Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksella on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen adoptiolainsäädäntöön. Suomalainen kansainvälisen adoptiotoiminnan sääntely perustuu ulkomaisten adoptiopäätösten tunnustamiselle. Haagin adoptiosopimuksen mukaisiksi vahvistetut adoptiot ovat yksi esimerkki Suomessa suoraan lain nojalla päteväksi tunnustettavista adoptiopäätöksistä. Kun ulkomainen adoptiopäätös tunnustetaan Suomessa, saa se samat oikeusvaikutukset kuin kansallinen adoptiopäätös ja mahdollistaa ennen kaikkea adoptoidun lapsen asumisen Suomessa. Haagin adoptiosopimus kieltää jäsenvaltioiltaan kansainvälisen adoption ilman sopimuksen mukaista yhteistyöjärjestelmää, mutta se ei estä jäsenvaltioiden kansalaisia itse lähtemästä ulkomaille suorittamaan lapsen kotimaassa adoptio kansallisena adoptiona.
Suomessa on vuonna 2012 voimaantulleella adoptiolailla päädytty laajentamaan Haagin vuoden 1993 adoptiosopimuksen kansainvälisen adoption edellytykset koskemaan kaikkia kansainvälisluonteisia adoptioita siten, että Suomessa asuvan henkilön ulkomailla toteuttama adoptio tunnustetaan Suomessa päteväksi vain mikäli adoptio on suoritettu Haagin sopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Tämä merkitsee käytännössä itsenäisten adoptioiden kieltoa. Adoptiolain eräänä tavoitteena olikin estää itsenäisesti ulkomailla suoritettuja adoptioita niihin liittyvien huomattavien riskitekijöiden vuoksi. Adoptiolaki on kuitenkin kirjoitettu ehdottomaksi, eikä sen sananmukainen tulkinta anna minkäänlaisia poikkeamismahdollisuuksia itsenäisesti suoritetun adoption tunnustamiseen Suomessa. Tämä tuottaa ongelmia tilanteissa, joissa lapsi on kotivaltiossaan adoptoitu pätevästi suomalaisille adoptiovanhemmille, mutta adoptiota ei perheen palatessa Suomeen tunnusteta. Lähtökohtaisesti adoptiolain mukaan lapsi palautetaan takaisin kotimaahansa, jossa tällä ei enää ole oikeudellisia vanhempia, sillä adoptio on tuossa valtiossa pätevä. Lapsi ei siten voi toteuttaa oikeuksiaan esimerkiksi elatukseen tai perintöön biologisten vanhempiensa eikä adoptiovanhempiensa osalta.
Niin kansainvälisen kuin suomalaisenkin adoptiolainsäädännön tärkeimpänä tavoitteena on turvata lapsen etu. Pohdittavaksi nouseekin kysymys siitä, onko adoptiolain itsenäisten adoptioiden tunnustamisen kielto ehdottomuudessaan lapsen edun periaatteen vastainen.
