Browsing by Subject "ympäristöviestintä"

The focus of this thesis is on environmental agency in two different video games, The Sims 4 Eco Lifestyle and Final Fantasy VII Remake. The research questions aim to answer how the player can act as an environmental agent in these two games and what are the key differences between these games. The study is executed in a form of qualitative two-case case study with the help of close reading. With close reading eight different types of agencies that form the typology of this study, will be analysed in order to answer the research questions. The data for this thesis was collected by playing both games and taking notes by following close reading. The notes were then analysed with the different types of agencies. The results showed clear overlapping of the types of agencies, and it could be said that environmental agency can be used better in the game when the overlapping is happening. The agencies complemented each other and made the possible learning process in the game more fulfilling. The main difference between the game seems to be that The Sims 4 Eco Lifestyle as a life simulation game offers more diverse possibilities for environmental player agency. The studies about environmental games are mainly focused on serious games and not so much on commercial games. Video games hold great potential to engage people in environmental things especially with the help of player agency. It offers the player the ability to make meaningful choices and if they are structure well, the player can see the consequences of their agency which serves as an effective feedback which could lead to positive learning. In this case, the environmental agency in the game could be transformed into real-life environmental agency. As video games have become more immersive and their environments more realistic, it could be worth considering that separating virtual environment from the real-life one might not be necessary anymore. Therefore, games like The Sims 4 Eco Lifestyle and Final Fantasy VII Remake could serve as an example of how environmental agency within them could be harnessed into wider use.

The green markets are growing all the time and many different environmental performance measures (EPMs) such as forest certificates, eco-labels, footprint calculations and environmental management systems have emerged in the past few decades. These measures help companies to prove the origin of wood and the environmental friendliness of their products and production processes. This qualitative study examined how Finnish wood products companies use different environmental performance measures in both supply and demand side of the wood products market and the practices and problems related to environmental communication. Seventeen personal interviews among Finnish wood products value chain professionals were conducted in order to find the industry perspectives on the development needs in environmental performance of the wood products. The results of this study indicate that the most commonly used environmental performance measures in Finnish wood product companies are forest certificate PEFC and the standard of ISO14001. In contrast, the use of other ecolabels as well as Life Cycle Assessment methods (LCA) and related tools were relatively uncommon. The main drivers for use of EPMs were customer requirements (especially in certain environmentally sensitive export markets) and strategic decisions to act responsibly. The most important issue in environmental performance measures was perceived to be the ability to document trustworthiness of company operations. Also the origin of wood was recognized as an important issue. It also seems that forest certificates and ISO14001 standard are more important in the export markets than in the domestic markets. The supply chains for wood products are often long and complex and therefore the environmental information of the products does not always reach the end-consumers. The communication between wood product companies in the B2B markets is mainly based on personal relationships. Environmental issues are mentioned, but in most of the companies, they are still in passive use. Companies that want to stand out in the future need to start focusing on new green strategies and providing more detailed environmental information on their products and processes.