Browsing by Subject "yksilöllisyys"

Aims. This thesis aims to study how digital technology can overcome disabled student’s learning obstacles or restrict their learning opportunities in vocational special education context. In addition, the thesis addresses to what degree digital equality is achieved with the available aiding digital technology. Previous studies have shown that digital technology can support learning and overcome challenges set by physical disabilities. However, it is not yet clear what kinds of challenges and restrictions digitalization and digital technology can set for the disabled in studying and for the realization of their equal opportunities. Deepening our knowledge of the possibilities, limitations and questions of equality regarding digital technology helps us to understand the conditions for achieving educational equality for disabled youth. Methods. I used ethnography as my research method and collected the data in upper secondary vocational education. I observed three business and administration students needing intensive special education at their lessons or practical training environment. I also interviewed the students, their teachers and school specialists. As a basis for my ethnographic analysis was meanings found behind the data and the critical point of view offered by the chosen paradigm. Results and conclusion. According to the results, digital technology helped overcome physical challenges and enabled the student’s participation in their studies, but only to some extent. Individual unsuitability, limited functionality, lack of developmental sophistication and slow of use of aiding digital technology restricted studying and achieving digital equality. The results showed that digital technology enables much but can also create inequality if the aiding digital technology does not support individual challenges. The digitalization of education and the development of aiding digital technology should take account of the individual needs of the disabled to achieve educational equality and advance their employment opportunities.

The aim of this study is to view textile handcraft teachers' ways of using differentiation in their teaching process and unfold how they're relating to differentiation in their teaching. Tomlinson & Imbeau (2010) presented a model of differentiation in classroom context, which consists of four parts: learning environment, curriculum, teaching and evaluation. I started building my own research on the basis of their theory, and in this study I am going to sort out how the handcraft teachers are taking different kinds of students into consideration on these four areas of classroom differentiation. When exploring the teachers' attitudes towards differentiation I'm basing my study on the view of Tomlinson (1995), according to which differentiation is beneficial not only for students, but also for teachers. My study is considered as a qualitative case study. As subjects I had six female primary school handcraft teachers who took part to my study. I interviewed them with the method of semi-structured theme interviews by using an interview frame I created specifically for this purpose (attachment 1). The collected material was analysed with the method of theory-bound content analysis. In every six interviews it indicated that handcraft teachers are doing their best to pay attention to different kinds of students in their teaching process and seeing differentiation as a positive challenge. Every one of the interviewees puts effort on supporting every students' individual progress and to produce experiences of success –each on their own way. It seems that the most variation is within how intensive and with which ways the differentiation is implemented. All the interviewees underlined the importance of encouraging and positive learning environment and every one of them name the experiences of success for students to be one of the most important aims of the classes. The consideration of different kinds of students clearly focuses on the process of teaching and work during the lessons, where the differentiation the teachers use seems to be varying and skilled. The least tools the teachers seem to have for differentiating their assessment, which they evaluate to be the most difficult area of differentiation.

