Browsing by Subject "yhdenvertaisuus"

The reform of vocational upper secondary education is mentioned to be one of the biggest development project in the field of education in Finland. It targeted to transform and update vocational upper secondary education comprehensively for instance by renewing funding system and reducing the amount of vocational qualifations. My main focus was in the questions of equality in this project and I used Capability approach as a tool for that. Amartya Sen and Martha Nussbaum have introduced the approach and they argue that societies that are seeking equality should offer the basic capabilities for all citizens. Inequality and deprivation are seen as an outcome of lacking enough capabilities. In Finland the approach is a new way of viewing the aspects of equality in education. One of the goals in this thesis was to figure out what are the capabilities that vocational education has to offer. The field of vocational education is wide. I focused on the viewpoint of young people who are studying vocational upper secondary qualifications. The aim of this master’s thesis is to examine how the changes that influence on younger students are constructed in the speech of reforms development phase and how the capabilities are constructed in the speech, especially the capabilities that vocational education offers to young students. The Ministry of education and culture have launched a YouTube-channel that shares video material on the current projects in education. I used the material on the reform of vocational education as the data of this research. The material includes videos that introduce the guidelines of reform and shared conversation of them. Material also shows recordings from the workshops that were held during the development process. Experts on vocational education were participated in the development phase and the data is based on their speech in recorded workshops. I analysed the data using discourse analysis. As a result I constructed five hegemonic discourses that were improved competence, educational market, individuality, offered abilities and offered possibilities. In these discourses were constructed a future where young students will be able to achieve enough capabilities and better competence, although there were many aspects of equality that weren’t discussed at all. Conclusions of this theses is that equality in vocational education still needs attention.

Kansalaisten kasvava kiinnostus eläinten hyvinvointiin sekä uskonnollisesti ja aatteellisesti moninaistuva Eurooppa ovat nostaneet rituaaliteurastukset puheenaiheeksi kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Vaikka EU:ssa vaaditaan lähtökohtaisesti eläinten tainnuttaminen ennen verenlaskua, tainnutusvaatimuksesta poikkeaminen sallitaan teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen. EU-jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehneet erilaisia lainsäädäntöratkaisuja eivätkä läheskään kaikki niistä salli tainnuttamatta teurastamista. Tutkielma tarkastelee rituaaliteurastusten sääntelyyn liittyvää perus- ja ihmisoikeusproblematiikkaa keskittyen uskonnonvapauteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon sekä sitä, miten ihmisten oikeuksia ja eläinten intressejä punnitaan vastakkain näissä tapauksissa. Tutkielmassa selvitetään, voidaanko rituaaliteurastuksiin kohdistaa teurastusta edeltävän peruutettavissa olevan tainnutuksen vaatimus, kun otetaan huomioon uskonnonvapaus, yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto siten, miten ne on EU:n perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu. Arviointi nojaa vahvasti unionin tuomioistuimen joulukuussa 2020 aiheesta antamaan ratkaisuun Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön lisäksi kysymystä arvioidaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannalta, sillä tainnutuskysymystä ei välttämättä