Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "välilevysairaus"

Sort by: Order: Results:

  • Marttila, Hannu (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)
    Välilevyn rappeutumisesta johtuva välilevyn tyräytyminen selkäydinkanavaan on koirilla yleisin neurologisten oireiden aiheuttaja. Välilevyn rappeutumista esiintyy kahdessa eri muodossa. Kondrodystrofisilla roduilla, kuten esimerkiksi mäyräkoiralla ja beaglella, rappeutumiselle on ominaista välilevyn kondroidi metaplasia, joka tapahtuu jo eläimen ollessa nuori. Muilla roduilla metaplasia on fibroidia ilmeten vasta eläimen ikääntyessä. Koiran välilevysairauden diagnostisessa kuvantamisessa käytettäviä menetelmiä ovat natiiviröntgenkuvaus, myelografia, epidurografia, discografia, tietokonetomografia sekä magneettikuvaus. Menetelmät eroavat toisistaan paitsi kuvantamistarkkuuden, myös invasiivisuuden, saatavuuden ja kustannusten suhteen. Natiiviröntgenkuvauksen edut ovat sen hyvä saatavuus sekä ei-invasiivisuus. Tyräytynyt välilevyaines on kuitenkin vain harvoin erotettavissa natiiviröntgenkuvassa, mistä syystä menetelmän tarkkuus on puutteellinen. Myelografian kuvantamistarkkuus on huomattavasti natiiviröntgenkuvausta parempi, ja sitä käyttämällä voidaan tyräytynyt välilevy yleensä paikallistaa tarkasti. Myelografia on invasiivinen toimenpide, johon liittyy myös komplikaatioriskejä. Tietokonetomografia ja magneettikuvaus ovat suhteellisen uusia kuvantamismenetelmiä, joiden edut kuvantamistarkkuudessa ovat merkittävät. Magneettikuvaus on näistä kahdesta menetelmästä tarkempi välilevysairauden kuvantamisessa. Molempien menetelmien saatavuus on toistaiseksi rajoitettu. Anulus fibrosuksen vaurioituminen käynnistää lampaalla ihmisen välilevyn rappeutumista vastaavan prosessin. ELL Anu Lappalaisen tutkimusprojektissa kartoitettiin varjoainetehosteisen magneettikuvauksen soveltuvuutta näiden muutosten kuvantamisessa. Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Kokeellisia anulus fibrosus –vaurioita ei kyetty kaikissa tapauksissa kuvantamaan. Syvemmät ja subakuutit vauriot havaittiin selkeämmin, joskaan vaurion koko ei selkeästi korreloinut löydöksiin magneettikuvassa.
  • Helenius, Niina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä koiran välilevysairauden etiologiaan ja patogeneesiin sekä koota jo olemassa olevasta tiedosta yksiin kansiin helposti käytettävä tietopaketti. Lisäksi tämän työn tarkoituksena on kuvata akupunktion käyttöä koiran välilevysairauden hoidossa sekä selvittää millaisia hoitotuloksia akupunktiolla on mahdollista saavuttaa koiran välilevysairauden hoidossa. Välilevysairaus on yleinen neurologisten toimintahäiriöiden aiheuttaja koirilla. Tunnetumpi nimitys koiran välilevysairaudelle Suomessa on "mäyräkoirahalvaus", joka johtuu välilevysairauden suuresta esiintyvyydestä nimenomaan mäyräkoirilla. Kondrodystrofisilla koiraroduilla, kuten mäyräkoiralla, välilevyjen