Euroopan komissio antoi elokuussa 2011 asetusehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotisesta suunnitelmasta. Ehdotuksen mukaan asetus tulee kieltämään lohi-istutukset Itämerellä. Suomessa istutetaan lohia valtion ja yksityisin varoin sekä pääasiassa vesilain mukaisten lupapäätösten perusteella. Tämän tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, kuinka hoitosuunnitelma vaikuttaa vesivoimaloille myönnettyihin lupiin ja niihin sisältyviin kalataloudellisiin lupaehtoihin. Velvoiteistutusten kieltäminen johtaa lähtökohtaisesti tilanteeseen, jossa vesilain mukaiset istutusvelvoitteet menettävät merkityksensä ja vesivoiman aiheuttamat haitat kalataloudelle tulevat todennäköisesti kompensoitaviksi muilla tavoin.
Olettaen, että hoitosuunnitelma astuu voimaan, siirtyy hoitosuunnitelman täytäntöönpano kansalliselle tasolle. Tutkielmassa käsitellään vesilain (587/2011) mukaisia lupia ja niihin liittyviä kalatalousmääräyksiä kansallisen lainsäädännön näkökulmasta. Lohi-istutukset korvaavana kompensaatiokeinona tulee VL:n 3 luvun 14 §:n perusteella kyseeseen kalatalousvelvoite kuten kalatie, kalataloudellinen kunnostustoimenpide, muu kalataloudellinen hoitotoimenpide, näiden yhdistelmä, taikka kalatalousmaksu.
Tukielmassa käsitellään VL:n 3 luvun 22 §:n mukaisia kalatalousvelvoitteen muuttamisen yleisiä edellytyksiä lain esitöiden ja oikeuskäytännön valossa. Tutkielmassa vertaillaan todennäköisinä pidettävien istutus-velvoitteen korvaavien vaihtoehtojen toteuttamisen juridisia edellytyksiä ja eroavaisuuksia. Kalatietä käsiteltäessä pyritään selvittämään erot vapaaehtoisen ja velvoitteena toteutettavan kalatien välillä, jonka lisäksi arvioidaan kalateitä menetetyn vesivoiman kannalta. Kalatalousmaksua käsiteltäessä pyritään selvittämään maksun suuruuden määrittelyyn ja maksun kohdentamiseen liittyviä kysymyksiä.
Tutkilmassani päädyn lopputulokseen, että vesilain kalatalousvelvoitteita käsittelevät säännökset ja kalatalousvelvoitteita koskeva oikeuskäytäntö ei katsoakseni tarjoa yksiselitteistä ja ennakoitavaa vaihtoehtoa istutusvelvoitteelle.
