Browsing by Subject "ääni"

Aim of the study. The fundamental frequency of speech (f0), the fundamental frequency minimum and maximum (f0min-f0max) and the vowel formant frequencies (F1-F3) are acoustical elements that make the difference between the voice of a man and a woman. Making a solid judgment of ones gender based on his/hers voice is not easy, but based on the acoustical elements mentioned above it can be judged quite reliably. F0 is considered to be the best acoustical element in making gender judgments, but also F1-F3 and f0max-f0min have been proven to be important. No Finnish research has been made. The aim of this study was to gather data about acoustical properties (f0, f0min-f0max, F1-F3) of voice and investigate the correlation between the acoustical properties and perceived gender and voice femininity or masculinity. This study investigated also did the subjective evaluations and the listeners evaluations differ from each other. Methods. Ten female, nine men, three male-to-female transgender people and two female-to-male transgender people participated as speakers in this study. They evaluated subjectively did their voice sound like male or female and how feminine or masculine it sounded on a VAS scale. They also gave prolonged vowel, reading and spontaneous speech samples that were acoustically analysed. The vowels /a/, /i/ and /u/ and two read sentences were collected into a listening test that was held for 25 people performing as listeners. They evaluated on a separate forms did the voice sound like male or female and how feminine or masculine it sounded on a VAS scale. Results. The men of this research had the lowest and the women the highest acoustical properties of voice (f0, f0min-max, F1-F3). Between all of the acoustical properties (except /i/ F2) of voice and evaluation of gender and voice masculinity or femininity there were statistically significant or very significant strong or very strong correlation. When the fundamental frequency was 153–244 Hz, the fundamental frequency minimum was 68–137 Hz and maximum was 233–359 Hz the voice was evaluated more often (over 50 % of the evaluations) as female voice and feminine. Also the higher the vowel formant frequencies were the more often the voice was evaluated as female and feminine. The listeners evaluated the reading speech very differently than the speakers evaluated their own speech. With the women's and men's gender judgments there was almost a 100 % agreement, but this was not the case with the transgender people. The listeners evaluations of the voice femininity or masculinity differed most of the time (75 %) statistically significantly from the speakers own evaluations.

Tutkimuksessani tarkastelen heterodiegeettisen kertojan roolia, puhetta ja ääntä Sally Rooneyn (1991–) teoksessa Normal People (2018). Selvitän, miten kertoja puhuu ja mitä hän puheellaan tavoittelee, ja sitä kautta myös hänen suhdettaan teoksen päähenkilöihin ja kuvaamaansa yhteisöön. Lisäksi tarkastelen, miten kertojan puheen kollektiivinen luonne rakentuu ja millaisen kuvan kertoja luo yhteisöstä, jonka näkemyksiä hän viljelee puheessaan. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys yhdistelee klassisen ja jälkiklassisen, erityisesti kognitiivisen, narratologian näkemyksiä ja välineistöä. Kertoja fokalisoi tarinamaailmaa vuoroluvuin kahden päähenkilön Connellin ja Mariannen näkökulmista, jolloin kertoja pääsee kerrallaan toisen päähenkilön ajatuksiin ja sisäiseen maailmaan. Kertojan ajatustenluku rajoittuu kuitenkin päähenkilöihin, ja tarinamaailman muita henkilöhahmoja hän tarkastelee ulkopuolelta. Kertojan ja päähenkilön diskurssien eronteko osoittautuu kerronnan vapaassa epäsuorassa esityksessä hankalaksi, eikä lukija voi olla varma, milloin kertoja puhuu omasta ja milloin henkilöhahmon näkökulmasta. Kertojan puhetta määrittää toistuva yhteisöllisen näkemyksen ilmentäminen, jolloin kertojan ääni ei täten koostu vain kertojan omasta yksilöllisestä esityksestä, vaan siihen sekoittuu yhteisöllinen ääni. Kertojan puheen yhteisöllinen ja sosiaalinen luonne rakentuu erilaisista tekstuaalisista merkeistä ja strategioista, joilla yhteisöllisyyttä kuvataan. Normal People -teoksessa näitä keinoja ovat kertojan viittaaminen toistuvasti yhteisön läsnäoloon ja sen korostaminen, että yhteisö on kiinnostunut yksilöiden valinnoista ja teoista ja arvottaa niitä. Kertoja myös perustelee omia näkemyksiään päähenkilöistä ja heidän valinnoistaan nojaamalla kollektiiviseen mielipiteeseen. Tarve olla normaali ja elää normaalia elämää määrittää ja arvottaa voimakkaasti Connellin ja Mariannen valintoja, ja käyttämällä hyväkseen yhteisön oletettua näkemystä kertoja esittää oman tulkintansa siitä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä, normaalia ja tavoiteltavaa. Kun Connell ja Marianne alkavat löytää omaa paikkaansa maailmassa, myös kertojan viittaaminen yhteisöön vähenee. Ihanne normaalista kuitenkin säilyy läpi teoksen päähenkilöiden elämää ja valintoja määrittävänä ja arvottavana tekijänä. Kertojan ideologinen epäluotettavuus ilmenee yleistävässä, arvioivassa ja puolueellisessa puhetavassa. Lisäksi kertojan toistuva piiloutuminen päähenkilöiden diskursseihin mahdollistaa kertojan omien näkemysten ilmentämisen häivytetysti, mikä on myös osaltaan osoitus siitä, että tarinan ulkopuolisen kertojan sanaan ei voi absoluuttisesti luottaa.

Tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla selventää koirien ääniarkuuden hoitomahdollisuuksia. Pääpaino pidetään käyttäytymisterapiaa tukevassa lääkehoidossa, mutta myös käyttäytymis- ja feromoniterapiaa, ääniarkuuden taustaa sekä pelkoon ja ahdistukseen liittyvien välittäjäaineiden toimintaa esitellään. Ääniarkuus on sekä omistajan että koiran elämää hankaloittava ongelma. Yleisiä pelottavia ääniä ovat mm. ilotulitteet ja ukkosmyrskyt. Ääritilanteessa pienemmätkin terävät äänet, kuten auton ovien sulkeutuminen, saattavat aiheuttaa pelkoa ja erityisesti tämänkaltaiset pelot alkavat rajoittaa normaalia elämää. Tämän vuoksi on tärkeää, että äänipelkoon suhtaudutaan samoin kuin mihin tahansa fyysiseen sairauteen ja eläinlääkärit ovat tietoisia hoitovaihtoehdoista. Ääniarkuuden hoidon perustana on käyttäytymisterapia eri metodeineen. Tähän voidaan tarvittaessa yhdistää muun muassa feromoniterapia tai lääkehoito. Lääkehoidon tarkoitus on auttaa käyttäytymisterapian etenemisessä, eikä niinkään olla pysyvä ratkaisu ongelmaan. Osa koirista voi tarvita jatkuvaakin lääkitystä, mutta käyttäytymisterapia tulisi silti olla osana hoitoa. Lääkityksistä bentsodiatsepiineilla on voimakas ahdistusta lievittävä vaikutus, mutta samaan aikaan sivuvaikutuksena saattaa ilmetä esimerkiksi lisääntynyttä aggressiota. Äänipelon suhteen bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja nopeavaikutteisia; alpratsolaami on käytännössä annostelutiheyden kannalta diatsepaamia parempi vaihtoehto. Uusin valmiste äänipelon hoitoon on suun limakalvolle annosteltava deksmedetomidiinigeeli. Aiheesta ei ole vielä kovin kattavia tutkimuksia, mutta tähän mennessä saadun tiedon mukaan deksmedetomidiinigeeli olisi erittäin hyvä lääkitysvaihtoehto akuutteihin pelkotilanteisiin. Trisyklisistä masennuslääkkeistä klomipramiini on yleinen eroahdistuksen hoidossa, mutta sillä on saatu hyviä tuloksia myös äänipelon hoidossa käyttäytymisterapian tukena. Klomipramiini on kuitenkin soveltuvampi pitkäjänteisempään hoitoon, kuin äkillisen, voimakkaan ärsykkeen yhteydessä. Ahdistuksen lieventämiseksi voidaan klomipramiinin lisäksi joutua käyttämään esim. alpratsolaamia tilanteissa, joissa klomipramiini teho yksinään on riittämätön. Serotoniin takaisinoton estäjistä fluoksetiinia on tutkittu käyttäytymisperäisten ongelmien hoidossa mutta ei niinkään pelkän ääniherkkyyden osalta. Ahdistuksen lievittämisessä fluoksetiini kuitenkin on toimiva, yhdistettynä tarvittaessa bentsodiatsepiineihin. Monoamiinioksidaasiestäjä selegiliini esiintyy kirjallisuudessa myös vaihtoehtona käyttäytymisongelmien hoidossa, mutta tutkimusnäyttö ei tue sen ahdistusta lievittävää vaikutusta. Sen sijaan selegiliini on ilmeisen menestyksekäs seniilin dementian hoidossa.

