Browsing by Subject "ääntäminen"

A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen opiskelua varhennettiin keväällä 2020. A1-kiina on yksi mahdollisista vieraan kielen valinnoista. Kiinan kielen merkitys Suomessa on kasvanut ja yhä useampi opiskelee kiinaa. Kiinan kielen ääntäminen on yksi haastavimmista asioista kiinan kielen oppimisessa. Ääntäminen on tärkeä osa kielitaitoa ja se tulisi huomioida opetuksessa tasapuolisesti muiden kielitaidon osa-alueiden kanssa. Tässä tutkimuksessa haastateltiin kahta eri A1-kiinan luokkaa, joilla on kiinan kielen oppisen kokemusta yli kaksi vuotta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi A1-kiinan opiskelijoita kielen opiskeluun, millaisia kokemuksia oppilailla on ollut kiinan kielen ja sen ääntämisen opiskelusta. Oppilaiden kokemusten perusteella ja tämän tutkimuksen avulla haluan pyrkiä kehittämään kiinan kielen opetusta. Oppilaiden motivaatio ja kieliminä olivat tärkeässä roolissa oppilaiden kielten opiskelukokemuksessa. Oppilaiden positiivisilla opiskelukokemuksilla on suuri vaikutus kielen oppimiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa oppilaista valitsi kiinan kielen valintavaiheessa sisäisen motivaation vuoksi. Oppilaat totesivat kaipaavansa opiskeluun enemmän haasteita. Laulujen, lorujen ja leikkien avulla opiskelu voi kuitenkin käydä yksitoikkoiseksi ja oppilas kyllästyy. Motivaatio voi tällaisessa tapauksessa laskea. Oppilaat eivät tutkimuksen mukaan kokeneet kiinaa vaikeana kielenä. Fonetiikan tutkimustuloksesta näkyy, että oppilaat ovat oppineet kahden lukuvuoden aikana erottamaan toonit puhutusta kielestä paremmin. Kahden lukuvuoden jälkeen yhdenkään vastaajan mielestä toonien erottaminen ei ollut vaikeaa. Tuloksista näkyy oppilaiden sisäisen motivaation olevan vahva. Oppilaat kaipasivat opiskeluun enemmän roolileikkejä, iloa ja vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa, minkä vuoksi kommunikatiivisten opetusmenetelmien käyttö ääntämisen opetuksessa on oppilaiden motivaation kannalta tärkeää. Oppilaiden vastauksissa positiivisiin kokemuksiin vaikuttivat eniten mielenkiinto kieltä ja sen opiskelua kohtaan, motivaatio opiskeluun ja odotukset opiskelun suhteen. Kokemukset vaihtelivat oppilaiden välillä, sillä vastauksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Molemmissa tutkimuksissa oppilaat totesivat, että ”lauseen puhuminen ja painotukset” ovat vaikeinta kiinan opiskelussa. Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2016) korostetaan suullista ilmaisutaitoa ja painotetaan foneettista osaamista, jonka vuoksi ääntämisen opetus on tullut tärkeämmäksi kielten opetuksessa.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin ääntämisen opettamista kahdessa uudessa suomalaisessa saksan kielen oppimateriaalissa 1. ja 2. luokille sekä sitä, miten nämä kaksi oppimateriaalia eroavat toisistaan ääntämisen opettamisessa. Tutkimusaineistona toimi Sanoma Pron varhennetun saksan oppimateriaali Los! sekä Otavan Hallo, Berni! vuodelta 2018. Los! -materiaalista tutkittiin oppikirja, opettajan digiopetusaineisto sekä opettajan opas. Hallo, Berni! -materiaalista tutkittiin opettajan digiopetusaineisto sekä sen sisältämä opettajan opas. Kumpikin oppimateriaaleista on tarkoitettu 1. ja 2. luokan saksan kielen opetukseen. Metodina tutkimuksessa käytettiin oppimateriaalianalyysia. Kuuden tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, kuinka usein oppimateriaaleissa opetetaan ääntämistä, mitä foneettisia sisältöjä käsitellään, missä määrin puhutun ja kirjoitetun kielen suhdetta esitetään ja käytetäänkö materiaaleissa IPA:n kansainvälistä foneettista aakkostoa, millaisia ääntämistehtävät ovat sekä millä tavoin oppimateriaalit eroavat toisistaan ääntämisopetuksessa. Ääntämistehtäviksi laskettiin kuuntelutehtävät, joissa pääpaino ei ole kuullun ymmärtämisessä sekä kaikki suulliset tehtävät, joissa puhutaan saksaa. Tutkimuksessa selvisi sekä eroja että yhtäläisyyksiä oppimateriaalien välillä. