Tutkielmassa tarkastellaan määrähinnoittelun kilpailuoikeudellisia vaikutuksia. Määrähinnoittelu kuuluu vertikaalisiin kilpailunrajoituksiin, ja sillä tarkoitetaan sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena on asettaa kiinteä jälleenmyyntihinta, vähimmäisjälleenmyyntihinta, tai kiinteä hinta- tai vähimmäishintataso, jota ostajan tulee noudattaa.
Tutkielmassa perehdytään määrähinnoittelusta seuraaviin kilpailua tehostaviin ja kilpailua rajoittaviin seurauksiin. Suhtautumista määrähinnoitteluun arvioidaan myös oikeustapauksien pohjalta.
Euroopan unionissa määrähinnoittelun katsotaan kuuluvan osaksi vakavia kilpailunrajoituksia, joita on pääsääntöisesti pidettävä aina kiellettyinä. Tämä eroaa Yhdysvalloissa valitusta näkökulmasta, johon on siirrytty korkeimman oikeuden vuonna 2007 antamalla Leegin-päätöksellä, kun per se -näkemyksestä eli määrähinnoittelun pitämisestä suoraan lain nojalla kiellettynä siirryttiin rule of reason -ajatteluun, eli tuomioistuin arvioi kilpailunrajoitusta sen kokonaisvaikutuksen perusteella. Tutkielma pohtii eroja Yhdysvaltojen ja EU:n suhtautumisessa määrähinnoitteluun, ja mahdollisuutta omaksua Yhdysvalloissa tapahtunut kehitys myös EU:n kilpailuoikeuteen.
