Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on italialainen 1960–1980-lukujen terrorismi sekä siihen liittyvä argumentaatio päivälehdissä Corriere della Sera ja l’Unità. Tarkemmin sanottuna tarkastelun kohteena on 12. joulukuuta 1969 tapahtuneen Piazza Fontanan terrori-iskun ympärillä käyty keskustelu.
Aineistona on Corriere della Sera- ja l’Unità-lehtien artikkeleita iskua seuraavasta päivästä tammikuun 1970 alkupuolelle. Lisäksi mukaan on valittu joitakin artikkeleita iskun ensimmäisen vuosipäivän ympäriltä eli joulukuulta 1970. Työn yhtenä tavoitteena on tarkastella, onko poliittisesti eri tavoin suuntautuneiden lehtien argumentaatiossa eroja. Tarkastelun kohteina ovat argumentaation tavoitteet sekä tavoitteiden edistämiseksi käytetyt argumentaation keinot. Työssä tarkastellaan myös, mitä asioita argumentaation puhujat esittävät ongelmiksi, ja mitä ratkaisuehdotuksia he näihin ongelmiin esittävät. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, mitä asioita ei esitetä ongelmallisiksi eli missä sijaitsevat poliittisen keskustelun vaietut kohdat.
Pro gradun teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Kiinnostus kohdistuu kieleen sosiaalista todellisuutta rakentavana toimintana. Menetelminä työssä on käytetty Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa sekä Carol Bacchin WPR-analyysia (What’s the Problem Represented to be?).
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että lehdissä esiintyvät näkemykset Piazza Fontanan iskun tekijöistä eroavat huomattavasti toisistaan. Corriere della Serassa argumentaation puhujat olivat yleensä samoilla linjoilla virallisen rikostutkinnan kanssa, kun taas l’Unitàssa kirjoittajat kritisoivat tutkinnan etenemistä ja pyrkivät osoittamaan puutteita Corriere della Seran argumentaatiossa.
Molemmissa lehdissä ongelmiksi esitetään erityisesti kansan hajaannus, hallinnon heikkous sekä mahdollisuus fasismin uuteen nousuun. Ratkaisu- ja toimintaehdotuksia ovat yhtenäisyyden vahvistaminen sekä demokraattisten voimien asettuminen fasismia vastaan. Corriere della Serassa argumentaation puhujat peräänkuuluttavat lisäksi keskustavasemmistolaisen nelipuoluehallituksen perustamista poliittisen tilanteen vakauttamiseksi.
Argumentaatiotekniikoista korostuvat kvasiloogiset sekä erottelevat argumentaatiotekniikat, mutta muitakin Perelmanin argumentaatioteoriaan kuuluvista argumentaatiotekniikoita on havaittavissa.
Argumentaatiotekniikoiden lisäksi yleinen argumentaation keino on arvojen käyttö premisseinä. Arvopremisseinä toimivat erityisen usein demokratia, vastarinta ja perustuslaillinen tasavalta, joihin argumentaation puhujat vetoavat määrittelemättä niitä erikseen. Nämä arvot voidaankin nähdä argumentaation vaiettuina kohtina: jonakin, jota ei kyseenalaisteta.
Toisen maailmansodan perintö vaikuttaa Corriere della Seran ja l’Unitàn argumentaatioon vahvasti. Italian lähihistoriasta syntyy käsitys, jonka mukaan maa on vastarinnan avulla vapautunut fasismista ja saanut luotua tasavallan ja sille perustuslain. Sanomalehtiargumentaatiosta välittyy kuva toisaalta Italian poliittisen elämän ja yhteiskunnan fasisminvastaisuudesta ja toisaalta jyrkästä kahtiajaosta poliittisen oikeiston ja vasemmiston välillä.