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kehyksiä ilmastoahdistus saa kahdeksassa, vuonna 2021 julkaistussa suomalaisessa podcast-jaksossa. Näin pyritään lisäämään ymmärrystä ilmastoahdistuksen ilmiöstä, sekä siitä, millaisia kehystyksiä aihe mediassa saa. Tutkimus on tehty laadullisella kehysanalyysilla, joka perustuu Erwin Goffmanin (1974) kehittämään kehysteoriaan ja sen myöhempiin sovellutuksiin. Lyhyesti sanottuna, tutkimus pohjaa siihen olettamukseen, jossa median tavat kehystää ja esittää jokin aihe tai asia ohjaavat sitä, millä tavalla asiat meille esitetään ja millaisina me asiat näemme. Tutkimuksen aineisto kerättiin suoratoistopalvelu Spotifysta, Yle Areenasta ja Suplasta. Kehyksien muodostamisessa hyödynnettiin Robert Entmanin (1993) median kehysanalyysin periaatetta, jossa kehyksillä on neljä tarkoitusta: Ongelmien määritteleminen, ongelman aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen, moraalisten arvioiden tekeminen sekä ratkaisujen ehdottaminen. Tutkimuksen tuloksena syntyi kolme kehystä, jotka nimettiin luonnollisen ilmastoahdistuksen, ilmastoahdistus sukupolvikysymyksenä sekä ilmastoahdistus tarvitsee vertaistukea, käsittelyä ja toimintaa kehyksiksi. Jokainen kehys kuvaa omalla tavallaan sitä, millaisena ilmastoahdistus nähdään viime aikaisissa podcast-keskusteluissa. Luonnollisen ilmastoahdistuksen kehyksessä korostuvat näkemykset siitä, kuinka ilmastoahdistus voidaan nähdä luonnollisena ja normaalina, sekä hyvänä reaktiona motivoivan vaikutuksensa kautta. Kaiken kaikkiaan kehys kuvaa ilmasto- ja ympäristöahdistuksen ilmiön monitahoisuutta ja yksilöllisyyttä, sekä pyrkii vahvistamaan näkemyksiä siitä, mitä ilmastoahdistus on ja mitä se ei ole. Lisäksi ilmastoahdistuksen sisältämä ahdistus sana kyseenalaistetaan. Ilmastoahdistus sukupolvikysymyksenä - kehys avaa puolestaan näkemyksiä nuorten ilmastoahdistuksen syihin ja korostumiseen, sekä ottaa kantaa aikaisempaan ilmastoahdistuskeskusteluun, joka joidenkin keskustelijoiden mielestä näyttäytyi ilmiötä vähättelevänä. Kokonaisuudessaan kehyksessä kuitenkin korostuu näkemys siitä, että ilmastoahdistus ei ole vain nuoria koskettava asia, vaikka se tällä hetkellä korostuu ja ilmenee eniten nuoremmissa sukupolvissa. Kehys ilmastoahdistus tarvitsee vertaistukea, käsittelyä ja toimintaa, tuo esiin keskustelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia liittyen ilmastoahdistuksen käsittelyyn ja lievittämiseen, sekä osallistuu keskusteluun koskien ilmastotekojen merkityksellisyyttä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että ilmastoahdistus saa vuonna 2021 julkaistuissa, suomalaisissa podcastkeskusteluissa monia eri sävyjä ja ilmastoahdistusta käsitellään niissä laajasti. Ja vaikka keskustelijoiden näkemykset ovat pitkälti linjassa ilmastoahdistusta käsittelevien julkaisujen kanssa, muutamia kiinnostavia ja tutkimattomiakin näkökulmia ja kehystyksiä ilmenee. Osaltaan tutkimuksen tulokset täydentävät kuvaa siitä, miten valtavirtamediaa hitaammat lajityypit – kuten podcastit – mukautuvat muualla esitettyihin määritelmiin ja kehystyksiin, mutta myös täydentävät niitä. Tällöin podcast-keskustelujen voidaan nähdä tarjoavan vaihtoehtoisia kehyksiä, jotka osittain haastavat ja täydentävät julkisuudessa hallitsevia kehyksiä.

