Browsing by Subject "yhteistoiminta-alueet"

Suomessa on 2000-luvulla raportoitu vuosittain 30–70 elintarvike- ja vesivälitteistä epidemiaa, joista suurin osa on ollut elintarvikevälitteisiä. Valtioneuvoston asetus (1365/2011) velvoittaa kunnan nimeämään epidemioiden selvittämistä varten selvitystyöryhmän. Epidemioiden selvitystyö on tärkeä osa väestön terveydensuojelua. Epidemiaselvitystyöryhmien toimintaan on kuitenkin viime vuosina vaikuttanut sekä ympäristöterveydenhuollon alueellistamishanke että uusi epidemioiden sähköinen ilmoitusjärjestelmä, eikä näiden muutosten vaikutusta toimintaan täysin tunneta. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida epidemiaselvitystyöryhmien toimintaa ja sen vakiintuneisuutta kartoittamalla työryhmien kokoonpanoa, toimintatapoja, kokoontumisaktiivisuutta ja vastuuhenkilöitä. Lisäksi kartoitettiin selvitystyöryhmien edustajien näkemyksiä työryhmien toimintakyvystä ja yhteistyön toimivuudesta paikallisen epidemiaselvityksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen välillä. Tavoitteena oli lisäksi selvittää epidemiaepäilyilmoitusten pohjalta elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden laajuutta ja alueellista jakaumaa, sekä yleisimmät epäillyt taudinaiheuttajat, tartunnanlähteet ja yleisimmät oletetut tapahtumapaikat. Tutkimus toteutettiin ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden johtajille suunnatulla kyselytutkimuksella sekä analysoimalla THL:lle 2010–2014 tehdyt 377 epidemiaepäilyilmoitusta. Aineisto käsiteltiin ja analysointiin käytettiin Microsoft Excel 2013 -taulukkolaskentaohjelmaa ja tilastolliseen analysointiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmaa. Kyselyyn vastasi 28 ympäristöterveydenhuollon valvontayksikköä (vastausprosentti 45,2). Kaikissa paitsi yhdessä vastanneista valvontayksiköistä toimi elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvitystyöryhmä. Kyselyyn vastanneista selvitystyöryhmistä 74,0 % (n = 27) oli kokoonpanoltaan valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) mukainen. Epidemiaselvitystyö koettiin pääasiassa onnistuneeksi ja mielipide yhteistoiminta-alueiden vaikutuksesta epidemiaselvitystoimintaan oli pääosin positiivinen. Selvitystyöryhmien kokemukset THL:n epidemiaselvitystoiminnasta olivat myös myönteisiä. Merkittäväksi epäkohdaksi vastaajat kokivat kunnan päättäjien tietämättömyyden epidemiaselvitystyöstä. Suurin osa (64,3 %, n = 28) vastaajista koki ruokamyrkytysepidemioiden sähköisen ilmoitusjärjestelmän (RYMY) parantaneen epidemioiden ilmoittamista, mutta 42,9 % (n = 28) ei kokenut järjestelmää helppokäyttöiseksi. Epidemiaepäilyilmoituksissa epäilty tartunnan lähde ilmoitettiin 77,5 %:ssa tapauksia. Epidemian lähteeksi epäiltiin useammin elintarviketta kuin vettä. Useimmiten epäiltiin kalaa tai äyriäisiä sisältäviä elintarvikkeita. Suurimmassa osassa epäilyilmoituksia epidemian aiheuttajaksi oli ilmoitettu norovirus. Eniten epidemioita epäiltiin alkaneeksi ravintolasta ja suuria epidemioita, joissa sairastui yli 100 ihmistä, ilmoitettiin aineistossa seitsemän. Tutkimuksen perusteella paikallinen epidemiaselvitystyö on kyennyt vakiintumaan viime vuosina vallinneiden muutosten keskellä. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää paikallisten epidemiaselvitystyöryhmien toiminnan ja valtakunnallisen epidemiaselvitystyön kehittämisessä edelleen.