Sosiaalinen ahdistuneisuus ja mielenterveyden häiriöksi luokiteltava sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa tuskaisuudessaan yksilön jokapäiväistä elämää. Sosiaaliset pelot saattavat olla myös työttömyyden ja muiden mielenterveyden häiriöiden kuten masennuksen taustalla. Sosiaalisten tilanteiden pelon yhtenä keskeisenä oireena on yksilön pelko joutua negatiivisen arvioinnin kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa. Useimmiten sosiaalisia pelkoja selitetään tiedonkäsittelyn vääristymillä. Miksi yksilö ennakoi joutuvansa negatiivisen arvioinnin kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa ja mikä johtaa vääristyneen tiedonkäsittelyn kehittymiseen? On esitetty, että sosiaalisten pelkojen taustalla on aina yksilön negatiivisesti vääristynyt käsitys itsestä ja tämän ei-toivotunlaisen itsen paljastumista yksilö pelkää vuorovaikutustilanteissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen laadullisesti, millaisia pelkokokemuksia sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalta hahmottuu. Lisäksi tarkastelen, millaista käsitystä itsestä, muista ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista havaitut pelkokokemukset heijastavat.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisena perustana on tulkinnallinen fenomenologinen analyysi (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA) ja sen aineistona viiden nuoren aikuisen puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastattelut toteutettiin syksyn 2013 aikana. IPA-menetelmä perustuu kolmeen tieteenfilosofiaan: fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja idiografiaan. Sen avulla on mahdollista tarkastella niitä yksilöllisiä, henkilökohtaisia pelkokokemuksia, joita sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalta hahmottuu sekä sitä, millaista käsitystä itsestä pelkokokemukset heijastavat. Koska yksilön kokemuksen ajatellaan rakentuvan suhteessa ympäröivään sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, tutkimalla haastateltujen käsityksiä itsestä, saadaan myös käsitys siitä, millaisena haastatellut kokevat muut ihmiset ja sosiaaliset tilanteet.
Tutkimuksessa haastatellut kuvasivat vuorovaikutustilanteet sellaisina kriittisinä tapahtumina, joissa epäonnistuminen saattoi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti heidän elämänsä kulkuun ja muut ihmiset sellaisina merkityksellisinä arvioitsijoina, joilta saamansa palautteen kautta he ohjasivat omaa toimintaansa. Tällaisen kokemusmaailman kautta he kuvasivat kolmentyyppisiä pelkoja. Ensinnäkin haastatellut pelkäsivät olevansa jollakin tavoin huonompia kuin muut ihmiset ja tämä saattaisi paljastua muille ihmisille vuorovaikutustilanteissa. Toinen ja kolmas pelko liittyivät kiinteästi toisiinsa: Haastatellut kuvasivat jonkin sellaisen traumaattisen tapahtuman, jonka toistumista he pelkäsivät. Useimmiten tämä traumaattinen tapahtuma sijoittui haastateltujen kouluaikaan ja siihen liittyi torjutuksi tuleminen tai ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Kolmanneksi haastatellut liittivätkin samantyyppisiä vaaroja kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin. He kokivat vuorovaikutustilanteet riskialttiina tapahtumina, joilla saattoi olla vakavia ja kauaskantoisia seurauksia.
Sosiaalinen ahdistuneisuus näyttäytyi sellaisena kokonaisvaltaisena kokemuksena, jossa itsen paljastumisen uhka, uhkaaviksi tulkitut kehon tuntemukset ja uhkaavaksi koettu sosiaalinen ympäristö ylläpitivät ahdistuneisuuden tunteita.
Tutkielman tärkeimmät lähteet olivat:
McManus, F., Peerbhoy, D., Larkin, M., & Clark, D. M. (2010). Learning to change a way of being: An interpretative phenomenological perspective on cognitive therapy for social phobia.
Moscovitch, D. A. (2009). What Is the Core Fear in Social Phobia? A New Model to Facilitate Individualized Case Conceptualization and Treatment.
Stopa, L. (2009). Why is the self important in understanding and treating social phobia?
Smith, J.A., Flowers, P., & Larkin, M. (2009). Interpretative phenomenological analysis: theory, method and research.
