin arvioinneissa vaihteli. Lasten ja perheiden elämäntilanteet kuvautuivat arvioinneissa huolipainotteisina, vaikka voimavarojakaan ei sivuutettu. Yksittäisiin ja lieviin huolenaiheisiin yhteiskunnan tukea ja palveluita ei tarvittu. Toisaalta pitkäkestoisiin ja vakaviin huolenaiheisiin yhteiskunnan tuen ja palveluiden tarve oli ilmeinen. Tällöin käytiin institutionaalista rajanvetoa siitä, mikä tuki ja palvelu palvelujärjestelmässä on lapselle ja perheelle riittävää ja tarkoituksenmukaista.

Research aims. The aim of the study is to examine what types of conflicts arise within first and second graders in primary education and how teachers experience these conflict situations and the process of resolving them. Numerous conflicts arise within first and second graders in their everyday school activities that require teacher’s attention. Previous studies have shown that these types of conflicts and the process of resolving them create a significant amount of stress for teachers. This study examines these conflict situations and how they come to existence in a school setting. Furthermore, teachers’ well-being at work and ability to manage work-related stress is being investigated together with questions such as which factors create stress for teachers, how stressful do teachers experience conflicts and the process of resolving them, what types of coping skills do teachers have for handling the stress arising from these conflicts and where do teachers acquire resources for their work. Methods. Five teachers who had experience on working with first and second graders in Helsinki region were interviewed for this study. Three of them were highly experienced whereas two were in the beginning of their teaching careers. Semi-structured interviews that were later carefully transcribed were used for data collection. Method of study was data-driven content analysis. All transcribed data was initially read through for an overall view. Later content that was most essential for research purposes and questions was inspected in more detail. The analysis was categorized to match research question of the present study as well as categories from previous studies and also connected to a broader research on the field. Finally, after describing the conflict situations and forming categories analyzing teachers’ experiences and coping skills, the most pivotal results were gathered. Results and conclusions. The conflicts within first and second graders emerged mainly in situations in which there was no adult supervision, when moving from one place to another or during class. The reasons behind these conflicts were often based in relationships, individual personality traits or specific situations that occurred in fast-phased school environment. According to the teachers, the most challenging part of the conflict resolution was the feeling of inadequacy. The less experienced teachers found these situations more challenging compared to those with more teaching experience as the latter often had better tools not only for resolving these conflicts but also for preventing them. Tools that the teachers used for resolving these conflicts were mostly resourceful and solution-focused.

Tässä tutkielmassa tutkitaan luokanopettajaopiskelijoiden sekä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden kokemuksia opintojen kuormittavuudesta sekä tästä koetusta kuormittuneisuudesta selviämistä. Kuormittuneisuus on iso osa opiskelijan arkea ja mahdollinen syy siihen, että opiskelija ei valmistu korkeakoulusta lainkaan. Joka kymmenes opiskelija kokee opiskelu-uupumusta opintojensa aikana ja kuormittuneisuutta voidaan pitää uupumuksen esiasteena. Kasvatustieteellisillä opiskelualoilla opiskelu-uupumus on yleisempää kuin esimerkiksi lääketieteellisillä opiskelualoilla. Opiskelijan elämää saattaa kuormittaa myös monet muut asiat elämässä, ei ainoastaan opinnot. Tutkielmassa selvitetään, mikä opettajaopiskelijoita kuormittaa ja miten tämä koettu kuormittuneisuus ilmenee sekä opettajaopiskelijoiden omia keinoja selvitä opintojensa kuormittavuudesta. Lisäksi tutkittavana on, eroaako kuormittuneisuudesta selviäminen luokanopettajaopiskelijoiden ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden välillä. Tutkimukseen osallistui Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijat ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat vastaamalla E-lomake-palvelussa täytettävään kyselyyn. Vastaaminen oli vapaaehtoista ja vastausaikaa oli kaksi viikkoa. Vastauksia tuli yhteensä 18, jotka kaikki otettiin mukaan tutkimukseen. Aineistoa analysointiin sisällönanalyysillä ja sisällöllisten luokittelujen avulla. Tutkielmassa tulee ilmi, että opettajaopiskelijat pääsääntöisesti selviävät kokemastaan kuormittuneisuudesta eikä ulkopuoliselle ammattiavulle ole ollut juurikaan tarvetta tässä tapauksessa. Opettajaopiskelijat saavat voimavaroja muun muassa liikunnasta sekä muusta vapaa-ajan toiminnasta sekä perheeltään ja ystäviltään. Sosiaaliset suhteet saattavat kuitenkin olla myös osasyy kuormittuneisuuteen. Lisäksi kuormittavana pidettiin eniten opetusharjoitteluja sekä pro gradua tai kandidaatin tutkielmaa. Kuormittuneisuus aiheuttaa opettajaopiskelijoille väsymystä, stressiä sekä ahdistuneisuutta. Voimavarakeinot eivät eronneet lainkaan luokanopettajaopiskelijoiden ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden välillä. Tutkielma antaa tietoa siitä, mikä opettajaopiskelijoita kuormittaa ja millä keinoin he siitä selviävät.