Tavoitteet. Näyttelijäopiskelijoille ääni on keskeinen työväline. Näyttelijäntyö vaatii ääneltä sekä kestävyyttä, tiettyjä äänenlaadullisia ominaisuuksia että ilmaisukykyä. Työ voi olla fyysisesti ja psyykkisesti haastavaa, mikä voi lisätä ääneen kohdistuvaa kuormitusta. Stressillä voi olla yhteyttä äänen ongelmiin. Näyttelijäopiskelijoiden äänioireita tai äänenkäytön ongelmia on tutkittu vain vähän eikä stressin yhteyttä niihin ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa näyttelijäopiskelijoiden äänioireiden esiintyvyydestä ja siitä, miten mahdolliset äänioireet ja ääniongelma ilmenevät heidän arjessaan. Lisäksi haluttiin selvittää, onko stressillä yhteyttä näyttelijäopiskelijoiden äänioireiden määrään ja laatuun. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi esitietolomakkeen, Äänioirekyselyn, Voice Activity and Participation Profile-kyselyn (VAPP) ja Perceived Stress Scale-kyselyn (PSS-10) sekä kaksi avointa kommenttikenttää. Aineisto koostui 24:n korkeakoulussa opiskelevan näyttelijäopiskelijan vastauksista. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ja siitä laskettiin määriä, prosenttiosuuksia ja tunnuslukuja. Tutkittavat jaettiin äänioirekyselyn vastausten pohjalta kahteen ryhmään sen perusteella, kokivatko he kahta tai useampaa äänioireitta päivittäin tai viikoittain. Tulokset ja johtopäätökset. Näyttelijäopiskelijoista suurimmalla osalla esiintyi yhtä tai useampaa äänioiretta ja kolmasosalla kahta tai useampaa äänioiretta päivittäin tai viikoittain. Yleisimpiä äänioireita olivat aamuisin painunut tai käheä ääni, äänen rasittuminen tai väsyminen, kipu, jännitys tai palan tunne kurkunpään alueella ja tarve selvittää kurkkua, yskiä tai rykiä puhuessa. Näyttelijäopiskelijoista noin puolet kokivat, että heillä oli jonkinasteinen ääniongelma. Ääniongelmalla oli vaikutusta eniten näyttelijäopiskelijoiden tunteisiin ja työhön. Suurin osa näyttelijäopiskelijoista oli kokenut itsensä stressaantuneeksi tai hermostuneeksi hyvin tai melko usein viimeisen kuukauden aikana. Stressin määrän ei todettu olevan tilastollisesti yhteydessä äänen oireilun kanssa. Avoimissa kommenteissa tuotiin kuitenkin esille äänen hyvinvoinnin ja oireilun vaikutus omaan psyykkiseen hyvinvointiin ja kokemukseen itsestä.

Tavoitteet. Parkinsonin tauti on keskushermostoon ja erityisesti aivojen mustatumakkeeseen sekä dopamiiniratoihin vaikuttava etenevä sairaus. Se vaikuttaa laajasti motoriikkaan ja sitä myötä myös puheeseen ja ääneen. Jopa 90 % Parkinson-potilaista kokee erilaisia puheen ja äänen muutoksia, jotka heikentävät heidän sekä heidän läheistensä elämänlaatua. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia Parkinsonin tautiin liittyvien puheen ja äänen muutosten puheterapeuttisia kuntoutusmuotoja sekä niiden vaikuttavuutta. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin kahta elektronisista tietokantaa apuna käyttäen, jotka olivat Ovid Medline ja PubMed. Käytetty hakulauseke oli Parkinson* AND speech AND voice AND (“speech therapy” OR ”language therapy” AND (efficacy OR effectiveness OR impact). Lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta tieteellisestä, vertaisarvioidusta artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi esille kolme erilaista tapaa kuntouttaa Parkinsonin taudin myötä ilmeneviä puheen ja äänen muutoksia. Ne olivat perinteinen Lee Silverman -ääniterapia, laulaminen ja tietokonevälitteinen etäkuntoutus. Etäkuntoutuksessa käytettiin kuntoutusmenetelmänä perinteisestä LSVT -ääniterapiasta johdettua pidemmälle aikavälille jakautuvaa LSVT X -ääniterapiamenetelmää. Tulokset vahvistivat aikaisempaa tutkimustietoa LSVT:n ja etäkuntoutuksen vaikuttavuudesta puheterapeuttisessa kuntoutuksessa Parkinsonin taudissa. Laulamistutkimusten osalta tulokset erosivat toisistaan, sillä vain toisessa niistä laulaminen osoittautui vaikuttavaksi kuntoutusmuodoksi.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia syväaivostimulaation vaikutusta Parkinson-potilaiden äänenlaatuun sekä syväaivostimulaation erilaisten asetusten ja kohdistuspaikan tuottamia eroja äänenlaadussa. Äänen ja puheen ongelmat ovat Parkinson-potilailla yleisiä, mutta syväaivostimulaation vaikutuksesta näihin on ollut vain vähän tietoa. Kliininen konsensus on ollut, että syväaivostimulaatio huonontaisi potilaiden äänenlaatua, mutta aiheesta tehty tutkimus ei ole täysin tukenut tätä väitettä. Aiempaa tutkimusta syväaivostimulaation stimulaatioasetusten ja stimulaatiopaikan kohdistuksen vaikutuksista on tehty vain vähän. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin kuutta tieteellistä alkuperäistutkimusta. Aineisto kerättiin Medline ja Scopus tietokannoista tammikuussa 2023 hakulausekkeella ”Deep brain stimulation” AND ” Parkinson*” AND “voice”. Kaikki tutkimukset olivat vertaisarvioituja, saatavilla avoimesti verkossa tai Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksilla ja niiden julkaisukieli oli englanti. Artikkelit oli julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana vuosien 2018 ja 2022 välillä. Aineisto läpikäytiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella syväaivostimulaatiolla ei juurikaan ollut vaikutusta Parkinson potilaiden äänenlaatuun. Suurimmalla osalla mittareista ei saatu tilastollisesti merkitseviä tuloksia ja ne tulokset, joissa tilastollista merkitsevyyttä saatiin esiin, olivat ristiriitaisia osan viitatessa äänenlaadun paranemiseen ja osan huononemiseen. Tulokset olivat saman suuntaisia myös stimulaation asetuksia ja stimulaation tarkkaa paikkaa tarkastelleissa tutkimuksissa. Tutkielmassa saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että sähkövirran kokonaismäärän arvoilla eli TEED-arvoilla olisi yhteys äänenlaatuun. Pienemmällä sähkövirran kokonaismäärällä voitaisiin saada äänen kannalta parempia lopputulemia. Jatkotutkimusta tarvittaisiin myös siitä, millaista puheterapiaa syväaivostimulaatiota saaneille potilaille olisi syytä antaa.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ääntä kuvaavien onomatopoeettis-deskriptiivisanojen ja kuulohavaintojen käsitteistämisen kannalta semanttisesti ja pragmaattisesti relevanttien ilmaisujen roolia Leena Krohnin romaanissa Tainaron: postia toisesta kaupungista (1985). Työn tavoitteena on selvittää, miten romaanin kirjemuoto, narratiivin asettamat tapahtumatilanteet ja päähenkilön toiseus tainaronilaisiin nähden suhteutuvat kuuloaistimusta kuvaavien ilmausten luonteeseen ja määrään. Tutkielma nojaa tieteidenvälisyyteen: psykoakustiikan, biologian ja kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta valaistaan, miten kirjallinen aineisto pystyy lukijassa herättämään kuuloelämyksiä. Aistimus saa aikaan havainnon, sen perusteella luodaan mielikuva, joka on dekoodattava ja jonka voi myöhemmin tietyin ehdoin palauttaa mieleen. Tarkasteltavana ovat keinot, joilla nostetaan esille sekä havaitsijan kokemusten subjektiivisuus että mahdollisuus välittää kuuloelämystä eteenpäin. Työ keskittyy tarkastelemaan, miten päähenkilö-minäkertoja ainoana ihmisenä kuvailee hyönteiskaupungin ääniympäristöä ja minkälaiseksi hän sen kokee. Tutkielma osoittaa, että Tainaronin äänimaailma on vaikuttava ja monella tasolla ristiriitainen. Äänikuvasto on monipuolisen rikas eivätkä äänten kuvailuun käytetyt keinot aina edusta hyönteisille tyypillisiä ääniä. Vaikka vieras tarkkailee uteliaasti ja osoittaa tiedonhalua, hänen muukalaisuutensa ja vieraannuttamisen tunteet korostuvat käyttämällä epäagentiivista kuuloaistihavaintoa kuvaavia havaittavuus- ja havaintoverbejä. Verbivalinnan johdosta hän jää enemmän kokijaksi kuin aktiiviseksi vaikuttajaksi. Esille nostetaan kuulohavaintojen eksistentiaalinen luonne ja muuttuvan tapahtumapaikan erikoisuus ja käsittämättömyys. Vieraan kokemusten subjektiivisuus säilyy kerrontatavassa. Kirjemuoto mahdollistaa lukijan puhuttelemista suoraan ja tarjoaa hänelle vastaanottajan paikan. Vaikka kuuloaisti kuuluu etäaisteihin, joille on ominaista, että kuuloaistiärsykkeen sijasta sopii esittää sen aiheuttaja, Tainaronin päähenkilö kertoo usein pelkistä äänistä. Niiden aiheuttajat jäävät tuntemattomiksi tai tunnistamattomiksi. Teoksen äänimaailman kuvaus kartoittaa päähenkilön sisäistä matkaa. Uuden ja vieraan ympäristön tarkkailu aistien avulla kääntyy itsetarkkailuun ja päähenkilön omien mielialojen muutosten havaitsemiseen. Tutkielma osoittaa, että ääntä ja kuuloelämystä kuvaavia ilmauksia käytetään Tainaronissa enimmäkseen kuvaannollisesti. Ääni tai sen puutteellisuus edesauttavat modernin allegorian rakentumista.