rappeutuminen on perinnöllistä ja alkaa jo varhain. Välilevyjen rappeutuminen, joka altistaa välilevysairaudelle, on ikääntymiseen liittyvä normaali ilmiö. Täten onkin luonnollista, että vanhoilla koirilla esiintyy välilevyn rappeutumisesta johtuvia sairauksia enemmän kuin nuorilla koirilla. Välilevysairaudessa välilevyt rappeutuvat ja tyräytyvät selkäydinkanavaan. Tyräytymisen johdosta selkäydin joutuu puristuksiin ja saattaa vaurioitua, mistä aiheutuu kipua ja neurologisia puutosoireita. Välilevyn tyräytymisen kliiniset oireet riippuvat osittain siitä, missä selkärangan alueella tyräytyminen tapahtuu. Välilevysairauden nimeäminen onkin tehty sen mukaan, missä kohden selkärankaa välilevyn tyräytymisestä johtuva puristus aiheuttaa kliinisiä oireita. Yleisin paikka koiran välilevysairaudelle on rinta-lannerangan liittymäkohta, jossa tapahtuu noin 85 % kaikista koirien välilevyn tyräytymisistä. Tämän alueen välilevysairaudesta käytetään nimitystä TLDD eli thoracolumbar disc disease. Välilevyn tyräytymisen kliiniset oireet riippuvat myös siitä, millä tavalla tyräytyminen tapahtuu. Kondrodystrofisilla koiraroduilla esiintyy enemmän Hansen tyyppi I tyräytymisiä verrattuna ei-kondrodystrofisiin koirarotuihin. Kyseisessä tyräytymisen muodossa nucleus pulposus purkautuu repeytyneen annulus fibrosuksen läpi selkäydinkanavaan. Kliinisten oireiden vakavuus riippuu tyräytyneen välilevymateriaalin määrästä, siitä nopeudesta ja voimasta, jolla tyräytyminen tapahtuu sekä selkäytimeen kohdistuvan puristuksen kestosta. Sopivan hoitomenetelmän valintaan vaikuttavat sekä eläinlääkärin ammattitaito ja kokemus että koiran omistajan oma näkemys asiasta ja hänen taloudellinen tilanteensa. Akupunktio, jota on käytetty koiran välilevysairauden hoidossa menestyksekkäästi jo pitkään, on varteenotettava vaihtoehto leikkaushoidon ja muiden konservatiivisten hoitojen rinnalla. Ammattitaitoisen henkilön suorittamana akupunktio on tehokas ja turvallinen hoitomuoto. Akupunktio ei kuitenkaan ole mikään yleisratkaisu välilevysairauden hoitoon, vaan silläkin on rajoituksensa. Tietylle potilasryhmälle, ryhmän IV koirille, leikkaus on ensisijainen hoitovaihtoehto eikä tällöin pitäisi tuhlata aikaa akupunktion kokeilemiseen. Erittäin tärkeää ennen akupunktiohoidon aloittamista onkin varmistua tarkasta diagnoosista sekä huomioida neurologisten puutosten aste. Tämän kirjallisuuskatsauksen välilevysairauden etiologiasta ja patogeneesista muodostui yhtenäinen, helposti luettava tietopaketti, jota voisi käyttää hyödyksi kliinisen työn tukena koiran välilevysairauden hoidossa. Akupunktiohoidot soveltuvat koiran välilevysairauden hoitoon ryhmissä I-III sekä leikkauksen kivunhoidon tukena. Akupunktiota ja muita koiran välilevysairauden hoitovaihtoehtoja pitäisi päästä vertailemaan enemmän, jotta akupunktio koiran välilevysairauden hoidossa saisi enemmän jalansijaa. Sillä akupunktio todella toimii.