ole vielä käsitelty loppuun, vaan se saattaa tulevaisuudessa päätyä ihmisoikeustuomioistuimen pöydälle. Tutkielmassa todetaan uskonnonvapauden ulottuvan sekä uskonnolliseen rituaaliin, eli teurastamiseen toimintana, että uskonnon määrittämien ruokasääntöjen noudattamiseen. Tämän jälkeen tuodaan esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen toisistaan poikkeavat kannat siitä, muodostaako vaatimus tainnuttaa eläin ennen verenlaskua uskonnonvapauden rajoituksen, ja arvioidaan tämän rajoituksen hyväksyttävyyttä. Uskonnonvapautta koskevan tarkastelun yhteydessä tuodaan esiin myös eläinsuojeluaatteen mahdollisuus saada suojaa vakaumuksena ja arvioidaan tästä rituaaliteurastusten sääntelyyn mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia. Uskonnonvapauden lisäksi tutkielmassa käsitellään tainnutusvaatimuksen suhdetta yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon, sillä siitä aiheutuvat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin. Tässä yhteydessä tarkastellaan sekä välitöntä että välillistä syrjintää. Tainnutusvaatimuksen argumentoidaan täyttävän välillisen syrjinnän tunnusmerkit, mutta sille olevan kuitenkin objektiivinen ja hyväksyttävä peruste. Tarkastelun lopputulemana voidaan todeta EU-lainsäädännön näkökulmasta jäävän jäsenvaltioiden tehtäväksi luoda oikeudenmukainen tasapaino uskonnonvapauden ja eläinten hyvinvoinnin välille tainnutusvaatimuksesta päätettäessä. EU-jäsenmaat saavat siten antaa painoarvoa eläinten hyvinvoinnille, vaikka se tarkoittaisi uskonnonvapauden rajoittamista. Tämä heijastaa eläinten asemaa koskevaa yhteiskunnallista kehitystä ja on askel kohti oikeusjärjestelmää, joka huomioi paremmin myös muut eläimet kuin ihmisen.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan kuuluvat osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden arvostaminen, jotka ovat osa inklusiivista esiopetusta. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että osallisuus ei kuitenkaan vielä toteudu esiopetukselle asetettujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla (Venäläinen, ym. 2020) ja että lasten kielelliset ja kulttuuriset taustat otetaan huomioon vaihtelevasti esiopetuksessa (Holappa ym. 2019 s. 14). Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajien näkemyksiä kieli- ja kulttuuritaustoiltaan moninaisten lasten osallisuudesta ja osallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymykset olivat näin ollen seuraavat: Millaisia käsityksiä esiopettajilla on osallisuudesta ja mitkä tekijät vaikuttavat eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten osallisuuden toteutumiseen? Tutkielman tavoitteena on edistää esiopetuksen kehittymistä inklusiiviseen ja moninaisuutta tukevaan suuntaan niin, että kaikkien lasten osallisuutta tuettaisiin nykyistä paremmin esiopetuksen arvoperustan mukaisesti. Tutkielman aineisto koostui kolmen esiopetuksessa työskentelevän opettajan haastattelusta. Haastattelut analysoitiin fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti, jossa tutkimuskysymyksittäin muodostettiin kuvauskategorioita. Tutkielma osoittaa, että opettajien vaikutusmahdollisuudet jokaisen lapsen osallisuuden mahdollistamisessa ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa ovat suuret. Opettajan interkulttuurinen kompetenssi (kts. Jokikokko, 2002; 2010) edistää kieli- ja kulttuuritaistoiltaan moninaisten lasten osallisuutta esiopetuksessa. Erityisen hyvin interkulttuurinen kompetenssi näkyi näiden opettajien kokonaisvaltaisessa suhtautumisessa lapsia ja omaa työtään kohtaan. Opettaja voi myös oppia tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa osallisuuteen ja toimimaan niin, että jokainen lapsi saisi osallisuuden kautta positiivisen kokemuksen omasta toimijuudestaan. Joskus osallisuudeksi riittää pelkkä läsnäolo ja toisinaan se voi toteutua neuvotteluissa, jotka voivat vaatia lapselta laajoja neuvottelutaitoja.

