Joko-tai vai sekä-että? : ristiriitojen tarkastelu ympäristönsuojelussa poissulkevan ja sisällyttävän paradigman avulla

Työn tarkoituksena on tarkastella, tuoda näkyviksi ja analysoida ympäristönsuojelussa esiintyviä ristiriitoja ja vastakohtaisuuksia ja erityisesti niiden taustalla vaikuttavaa ajattelua. Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten ristiriidat hahmotetaan sekä tarkastella niitä paradigman käsitteen avulla. Paradigman käsite viittaa työssä ajattelumalleihin, joiden avulla maailmaa hahmotetaan. Tavoitteena on ymmärtää ympäristökeskustelussa esiintyvien vastakohtaisuuksien ja ristiriitojen sekä niihin liittyvien paradigmojen muodostamaa kokonaisuutta. Työssä tarkastellaan erityisesti kahta paradigmaa, joista käytetään nimityksiä poissulkeva paradigma ja sisällyttävä paradigma. Tavoitteena on kehittää teoreettisia välineitä helpottamaan ristiriitojen ja vastakohtien kokonaisvaltaista ymmärtämistä sekä mahdollistaa dikotomisten tai polarisoituneiden vastakkainasettelujen monipuolinen tarkastelu. Työn lähestymistapa on kokonaisvaltainen, ja käsitteellis-teoreettinen tutkimusote hyödyntää filosofisen tutkimuksen periaatteita, problematisoiden, eksplikoiden sekä argumentoiden tutkimuksen kohteina olevia ristiriitoja ja niihin liittyviä paradigmoja. Muita keskeisiä työssä käytettyjä metodologisia välineitä ovat hermeneuttinen tutkimusote sekä abduktiivinen päättely. Teoreettisen tarkastelun lisäksi työssä on sovellutusosio, joka koostuu kahdesta ympäristönsuojeluun liittyvästä esimerkistä, joista toinen käsittelee ihmisen käsitystä luontoyhteydestään ja toinen esittelee susikysymystä eli suden suojeluun liittyviä kysymyksiä Suomessa. Työn susikysymykseen liittyvän havaintoaineiston analysointiin on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Työssä käydään läpi ensin vastakohdan ja ristiriidan käsitteiden teoriaa, kuvataan ristiriidan ongelmaa filosofian traditiossa sekä esitellään länsimaisen logiikan ja dialektiikan perinteitä, joissa ristiriitoja on käsitelty toisistaan poikkeavasti. Logiikan kielletyn ristiriidan ja kolmannen poissuljetun lait sekä dialektinen ajattelu ovat työn teoreettisen viitekehyksen keskeiset elementit. Näistä teoreettisista aineksista kehitetään seitsemänkohtainen Vastakohdasta ristiriitaan -malli, joka kuvaa prosessia, jonka myötä alun perin neutraalista vastakohta-asetelmasta syntyy ongelmallisena pidetty ristiriita. Toinen työssä kehitetty kognitiivinen työkalu on Neljän paradigman malli, joka avaa mahdollisuuden tarkastella vastakohtia ja ristiriitoja neljän eri alaparadigman kautta. Työssä rakennettuja malleja sovelletaan kahteen ympäristönsuojelun esimerkkitapaukseen. Ensimmäinen työn sovellutusesimerkeistä koskee ihmisen käsitystä luontoyhteydestään eli sitä, missä määrin ihminen hahmotetaan luontoon kuuluvaksi tai siitä erilliseksi. Tässä sovelletaan Vastakohdasta ristiriidaksi -mallia ihminen-luonto käsiteparin tarkastelussa, jotta voidaan ymmärtää syvällisemmin ihmisen ja muun luonnon välille miellettyä vastakkainasettelua. Neljän paradigman mallin avulla avataan neljä eri tapaa käsittää ihmisen luontoyhteys. Jokaisella näistä eri tavoista on paikkansa ja tilanteensa eivätkä käsitykset ihmisen luontoyhteydestä typisty mustavalkoisesti siihen, että ihminen on joko täysin luontoa tai jotain muusta luonnosta poikkeavaa. Luontosuhteeseen liittyvä työn keskeinen loppupäätelmä on, että ihmisen ei tulisi ajatella olevansa vain "suhteessa" muuhun luontoon vaan ymmärtää täydellinen riippuvaisuutensa siitä. Toinen sovellutusesimerkki esittelee susikysymystä, joka on itsessään ns. pirullinen ongelma: kompleksinen, monia eri toimijoita ja näkökulmia sisältävä kokonaisuus, jonka ratkaiseminen vaatii kokonaisvaltaista hahmottamista. Susikysymystä tarkastellaan työssä sekä kirjallisuuden että lehtiartikkeleista kerätyn havaintoaineiston avulla. Havaintoesimerkin tarkoitus on vielä edellistä esimerkkiä konkreettisemmin pohtia poissulkevan ja sisällyttävän paradigman merkitystä ympäristönsuojelun käytännön ristiriitatilanteessa. Työssä kehitettyjä teoreettisia malleja soveltamalla voidaan susikysymyksen polarisoitunutta asetelmaa ymmärtää tarkemmin, ja keskeisenä tuloksena onkin sisällyttävän paradigman käyttämisen merkitys sen ratkaisemisessa. Työn lopuksi tuloksia syvennetään pohtimalla sitä, miten ristiriitoja tarkasteltaessa on eroteltava se, millainen ristiriita on kyseessä ja miten siihen suhtaudutaan. Kyse on paradigmoista, joita ristiriitoihin ja vastakohta-asetelmiin liitetään. Tärkeää on myös tunnistaa tilanteet, joissa eri paradigmoja kannattaa käyttää: sisällyttävän ja poissulkevan paradigman käytölle on molemmille tilanteensa. Sisällyttämällä saadaan kokonaisvaltaista ymmärrystä kompleksiseen ongelmaan ja poissulkemalla voidaan päästä konkreettiseen ratkaisuun. Sisällyttävä ja poissulkeva paradigma muodostavat itsekin vastakohtaparin, jota tulisi käsitellä dialektisesti. Metadialektiikka tarkoittaakin työssä sisällyttävän ja poissulkevan paradigman tasapainoista soveltamista aina tapauskohtaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Jatkotutkimusideoista keskeisimpiä ovat työn mallien käytännön testaus eri ympäristönsuojelun tilanteissa sekä se, miten voidaan tunnistaa, mitkä tilanteet ja ristiriidat vaatisivat enemmän sisällyttävää ja mitkä poissulkevaa ajattelua. Myös kokonaisvaltaisten metodologioiden jatkotutkimus ja kehittely ovat erittäin keskeisiä kompleksisessa ja ristiriitaisessa nykymaailmassa.