Vertasimme viiden kaupallisen antitrombiinin aktiivisuuden mittaamiseen perustuvan laboratoriomenetelmän herkkyyttä tunnistaa SPR hyytymishäiriörekisterin suomalaisia antitrombiinin vajausta sairastavia potilaita. Kartoitimme samalla potilaiden kliinistä kuvaa. 235 potilaan aineistossa kaikki testit tunnistivat 38.7 % potilaista sairaiksi (A-ryhmä) ja 11.9 % terveiksi (C-ryhmä). Loput potilaista saivat vaihtelevia tuloksia menetelmästä riippuen (49.4 %, B-ryhmä). Kaikkien potilaiden laskimotukos- ja raskauskomplikaatioriski oli selvästi kohonnut normaaliväestöön verrattuna. A-ryhmän potilaat sairastivat vaikeampaa tautia kuin B-ryhmän potilaat: syviä laskimotukoksia oli 3.7-kertaisesti, keuhkoveritulppia 3.5-kertaisesti, toistuvia laskimotukoksia 8.8-kertaisesti ja yli kolmen tapahtuman tautia 5.5-kertaisesti B-ryhmään verrattuna. A-ryhmässä 86.8 % sairasti tyypin I vajausta, kun B-ryhmässä tyypin II vajaus oli yleisin (75.9 %). Tämä selittänee osan tautierosta, koska tyypin IIb vajaukseen liittyy usein lievempi taudinkuva. Tulosten perusteella kahden menetelmän (herkän ja tarkan) yhdistäminen antitrombiinin vajausta diagnosoitaessa on perusteltua, jotta kaikki potilaat löydetään. Niillä potilailla, joilla eri menetelmät antavat poikkeavia tuloksia, saattaa olla matalampi tukosriski muihin verrattuna.