At the Paris climate conference (COP21), a new, comprehensive, legally binding agreement was reached, and it came force by November, 2016. The main goal of the Agreement is to keep the global temperature rise well below 2 degrees and strive for efforts to restrict the temperature increase to 1.5 degree Celsius. Carbon budget denotes the aggregate maximum of carbon dioxide ended up in the atmosphere which mankind can afford to emit now and the future. Keeping the more stringent goal of the Paris Agreement with a probability of 66 % results in the global carbon budget of 350 Gt between 2011 and 2100 and in my thesis, I choose the global carbon budget of 183 Gt for the years 2016-2050. In addition to considering the global carbon budget, the matter of distribution of global carbon budget among the nations is important because both huge practical questions of the international climate politics and general philosophical questions of fairness are directly linked to it. The fairness principles expressed in formulas provide functional tools for studying potential answers for these questions. In my thesis, I choose an equity principle and a historical responsibility principle out of the various fairness principles and I examine 1) what kind of carbon budgets they produce 2) what kind of differences there are in results they produce and 3) how two fairness principles are fulfilled in the current climate politics. Results brought by using the equity principle demonstrate that carbon dioxide emissions of the most African countries, Asian countries akin to Bangladesh and Nepal and a group of other developing countries are very small compared to their carbon budgets based on their population shares, and annual carbon budgets. Simultaneously, the carbon dioxide emissions of Western countries, Japan, Russia, South Africa, Iran, China, Turkey, Argentina, Mexico, Egypt, Indonesia, Brazil and India are going to exceed their carbon budgets in 2-15 years, that is only after some years. It is observed in results brought by the historical responsibility that the cumulative, historical emissions (per capita) of the United States and the other Western countries involved in a sample are tenfold, even hundredfold compared to those of developing countries. Furthermore, almost all Western countries, Russia, Japan and South Africa have negative carbon budgets and the others have positive ones. In the calculation of historical emissions, the choice of starting year matters and the earlier the starting year is, the bigger are carbon debts of Western countries, Russia and Japan and carbon credits of India, China and many other countries. In the results given by the historical responsibility principle, only Western countries, Russia, Japan, South Africa have exceeded their carbon budgets whereas in the results given the equity principle, there are also a remarkable amount of other developed countries which will exceed their carbon budgets in 2-15 years. Another difference is that in the case of the equity principle, countries that have exceeded their carbon budgets should only decrease their emissions to the level of their annual emissions. In other words, their carbon budget would remain positive while in the case of the historical responsibility, countries that have exceeded their carbon budgets receive directly negative carbon budgets. After all, the results brought by chosen the equity and historical principles indicate that neither principle is fulfilled in the present international climate politics.

The purpose of this study is to find out how Karelian language and culture are described in Finnish primary school textbooks. Karelian is one of the minority languages of Finland, used by approximately 30 000 people in Finland at different levels. More speakers of Karelian are found in Russia. Karelian language is different from the various dialects of Karelia. The research approach of the study is based on the methods of the European language diversity for all (ELDIA) research project, which has been used to study the status of Finno-Ugric minority languages in particular and the possibilities for language learning and revitalisation. Karelian language is highly endangered, although there has been some increase in revitalisation efforts in recent years. ELDIA's findings suggest that the availability of language products (e.g. textbooks), improves both the access of language speakers to their language and the status of the language in general. It was therefore decided to investigate how Karelian language and culture are presented in Finnish textbooks for basic education. Previous studies have shown that textbooks have a major impact on pupils' perceptions and attitudes. The research method used was discourse analysis with thematic analysis, which divided the references to Karelian language and culture found in textbooks into three different groups. The study included all primary school textbooks from three Finnish publishers (Sanoma Pro, Otava, Edukustannus) in the following subjects: Finnish language and literature, history, religion and environmental studies. The total number of books studied was 146 and they were in line with the 2014 basic education curriculum. Included were pupils' books, exercise books and teachers' guides. A total of 25 references to Karelian language and culture were found in the textbooks examined. These findings were divided into three different discourses according to the topic in which Karelian was mentioned. These three discourses are history, Kalevala and minority languages. There were 10 mentions related to history, 7 related to Kalevala and 8 related to minority languages. Most of the mentions were in the same textbooks. The mentions of the history theme were either related to the geographical area of Karelia, treaty of Nöteborg or the Karelian tribes. In connection with Kalevala, Elias Lönnrot was mentioned as having made collecting trips to Viena Karelia. Karelian poem singers were also mentioned. Mentions of minority languages were mostly part of a longer list of minority languages. All the findings were no more than two sentences long. Karelian language is therefore not described in a comprehensive way in this study. Based on ELDIA and other previous research presented, textbooks could play their part in improving the status of minority languages by telling more about them, giving a voice to speakers of the languages, and telling about minority languages and cultures on an equal footing with majority languages.

