Browsing by Subject "yksilö"

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli määritellä luovuus käyttäen runkona E. Paul Torrancen vuonna 1965 esittelemää mallia, jonka mukaan luovuuden voi jakaa neljän elementin mukaan. Nämä elementit ovat yksilö, prosessi, produkti ja ympäristö. Lisäksi käytin muita tieteellisiä tutkimuksia ja teorioita luovuudesta, täydentämään kyseistä mallia. Tutkimuksen pyrkimyksenä on hahmottaa ja määritellä luovuutta niin, että se on helposti ymmärrettävissä kasvatustieteen kontekstissa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää keinoja, joilla koulun on mahdollista tukea lapsen luovuutta. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytin sekä suomalaisia, että ulkomaisia tieteellisiä tutkimuksia. Tutkimuksia hain lähinnä Helka-kirjaston hakupalvelusta, Googlesta sekä Google-Scholarista. Tutkimus- ja teoriakirjallisuuden perusteella luovuus näyttäytyy kompleksisena ilmiönä, jonka yksiselitteinen määrittely on haastavaa. Saadakseen monipuolisen kuvan, on luovuutta lähestyttävä usealta eri suunnalta ja sen tutkimus vaatii poikkitieteellisyyttä. Tutkimuksen perusteella on ympäristöllä suuri merkitys oppilaiden luovuuden tukemisessa. Luovuutta tukeva ympäristö kannustaa omaperäisyyteen, yrittämiseen ja vapauteen. Luovuutta tukeva ympäristö sallii virheet eikä rankaise epäonnistumisesta, vaan kannustaa yrittämään uudelleen. Lisäksi on tärkeää, että oppilailla on riittävästi autonomiaa vaikuttaa omaan oppimiseensa. Ympäristön muunneltavuus ja riittävä määrä materiaaleja ovat myös ominaisia elementtejä luovuutta tukevalle ympäristölle.

Positive deviance is a theoretical behavioural approach. It reviews the impact of education and problem solving through individual activity. Positive deviance as an approach has been involved in larger amount in the development of workplace and organization development. For the educational field the linkage is rather new and additional research was needed. This study does not focus on education as a whole but more specifically the learning process. This is due to the active characteristics of a learning process. Learning is a continuous activity and cannot be bound to certain structures and contexts only. This study wanted to bring knowledge for to support the design of education and teaching processes. The study aimed to place positive deviance to the framework of the radical educational theories. In addition to similarities clear differences were expected to be found between the theories chosen to the comparison. However, the expectation was that positive deviance can be seen as a separated radical educational approach. By reviewing a case example this study aimed to define whether positive deviance can be seen as a new type of approach, answering the current demands set on the education sector. The study was based on written materials and combined phenomenological basis with classifying text analysis. The concept of positive deviance was first defined based on earlier studies focusing on its theoretical background. After concept definition the study compared the positive deviance approach with theories of anarchist pedagogy, pedagogy of the oppressed, swarm intelligence and expansive learning. The comparison was done by using a comparison framework, structured specifically for this purpose. The following seven factors were used as the basis for the framework: activating effect, departure from norms of a referent group, intentionality of behavior, voluntary characteristics of action, individual activity, community activity, and aim to make a positive impact in the society. In order to define the applicability of positive deviance to the education sector, the functionality of the approach was described through a case study executed in Argentina in early 2000s. The study showed that positive deviance is not identical with the studied radical theories. The terminology differed somewhat between the chosen theoretical approaches. However, this did not have a significant effect on the overall comparison results. In this study the review of the case study did not give a full picture on the applicability of positive deviance to the educational field. The results of the case study, however, showed a possibility for the applicability of the approach, as long as the context factors are properly taken into account.

John Dewey (1859-1952) oli yhdysvaltalainen filosofi, pedagogi ja julkinen keskustelija, jonka ajattelu on merkittävästi vaikuttanut pragmatismina tunnetun filosofisen suuntauksen kehittymiseen. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Devveyn poliittista filosofiaa ja ajattelua. Tarkoituksena on selvitellä, millaista on Devveyn poliittinen filosofia ja voiko hänen pragmatistinen poliittinen filosofiansa tarjota jotain mielenkiintoista myös tämän päivän poliittisen filosofian kentälle. Tutkielmassa tarkastellaan Devveyn esittämää kritiikkiä klassista liberalismia ja individualismia kohtaan, Devveyn omaa poliittisen filosofian projektia sekä sen kohtaama kritiikkiä ja arvioidaan Devveyn poliittista filosofiaa yleisesti. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa Devveyn käsitykset yksilöstä, valtiosta, demokratiasta, vallasta ja tiedosta. Ensisijaisena lähteenä tutkielmassa on Devveyn koottujen teosten sarja vuosilta 1882-1953, ennen kaikkea 1920-30-lukujen tuotanto. Lisäksi lähteenä on useita tuoreita artikkeleita sekä kommentaareja. Keskeisin löytö tutkielmassa on, että Devveyn poliittisen filosofian oleellinen piirre on 'anti-essentialismi', eli huomion siirtäminen pois jostain oletetuista yksilöiden ja ryhmien olemuksista tai sisäisestä luonnosta niiden välisiin suhteisiin ja näiden ilmauksiin. Tähän liittyen Devveyn poliittisen filosofian keskeiseksi lähtökohdaksi osoittautuu perinteisen yksilö-yhteisö jaottelun kyseenalaistaminen. Tutkielma tarjoaa laajan katsauksen Devveyn poliittiseen ajatteluun sekä pragmatistiseen poliittiseen filosofiaan.

