Nurmikasvien väliset erot syyskasvussa

Timoteitä (Phleum pratense L.) ja nurminataa (Festuca pratensis Huds.) viljellään yleisesti pohjoisilla leveysasteilla. Tulevaisuudessa myös englanninraiheinän (Lolium perenne L.) ja rainatahybridien (xFestulolium) viljelyn ennustetaan lisääntyvän. Ilmastonlämpeneminen muuttanee syyskasvuoloja Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alkuperältään toisistaan poikkeavien nurmilajien- ja lajikkeiden syyskasvua ja varastosokereiden kertymistä kontrolloiduissa kasvuoloissa sekä kolmannen niiton jälkeistä syyskasvukykyä, kylmänkestävyyttä, versojen elinvoimaisuutta ja liukoista sokeripitoisuutta pelto-oloissa talven aikana. Tutkimus toteutettiin kasvatuskaappi- ja peltokokeena. Kasvatuskaappikokeessa käsittelyinä oli neljä erilaista päivänpituus- ja lämpötilayhdistelmää, jotka kuvasivat mahdollisia syyskasvuoloja Suomessa. Tutkimus toteutettiin kahtena osakokeena: 5 °C/14 h ja 10 °C/14 h, sekä 15 °C/12 h ja 15 °C/14 h. Timotei-, englanninraiheinä-, rainata- ja nurminatalinjoista mitattiin kasvullisia tekijöitä sekä fotosynteesin aktiivisuutta ja liukoista sokeripitoisuutta. Peltokokeessa mitattiin englanninraiheinä- ja rainatagenotyyppien syyskasvua kolmannen niiton jälkeen sekä kylmänkestävyyttä ja varastosokereiden määrää talven aikana (marras- ja tammi/helmikuussa). Tulosten perusteella todettiin, että alhaiset lämpötilat (5 ja 10 °C) estivät timotein versomisen tehokkaasti, mutta sen sijaan englanninraiheinät, rainadat ja nurminadat muodostivat sivuversoja ja kerryttivät biomassaa. Alhaiset lämpötilat (5 ja 10 °C) estivät kaikkien pituuskasvua, ja pitkä päivänpituus (14 h) mahdollisti pituuskasvun vasta korkeassa lämpötilassa (15 °C). Englanninraiheinien ja rainatojen pituuskasvu oli samantasoista sekä 12 että 14 tunnissa, minkä vuoksi ne jatkanevat kasvuaan lämpiminä syksyinä, vaikka päivänpituus lyhenee. Eteläinen timotei kasvoi huomattavasti korkeutta pitkässä päivässä (14 h) ja korkeassa lämpötilassa (15 °C), kun taas pohjoinen timotei versoi runsaasti. Lyhenevän päivänpituuden todettiin hidastavan timotein kasvua. Kaikkien genotyyppien yhteyttäminen oli aktiivista eri kasvuoloissa ja liukoisia sokereita varastoitiin alhaisissa lämpötiloissa (5 ja 10 °C). Sen sijaan korkeassa lämpötilassa (15 °C) niitä kulutettiin, lukuun ottamatta pohjoista timoteitä. Peltokokeen tulosten perusteella todettiin, että englanninraiheinien ja rainatojen talvehtimisessa oli haasteita, kylmänkestävyyden aleneminen oli yhteydessä rainatojen kukintavalmiuden etenemiseen marras-tammikuussa ja syyskasvussa oli voimakasta, vuodesta riippuvaa vaihtelua.