Vähemmistöstressin käsite on yleistynyt julkisessa keskustelussa, mutta keskustelua ei olla vielä käyty varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella vähemmistöstressin ilmiötä varhaiskasvatuksen näkökulmasta sekä tuottaa siitä tietoa varhaiskasvatuksen tarpeisiin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vähemmistöstressiä käsittelevistä tutkimusartikkeleista, joita analysoimalla luotiin kokonaiskuvaa vähemmistöstressin ilmiöstä. Tarkastelua ohjasivat kysymykset siitä, mitä vähemmistöstressillä tarkoitetaan, mitkä tekijät sitä aiheuttavat, mitä vaikutuksia vähemmistöstressillä on yksilöihin ja mitkä ovat siltä suojaavia tekijöitä. Kiinnostaviksi nousivat myös tutkijoiden näkemykset toimenpiteistä, joilla vähemmistöstressiä voitaisiin ehkäistä. Vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt voivat kokea vähemmistöstressiä, jota heidän kohtaamansa ennakkoluulot ja syrjintä ja niiden pelko aiheuttavat. Vähemmistöstressi on yhteydessä fyysiseen terveyteen sekä mielenterveyteen. Pelko syrjityksi tai kiusatuksi joutumisesta voi johtaa vähemmistöidentiteetin kieltämiseen, piilotteluun tai häpeämiseen. Vaikka lapsi ei identifioituisi vähemmistön edustajaksi, hän voi joutua kohtaamaan syrjiviä rakenteita ja itseensä tai perheeseensä kohdistuvia ennakkoluuloja. Syrjinnän kokemukset voivat tuottaa lapselle ulkopuolisuuden, erilaisuuden ja toiseuden tunteita sekä vaikuttaa lapsen mielikuvaan itsestään ja arvokkuudestaan. Tulosten perusteella ehdotan, että varhaiskasvatuksen työntekijöille tulisi järjestää koulutusta vähemmistöstressistä. Vähemmistöstressiä on syytä tutkia lisää varhaiskasvatuksen alalla.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin, miltä kehi-tysvammaisen henkilön mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön näyttävät yhteiskunnassamme, sekä toteutuuko kehitysvammaisen henkilön yhdenvertaisuus avotyötoiminnassa. Näin ollen tut-kimusongelmiksi asettuivat seuraavat kysymykset: 1. Miltä näyttävät kehitysvammaisen henkilön mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön suoma-laisessa yhteiskunnassa? 2. Toteutuuko kehitysvammaisen henkilön yhdenvertaisuus avotyötoiminnassa? Hypoteesiksi oli aiemmin luetun uutisen perusteella muodostunut oletus siitä, että kehitysvam-maisten henkilöiden mahdollisuudet saada työsuhteinen palkkatyö ovat heikot, ja avotyötoimin-nassa ei välttämättä kaikissa tapauksissa pääse toteutumaan kehitysvammaisen henkilön yh-denvertaisuus. Tutkimusongelmiin lähdettiin hakemaan vastausta kahdeksasta aiemmin tehdystä tutkimuksesta. Vertasin näiden tutkimusten tuloksia myös YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä Euroopan neuvoston vammaispoliittiseen ohjelmaan. Menetelmänä toimi systemaattinen kirjallisuuskatsaus, johon valikoitui selektiivisellä otannalla yh-teensä kahdeksan tutkimusartikkelia. Aineistoa analysoitiin erittelevän sisällönanalyysin keinoin aineistolähtöisesti. Tutkimusartikkelien aineistot osoittivat, että kehitysvammaisilla henkilöillä on rajoittuneet mahdolli-suudet päästä työsuhteiseen palkkatyöhön, sillä tarjolla olevien työtehtävien määrä voi vaihdella alueellisesti merkittävästi, työtehtävät ovat usein melko yksipuolisia ja maassamme arvioidaan olevan tuhansia kehitysvammaisia henkilöitä, jotka ovat ilman palkkatyötä, vaikka olisivatkin ky-keneviä sekä halukkaita työllistymään. Palkkatyön esteenä olivat aineistojen mukaan muun mu-assa yhteiskunnassa vallitsevat asenteet ja ennakkoluulot sekä kuntien niukat taloudelliset re-surssit. Aineistoissa kävi ilmi, että avotyötoiminta toimii usein päätepysäkkinä eikä väylänä palkkatyöhön, siinä tehdään oikeaa työtä ilman työsuhteen etuja tai palkkaa sekä työosuusraha on alhainen eikä siitä ole olemassa yhteisiä selkeitä säännöksiä. Johtopäätöksenä voitiin aineistojen perusteella tehdä, ettei kehitysvammaisen henkilön yhdenvertaisuus välttämättä toteudu avotyötoiminnassa.