Käsittelen tutkimuksessani Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintyttären (1981) päähenkilöä eli Ronjaa. Tutkimukseni kohteena on alkukielinen versio, mutta hyödynnän tutkimuksessani suomennoksessa käytettyjä nimiä. Johdannossa esittelen keskeiset tutkimuskysymykset. Luvussa 2 tarkastelen Ronjaa mahdollisen maailmaan kuuluvana hypoteettisena henkilönä. Lindgrenin romaanissa hyödynnetään useita henkilöhahmon viittaustekniikoita. Näitä ovat Ronjan nimi, tarkka määritelmä ”ryövärintyttäreksi”, persoonapronominit sekä Ilon Wiklandin kuvitus. Tämän jälkeen hyödynnän Marie-Laure Ryanin teoriaa tarinamaailman modaalisesta rakenteesta ja tarkastelen päähenkilön olemassaolon luonnetta teoksessa kielen tasolla erottuvissa maailmoissa. Ronja toimii tarinamaailman todellisuudessa, ja lukija suhtautuu tarinamaailman todellisuuteen autonomisena alueena. Fiktiivisen autonomisen todellisuuden lisäksi Ronjan episteeminen maailma, mallimaailmat sekä vaihtoehtoiset universumit ovat olennainen osa romaania. Tarinamaailman modaalisen rakenteen jälkeen tutkin Ronjan yksilöllisyyttä. Erittelen hahmon keskeisiä piirteitä Uri Margolinin määrittelemien henkilöhahmon ulottuvuuksien mukaisesti. Ronjan ulkonäön keskeisiä piirteitä ovat tummasilmäisyys ja mustat hiukset. Muita hahmon piirteitä ovat muiden muassa päättäväisyys, terveys, ketteryys sekä rohkeus. Ronjan erotettavuus on tarinassa selkeä, sillä hän on teoksen alussa ainoa lapsihenkilöhahmo. Birkin tullessa mukaan tarinaan sukupuoli on ensimmäinen seikka, joka erottaa heidät toisistaan. Ronja kasvaa ja kehittyy fyysisesti ja psyykkisesti teoksen tarinan aikana. Ronja ajattelee itseään samana, jatkuvana yksilönä. Tämän todistaa Ronjan näkemä uni, jossa hän identifioi itsensä unensa pikkutytöksi. Toisinaan jatkuvuuden ja samuuden auktoriteettina toimii kaikkitietävä kertoja. Luvussa 3 tutkin päähenkilön kompleksisuutta ja kehittymistä Uri Margolinin määrittelemien ulottuvuuksien sekä Maria Nikolajevan tutkimusta apuna käyttäen. Lähestyn Ronjaa pyöreänä ja dynaamisena henkilöhahmona. Luonnolla on suuri rooli Ronjan yksilöllisen identiteetin kehittymisessä. Metsä on paikka, jossa hän ottaa ensimmäiset itsenäistymien askeleet. Henkilöhahmon hahmottamistapa ja kognitiivinen ulottuvuus kehittyvät merkittävästi ensimmäisen metsäretken aikana. Useat Ronjan kohtaamat konkreettiset haasteet liittyvät luonnossa selviytymiseen. Ronjalla on vahva suhde luontoon koko tarinan ajan. Ronjan sukupuolta ja seksuaalisuutta tutkittaessa Birkillä on merkittävä rooli. Ronjan käytös ja puhetapa muuttuu Birkin ystävyyden vakiinnuttua. Ronja alkaa toisinaan jäljitellä Loviisan tekoja ja puhetapaa. Ronjan ja Birkin tarinaa voi tarkastella ystävyytenä tai rakkaustarinana. Ronjan moraali muuttuu teoksen aikana. Hänen mielipiteensä eivät aina perustu tarinan alkupuolella hänen omiin kokemuksiinsa, vaan ovat sidoksissa Matiaksen yhteisön mielipiteisiin. Birkin kanssa ystävystyttyään Ronja alkaa kyseenalaistaa vihanpidon Borkaryöväreiden kanssa. Kyseenalaistaminen johtaa Helvetinkuilun hyppyyn, joka on Ronjan itsenäisyyden julistus. Hahmo omaa oman moraalikäsityksensä ja on itsenäinen subjekti, ei ainoastaan ryöväriyhteisön jäsen. Ronja ja Birk perustavat oman, rauhanomaisen yhteisön metsään. Polariteetit yhdistyvät, kun Matias hyväksyy Ronjan ja Birkin ystävyyden ja käy kaksintaistelun Borkan kanssa. Vaikka Ronja, ryövärintyttärestä on tehty useita tutkimuksia, mahdollisten maailmojen teoriaan liittyvää tutkimusta ei teoksesta löydy. Tämä luo mahdollisuuden uudelle jatkotutkimukselle. Myös henkilöhahmoihin keskittyvää tutkimusta on yllättävän vähän, vaikka jokainen aiempi tutkimus tekeekin tavalla tai toisella huomioita henkilöhahmoista.

