Tutkimuksen tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia lasi-ionomeerisementtien sidoslujuutta dentiiniin ja sidoslujuudessa tapahtuvia muutoksia 420 vuorokauden kuluessa. Tutkimuksessa perehdytään myös sidosten murtumatyyppeihin. Materiaalit ja menetelmät: 128 poistetun viisaudenhampaan dentiinipinnat sidostettiin tai esikäsiteltiin valmistajien ohjeiden mukaisesti ja täyteainepilarit vietiin dentiinin pinnalle. Täyteaineena käytettiin lasi-ionomeerisementtejä (GC Fuji IX GP fast ja Photac-Fil) ja vertailu-materiaalina yhdistelmämuovia (Filtek Supreme) kolmivaiheista sidosmenetelmää (Adper ScotchbondTM Multi-Purpose) ja itse-etsaavaa sidosainetta (Hybrid Bond) käyttäen. Puolet näytteistä testattiin sidoslujuuden suhteen vuorokauden kuluttua valmistuksesta ja puolet 420 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Sidoslujuus testattiin kohdistamalla työntövoima täyteainepilarin tyveen. Tulokset: Lasi-ionomeerisementit hävisivät sidoslujuuden suhteen yhdistelmämuoveille. Parhaat sidoslujuusarvot saavutettiin käyttämällä kolmivaiheista sidostusmenetelmää yhdistelmämuovien yhteydessä. Heikoimmat sidoslujuusarvot mitattiin konventionaalisilla lasi-ionomeerisementeillä. Valtaosa testatuista näytteistä sijoittui kohesiivisten murtumien ja mixed-tyyppisten murtumien ryhmään. Adhesiivisia murtumia havaittiin lähinnä yhdistelmämuovien sidosten pettämisen yhteydessä. Johtopäätökset: Lasi-ionomeerisementeillä ei kyetä saavuttamaan yhtä suuria sidoslujuuksia dentiiniin kuin yhdistelmämuoveilla, mutta lasi-ionomeerien heikot sidoslujuusarvot kertovat ennemmin materiaalin hauraudesta, kuin huonosta kiinnittymisestä hammaskudokseen.
