Tasa-arvoinen varhaiskasvatus? : tapaustutkimus sukupuolesta ja tasa-arvosta päiväkodin arjessa

Aikaisemmat tutkimukset varhaiskasvatuksesta (Eidevald 2009, Lappalainen 2006, Odenbring 2010, Värtö 2000 ja Ylitapio-Mäntylä 2009) ovat osoittaneet, että kasvattajat asennoituvat eri tavalla tyttöjä ja poikia kohtaan ja odottavat heiltä eri asioita. Tutkimuksessa tarkastelen sukupuolta ja tasa-arvon toteutumista päiväkodissa monimetodisen tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimus on feministinen kasvatustieteellinen tutkimus, jossa käytin tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysia. Tutkimus on saanut vaikutteita myös etnografisesta tutkimuksesta, keskustelunanalyysista ja diskurssianalyysista. Keräsin tutkimusaineiston videohavainnoimalla pääkaupunkiseutulaisen päiväkotiryhmän toimintaa kolmena aamupäivänä ja teemahaastattelemalla kolmea kasvattajaa, jotka työskentelivät kyseisessä 3–5-vuotiaiden lapsiryhmässä. Analyysissa keskityin tarkastelemaan kasvattajien sanallista vuorovaikutusta lasten kanssa ja kasvattajien käsityksiä sukupuolesta, tasa-arvosta ja niiden huomioimisesta kasvatuksessa. Sanallisesta vuorovaikutuksesta tarkastelin, miten kasvattajat kehuivat tyttöjä ja poikia. Tarkastelin myös kasvattajien käyttämiä sukupuolistuneita ilmauksia. Lisäksi nostin analyysin kohteeksi kaksi havainnointiaineistossa esiintynyttä tutkimusaiheen kannalta kiinnostavaa ilmiötä: pojat ja tekniikan sekä tytön huomiotta jättämisen. Haastattelujen analyysissa keskityin kasvattajien käsityksiin tytöistä ja pojista sekä käsityksiin päiväkotitoiminnasta sukupuolen ja tasa-arvon näkökulmasta. Selvitin myös, miten kasvattajat kokivat lasten äitien ja isien osallistuvan kasvatuskumppanuuteen. Tutkimustulosten perusteella kasvattajat kehuvat poikia enemmän kuin tyttöjä. Myös kehujen sisältö ja rakenne olivat erilaisia tyttöjä ja poikia kehuttaessa. Tulokset noudattivat aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja sukupuolittuneista käytännöistä varhaiskasvatuksessa. Vuorovaikutustilanteissa vahvistui käsitys tekniikasta poikien elämänalueeseen kuuluvana. Tytöiltä edellytettiin poikia itsenäisempää suoriutumista muun muassa pukemis- ja riisumistilanteissa. Haastatteluissa kasvattajat kuvasivat pojat toiminnallisemmiksi ja tytöt hienomotorisesti taitavammiksi. Lasten vanhemmista he kertoivat, että isät osallistuvat nykyään aikaisempaa enemmän yhteistyöhön päivähoidon kanssa. Vaikka kasvattajat myös kertoivat pitävänsä päiväkotikasvatusta tasa-arvoisena, yksityiskohtainen analyysi päiväkodin arjesta kuitenkin osoittaa, että varhaiskasvatus ei ole sukupuolen kannalta kaikilta osin tasa-arvoista. Jatkossa tarvitaan ehdottomasti vielä lisää tutkimusta varhaiskasvatuksesta sukupuolinäkökulmasta.