Julkinen keskustelu viestintätyylien vaikutuksesta ympäristö- ja ilmastokäyttäytymiseen on ollut pitkään aktiivista. Yksi väittelyä herättänyt kysymys on syyllistämisen vaikutus: toimiiko syyllistäminen, vai kannattaisiko ihmisiä esimerkiksi kannustaa? Vastausta kysymykseen haettiin käyttäytymistieteellisellä satunnaistetulla kokeellisella tutkimuksella ilmastonmuutokseen liittyvien viestintäkehysten vaikutuksista käyttäytymisaikomuksiin. Koe toteutettiin osana ”Yhdessä kokeillen: Selvitys maataloustuottajille kohdistetusta ympäristöviestinnästä” (MATO) -hanketta. Teoreettinen viitekehys on viestinnän kehysteoria. Teorian mukaan maataloustuottajilla on mielessä monia näkökulmia elinkeinoonsa, ympäristö- ja ilmastoasioihin sekä politiikkaan. Näiden näkökulmien yhdistelmistä muodostuvat asenteet, mielipiteet ja vastaukset (kokeellisiin) kyselytutkimuksiin. Kehysteorian keskeisen väitteen mukaan viestinnän vastaanottajien eli maataloustuottajien näkökulmiin ja vastauksiin voi vaikuttaa kehystämällä viestintää. Vaikuttava viestintä on kehystetty siten, että se sopii vastaanottajien näkökulmiin. MATO-hankkeen ensimmäisissä vaiheissa tuli ilmi, että maataloustuottajat kokevat mediakeskustelun ja heille suunnatun ympäristöviestinnän syyllistävänä. Toisesta näkökulmasta sama viestintä näyttäytyy tietoa levittävänä, neutraalina ja toteavana. Kirjallisuuden perusteella tiedetään, että sekä syyllistävyys että ”neutraali” faktojen viestintä eivät ole vaikuttavimman viestinnän elementtejä. Tästä tuli lähtökohta, jonka pohjalta mallinnettiin uutisteksti maatalouden ilmastovaikutuksista – tutkimuksen kontrollikehys. Kontrollikehyksen lisäksi rakennettiin vaihtoehtoisia kehyksiä. Kehysten keskiössä oli maataloustuottajien ja heidän identiteettinsä korostaminen positiivisessa valossa. Identiteetti ja positiivisuus ovat teorian perusteella vahvistavia tekijöitä. Näiden pohjalta muodostuivat konkreettiset kehykset: 1) neutraali kontrolli, 2) tyhjä kontrolli (ei tekstiä), 3) kevyesti positiivinen ja 4) vahvasti positiivinen. Ensisijainen tutkimuskysymys liittyi kehysten vertailuun: nostavatko positiiviset viestinnälliset kehystykset maataloustuottajien 1) käyttäytymisaikomusta toimia ympäristö- ja ilmastoystävällisesti ja 2) koettua tarvetta kiinnittää huomiota ympäristöystävällisempiin käytäntöihin tilallaan suhteessa neutraaliin ja syyllistäväksi koettuun kehystykseen uutistekstistä, joka käsitteli maatalouden ilmastovaikutuksia? Esirekisteröity hypoteesi oli positiivinen molempien osalta: positiiviset kehykset nostavat käyttäytymisaikomuksia. Toissijaisina vastemuuttujina oli kysymyksiä viestinnän laadusta sekä poliittisen muutoksen tarpeesta. Analyysin keskiössä oli interventioiden keskimääräinen vaikutus, mutta lisäksi pystyi olettamaan, että taustatekijät moderoivat viestien vaikutusta eri alaryhmissä. Siksi eksploratiivista analyysia varten kysyttiin niin demografisia kuin arvoihin liittyviä kysymyksiä. Kohdepopulaatio oli suomalaiset maataloustuottajat. Käytännössä se tarkoitti vuonna 2018 maataloustukea saaneita maataloustuottajia. Osa populaatiosta eli tutkimukseen vastaajat satunnaistettiin eri interventioryhmiin. Vastaajia saatiin 1561, ja heistä analyysiin sisällytettiin he, jotka tekivät kyselyn loppuun, eli 1434 vastaajaa. Kuvailevan tarkastelun perusteella syntyi kuva populaation positiivisesta suhtautumisesta ilmastonmuutokseen. Kokeellisessa tarkastelussa pelkkiä keskiarvojen eroja tarkastellen huomattiin, että positiiviset kehykset nostavat maataloustuottajien käyttäytymisaikomuksia tehdä muutoksia tilallaan, mutta laskevat käyttäytymisaikomuksia etsiä tietoa. Nämä erot olivat suhteellisen pieniä. Tilastollisen testauksen perusteella ei ollut mahdollista hylätä nollahypoteesia kummankaan ensisijaisen vastemuuttujan osalta. Tutkimuksessa käytetyt kehykset eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Vastaus tutkimuskysymykseen oli siten kielteinen: positiiviset ja kannustavat kehykset eivät nostaneet vastemuuttujien arvoja. Tilastollisen voiman puutteen takia estimaattien epävarmuus oli huomattavaa. Ensisijaisen tutkimuskysymyksen lisäksi positiivisista kehyksistä pidettiin enemmän ja niitä haluttiin enemmän. Niin tyhjä kuin positiivisetkin kehykset vähentävät tukea poliittiselle muutokselle. Eksploratiivisessa tarkastelussa monet taustamuuttujat, kuten koettu ilmastonmuutosriski ja sukupuoli, vaikuttavat moderoivan kehysvaikutuksia. Tilastollisen voiman puutteen ja suurelta eksploratiivisen tutkimusotteen takia tuloksia voi pitää hypoteeseina isommilla aineistoilla tehtävää jatkotutkimusta varten.