Sosiaalinen media on isossa roolissa nuorten elämässä. Mediakasvatuksen yhtenä tärkeänä tehtävänä on opettaa nuori tarkastelemaan erilaisia mediasisältöjä kriittisesti. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on tutkia erään hyvinvointi-, terveys- ja kauneustuotteita myyvän verkostomarkkinointiyrityksen jälleenmyyjien Instagram-profiilien sisältöjä narratiivisen tapaustutkimuksen keinoin. Myös nuoret törmäävät verkostomarkkinointiin sosiaalisessa mediassa, joten tämä tutkimus antaa arvokasta tietoa siitä, mitä heidän tulisi verkostomarkkinoinnista tietää. Tutkimuksessa haetaan vastauksia siihen, miten jälleemyyjät kasvattavat uskottavuuttaan sosiaalisessa mediassa, ilmeneekö heidän Instagram-julkaisuissaan verkostomarkkinointiin liitettyjä eettisiä ongelmia ja näyttääkö siltä, että jälleenmyyjiä motivoivat samanlaiset tekijät kuin muita sisällöntuottajia. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia narratiivisen tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuksen aineisto muodostui yhteensä viidestäkymmenestä Instagram julkaisusta, jotka kerättiin kymmenestä eri profiilista. Aineisto kerättiin Instagramista aihetunnisteiden avulla selailemalla. Tutkimusta tehdessä Instagramista käytettiin selainversiota. Teoreettisen viitekehyksen perusteella sisällöntuottajia motivoivat tekijät voidaan jakaa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin tekijöihin. Myös aineiston analyysi on jaettu yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä ilmentäviin narratiiveihin. Tulosten perusteella jälleenmyyjiä motivoivat samat tekijät kuin sisällöntuottajia, kuten esimerkiksi yhteisöllisyys. Nämä tekijät ilmenivät aineistossa tavalla, josta on mahdollista löytää yhtäläisyyksiä myös verkostomarkkinointiin liitettyjen eettisten ongelmien kanssa. Motivaatiotekijät ja eettiset ongelmat kulkevat näin ollen pitkälti käsikädessä. Lisäksi tulokset paljastivat, että ainakin sosiaalisessa mediassa jälleenmyyjät tuntuvat markkinoivan tuotteiden sijaan jotain muuta, kuten yhteisöllisyyttä tai ystävyyttä.

Helsingin suomalaisen tyttökoulun yhteyteen perustettiin v. 1881 jatko-opisto, jonka tarkoituksena oli antaa korkeampaa yleistä sivistystä ja valmistaa opettajia uusiin suomenkielisiiin tyttökouluihin. Tutkimukseni käsittelee jatko-opistoa 1880-1890-luvuilla käyneiden nuorten naisten elämää modernin murroksen näkökulmasta. Tarkastelen työssäni, miten yksilöitymiskehitys ilmeni aineistoni “jatkolaisten” elämässä ja ajatusmaailmassa ja millaisia aineksia identiteettinsä rakentamiseen he saivat jatko-opiston piiristä. Tutkin heidän suhdettaan kaikkiin tutkimuskysymyksen kannalta merkittäviin tahoihin ja teemoihin: kotiin ja äitiin, jatko-opistoon ja ajan suuriin kysymyksiin naisasiaan, realistiseen kirjallisuuteen ja kansansivistykseen, opettajiin ja läheisiin esikuviin, ystäviin sekä avioitumiseen ja opettajuuteen. Työn käsitteellisenä viitekehyksenä ovat modernia yksilöä kuvaavat määritelmät, joiden ydinajatuksina ovat itsen etsintä, ahdistus sekä haluttomuus mukautua ulkoapäin asetettuihin vaatimuksiin ja raameihin. Modernin ihmisen persoona määräytyy moninaisten ja toisiaan leikkaavien elämänpiirien leikkauskohdassa. Kirjeet ja päiväkirjat ovat itsereflektion olennaisia toteuttamiskanavia. Työni keskeisen lähdeaineiston muodostaa runsas kirjemateriaali, joka on koottu 18 eri kokoelmasta ja koostuu lukuisten jatkolaisten kirjeenvaihdosta vanhempien, ystävien ja opettajien kanssa. Muutamilta jatkolaisilta löytyneillä päiväkirjamerkinnöillä on myös tärkeä rooli. Kirjeiden tulkinnassa pohjaan hermeneuttiseen aikakauden ominaispiirteitä ymmärtävään lukemiseen, jossa etsitään menneisyyden ihmisten tapaa olla olemassa oman aikansa maailmassa. Käytän paljon suoria lainauksia: ne paitsi elävöittävät tekstiä, ovat myös osa metodia, sillä paikoin hyvinkin syvällisine itsereflektioineen, tiettyine sanoineen ja vivahteineen ne kertovat suoraan tutkittavien mielenliikkeistä. Tutkimuksessani on myös narratiivinen lähestymistapa: työ etenee ajallisesti ja kertomuksellisesti, ja