Käsityön sukupuolirajat ja rajojen rikkojat

Käsityön vahva jakautuminen sukupuolen mukaan naisten ja miesten käsitöiksi elää sitkeästi kulttuurissamme. Koulukäsityössä tasa-arvoiseen, tytöille ja pojille pääasiassa yhdenmukaiseen opetukseen on pyritty koko peruskoulun ajan, mutta käytännössä käsityön eriytyminen sukupuolen mukaan on yhä arkipäivää. Tytöille ja pojille erillisissä käsitöissä tytöille on opetettu feminiinisiä yksityiseen elämänpiiriin kuuluvia asioita, kun taas poikien teknisen työn opetus on suunnannut poikia enemmänkin julkiseen ja työelämään. Samalla tyttöjä ja poikia on kasvatettu tietynlaisiin naiseuteen ja mieheyteen. Käsityö on hyvin sukupuolittunut myös harrastuksena, mutta viitteitä käsityön sukupuolirajojen muuttumisesta on havaittavissa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ollut käsitys, että käsityön sukupuolisia rakenteita voidaan muuttaa, mutta on tunnettava taustat, jotka näitä rakenteita ylläpitävät ja edelleen rakentavat, ja toisaalta tunnistettava keinot, joilla näitä rakenteita voidaan purkaa. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia sitä, miten käsityön sukupuolirajat muuttuvat ja toisaalta miten niitä edelleen ylläpidetään. Kysyn tutkimuksessani, miksi miehet ja naiset ovat valinneet sukupuolelleen epätyypillisen harrastuksen, ja sen kautta pohdin sitä, miten käsityön sukupuolittuneita rakenteita voidaan purkaa. Menetelmät. Haastattelin tutkimusta varten syksyllä 2008 käsityön sukupuolirajojen rikkojia: mukana oli miehiä, jotka harrastivat tekstiilitöitä ja naisia, jotka harrastivat teknisiä töitä. Tutkimuksen informantit olivat 20–31-vuotiaita, kasvatustieteitä opiskelevia miehiä ja naisia. Tutkimuksen aineisto koostui 12 teemahaastattelusta, jotka olen analysoinut sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Käsityön sukupuolittuneisuuden purkaminen on hidasta, mutta uutta rajanvetoa tehdään koko ajan. Tutkimuksen informantit ovat aloittaneet sukupuolelleen epätyypillisemmän käsityön harrastuksen pääasiassa pian peruskoulun jälkeen tai yliopisto-opintojen aikana. Uuden harrastuksen aloittamiseen on motivoinut erityisesti mahdollisuus opiskella teknisiä tai tekstiilitöitä osana luokanopettajan tai lastentarhaopettajan opintoja sekä mahdollisuus valita käsityökasvatus tai käsityötiede sivuaineeksi yliopistossa. Käsityötaito sukupuolistuu jo varhain lapsuudessa, kun tytöille ja pojille opetetaan eri taitoja. Taitojen sukupuolittuneisuutta on rakennettu edelleen koulussa, kun kouluopetus ei ole ottanut huomioon tyttö- ja poikaoppilaiden erilaisia lähtökohtia vaan on olettanut, että tietyt perustaidot osataan. Oletus taitojen tasaisesta osaamisesta sukupuolten välillä ja se, ettei eroja ole otettu huomioon, on jatkunut läpi peruskoulun. Yliopisto-opintoihin kuuluvissa tekstiili- ja teknisen käsityön sivuaineopinnoissa sama oletus on yhä jatkunut. Taitotasojen sukupuolten väliset erot ovat aikuisena jo hyvin suuret, mikä on voinut estää miehiä hakeutumasta tekstiilityön opintoihin ja naisia teknisen työn opintoihin. Näin on syntynyt vahva käsitys käsitöiden luonnollisesta sukupuolittuneisuudesta.