Työelämässä ilmenevä väkivalta ja häirintä ovat viime vuosina saaneet uutta sekä ennennäkemätöntä huomiota osakseen. Tämän johdosta Kansainvälinen työjärjestö ILO julkaisi vuonna 2019 ensimmäisen kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sääntelykohteena on työelämässä ilmenevän väkivallan ja häirinnän poistaminen. Sopimus kattaa myös sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän torjumisen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen sääntelyllinen aukko kansainvälisen työoikeuden normijärjestelmässä on ollut työelämän väkivallan ja häirinnän osalta ja miltä osin ILO:n uusi yleissopimus 190 täyttää tätä aukkoa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, tuoko yleissopimus mahdollisesti jotain muutakin lisäarvoa kansainvälisen työoikeuden – ja laajemmin ajateltuna kansainvälisen oikeuden – normijärjestelmään, sääntelyllisen aukon täyttämisen lisäksi. Tarkastelemalla yleissopimusta 190 suhteessa muihin sääntelykohteeltaan vastaaviin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja toimintaohjelmiin tutkielmassa pyritään myös vastaamaan siihen, voidaanko uutta yleissopimusta 190 tosiasiallisesti pitää merkittävänä askeleena kohti globaalisesti turvallisempaa työelämää. Keskeisessä roolissa tutkielmassa on yleissopimus 190, sitä koskeva suositus 206, niitä koskeva valmisteluaineisto, ILO:n yleissopimus 111 (Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuva syrjintä), Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW), Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus), relevantit kansainväliset toimintaohjelmat sekä työelämän väkivaltaa ja häirintää koskeva kirjallisuus. Tutkielmassa tehdään aluksi katsaus työelämän väkivallan ja häirinnän käsitteisiin liittyvään historiaan, jotta voidaan ymmärtää paremmin, miksi kyseiset määritelmät ovat muotoutuneet nykyiseen, yleissopimuksessa 190 omaksuttuun muotoonsa. Tämän jälkeen yleissopimusta 190 tarkastellaan suhteessa muihin kansainvälisiin instrumentteihin, jotka on valittu tarkasteluun niiden sääntelykohteen perusteella. Vertailemalla yleissopimusta 190 muihin vastaaviin kansainvälisiin instrumentteihin tutkielmassa pyritään tuomaan esiin yleissopimuksen 190 erityispiirteitä. Tutkielmassa ilmiöitä sekä niitä käsitteleviä instrumentteja tullaan tarkastelemaan sukupuolitietoisesti, sillä väkivalta ja häirintä ovat hyvin sukupuolittuneita ilmiöitä. Sukupuolinäkökulma on tutkielmassa läsnä myös siitä syystä, että yleissopimus 190 kattaa myös sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän. Edellä mainittujen syiden vuoksi tässä tutkielmassa hyödynnetään law and gender -metodia teoreettisen lainopin ohella. Tutkielman lopuksi arvioidaan yleissopimuksen 190 onnistumisia sekä sen mahdollisia ongelmakohtia.