sen sisällä on yksittäisten jatkolaisten elämästä nousevia juonellisia osioita. Yksilöitymiskehitys näyttäytyy aineistoni jatkolaisten elämässä ja ajattelussa hyvin eriasteisia muotoja käsittävänä ilmiönä. Esimerkiksi suhteessa kotiin vanhan yhteisöllisen mentaliteetin vaikutus on selvästi nähtävissä, mutta toisaalta myös kokemus erillisyydestä, ja joidenkin kohdalla jopa irtiotto äidin määräysvallasta, vahva yksilön ratkaisu. Suhteessa opettajiin on havaittavissa niin lämmintä yhteenkuuluvuutta kuin sitovaa riippuvuuttakin. Naisopettajat olivat jatkolaisille tärkeitä roolimalleja ja toimivat esimerkkeinä itsenäisen naisen elämästä ja valinnoista. Ystävyyssuhteissa korostuu tarve kannattelevaan yhteyteen ja täydellisen yksimielisyyden vaade, jonka kriisiyttävän vaikutuksen johdosta muutamien tutkittujen oma erillinen persoona vahvistui. Avioitumis- ja naimattomuuskysymyksessä esiin nousee haluttomuus asettua alistuvan vaimon rooliin; tietoisuus omista kyvyistä ja pärjäämisestä kertoo itsenäisen naisen identiteetistä ja sisäistetystä uskosta naisen todelliseen mahdollisuuteen valita. Suhteessa opettajuuteen liittyneisiin luonnetta ja persoonaa koskeviin vaatimuksiin on nähtävissä sekä yrityksiä mukautua ylhäältäpäin annettuun normistoon että kivuttomasti tai kriisin kautta toteutettuja elämänsuunnan muutoksia. Opettajan työssä viihtyneet liittivät ilon omista kyvyistään mieluiten itseä suuremman sivistystehtävän osaksi. - Jatko-opiston hengessä ja käytännöissä korostuneet vapaus ja avaramielisyys sekä itsenäinen työskentely ja vastuunotto olivat hedelmällinen maaperä oman ajattelun kehittymiselle, ja sen piirissä käydyt keskustelut ajan suurista teemoista avarsivat maailmankuvaa ja toimivat identiteetin rakennusaineina. Jatkon suuri merkitys innostavana ja kannustavana yhteisönä korostui sieltä erkauduttaessa. Eriytymistä ei ole ilman yhteyttä, ja jatkolaisten elämässä yksilöityminen ja yhteenkuuluminen kietoutuivatkin monin tavoin yhteen.

Objectives. An individual educational plan has to be drawn up for every child in early childhood education according to the early childhood education -law. The purpose of the individual educational plan is to support learning and development of child. The needs of a child have to be taken into account in the individual educational plan. The individual educational plan should function as a document that guides the working of personnel in kindergarten. The aim of this study is to clarify the meaning of the individual educational plan to kindergarten teachers. The aim is to survey how kindergarten teachers use the individual educational plans as a tool; are they being used as a premise for the planning of the modes of operation in the group, and do the plans allow individual needs of a child to be taken into account. Methods. In this study six randomly selected kindergarten teachers working in Helsinki were interviewed. The interviews were carried out individually with the methods of semi-structured interview where the interviewees were given the interview questions in advance. The interview material was transcribed from word-to-word and it was analyzed according to the content analysis. Outcomes and conclusion. According to the kindergarten teachers the greatest importance of the individual educational plan is its affect on the co-operation with parents. When being asked the ways in which the kindergarten teachers use the individual educational plans as tools three of the kindergarten teachers answered by describing the processes of making of the plans, and the other three described the needs of children appearing in the plans to be the premise of the modes of operation in the group. The individual educational plans were perceived to be significant especially with children with special needs in early childhood education. There is a need for more articulate guidance in the creation of the individual educational plans, in order for them to function as means guiding the working of kindergarten teachers, and for them to become uniform.

