Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Hevosten aivolisäkkeen toimintahäiriö : kirjallisuuskatsaus

Show simple item record

dc.date.accessioned 2017-07-10T10:23:38Z und
dc.date.accessioned 2018-07-30T08:22:22Z
dc.date.available 2017-07-10T10:23:38Z und
dc.date.available 2018-07-30T08:22:22Z
dc.date.issued 2017-03
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/198883
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.title Hevosten aivolisäkkeen toimintahäiriö : kirjallisuuskatsaus fi
ethesis.discipline Veterinary Pharmacology and Toxicology en
ethesis.discipline Eläinlääketieteellinen farmakologia ja toksikologia fi
ethesis.discipline Veterinärmedicinska farmakologi och toxikologi sv
ethesis.department Avdelningen för klinisk häst- och smådjursmedicin sv
ethesis.department Department of Equine and Small Animal Medicine en
ethesis.department Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto fi
ethesis.faculty Faculty of Veterinary Medicine en
ethesis.faculty Veterinärmedicinska fakulteten sv
ethesis.faculty Eläinlääketieteellinen tiedekunta fi
ethesis.faculty.URI http://data.hulib.helsinki.fi/id/f3d16a17-630c-43fb-86ad-031dba66d6a9
ethesis.university.URI http://data.hulib.helsinki.fi/id/50ae46d8-7ba9-4821-877c-c994c78b0d97
ethesis.university Helsingfors universitet sv
ethesis.university University of Helsinki en
ethesis.university Helsingin yliopisto fi
dct.creator Laine, Pipsa
dct.issued 2017
dct.language.ISO639-2 fin
dct.abstract Hevosten aivolisäkkeen toimintahäiriö, englanniksi pars pituitary intermedia dysfunction (PPID), on keski-iän ylittäneiden hevosten yksi yleisimpiä endokrinologisia sairauksia. Nykyinen laajasti hyväksytty käsitys on, että PPID on ensisijaisesti aivolisäkkeen dopaminergisten neuronien rappeumasairaus. Yksi potentiaalinen syy dopaminergiseen neurodegeneraatioon on oksidatiivinen stressi, mutta syytä tälle oksidatiiviselle stressille ei tiedetä. Taudissa aivolisäkkeen keskiosassa (pars intermedia) esiintyy solumäärän lisääntymistä, solujen suurentumista ja hyvänlaatuisia rauhaskasvaimia eli adenoomia. Tämän seurauksena aivolisäkkeen erittämät pro-opiomelaniiniperäisten peptidien, eli kortikotropiinin (ACTH), kortikotropiinityyppisen aivolisäkkeen keskiosan peptidin (CLIP), β-endorfiinin (β-END) ja α-melanosyyttejä stimuloivan hormonin (α-MSH), tuotanto lisääntyy. ACTH:n liikatuotanto lisää lisämunuaiskuoren kortisolihormonin tuotantoa, jonka liikatuotanto taas johtaa taudille ominaisiin tyypillisiin oireisiin: lisääntynyt infektioherkkyys, lihasten kuihtuminen, rasvakudoksen muutokset, huono lämmönsäätelykyky, väsyneisyys, heikentynyt rasituksensietokyky, mahdollinen kaviokuume sekä epänormaali karvanvaihto ja karvan laadun muuttuminen eli hypertrikioosi. Taudin diagnosoimiseen ei ole olemassa yhtä testausmenetelmää ylitse muiden, mutta käytännössä helpoin ja suositelluin keino on mitata plasman ACTH-pitoisuus. ACTH-pitoisuudet vaihtelevat terveilläkin hevosilla vuodenajan mukaan tasojen ollessa korkeita elokuusta lokakuuhun, mikä on otettava tuloksia tulkittaessa huomioon. Muita mahdollisia käytettävissä olevia testausmenetelmiä ovat tyreoliberiinistimulaatiotesti ja deksametasonisupressiotesti. PPID:in lääkkeellisessä hoidossa pergolidimesilaatti on ensisijainen lääke. Se estää oikealla annoksella PPID:in aiheuttamat muutokset kliiniseen kuvaan ja normalisoi veriarvojen hormonipitoisuuksia, sillä se estää aivolisäkkeen keskiosan hormonien tuotantoa ja vapautumista. Tällä hetkellä pergolidin hyväksyttävänä aloitusannoksena pidetään 2 μg/kg kerran päivässä suun kautta, jota voidaan nostaa tarvittaessa jopa 10 μg/kg annokseen. Lisäksi hoitoon kuuluvat muu hyvä vanhemman hevosen perushoito: hammashuolto, hyvät loishäätörutiinit sisältäen ulostenäytteiden tutkimisen, oikeanlainen ravinto, kavioiden huolto ja oikeanlainen liikunta. Viime aikoina on pyritty sairaiden hevosten tunnistamiseen jo sairauden alkuvaiheissa lievemmistä oireista, jolloin aloitetulla hoidolla voidaan säilyttää hevonen käyttökykyisenä pidempään. Näitä lieviä oireita ovat esimerkiksi alentunut suorituskyky, selkälinjan vajoaminen, lievät luonteenmuutokset, kavioiden tai niiden lamellien muutokset ilman jalkakipua ja lievästi hidastunut karvanvaihto ja/tai alueellinen hypertrikioosi. Kaviokuumetta on aiemmin pidetty yhtenä klassisena PPID:in oireena, mutta todellisuudessa suuri osa sairaista hevosista ei kehitä kaviokuumetta. Hyperinsulinemiaa puolestaan pidetään merkittävänä riskitekijänä kaviokuumeelle. PPID voi esiintyä yhdessä tai ilman insuliiniresistenssiä, mutta epidemiologisissa tutkimuksissa PPID:ia sairastavilla vanhemmilla hevosilla on kuitenkin suurempi todennäköisyys hyperinsulinemiaan verrattaessa sitä sairastamattomiin vanhoihin hevosiin. Insuliiniresistenssin testausta kannattaakin PPID-diagnosoiduilla hevosilla harkita. fi
dct.subject ACTH
dct.subject TRH
dct.subject α-MSH
dct.subject PPID (pars pituitary intermeda dysfunction) en
dct.subject equine cushing's en
dct.subject pergolide en
dct.subject cortisol en
dct.subject hyperinsulinemia en
dct.language fi
ethesis.language.URI http://data.hulib.helsinki.fi/id/languages/fin
ethesis.language Finnish en
ethesis.language suomi fi
ethesis.language finska sv
ethesis.supervisor Vainio, Outi
ethesis.supervisor Raekallio, Marja
ethesis.thesistype Tutkielma (Eläinlääketieteen lisensiaatti) fi
dct.identifier.urn URN:NBN:fi-fe201804208502
dc.type.dcmitype Text

Files in this item

Files Size Format View
Laine Pipsa Lisuri PPID.pdf 1.070Mb PDF

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record