Browsing by Subject "ykseys"

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia tuoretta aihetta kotimaisen uskonnollisuuden kentällä ja päivittää aiempaa satanismitutkimusta. Tutkimuksen kohteena ovat saatanakuva ja itsensä kehittäminen vuonna 2006 perustetussa Azazelin tähti-nimisessä okkulttis-filosofisessa seurassa. Työ edustaa kotimaisen vasemman käden tien hengellisyyden ja satanismin tutkimusta – laajemmassa mielessä länsimaisen esoterian ja uususkonnollisuuden tutkimusta. Tutkimusmenetelminä ovat tekstiaineiston ja haastattelujen systemaattinen analyysi. Työ on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa haastatellaan kymmentä seuran jäsentä. Tutkimuksen keskiössä on hermeneuttinen kehä, jolle tässä tutkimuksessa on keskeistä uuden ymmärryksen taustalla olevan esiymmärryksen asteittainen muuttuminen uuden ymmärryksen ja tulkinnan kautta. Haastattelujen lisäksi aineistona on kirjallisuus, internet lähteet ja seuran jäsenten radiohaastattelut. Livehaastatteluissa käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua, joka antaa tilaa vuorovaikutukselle. Niiden lisäksi käytetään sähköisiä haastatteluja. Satanismi ja saatananpalvonta kytkeytyvät monen informantin vastauksissa toisiinsa, joka on tyypillistä teistiselle satanismille. Tätä kenttää on tutkittu akateemisesti vain vähän. Informanttien maailmankuva paljastuu synkretistiseksi ja ihmisyyden kehityspotentiaaliin positiivisesti suhtautuvaksi. Tutkimustulosten mukaan kirkkojen ja median välittämä negatiivinen saatananpalvontakuva ei edusta objektiivista todellisuutta Azazelin tähden kohdalla. Kuuluakseen seuraan ei tarvitse olla satanisti. Seuran toiminnassa mukana on niin tieteen kuin hengellisyyden edustajia. Moni informantti rinnastaa Saatanan muiden kulttuurien jumaluuksiin, kuten hindulaiseen Shivaan. Azazelin tähti näyttäytyy kuvaavana esimerkkinä uususkonnollisesta ajattelusta, jolle leimaa antavaa on synkretistinen ote – merkityksessä, että uskontoja vertaillaan toisiinsa ja myös uudelleentulkitaan. Seura on vahvasti teosofispohjainen, jossa ykseyden ideaa korostetaan dualistisen kahtiajaon sijaan. Vasemman käden tiestä ja musta magiasta puhutaan uudessa kontekstissa puhdistettuna negatiivisista konnotaatioista.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Eero Huovisen kirkkokäsitystä. Tutkimustehtävä jakautuu siten, että ensin selvitetään kirkon niin sanottujen konstitutiivisten tuntomerkkien merkitys kirkon elämässä. Tämän jälkeen tarkastellaan mikä on kirkon rooli yhteiskunnassa. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen aineistona ovat Huovisen julkaisemat kirjat ja tutkimukset ajanjaksolla 1978–2015. Huovinen on kirjoittanut kirkosta hyvin hajanaisesti, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi hänen kirkkokäsityksestään on näin laaja aineisto perusteltu. Tutkimuksen luvussa 2 käsitellään ensin Huovisen jumalakuvaa ja tämän jälkeen kristittyjen ykseyttä ja moneutta Kristuksessa. Huoviselle Jumala on ennen kaikkea antaja. Jumala on salattu mutta myös ilmoitettu Jumala, joka kohdataan kahdella vastakkaisella tavalla. Jumala on läsnä kaikkialla, hänen läsnäoloonsa maailmassa perustuu se, että ihminen voi tietää jotain Jumalasta. Kuitenkin Jumalan varsinainen ja lopullinen ilmoitus on Kristus. Kristuksen persoonassa taivas on auki. Kristittyjen ykseys ja moneus ovat Jumalan luomistyön tulosta. Kirkko on yksi, mutta sen ääni on polyfoninen. Kirkko on Kristuksen ruumis, jonka ykseys perustuu sen jäsenten yhteyteen ruumiin päähän. Ykseys ja moneus ovat mahdollisia vain yhteydessä Kristukseen. Luvussa 3 käsitellään kirkon tuntomerkkejä. Kirkon tuntomerkit Jumalan sana, virka, kaste ja ehtoollinen tekevät kirkon näkyväksi tässä maailmassa. Ne ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä, sillä ne ovat kaikkien nähtävissä. Toisaalta nämä näkyvät merkit ovat myös näkymättömiä, sillä vain usko näkee ne ”pelastusvälineinä”. Luonnolliset silmät näkevät ehtoollisen leivän ja viinin, uskon silmät näkevät pelastuksen. Jumalan sana, virka, kaste ja ehtoollinen ovat olemassa kirkossa nimenomaisesti vanhurskauttavan uskon saamiseksi. Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään armon. Luvussa 4 käsitellään kirkon asemaa yhteiskunnassa. Kirkon tehtävä yhteiskunnassa, tässä maailmassa, on olla toisen maailman ääni. Kirkolla on paikkansa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja pohdittaessa yleisemmin oikeaa ja väärää. Kuitenkin kirkon perimmäinen tehtävä on pitää ääntä Jumalan puolesta. Kirkko elää maailmassa ja Kristuksen ääni voi kuulua vain maailmassa. Kirkon tehtävä on kääntää arvokeskustelu toisin päin, kirkko on armoyhteisö, ei arvoyhteisö. Huovisen kirkkokäsitystä muovaa vahva kristologia. Kirkko on Kristuksen ruumis, jossa on erilaisia jäseniä, joilla kaikilla on yhteys samaan päähän. Kirkko on yksi, koska Kristus on yksi. Kirkon valta on Kristuksen valtaa, jota kristityt käyttävät yhdessä. Luku 5 kokoaa tutkimustulokset.