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämistä harjoitellaan jokaisessa kappaleessa. Suurin osa materiaalien ääntämisharjoittelusta tapahtuu sanaston harjoittelun yhteydessä ja eksplisiittisiä ääntämistehtäviä, joissa pääpaino olisi ääntämisessä, on etenkin Hallo, Berni!:ssä vain vähän. Niinpä varsinkin Hallo, Berni!:n kohdalla monia suomenkielisille oppilaille vaikeita foneettisia sisältöjä ei erikseen harjoitella. Los!:ssa käsitellään verrattain enemmän yksittäisiä äänteitä, mutta sielläkin monet vaikeat äänteet jäävät käsittelemättä. Kummassakin materiaalissa harjoitellaan joitakin saksan kielen prosodisia piirteitä, esimerkiksi toistamalla kokonaisia lauseita, mutta eksplisiittisesti niitä ei opeteta kummassakaan materiaalissa. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämiseen liittyviä kuuntelutehtäviä on vähän. Hallo, Berni!:ssä yleisin ääntämistehtävä tyyppi on selkeästi ”Kuuntele ja toista”-tehtävät. Myös Los!:ssa näitä tehtäviä on paljon, jonka lisäksi myös soveltavat ääntämistehtävät, joissa puhutaan vapaasti, ovat yleisiä. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että kummassakin oppimateriaalissa ääntämisen opettaminen on keskeisessä osassa. Oppimateriaalien välisistä eroista huolimatta kummassakin materiaalissa luotetaan ääntämisen opetuksessa vahvasti oppilaiden imitaatiokykyyn, sillä perinteiset ”Kuuntele ja toista”-tehtävät ovat kummassakin materiaalissa suosittuja.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomenkielisissä kiinan kielen oppikirjoissa käsitellään ääntämistä. Lisäksi selvitin, millaisia tapoja kiinanopettajilla on ääntämisen opettamisessa ala-asteella. Oppikirja-analyysin aineistona on kuusi suomenkielistä kiinan oppikirjaa, joista kaksi on kirjoitettu alun perinkin suomeksi, ja loput neljä on käännetty suomen kielelle. Opettajien ajatuksia ääntämisen opettamisesta selvitin haastattelujen avulla. Haastateltavina oli viisi opettajaa, joista osa on suomalaisia, osa puhuu kiinaa äidinkielenään. Suomenkielisiä kiinan kielen oppikirjoja on saatavilla vain vähän, ja niistäkin suurin osa on vain käännetty suomeksi. Ääntämisen käsittely oppikirjoissa on vaihtelevaa. Nuoremmille oppijoille suunnatuissa oppikirjoissa ääntämistä käsitellään hyvin vähän tai ei ollenkaan, joten ääntämisen opettaminen jää käytännössä kokonaan opettajan vastuulle. Hieman vanhemmille opiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa ääntämistä käsitellään melko kattavasti, ja nämä oppikirjat soveltuvat myös itseopiskeluun. Haastatellut kiinanopettajat pitivät oppikirjojen saatavuutta huonona. Monet käyttävätkin apuna runsaasti itse tekemiään materiaaleja sekä muunkielisiä oppikirjoja tai niiden osia. Oppimateriaalien tekeminen koettiin usein melko raskaaksi ja aikaa vieväksi. Valmiita ala-koulutason oppikirjoja pidettiin kuitenkin melko huonoina, joten täydentävää materiaalia on pakko myös tehdä itse tai löytää muualta. Opettajat käyttävät opetuksessa paljon muutakin kuin vain oppikirjoja. Ääntämisen opettamisessa opettajat käyttävät apuna runsaasti toiminnallisuutta. Laulut, leikit ja pelit pitävät oppilaiden mielenkiintoa yllä ja auttavat ääntämisen oppimisessa. Opettajat hyödyntävät opetuksessa paljon myös videoita ja muuta internetistä löytyvää materiaalia.