Browsing by Subject "ympäristöetiikka"

Tässä pro gradu –työssä tarkastellaan valtioiden ilmastokonferenssissa pitämissä puheenvuoroissa esiintyviä diskursseja ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Tutkielmassa etsitään vastauksia ensinnäkin siihen, millä tavoilla valtioiden korkeat edustajat puhuvat ilmastonmuutoksesta ja sen hallinnasta. Toisekseen analysoidaan, tukeutuvatko valtiot puheissa kosmopolitanistisiin käsityksiin ilmasto-oikeudenmukaisuudesta vai hallitseeko niissä kommunitaristinen etiikka. Kosmopolitanistinen etiikka on hallitsevassa asemassa kansainvälisen politiikan filosofiassa, mutta käytännön politiikassa sen ajatellaan olevan kommunitarististen lähestymistapojen varjossa. Tämän työn yhtenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kansainvälinen ilmastopolitiikka on ilmastonmuutokseen liittyvän syvän keskinäisriippuvuuden ja yhteistyön välttämättömyyden vuoksi erityisen otollinen politiikan ala kosmopolitanistiselle ajattelulle. Tavoitteena on tutkia, näkyykö tämä valtioiden puhetavoissa. Tutkielman aineistona on 64 Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009 pidettyä puhetta, jotka ovat otos konferenssissa puhuneiden 192 valtion puheenvuoroista. Puheet on valittu kokouksen lopussa pidetystä kolmen päivän mittaisesta 'korkean tason osiosta', jossa ministerit ja valtioiden päämiehet pitivät niin kutsuttuja kansallisia lausuntoja. Aineisto on valittu sillä perusteella, että näihin puheisiin tiivistyy kunkin valtion ilmastopoliittisen ajattelun ydin. Aineistoa teemoitellaan ensin erilaisten keskeisten aiheiden kartoittamiseksi. Tämän jälkeen sitä analysoidaan tarkemmin kriittisen diskurssianalyysin keinoin Norman Fairclough’n esittelemillä menetelmillä. Aineistosta nostetaan esiin kuusi erilaista diskurssia ilmastonmuutoksesta ja sen edellyttämästä politiikasta. Näitä ovat: 'rikkaiden syyllisyys', 'talousjärjestelmän kritiikki', 'oikeus kehittyä', 'vastuulliset rikkaat', 'vihreä kasvu' ja 'samalla planeetalla'. Kunkin diskurssin keskeisiä piirteitä ja teemoja esitellään ensin yleisellä tasolla, minkä jälkeen analysoidaan tarkemmin kustakin yhtä puhetta, jossa kyseinen diskurssi on erityisen vahvasti läsnä. Diskurssit ovat erilaisia tulokulmia ilmastoeettisiin kysymyksiin, ja kiinnostuksen kohteena oleva kosmopolitanistinen ajattelu on niissä läsnä erilaisissa asteissa. Vahvimmin kosmopolitanistinen etiikka tulee esiin 'samalla planeetalla' –diskurssissa, joka hallitsee erityisesti monien pienten saarivaltioiden puheita. Sen sijaan eniten kommunitaristisia äänenpainoja on 'oikeus kehittyä' –diskurssissa, joka on vaikutusvaltainen suuressa joukossa kehitysmaiden puheita. Yleisesti kosmopolitanistinen ajattelu tulee lievemmissä muodoissaan aineistossa laajasti esiin, mutta vahva kaikkien maailman ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuva argumentointi on harvinaista. Johtopäätöksenä todetaan, että kosmopolitanismi on osa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden hyväksyttyä puhetapaa mutta lähinnä sellaisissa muodoissa, joissa sillä ei ole radikaaleja poliittisia seurauksia.

Tässä maisterintutkielmassa selvitän, mitä on panenteismi, miten se ilmenee yhdysvaltalaisen eko- ja feministiteologin Sallie McFaguen ajattelussa ja miten hänen käsityksensä panenteismista ja ilmastokriisistä suhteutuvat toisiinsa. Primäärilähteinä on kolme McFaguen kirjaa, jotka käsittelevät muun muassa Jumalan ja maailman välistä suhdetta, ekofeministä ja ilmastomuutosta. Panenteismi on teologinen näkökulma maailman ja Jumalan väliseen suhteeseen. Jumalan nähdään yhtä aikaa olevan sekä läheisesti läsnä kaikessa luodussa, että luodun tuolla puolen. Panenteismi ei klassisen teismin tapaan erota Jumalaa ja maailmaa toisistaan, mutta ei panteismin tapaan myöskään samasta niitä toisiinsa. Sallie McFaguen ajattelussa keskeistä on metaforat. Hän kritisoi perinteisiä patriarkaalisia ja maskuliinisia metaforia niiden yksiulotteisuuden ja ulossulkevuuden vuoksi. Perinteiset metaforat esimerkiksi Jumala Isänä ja Kuninkaana korostavat Jumalan hallintavaltaa ja erillisyyttä suhteessa maailmaan. Näiden metaforien rinnalle McFague ehdottaa persoonallisia metaforia Jumalasta Äitinä, Rakastajana ja Ystävänä sekä maailmasta Jumalan ruumiina. Prosessiajattelun vaikutus McFaguen ajatteluun on ilmeinen. McFague kritisoi voimakkaasti myös uusklassisen taloustieteen maailmankuvaa ja jumalakäsitystä, jotka ovat hänen mukaansa eivät ole vertailukelpoisia ilmastokriisin kontekstissa. Elämä ilmastokriisin maailmassa ja maapallon säilyttäminen elinkelpoisena vaativat McFaguen mukaan perustavanlaatuista ihmis- ja jumalakäsityksen muutosta. McFaguen panenteistinen jumalakäsitys ja ekologinen taloustieteen malli tukevat ajatusta kaiken luodun itseisarvosta.

Tässä kandidaatintutkielmassa esitetään ortodoksi Emilianos Timiadiksen näkemys vastuullisesta vanhemmuudesta ja pohditaan sen soveltumista väestömäärän kasvun hillitsemiseen. Kirjoittaja esittää myös kritiikkiä Timiadiksen näkemystä kohtaan kristilliseen ympäristöetiikkaan ja muuhun kristilliseen etiikkaan perustuen.