Tutkielma käsittelee Helsingin (seudun) kauppakamarin edunvalvontatyön tavoitteita Helsingin seudun suunnittelulle. Tavoitteita analysoidaan kolmella osa-alueella: 1. Toiveet Helsingin seudun kuntien yhteistyölle ja -hallinnolle. 2. Toiveet Helsingin seudun kuntien maankäytön suunnittelun järkeistämiseksi. 3. Toiveet Helsingin seudun tarpeiden paremmasta huomioimisesta valtiollisessa aluepolitiikassa. Tutkielmassa selvitetään, minkälaista Helsingin seutua kauppakamari alueen yritysmaailman etujärjestönä haluaa luoda.
Analyysi kohdistuu kauppakamarin lausuntoihin vuosilta 1987-2007. Pitkä tarkastelujakso mahdollisti myös tulkinnat kehityksestä lausuntosisällöissä. Tutkielmaa varten läpikäydystä noin 700 lausunnosta valikoitiin 141 lausunnon tutkimusaineisto. Lausuntoaineisto analysoitiin sisällön erittelyn (luku 9.) ja teoriasidonnaisen sisällönanalyysin (luku 10.) keinoin.
Tutkielman teoreettisia lähteitä ovat seuraavat: Harvey Molotchin teoria kaupungista kasvukoneena, David Harveyn teoria yrittäjäkaupungista, Andrew Jonasin ja Kevin Wardin käsitykset kaupungin ja valtion suhteesta, Neil Brennerin käsite metropolialueesta talouden kannalta luonnollisena alueena, Christian Lefèvren kuntienvälisen ja ylikunnallisen mallin jako seudun hallinnassa, sekä Patrick LeGalèsin näkemys sisäisen ja ulkoisen integraation tärkeydestä seudun menestykselle.
Tutkielman keskeiset tulokset ovat seuraavat. 1. Kauppakamarin mielestä kuntarajat ovat ylikorostuneet julkisessa hallinnossa. Tutkitun jakson alkupuolella kauppakamari kannatti kuntienvälisen yhteistyön lisäämistä, loppupuolella myös ylikunnallisen hallinnon luomista ja jopa kuntaliitoksia pääkaupunkiseudulla. Hallinnollisen alueen tuli vastata toiminnallista aluetta. Toiminnallisella alueella kauppakamari viittasi aluksi pääkaupunkiseutuun, myöhemmin laajempaan Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kuntia käsittävään alueeseen. 2. Kauppakamari katsoi, että pääkaupunkiseudun kuntien yleiskaavat on sovitettava keskenään ja yhdenmukaistettava seutukaavoihin. Ihannetilanteessa kaavoitus tehtäisiin toiminnalliselle aluekokonaisuudelle. Kaavoitusta ohjaa parasta asiantuntemusta edustavan paikallistason sijasta liiaksi valtio. 3. Helsingin seutu oli koko tutkitun ajan "kielteisen aluepolitiikan" kohde. Kauppakamari kritisoi etenkin tulonsiirtoja Helsingin seudulta muualle Suomeen. Seudun eritystarpeita maankäytön suunnittelun, infrastruktuurin, asuntopolitiikan ja koulutuksen suhteen ei riittävästi ymmärretty. Aluepolitiikan on oltava ohjelmapainotteista ja elinkeinopolitiikkaa tukevaa. Se tuli pitää erillään resursseja uudelleenjakavasta sosiaalipolitiikasta.
Kauppakamari vaikuttaa kaksoisroolissa julkisen ja yksityisen sektorin välissä. Sillä on lainsäädännössä tunnustettu julkinen tehtävä yritysten edunvalvojana. Asetelman arvioidaan vaikuttavan kauppakamarin edunvalvontatyöhön: Se ajaa tavoitteitaan maltillisesti pitkän tähtäimen strategioiden ohjaamana. Kauppakamari katsoo edustavansa paitsi yritysten etua, myös yleistä ja yhteistä etua Suomen talousveturina pitämänsä Helsingin seudun yritysmaailman toimintaedellytyksiä kehittäessään. Kauppakamarin edunvalvontatyön sisältöjä voi pitää pitkäjänteisenä ja proaktiivisena.
