Turvetuotannon ympäristöluvitus perustuu ympäristönsuojelulain mukaiseen lupaharkintaan. Ympäristönsuojelulain lisäksi turvetuotannon ympäristöluvituksessa on huomioitava muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki, luonnonsuojelulaki ja laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Myös soft law -ohjauksella on merkittävä asema osana lupaharkintaa. Tutkimuksessa esitellään turvetuotantoon ja sen ympäristöluvitukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä ja ohjausta ja luodaan kokonaiskuva sääntelyn lähtökohdista.
Turvetuotannon ohjauksessa on tapahtunut viimeaikoina muutoksia. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta ohjaa turvetuotantoa ojitetuille ja muuten luonnonarvoiltaan muuttuneille soille ja vahvistaa maakuntakaavan vaikutusta turvetuotannon sijoittumisen ohjauksessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon periaatepäätöksen vaikutus ympäristölupaharkintaan.
Tutkimuksen pääpaino keskittyy turvetuotannon sääntelyn ja ympäristölupakäytännön nykytilan arviointiin. Arviointi toteutetaan ajankohtaista ympäristölupakäytäntöä analysoimalla. Analyysin avulla tutkimuksessa pyritään erottelemaan hylätyissä ja osittain hylätyissä turvetuotannon ympäristölupapäätöksissä esiintyneitä lupahakemuksen hylkäämiseen johtaneita perusteita. Lupakäytännöstä esille nousevien hylkäämisperusteiden kautta tutkimus pyrkii haarukoimaan, onko lainsäädännössä luvanhakijan kannalta ongelmallista tulkinnanvaraisuutta. Lisäksi pyritään selvittämään, tuleeko ajankohtaisessa lupakäytännössä esille seikkoja, joiden huomioiminen lainsäädännön kehittämisen yhteydessä olisi tarpeen. Tutkittu lupakäytäntö sijoittuu aikavälille 1.1.2012-31.7.2013, jonka lisäksi tutkimuksessa on käsitelty vertailuaineistona vuoden 2009 ympäristölupakäytäntöä.
Metodiikaltaan tutkimus on ympäristöoikeudellisen arviointi-, vaikutus- ja ohjauskeinotutkimuksen kategoriaan luokiteltava tutkimus, jossa tulee vahvasti esille myös lainopin piirteet. Tutkimuksessa arvioidaan, miten lupaprosessissa tulkitaan lainsäädäntöä ja täyttävätkö tulkinnat lainsäätäjän lainsäädännölle asettamat tavoitteet. Arviointikriteerinä tutkimuksessa korostuu ennakoitavuuden kriteerin täyttymisen arviointi.