Objectives. There is no common rule or law for the placement of a child from multiple births in day care groups. Earlier research on group investments in multicultural children has been done very little in the field of early childhood education. Therefore, kindergartens and groups follow different practices that may not please all parties. This study opens up the perspective of parents and educators towards group investment choices. Particular attention is paid to the fact that can the individual encounter be heard in teachers and parents speech. The purpose of the research is to raise the debate and draw attention to the phenomena that can be observed in the material. Methods. The study material consisted of 166 kindergarten teachers and 249 parents and guardians. The material was collected in November 2016 through a social networked online survey. I analyze the data by combining a quantitative and qualitative analysis method. Results and Conclusions. The results showed that a strong majority of parents and guardians of children from multiple births would place their children in the same kindergarten group. For kindergarten teachers the answers were not as homogeneous. The justifications showed that many parents and teachers would be willing to accept another option if it was better for the child. Both the parents' and guardians' and kindergarten teachers' replies were strongly showing the individual attention and encounter of a child. When making group assignment choices, the case should be considered for each child on a case-by-case basis.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ala-asteen käsityönopettajien ajatuksia eriyttämisestä. Tomlinson & Imbeau (2010) ovat kehittäneet luokkahuonekontekstissa tapahtuvan eriyttämisen mallin, johon kuuluu neljä osa-aluetta: oppimisympäristö, opetussuunnitelmat, opettaminen ja arviointi. Lähdin suunnittelemaan ja rakentamaan tutkimustani tämän eriyttämisen mallin pohjalta. Tutkin, miten opettajat suhtautuvat eriyttävään toimintaan näiden osa-alueiden avulla. Menetelmät. Tutkimuskysymyksiin etsin vastauksia puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (LIITE 1), jotka analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistui kolme ala-asteella työskentelevää käsityönopettajaa pääkaupunkiseudulta. Heidän ikähaarukkansa oli 34-52 vuotta ja opetusvuosia opettajille oli kertynyt 5-19 vuotta. Tutkittavien opettajien käsityöryhmissä oli 10-16 oppilasta (ka. 12). Kaikilla opettajilla opetusryhmistä ainakin yksi oli erityisluokan ryhmä ja tämän lisäksi yleisopetuksen ryhmissä oli integroituja oppilaita. Valitsin tutkimukseeni käsityön aineenopettajia, koska halusin selvittää juuri aineenopettajien käsityksiä eriyttämisestä. Kaikilla aineenopettajilla ei ollut ennen tutkimusta edes tarkkaa tietoa oppilaiden erityisen tuen päätöksistä. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa haastatteluissa kävi ilmi, että käsityönopettajat pyrkivät huomioimaan kaikkia oppilaita opetuksessaan. Kaikki opettajat ajattelivat yksimielisesti siitä, että eriyttäminen kuuluu vahvasti heidän työhönsä. Kaikki heistä näkivät eriyttämisessä positiivisen puolen ja myös sen, että käsityön oppiaine voi toimia koko koulutyöhön kannustavana elementtinä. Vaihtelua oli enimmäkseen eriyttämisen toteutuksessa ja keinoissa. Erilaisten oppijoiden huomioiminen painottui neljästä eri osa-alueesta (Tomlinson & Imbeau, 2010) selvästi eniten opetuksen ja tuntityöskentelyn eriyttämiseen. Kaikkien opettajien eriyttäminen näillä osa-alueilla oli hyvin monipuolista, tilanteisiin reagoivaa ja taitavaa, vaikka kukaan opettajista ei kokenut, että olisi saanut eriyttämiseen minkäänlaista koulutusta.