  • Oja, Heljä (2021)
    Välilevysairaudet ovat yksi yleisimpiä neurologisia oireita aiheuttavia sairauksia koirilla. Näitä sairastavia koiria tulee vastaanotolle niin päivystyksessä kuin peruspraktiikassa, minkä takia näiden sairauksien tietämys on tärkeää jokaiselle eläinlääkärille. Tämän lisäksi tunnettujen välilevysairauksien määrä ja eri välilevysairauksien määrittely on tarkentunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Omistajien toiveet ja odotukset koirien hoidosta ovat myös kasvaneet, mikä nostaa esiin tarpeen välilevysairauksien lisääntyneestä tuntemuksesta. Tämä lisensiaatin tutkielma on ajankohtainen sekä suomenkielinen katsaus kaikista tällä hetkellä tunnetuista koirien välilevysairauksista. Sitä voidaan hyödyntää tiedonlähteenä niin praktiikassa kuin eläinlääketieteen opiskeluidenkin aikana. Terveen välilevyn anatomian ja fysiologian tunteminen on tärkeää, jotta ymmärrämme eri välilevysairauksia. Välilevy löytyy lähes jokaisesta selkärangan nikaman välistä ja niiden tehtävä on tehdä selkärangasta joustava. Välilevyn rakenne koostuu nestemäisestä ydinosasta, sitä ympäröivästä syykehästä sekä näiden väliin jäävästä välisolukosta. Selkänikamiin välilevy kiinnittyy päätelevyjen avulla. Patologisten muutosten edetessä välilevyn rappeutuessa, sen fysiologiset ja biomekaaniset ominaisuudet muuttuvat, jonka seurauksen välilevy on alttiimpi vaurioille. Tämä johtaa useimmiten suurentuneeseen välilevysairauden riskiin. Välilevyn rappeuma ei kuitenkaan edellä tai aiheuta kaikkia välilevysairauksia. Välilevysairaudet jaotellaan pääpiirteittäin kahteen ryhmään, välilevyn prolapseihin sekä embolisiin välilevysairauksiin. Embolisia välilevysairauksia tunnetaan vain yksi, fibrokartilaginoosi embolismi, jossa välilevystä irronneet rustoiset embolit tukkivat selkäytimen pieniä verisuonia, aiheuttaen iskeemisen eli verenkierron estymisestä aiheutuvan selkäydinvaurion. Välilevyn prolapseissa välilevyn ydinosa tai syykehä työntyy akuutisti tai kroonisesti anatomisen sijaintinsa ulkopuolelle. Tämä aiheuttaa läheiseen selkäytimeen tai hermojuuriin, joko isku- tai painevaurion tai yhdistelmän näitä. Välilevyn prolapsit jaotellaan tarkemman etiologian mukaan välilevyn ekstruusioihin eli ydinosan purkautumisiin ulos syykehän sisältä selkäydinkanavaan, sekä protruusioihin eli syykehän paksuuntumisen aiheuttamiin välilevyn pullistumiin. Välilevyn ekstruusiosta johtuvia välilevysairauksia ovat rappeutuneen välilevyn ekstruusio (Hansen tyyppi 1), akuutti ei-kompressoiva välilevyn ekstruusio (ANNPE), hydroituneen välilevyn ekstruusio (HNPE), intraduraalinen/intramedullaarinen välilevyn ekstruusio (IIVDE) sekä traumaattinen välilevyn ekstruusio. Näiden lisäksi rappeutuneen välilevyn ekstruusioiden yhteydessä voidaan todeta selkäydinkanavan sisäisten laskimopunosten repeämiä. Välilevyn protruusio (Hansen tyyppi 2) on ainoa protruusioihin luokiteltava välilevysairaus. Potilaalla nähtävät kliiniset oireet riippuvat selkäydinvaurion vakavuudesta sekä hermojuuriin muodostuvasta paineesta. Yleisiä oireita välilevysairauksissa ovat kipu sekä neurologiset puutokset. Välilevysairauksien hoito määräytyy tarkemmin selkäydinvaurion ja sairauden tyypin mukaan. Ennusteeseen vaikuttaa selkäydinvaurion vakavuusaste, valittu hoitomuoto sekä omistajien hoitohalukkuus ja sitoutuminen hoitoon.