Vanhoillislestadiolainen herätysliike on osa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, vaikka se poikkeaakin joiltain opillisilta ja eettisiltä käsityksiltään emokirkostaan. Käsittelen työssäni joitain teemoja, jotka vaikuttavat käsitykseen perhesuunnittelusta. Käsittelen aihetta sekä opillisesta että eettisestä näkökulmasta ja sekä yhteisön että yksilön kannalta. Vaikka sanaa ”ehkäisykielto” käytetään yleisesti, ei yhteisö koe antaneensa varsinaista eksplisiittistä kieltoa ehkäisyn käytölle, vaan sitä pidetään omantunnon asiana. Kun tarkastellaan vanhoillislestadiolaisen yhteisön etiikkaa, voidaan havaita tietty hierarkkisuus. Kun luterilainen etiikka rakentuu varsin pitkälle luonnollisen moraalilain periaatteelle, muodostaa se vanhoillislestadiolaisen yhteisön etiikassa vasta alimman tason. Toiselle tasolle nousee Raamatun sana ja kolmannelle tasolle omatunto. Neljännellä, kaikkein korkeimmalla tasolla on yhteisö. Ajatuksena on, että omatunto voi johtaa meidät harhaan, mikäli jäämme yksin emmekä hakeudu yhteisön suojiin, jolloin omatuntommekin toimii oikein. Vanhoillislestadiolainen yhteisö vetoaa myös Jumalan luomistyön jatkamiseen ja katsoo, ettei ihmisellä ole oikeutta puuttua siihen perhesuunnittelulla. Käsittelen tätä eettistä valintaa eri näkökulmista. Pohdin asiaa Kantin kategorisen imperatiivin näkökulmasta ja käyn läpi ehkäisykiellon omaksumisen kasvatuksellisena prosessina, jossa voidaan nähdä myös merkkejä indoktrinaatiosta. Käsitteellistän valintaa utilitaristisin termein, tarkastelen sitä hyve-eettisestä näkökulmasta ja perustelen, miksi se on Kierkegaardin rohkeutta vaativa uskon hyppy.

Tutkielma lähtökohta on tarkastella yksilön vastuuta globaalissa maailmassa moraalifilosofian näkökulmasta. Pyrkimyksenä on hahmottaa tapoja arvioida yksilön moraalista vastuuta maailmassa, jossa yksilötason toiminnan vaikutuskenttä on laajentunut sekä maantieteellisesti että ajallisesti. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti yksilön moraalisten vastuiden ehtoja ja määritelmiä, sekä pyritään antamaan vastaus kysymykseen, miten yksilön moraaliset vastuut tulisi määritellä ja ottaa huomioon suhteessa ajankohtaisiin ja globaaleihin eettisiin ongelmiin. Tutkielman keskeinen teema on moraalisten vastuiden arviointi yksilön velvollisuuksien kautta. Päälähteenä on Thomas Poggen teos World Poverty and Human Rights (2008), jossa Pogge määrittelee yksilön moraaliset vastuut ihmisoikeuksien kautta. Poggen mukaan ihmisoikeuksia koskevat vain negatiiviset velvollisuudet, eli velvollisuus olla aiheuttamatta vahinkoa toiselle. Poggella yksilön moraalinen vastuu on negatiivinen velvollisuus olla loukkaamatta toisen ihmisoikeuksia tai estämättä niiden toteuttamista. Työn alussa pyritään kartoittamaan aihealuetta koskevia kysymyksiä laajemmin Peter Singerin, Henry Shuen, Simon Caneyn sekä David Millerin näkökulmista. Poggen teoria syventää moraalista vastuuta koskevaa analyysiä, ja tarjoaa rungon, jota vasten näitä muita vastuita ja velvollisuuksia koskevia teorioita tarkastellaan. Koska sekä tutkielman aihe että päälähteenä käytetty Poggen teoria ovat sisällöltään laajoja, on tutkielma pyritty rajaamaan vain yksilötason vastuiden ja ihmisoikeuksia koskevien velvollisuuksien tarkasteluun. Poggen teoria ihmisoikeuksia koskevista vastuista on kattava ja laaja, mutta se sisältää myös kiistakysymyksiä ja käsitteellisiä epäjohdonmukaisuuksia. Poggen teorian kriittinen tarkastelu tuokin ehkä parhaiten esiin moraalisten vastuiden arviointiin liittyvät ongelmat. Tutkielman lopussa nostetaan esiin vielä yksi kysymys, joka koskee moraalisten vastuiden ja positiivisten ja negatiivisten velvollisuuksien tarkastelun vakiintuneita menetelmiä. Judith Lichtenberg ottaa kantaa vallitsevaan keskusteluun ja väittää, että käsitykset ihmisten velvollisuuksista toisia kohtaan eivät ole enää ajankohtaisia, koska globalisaation seurauksena sekä vaikutuskenttämme että oma roolimme maailmassa on muuttunut.