Käsittelen tutkielmassani kilpailukieltosopimusten käyttöä työsuhteessa. Kilpailukieltosopimuksella tarkoitetaan tässä tutkielmassa
mitä tahansa ehtoa, joka jollakin tavalla rajoittaa työntekijän mahdollisuutta toimia samalla alalla entisen työnantajan kanssa.
Työntekijöiden kilpailukieltosopimuksista säädetään työsopimuslain 3:5:ssä. Tutkielmassa selvitetään a) mitä edellytyksiä TSL 3:5
asettaa kilpailukieltosopimuksen solmimiselle yleensä ja b) miten TSL 3:5:n mukaisia edellytyksiä tulee soveltaa moninaisiin
työsuhteisiin. Moninaisilla työsuhteilla tarkoitetaan tutkielmassa määräaikaisia, osa-aikaisia ja vuokratyösuhteita. Painopiste
työssäni on kilpailukieltosopimuksen yleisiä edellytyksiä koskevien TSL 3:5.1:n ja TSL 3:5.2:n tulkitsemisessa. Tutkielmassa
käydään läpi kilpailukieltosopimuksia koskevan sääntelyn kokonaisuuden ymmärtämiseksi myös TSL 3:5:n myöhemmät momentit,
mutta niitä koskeva tarkastelu on suppeampaa. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi työntekijän työsuhteen aikaista kilpailevan
toiminnan kieltoa siitä syystä, että kilpailevan toiminnan arviointi tapahtuu lähtökohtaisesti samoin kriteerein sekä työsuhteen
kestäessä että sen päättymisen jälkeen.
TSL 3:5:ssä on rajoitettu kilpailukiellosta sopimista useilla eri tavoin työntekijän suojaamiseksi ja hänen elinkeinovapautensa
turvaamiseksi. TSL 3:5.1:ssä säädetään, että kilpailukieltosopimukselle, joka tulee solmia työsopimusta tehtäessä tai myöhemmin
työsuhteen voimassaoloaikana, tulee olla osoitettavissa työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy.
Erityisen painavaa syyn arvioinnista säädetään tarkemmin TSL 3:5.2:ssa. Momentin mukaan kilpailukieltosopimuksen perusteen
erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella työnantajan toiminnan laatu, työnantajan liike- ja
ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta johtuva suojan tarve sekä
työntekijän asema ja tehtävät. Kutakin TSL 3:5.2:ssa mainittua arviointikriteeriä käsitellään tutkielmassa erikseen. TSL 3:5.2:n
luettelo arviointikriteereistä on ainoastaan esimerkinomainen. Erityisen painavan syyn olemassaolo ratkaistaan tapauskohtaisesti
kokonaisarvioinnilla. Kokonaisarvioinnissa on merkitystä annettava sekä työntekijän että työnantajan intresseille asiassa. Huomion
arvoista on, että erityisen painavan syyn on oltava läsnä paitsi sopimusta tehtäessä, myös siihen vedottaessa.
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että kilpailukieltosopimukset ovat perinteisesti liittyneet toistaiseksi voimassa oleviin,
kokoaikaisiin työsuhteisiin. Tutkielmassa tarkastellaan TSL 3:5 mukaisten kilpailukieltosopimusten yleisten edellytysten
soveltumista moninaisiin työsuhteisiin. Tarkastelussa tuodaan esiin moninaisiin työsuhteisiin liittyviä erityispiirteitä, jotka tulee ottaa
huomioon kilpailukieltosopimuksen edellytyksen, erityisen painavan syyn, arvioinnissa. Määräaikaiset, osa-aikaiset ja
vuokratyöntekijät ovat tavallisesti jonkin verran toisistaan poikkeavissa asemissa kilpailukieltosopimuksen hyväksyttävyyden
suhteen, mistä syystä kutakin työntekijäryhmää käsitellään omassa luvussaan. Kilpailukieltosopimuksen mahdollisuutta pohditaan
erikseen kunkin TSL 3:5.2:ssa mainitun seikan osalta. Kilpailukieltosopimuksen edellytykset täyttyvät moninaisten työntekijöiden
kohdalla vain suhteellisen harvoin, koska he eivät ole tavallisesti siten merkittävässä asemassa työnantajan toiminnan kannalta,
että kilpailukieltosopimus voitaisiin pätevästi solmia. Kilpailukieltosopimusten harkittu käyttö edellyttääkin, että työnantaja
punnitsee erityisen painavan syyn olemassaoloa tavallistakin perusteellisemmin moninaisten työntekijöiden kyseessä ollessa.
Kilpailukieltosopimuksen sallitusta sisällöstä ja sitovuudesta säädetään TSL 3:5.3–3:5.5:ssä. TSL 3:5.3:n mukaan työntekijää
voidaan kieltää harjoittamasta kilpailevaa toimintaa enintään kuuden kuukauden ajan. Edellä sanotusta poiketen
kilpailunrajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi silloin, jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen
korvauksen kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta. Kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta seuraa TSL 3:5.3:n
mukaan normaalisti vahingonkorvausvelvollisuus. Säännös mahdollistaa vahingonkorvauksen sijaan sovittavan sopimussakosta.
Sopimussakko ei saa ylittää suuruudeltaan työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa vastaavaa
määrää. TSL 3:5.4:ssa säädetään, että kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, mikäli työsopimus on päättynyt työnantajasta
johtuvasta syystä. Jos kilpailukieltosopimusta ei ole tehty säädettyjen edellytysten mukaisesti, on se TSL 3:5.5:n nojalla
kokonaisuudessaan mitätön. Kilpailukieltosopimusten pätevyyttä ja sovittelutarvetta arvioidaan TSL 3:5.5:n mukaan oikeustoimilain
mukaisesti. Tutkielmassa pohditaan lyhyesti, millaisia näkökohtia TSL 3:5.3–3:5.5:n soveltamisessa tulee ottaa huomioon
erityisesti moninaisten työntekijöiden osalta.