Yhdenvertaisuus on perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Yhdenvertaisuusperiaatteen asettamista vaatimuksista johtuen rangaistuskäytännön on oltava yhtenäistä. Rangaistuksen määräämisessä yhdenvertaisuuden vaatimus linkittyy kiinteällä tavalla suhteellisuuden vaatimukseen. Rangaistusten on oltava sekä yhdenvertaisuusperiaatteen että suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Tästä seuraa, että rangaistuksen mittaamisen on perustuttava tekojen vertailulle. Rangaistuksen mittaaminen on toisaalta luonteeltaan sen kaltaista toimintaa, että sitä on mahdollista säännellä lähinnä periaateluonteisilla normeilla. Rangaistuksen mittaamisessa on perinteisesti käytetty apuna normaalirangaistusajattelun nimellä tunnettua päätöksentekomallia, jossa mittaaminen perustuu oikeuskäytännössä muotoutuneeseen kuvaan rikosten tyypillisistä ilmenemis-muodoista ja niitä vastaavista rangaistuksista sekä käsillä olevan rikoksen vertailuun kyseisen rikos-tyypin ilmenemismuotoihin. Vastaavasti korkeimman oikeuden ennakkopäätösten merkitys rangaistuksen mittaamisessa on perinteisesti ollut pieni. Ratkaisussa KKO 2011:102 korkein oikeus kuitenkin linjasi mittaamisessa huomioon otettavia oikeuslähteitä osin perinteisen normaalirangaistusajattelun kanssa ristiriitaisella tavalla korostaen omien ennakkopäätöstensä merkitystä. Ratkaisun antamisen jälkeen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä on annettu aiempaa enemmän. Tutkielman tarkoituksena on hahmottaa kokonaiskuva tapahtuneesta muutoksesta ja selvittää, mikä merkitys korkeimman oikeuden linjauksella on. Lisäksi tavoitteena on tutkia, minkälainen rooli nor-maalirangaistusajattelulla on uudessa muuttuneessa tilanteessa. Tutkielma piirtää kuvan rangaistuksen mittaamisesta ja siinä noudatettavista keskeisistä periaatteista sekä normaalirangaistusajattelusta. Tutkielmassa on läsnä historiallinen tulokulma, jossa tapahtunutta muutosta ja nykytilannetta suhteutetaan menneeseen. Tutkielmassa havaitaan, että tapahtunut muutos ei ehkä lopulta olekaan niin dramaattinen normaali-rangaistusajattelun kannalta. Normaalirangaistusajattelu on vain päivitettävä vastaamaan muuttunutta tilannetta. Keskeistä on ennen kaikkea yhdenvertaisuuden ja suhteellisuuden toteuttaminen rangaistuksen määräämisessä parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielmassa havaitaan lisäksi, että korkeimman oikeuden roolin vahvistuminen rangaistuksen mittaamiseen liittyen näkyy ennen kaikkea mahdollisuutena linjata uudelleen vakiintunutta rangaistuskäytäntöä. Konkreettisessa rangaistuksen mittaamistilanteessa alemmassa tuomioistuimessa mittaamista koskevien ennakkopäätösten merkitys sen sijaan jää pitkälti riippumaan kyseistä rikostyyppiä koskevien mittaamisratkaisujen määrästä sekä niiden tarjoamasta vertailumahdollisuudesta käsillä olevan tapauksen kannalta.

This qualitative research considers young people who are at risk of social exclusion.The study considers the stories of two boys who were in school in different eras of the modern Finnish school system, and analyses differences between them, as well as possible reasons for bullying and other events that they experienced while studying in primary school. The purpose of the study is to consider the young people and their individual circumstances, to make sense of the school drop out process, to perceive differences and similarities between each case, and to conclude whether the differences are a result of social and economic trends of the different eras. The research considers political decisions, and what actual or potential impacts they have on a student’s life. This has relevance for how successful an individual is in studying and entering the society. According to previous research, pupils can be more excluded if they are labelled as incapable of participating in classes; another previous result is that dividing courses according to difficulty level may result in underachievement. The research questions are as follows: What is the dynamics of the school drop out process in the life of an individual primary school student? What support is given to such a student? What differences are there between school drop outs in the 1980s and 2000s? The research data includes narrative accounts of two schoolboys, Mika and Toni, both of whom went to school before the previous law on basic education was introduced, and before a model of three stage support was initiated. In both cases, the analysis is based on a qualitative reasoning about the causes of the social exclusion. The analysis is based on narrative accounts, and in the case of Mika it also includes speech transcription. Conclusions are that support should start with listening to the school student and that the school day should be adjusted to fit the family`s regular life. These conclusions are based on the analysis and on experts` experiences. According to figures, the modern basic education model has reduced school drop out cases, whereas economic depression has had the opposite effect. The three stage support model does not appear to work properly if further resources are not available, or if teachers are not freed from some of their responsibilities. Another conclusion is that politics during Mika`s school days has had a more positive impact on support resources than that of Toni`s time in school. Possible fields of application for this study are research on bullying and practical prevention of social exclusion.