National survey of clinical pharmacy services on the wards and their benefits in Finland

Osastofarmasia alkoi kehittyä Suomessa 1980-luvulla ja laajeni vähitellen 1990-luvulla, jolloin uusia virkoja perustettiin osittain sairaanhoitajapulan takia. 2000-luvulla osastofarmasia on lisääntynyt paljon ja osastofarmaseutit ovat saaneet kliinisempiä tehtäviä, kuten lääkehoidon arvioinnit ja tarkastukset, potilasinformaatio sekä osastokierroille osallistuminen. Suomalainen osastofarmasia on vielä hyvin logistista verrattuna Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan, joissa farmasistit ovat kiinteä osa hoitotiimiä. Kansainvälisesti kliinisen farmasian palveluiden avulla on onnistuttu vähentämään hoidon kustannuksia, parantamaan hoidon laatua sekä edistämään lääkitysturvallisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää osastofarmasian nykytila Suomessa ja kartoittaa osastofarmasian avulla saavutettuja hyötyjä. Tutkimus tehtiin verkkokyselytutkimuksena. Kutsu lähetettiin Sosiaalifarmasian osaston ja Suomen Farmasialiiton sairaala- ja terveyskeskusfarmasian jäsenyhdistys Satefan sähköpostirekisterien avulla sairaala-apteekkareille (n = 24) ja lääkekeskusten hoitajille (n = 94). Kyselylomakkeen laatimisessa käytettiin apuna kuutta teemahaastattelua, joiden avulla pystyttiin keskittämään lomakkeen sisältö kattavasti olennaisiin asioihin. Kyselyn yhteydessä kerättiin myös tietoa raporteista ja julkaisuista sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tehdyistä osastofarmasiaan liittyvistä tutkimuksista ja kehittämisprojekteista. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 60 % (n/N = 72/118). Osastofarmasiaa oli puolessa vastanneista yksiköistä (n= 36). Hyötyjä oli tutkittu 12 yksikössä ja projektiraportteja saatiin 9. Osastofarmaseuttien määrä oli kasvanut selkeästi 2000-luvun aikana ja työskentelyosastot olivat monipuolistuneet: yhteensä 157 farmasistia työskenteli 242 osastolla. Yleisimmät tehtävät olivat lääkeinformaatio hoitohenkilökunnalle, lääkelogistiikasta huolehtiminen sekä lääkkeiden jakaminen. Myös erilaiset lääkehoitojen tarkastukset, osallistuminen osastokierroille ja lääkeinformaatio potilaille olivat lisääntyneet. Uutena osa-alueena oli osallistuminen lääkityspoikkeamien raportoimiseen ja seurantaan. Selkeimpiä osastofarmasian avulla saavutettuja hyötyjä olivat moniammatillisen yhteistyön lisääntyminen, hoitajien ja lääkäreiden työajan säästyminen, lääkekustannuksien pienentyminen sekä lääkityspoikkeamien vähentyminen ja/tai raportointikäytäntöjen sekä osaston toimintojen parantuminen lääkehoidon osalta. Vastaajien mielestä osastofarmasialla on suotuisia vaikutuksia myös hoitojaksojen pituuteen, sairaalakäyntien määrään sekä sairaalakuolleisuuteen, mutta näitä ei ollut tutkittu tai pystytty osoittamaan. Tulevaisuudessa osastofarmasiaa tulisi edelleen kehittää kansainvälisen mallin ja mukaan kliinisempään suuntaan ja hyödyntää enemmän uutta teknologiaa ja lääketyöntekijöitä lääkelogistiikan apuna. Kansainvälisissä tutkimuksissa osoitetut hyödyt tulisi ottaa huomioon osastofarmasian kehittämisessä. Uusien kliinisempien palveluiden hyödyt tulisi osoittaa myös Suomessa niin taloudellisesta kuin potilaan voinnin näkökulmasta ja tehtyjen demonstraatioprojektien tulokset julkaista kansallisesti ja kansainvälisesti.