Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on kerätä kuvaileva tieto siitä kuinka paljon ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa yhdellä teurastamolla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihantarkastuksen lainsäädäntöä ja perusteita sekä emakoiden yleisimpiä poistosyitä ja yleisesti sikojen yleisimpiä lihantarkastuslöydöksiä. Tutkimusosan tarkoitus on selvittää emakoiden teuraslöydösten määrä prosentuaalisesti ja kilomääräisesti. Yhdeltä suomalaiselta sianlihaalan laitokselta saatiin vuoden 2010 emakoiden lihantarkastuslöydökset, jossa oli tuottaja- ja eläintasolle asti jäljitettävissä oleva numerokooditettu valikoimaton tiedosto emakoiden teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä lihan kilomääristä. Vuonna 2010 kyseisessä teurastamossa teurastettiin yhteensä 17624 emakkoa, mikä vastasi n. 40 %:a Suomessa teurastetuista emakoista. Aineisto käsiteltiin Excel-taulukkolaskelmaohjelmalla käyttäen ohjelman Pivot-apuohjelmaa. Noin 70 %:lla vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ollut teuraslöydöksiä, kun taas 5297 emakolle oli merkitty yksi tai useampi teuraslöydös. Yhteensä 85 %:lla oli havaittu vain yksi lihantarkastuslöydös. Eniten merkintöjä kerääntyi märkäpesäkkeistä, keuhkokalvojen tulehduksista, makuuhautumista ja teurasvirheistä. Seurantavuoden aikana teuraslöydöksiä kerääntyi keskimäärin 15 emakolta tuottajaa kohden. Lihaa hylättiin emakkoa kohden keskimäärin 26 kg ja tuottajaa kohden 382 kg. Märkäpesäkkeet aiheuttivat kolmanneksen (44000 kg) teuraslöydöksistä aiheutuvista hylätyistä kiloista. Keuhkokalvojen tulehduksia oli 17 %:lla ja makuuhautumia 9 %:lla teurastetuista emakoista. Vaikka keuhkokalvon tulehduksia esiintyi määrällisesti paljon ei niistä aiheutunut ruhohylkäyksiä. Vaikka teuraslöydöksistä aiheutuva tuotannollinen tappio tuottajaa kohden ei ole suuri, vaikuttavat ne eläinten hyvinvoinnin huonontumisen lisäksi tuotannon heikkenemiseen ja työnmäärän lisääntymiseen eläinten sairastuvuudesta johtuen.
