Tutkielma käsittelee vaihtoehtohoitojen asiakkaan asemaa markkinoinnin ja palvelujen laatuun liittyvien seikkojen näkökulmasta. Vaikka vaihtoehtohoitoja käytetään osittain samoihin tarkoituksiin kuin terveydenhuollon palveluja, ei niitä koskevaa erityislainsäädäntöä ole olemassa. Asiakkaan asema perustuu sen vuoksi kuluttajansuojalain, kuluttajaturvallisuuslain sekä rikos- ja vahingonkorvauslainsäädännön antamaan yleiseen suojaan. Naprapatia, kiropraktiikka ja osteopatia luetaan vaihtoehtohoitoihin kuuluviksi. Ne ovat poikkeuksellisessa asemassa, sillä ne ovat nimikesuojattuja ammattinimikkeitä. Niihin soveltuu muita vaihtoehtohoitoja yksityiskohtaisempi lainsäädäntö, joten ne eivät ole tutkimuksen keskiössä. Muiden vaihtoehtohoitojen harjoittamiselle ei ole asetettu koulutusvaatimuksia, joten niitä voi tarjota kuka tahansa. Osa vaihtoehtohoitoja edustavista yhdistyksistä on asettanut tietyt koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset jäsenyytensä edellytykseksi. Jäsenyys perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen, ja suurin osa vaihtoehtoterapeuteista ei ole järjestäytynyt.
Yksityisessä terveydenhuollossa asetetaan erinäisiä vaatimuksia niin palvelun tarjoajille kuin myös toimin-taympäristölle. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä pidetään yllä rekisteriä, josta osa on julkinen ja palve-lee siten asiakkaiden tarpeita. Yksityisten terveydenhuoltopalveluiden valvonta on tehokasta ja seuraamusjärjestelmä motivoi alan toimijoita noudattamaan niitä koskevia säännöksiä. Vaihtoehtohoitojen asiakkaan asema on näin ollen selvästi heikompi kuin yksityisten terveydenhuoltopalveluiden asiakkaan asema.
Tutkielmassa vaihtoehtohoitoja verrataan yksityisiin terveydenhuoltopalveluihin, koska vaihtoehtohoidoista aiheutuvat haittavaikutukset voivat olla merkittäviä asiakkaiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Heikko tietämys eri vaihtoehtomenetelmien riskeistä voi aiheuttaa esimerkiksi vakavia lääkkeiden ja vaihtoehtovalmisteiden yhteisvaikutuksia. Eri vaihtoehtomenetelmistä ja niiden tehosta ei myöskään ole riittävästi tieteellistä ja puolueetonta tutkimusta.
Tutkimustehtävänä on selvittää, miten vaihtoehtohoitopalveluiden asiakkaan asema eroaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden asiakkaan asemasta, ja mitä ongelmia erityislainsäädännön puuttumisesta voi aiheutua. Lisäksi selvitetään erilaisia vaihtoehtoja havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Vaihtoehtohoitojen tarkastelussa hyödynnetään myös ulkomailla omaksuttuja ratkaisumalleja ja pohditaan niiden soveltuvuutta Suomeen. Tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen, mutta ratkaisuvaihtoehtoja käsittelevässä osassa hyödynnetään myös oikeusvertailevaa ainesta.