  • Oja, Heljä (2021)
    Välilevysairaudet ovat yksi yleisimpiä neurologisia oireita aiheuttavia sairauksia koirilla. Näitä sairastavia koiria tulee vastaanotolle niin päivystyksessä kuin peruspraktiikassa, minkä takia näiden sairauksien tietämys on tärkeää jokaiselle eläinlääkärille. Tämän lisäksi tunnettujen välilevysairauksien määrä ja eri välilevysairauksien määrittely on tarkentunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Omistajien toiveet ja odotukset koirien hoidosta ovat myös kasvaneet, mikä nostaa esiin tarpeen välilevysairauksien lisääntyneestä tuntemuksesta. Tämä lisensiaatin tutkielma on ajankohtainen sekä suomenkielinen katsaus kaikista tällä hetkellä tunnetuista koirien välilevysairauksista. Sitä voidaan hyödyntää tiedonlähteenä niin praktiikassa kuin eläinlääketieteen opiskeluidenkin aikana. Terveen välilevyn anatomian ja fysiologian tunteminen on tärkeää, jotta ymmärrämme eri välilevysairauksia. Välilevy löytyy lähes jokaisesta selkärangan nikaman välistä ja niiden tehtävä on tehdä selkärangasta joustava. Välilevyn rakenne koostuu nestemäisestä ydinosasta, sitä ympäröivästä syykehästä sekä näiden väliin jäävästä välisolukosta. Selkänikamiin välilevy kiinnittyy päätelevyjen avulla. Patologisten muutosten edetessä välilevyn rappeutuessa, sen fysiologiset ja biomekaaniset ominaisuudet muuttuvat, jonka seurauksen välilevy on alttiimpi vaurioille. Tämä johtaa useimmiten suurentuneeseen välilevysairauden riskiin. Välilevyn rappeuma ei kuitenkaan edellä tai aiheuta kaikkia välilevysairauksia. Välilevysairaudet jaotellaan pääpiirteittäin kahteen ryhmään, välilevyn prolapseihin sekä embolisiin välilevysairauksiin. Embolisia välilevysairauksia tunnetaan vain yksi, fibrokartilaginoosi embolismi, jossa välilevystä irronneet rustoiset embolit tukkivat selkäytimen pieniä verisuonia, aiheuttaen iskeemisen eli verenkierron estymisestä aiheutuvan selkäydinvaurion. Välilevyn prolapseissa välilevyn ydinosa tai syykehä työntyy akuutisti tai kroonisesti anatomisen sijaintinsa ulkopuolelle. Tämä aiheuttaa läheiseen selkäytimeen tai hermojuuriin, joko isku- tai painevaurion tai yhdistelmän näitä. Välilevyn prolapsit jaotellaan tarkemman etiologian mukaan välilevyn ekstruusioihin eli ydinosan purkautumisiin ulos syykehän sisältä selkäydinkanavaan, sekä protruusioihin eli syykehän paksuuntumisen aiheuttamiin välilevyn pullistumiin. Välilevyn ekstruusiosta johtuvia välilevysairauksia ovat rappeutuneen välilevyn ekstruusio (Hansen tyyppi 1), akuutti ei-kompressoiva välilevyn ekstruusio (ANNPE), hydroituneen välilevyn ekstruusio (HNPE), intraduraalinen/intramedullaarinen välilevyn ekstruusio (IIVDE) sekä traumaattinen välilevyn ekstruusio. Näiden lisäksi rappeutuneen välilevyn ekstruusioiden yhteydessä voidaan todeta selkäydinkanavan sisäisten laskimopunosten repeämiä. Välilevyn protruusio (Hansen tyyppi 2) on ainoa protruusioihin luokiteltava välilevysairaus. Potilaalla nähtävät kliiniset oireet riippuvat selkäydinvaurion vakavuudesta sekä hermojuuriin muodostuvasta paineesta. Yleisiä oireita välilevysairauksissa ovat kipu sekä neurologiset puutokset. Välilevysairauksien hoito määräytyy tarkemmin selkäydinvaurion ja sairauden tyypin mukaan. Ennusteeseen vaikuttaa selkäydinvaurion vakavuusaste, valittu hoitomuoto sekä omistajien hoitohalukkuus ja sitoutuminen hoitoon.