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Kielten laitos Tekijä – Författare – Author Anna Mikkola Työn nimi – Arbetets titel – Title Pronunciation teaching in primary school in Finland – teaching materials and teachers’ practices Oppiaine – Läroämne – Subject Englantilainen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year toukokuu 2018 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 46 + 17 liitesivua Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä tutkielma keskittyy ääntämisen opettamiseen alakoulussa. Ääntämistä tutkitaan alakoulun tasolla oppikirja-analyysin sekä opettajien haastattelujen avulla. Oppikirja-analyysi perustuu Tergujeffin (2010) tutkimukseen ja siinä eriteltyihin tehtävätyyppeihin. Analysoidut teksti- ja tehtäväkirjat ovat Otavan High five! 3 Activities ja Texts (2015 ja 2016) ja SanomaPron Go for it! 3 Workbook ja Textbook (2016). Haastateltavina oli kaksi kokenutta suomalaista alakoulun englannin opettajaa, ja haastatteluja analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys esittelee tutkielman kannalta kahta keskeistä teemaa: ääntämisen opettamista ja oppikirjatutkimusta. Ensimmäistä luonnehditaan opetettavien asioiden valitsemisen ja esittämisen kautta sekä pohditaan kommunikatiivisuuden yhdistämistä ääntämisen opetukseen. Tutkielma ottaa myös huomioon näkökulman englannista maailmankielenä (English as a lingua franca) ja peilaa tätä englannin asemaa ääntämisen opetukseen. Ääntämisen opetuksen kontekstia Suomessa luonnehditaan sekä tutkimuksen että opetusta ohjaavien dokumenttien, opetussuunnitelman sekä Eurooppalaisen viitekehyksen valossa. Tutkielman materiaali- ja metodiluku esittelee Tergujeffin ääntämistehtäväkategoriat. Myös haastattelun analyysitapaa avataan. Oppikirja-analyysi osoittaa, että kirjat ovat profiloituneet eri tavoin: High five! on painottunut tietoisuuden lisäämiseen (tieto oppimistyyleistä ja -tavoista), sekä jonkin verran enemmän myös kuuntelutaitojen harjoittamiseen sekä riimien kautta oppimiseen. Go for it! -kirjoissa taas korostuu kuunteleminen ja toistaminen sekä ääneen lukeminen. Aineistoa peilataan myös Tergujeffin tuloksiin ja huomataan eroja foneettisten merkkien harjoittelun määrässä sekä kuuntele ja toista -tehtävien että tietoisuuden lisäämisen määrässä. Haastatteluaineistossa opettajat kertovat opettavansa ääntämistä pääosin oppikirjojen avulla. Lisäksi selkeän ääntämismallin tarjoaminen oppilaille on haastattelujen mukaan tärkeää juuri alakoulussa ja myös oppilaiden äidinkielen vaikutuksen huomioiminen opetettavien äänteiden valinnassa. Opettajat kertovat myös ääntämismalleista, ajankäytöstä, tukiopetuksesta, ääntämisen korjaamisesta sekä oppilaiden reaktioista ääntämisen opetukseen. Tutkielma vahvistaa aiempia tutkimustuloksia oppikirjojen keskeisestä roolista opetuksessa. Opettajat olivat pääosin tyytyväisiä oppikirjojen tapaan lähestyä ääntämistä. Tässä tutkimuksessa tutkitut kirjat eivät olleet tehtävätyypeiltään yhtä monipuolisia kuin Tergujeffin laajemmassa tutkimuksessa käsitellyt oppikirjat, ja myös kirjasarjojen välillä näkyi tehtävätyyppien suhteen eroja. Avainsanat – Nyckelord – Keywords ääntäminen, alakoulu, oppikirjat, sisällönanalyysi Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information