Ruokahalun säätely ja lihavuuden lääkehoito : lihavuuslääkkeiden tehoseulontamenetelmä seeprakalalla
| Title: | Ruokahalun säätely ja lihavuuden lääkehoito : lihavuuslääkkeiden tehoseulontamenetelmä seeprakalalla |
| Author(s): | Heine, Sari |
| Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Pharmacy |
| Discipline: | Pharmacology |
| Language: | Finnish |
| Acceptance year: | 2014 |
| Abstract: |
Obesity is a significant problem for public health. Obesity develops when systems controlling food intake and consumption are imbalanced. Many different brain areas and transmitters contribute to maintain energy balance. Signals that are secreted proportional to body's fat storage (leptin and insulin) regulate energy balance in a long run. Hormones that are secreted from gastrointestinal tract control food intake in a short run. These hormones are for example cholecystokinin, peptide YY and ghrelin. Drug treatment for obesity is limited because effective drugs are lacking. The only drug to treat obesity in Europe is orlistat but it's effectiveness is modest. The development for new antiobesity drugs has been busy. Problems in drug development have however delayed drugs in the market.
The aim of this study was to develop a method with which we could measure how much food zebrafish (Danio rerio) has been eaten and to study how different drugs affect feeding behavior of the zebrafish. The purpose was also to do high throughput screening of antiobesity drug with this method and to study how genes affect feeding. The amount of food that zebrafish ate was able to be measured by utilizing fluorescent rotifers as fish's food. Drugs that are known to affect feeding (fluoxetine and rimonabant) reduced the amount of food zebrafish ate when measurement was done in 6-well plate and with two hours feeding. Sibutramine did not affect food intake, although it has been shown to reduce food intake in zebrafish in another study. The effect of gene knock down was also studied with morpholino oligonucleotides. MANF, th2 or galanin gene knock down did not affect food intake in zebrafish. The conclusion is that the new method is well suited for food intake measurements and drug effectiveness studies. The method can not be used in high throughput screening because results can not be analyzed by a plate reader and the feeding can not be done in 96-well plate.
Lihavuus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, jonka aiheuttajana voidaan pitää monitasoista epätasapainoa ravinnon ottoa ja kulutusta säätelevien järjestelmien välillä. Energiatasapainon säätelyyn osallistuvat useat aivoalueet ja välittäjäaineet. Rasvakudoksen määrän suhteen erittyvät signaalit, kuten leptiini ja insuliini, säätelevät energiatasapainoa pitkällä aikavälillä. Ruoansulatuskanavasta erittyvät hormonit, kuten kolekystokiniini, peptidi YY ja greliini, taas säätelevät syömistä lyhyellä aikavälillä. Lihavuuden lääkehoito on tällä hetkellä rajoittunutta, sillä tehokkaita lääkeaineita sen hoitoon ei ole. Ainoa markkinoilla oleva lääkeaine lihavuuden hoitoon Euroopassa on orlistaatti, jonka painoa pudottava vaikutus on vaatimaton. Uusien lääkeaineiden kehitys on ollut vilkasta, mutta vakavat haittavaikutukset ja tehon puute ovat hidastaneet lääkevalmisteiden markkinoille pääsyä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää menetelmä, jonka avulla voidaan mitata seeprakalan (Danio rerio) syömä ruokamäärä ja tutkia eri lääkeaineiden vaikutusta kalan syömiskäyttäytymiseen. Tarkoitus oli tutkia menetelmän soveltuvuutta lihavuuslääkkeiden tehoseulontaan ja eri geenien vaikutuksen selvittämiseen. Kalan syömä ruokamäärä onnistuttiin mittaamaan hyödyntämällä fluoresoivia rataseläimiä kalan ruokana. Syömiseen vaikuttavien lääkeaineiden (fluoksetiini ja rimonabantti) todettiin vähentävän seeprakalan syömän ruoan määrää kahden tunnin ruokinnalla 6-kuoppalevyllä. Sibutramiinin ei havaittu vähentävän syödyn ruoan määrää, vaikka sen aiemmissa tutkimuksissa onkin todettu toimivan anoreksigeenisenä aineena. Geenien toiminnan eston vaikutusta seeprakalan syömiskäyttäytymiseen tutkittiin morfoliino-oligonukleotidien avulla. MANF-, th2- tai galaniini- geenin toiminnan eston ei havaittu vaikuttavan syödyn ruoan määrään. Kehitetty menetelmä soveltuu siis seeprakalan syömän ruoan mittaamiseen ja lääkeaineiden tehon tutkimukseen. Tehoseulontaan menetelmää ei voida hyödyntää, sillä tuloksia ei voida lukea levynlukijalla eikä ruokinta onnistu 96-kuoppalevyllä.
|
| Keyword(s): | zebrafish obesity high throughput screening fluoxetine rimonabant sibutramine seeprakala lihavuus tehoseulonta fluoksetiini rimonabantti sibutramiini |
Files in this item
| Files | Size | Format | View |
|---|---|---|---|
| Pro gradu_Sari Heine.pdf | 1.544Mb |
This item appears in the following Collection(s)
-
Faculty of Pharmacy [538]