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää ja kuvailla vuorohoidon iltojen ja viikonloppujen pedagogista toimintaa sekä toiminnan suunnittelua henkilöstön näkökulmasta. Pyrin tutkimuksellani selvittämään mitä haasteita ja mahdollisuuksia vuorohoito asettaa pedagogiselle toiminnalle sekä miten lasten yksi-löllisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan vuorohoidon vaihtuvissa tilanteissa. Yhteiskunnassamme li-sääntyneet vaatimukset palveluiden saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa vaikuttavat myös vuoro-hoidon tarpeeseen lisääntyvästi. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteet (2018) edellyttävät pedagogista, suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa varhaiskasvatuk-sessa ajankohdasta riippumatta. Aiemmat tutkimukset osoittavat vuorohoidon pedagogisesti haasta-vaksi toiminta-alueeksi, jossa toimintaan vaikuttaa oleellisesti lasten hoitoaikojen vaihtelut. Uutta tie-toa pedagogisen toiminnan tilasta vuorohoidossa tarvitaan, jotta varhaiskasvatusta ja vuorohoitoa voi-daan edelleen kehittää yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten mukana. Tutkimukseni oli otteeltaan laadullinen, jossa käytin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää. Ai-neistoni keräsin kahdella eri kyselylomakkeella yhdestätoista vuoropäiväkodista Etelä - Suomessa. En-simmäisen kyselyn kohderyhmänä olivat vuoropäiväkotien johtajat ja toisena kohderyhmänä olivat varhaiskasvatuksen opettajat sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajat. Kysymykset jakautuivat eri osa-alueisiin, jotka käsittelivät pedagogista toimintaa ja sen suunnittelua, lapsen yksilöllistä kohtaamista ja osallisuutta sekä ammatillisen osaamisen riittävyyttä. Johtajien lomakkeella selvitin lisäksi vuoropäi-väkodin taustatietoja. Tutkimukseni mukaan vuorohoitoympäristössä pedagogiikkaa pidettiin tärkeänä ja sen pitäisi toteutua kaikille lapsille tasavertaisesti. Opettajien työskentelyä iltaisin ja viikonloppuisin perusteltiinkin vuo-rolasten oikeutena. Lasten vireystila, hoitoaikojen vaihtelut, henkilöstöresurssit, yksintyöskentely ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomiointi toivat tutkimuksen mukaan eniten haasteita pedagogiselle toi-minnalle. Vastauksissa korostettiin turvallista kodinomaista ympäristöä ja sensitiivisyyttä lapsen koh-taamisessa.

Tavoitteet. Jokaisella lapsella on yksilöllinen persoonallisuus ja temperamentti. Nämä lapsen yksilölliset piirteet tai ominaisuudet voivat vaikuttaa siihen, miten heidät kohdataan. Tutkimuksessani selvitin millaisia ovat ne lapset, joihin varhaiskasvatuksen opettajat kiintyvät eniten tai vähiten. Lisäksi tutkimuksessani kartoitettiin, miten vahva tai vähäinen kiintymys vaikuttavat lasten tasapuoliseen kohteluun ja opettajien vuorovaikutukseen lasten kanssa. Varhaiskasvatuksen opettajan kiintymystä lapsiryhmänsä lapsiin on tutkittu vain vähän, joten tutkimukseni tuo samalla uusia näkökulmia aiheeseen. Menetelmät. Tutkimus oli laadullinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka jaettiin Facebookissa varhaiskasvatuksen opettajille suunnatussa suljetussa ryhmässä. Kyselyyn vastasi 26 henkilöä. Analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineisto luokiteltiin ja luokittelun perustella muodostettiin kolme tutkimuskysymysten ohjaamaa asiakokonaisuutta, joista muodostettiin taulukot. Ensimmäinen käsitteli kiintymyksen tasoon vaikuttavia lasten ominaisuuksia, toinen vuorovaikutuksen tapoja lasten kanssa ja kolmas vähäisten/runsaiden kiintymyksenosoitusten syitä. Jokaiseen kolmeen taulukkoon muodostuivat omat alaluokat, yläluokat ja pääluokat. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista kävi ilmi, että opettajien kiintymys jakautui epätasaisesti lapsiryhmässä. Tämä vaikutti myös vuorovaikutuksen tapoihin lasten kanssa. Opettajat kiintyivät eniten lapsiin, jotka haastoivat opettajan ammattitaitoa, olivat sosiaalisesti avoimia, aktiivisia ja positiivisia. Vähiten oli kiinnytty lapsiin, jotka toimivat kanssaihmisiä vahingoittavilla tai häiritsevillä tavoilla, välttelivät vuorovaikutustilanteita tai olivat sisäänpäin kääntyneitä. Niiden lasten kanssa, joihin oli kiinnytty eniten, kanssakäyminen oli välitöntä, läheisyys luontevaa ja toiminta osallistuvaa ja johdonmukaista. Kun taas niiden lasten kanssa, joihin oli kiinnytty vähiten, toiminta oli opastavaa, suullinen vuorovaikutus lasta kannattelevaa ja lähelle meneminen oli opettajan tekemä tietoinen valinta. Syyt kiintymyksen epätasaiseen jakautumiseen nähtiin olevan lapsissa. Jotta lasten tasa-arvoinen kohtelu toteutuisi, opettajien tulisi tiedostaa syyt kiintymyksen epätasaiseen jakautumiseen ja pyrkiä ammatilliseen välittämiseen kaikista lapsista.