Browsing by Title

Tämän tutkielman lähtökohtana on kiinnostus siitä, voiko itsearvioinnin lisääminen matematiikan oppiaineeseen lisätä matemaattista osaamista. Tutkielman tutkimusongelmana ovat: ”Miten 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutusta matemaattiseen osaamineen on tutkittu?” ja ”Mitä tutkimukset 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamineen osoittavat itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen?”. Ensimmäiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, miten tutkimusaineistot on tutkimuksissa kerätty, mitkä ovat tutkimuksien tutkimusstrategiat, millaisia itsearvioinnin menetelmiä tutkimuksissa käytetään, kuinka pitkiä tutkimuksien itsearvioinnin ajanjaksot ovat ja liittyykö tutkimuksiin itsearvioinnin ohjausta. Toiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, mitä aineisto osoittaa itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen taulukoimalla aineistot niiden tulosten tilastollisen merkityksen perusteella, joko osoittamaan, että itsearvioinnilla on positiivinen suhde matemaattiseen osaamiseen tai, että tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt. Yhden tutkimuksen tulokset tulkitaan matemaattisen osaamisen ajallisen kasvun perusteella, sillä tutkimuksessa ei ollut kontrolli tai kohortti ryhmää, johon kehitystä voidaan verrata. Tutkielman menetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsasta. Aineiston tutkimusten aineistot on pääsääntöisesti kerätty alku- ja loppukokeilla, poikkeuksena tästä on kurssiarvosanojen hyödyntäminen. Tutkimukset ovat tutkimusasetelmaltaan kvasikokeellisia yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, joka on tapaustutkimus. Aineistossa käytetään pääsääntöisesti formatiivista itsearviointia ja vähiten käytetään summatiivista itsearviointia. Itsearvioinnin ajanjaksot vaihtelevat tutkimuksissa kahdesta päivästä 17:ään viikkoon, ja puolessa aineiston tutkimuksista oppilaille tarjottiin itsearvioinnin ohjausta. Tutkimusten tulokset itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen ovat ristiriitaisia.

Tässä tutkielmassa tulkitaan oppivelvollisuuden merkityksiä hallituksen esityksessä oppivelvollisuuslainsäädännön muuttamisesta. Vuonna 2021 voimaan astuneen oppivelvollisuuslain myötä oppivelvollisuus päättyy 18 vuoden ikään tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa ennen 18. ikävuotta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että työelämän ja talouden muutokset luovat perustan koulutuksen muutostarpeelle. Aiemmassa tutkimuksessa on kuvattu useita eroavaisuuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välille ja osoitettu että ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on erityisen tiivis suhde. Tutkimuskysymykseni koskivat oppivelvollisuudelle annettuja merkityksiä ja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen eroja hallituksen esityksessä. Tutkielman aineistona toimi hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaista ja eräistä siihen liittyvistä laeista (HE 173/2020 vp). Hallituksen esitys toimi eduskunnan lainsäädäntökäsittelyn pohjana ja sisälsi ehdotettujen lakimuutosten lisäksi muun muassa arviointia uudistetun lainsäädännön vaikutuksista. Tutkielmaan rajasin osiot, jotka koskivat asian taustaa ja tavoitteita sekä vaikutusarviot. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teorian rooli analyysissani oli ohjaava. Tutkielman tuloksena hallituksen esityksessä kuvatulle oppivelvollisuudelle muodostui kolme päämerkitystä: työllistettävyyden väline, universaalien oikeuksien tekijä sekä yksilöllisen mutta säädeltävän opintopolun takaaja. Työllistettävyyden väline on merkitys, joka antaa pohjan koko oppivelvollisuuden uudistamiselle ja sopii näin aiemman tutkimuksen johtopäätöksiin työelämästä koulutuksen muutoksen ajurina. Universaaleina oikeuksina hallituksen esityksessä esitettiin opintojen maksuttomuus ja oikeus opinto-ohjaukseen. Yksilöllinen mutta säädeltävä opintopolku sisälsi vapaan hakeutumisoikeuden peruskoulun jälkeisiin koulutuksiin, tosin tämä vapaus poistuu mikäli oppivelvollinen ei pääse hakemiinsa kohteisiin ja kunta uusien velvoitteiden myötä osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikan. Ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta käsiteltiin hallituksen esityksessä pitkälti yhtäläisinä valintoina, mutta ammatillisen koulutuksen erityisen tiiviit suhteet työelämään näkyvät hallituksen esityksessä.

In Finnish language there is an opposition between long and short phonemes, so changing the duration of the phone changes the meaning of the word. The purpose of this study was to find out how short and long vowels actualize in the speech of a 2-year-old child and in a speech of an adult in the first syllable of the word. The research question was that is the differentiation between short and long vowels in speech of a child regular and similar to the one in the speech of an adult. For the study I recorded the speech of a 2-year and 5-month-old child and his 29-year-old father as they named object shown in the pictures. First vowels of first syllable of the word was separated from the speech-samples and their duration was measured with Praat-software. Durations of vowels was analysed statistically by comparing both speaker's mean values and standard deviations of short and long phones of every vowel. Child seems to pursue the quantity opposition realized in adult speech, although there is a clearer distinction between durations of short and long vowels in the speech of an adult speaker. Especially short vowels are on average longer in child's speech than in adult's speech, and there is significantly more differences between the mean values of different vowel in the speech of a child. Child also has more deviation in the different variations of the same vowel.

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten lastentarhanopettajat tukevat 3-5-vuotiaiden lasten lukivalmiuksia kahden fonologisen tietoisuuden sisällön eli kirjain-äännevastaavuuksien ja äänteiden erottelun harjoittelun kautta. Myös haluan tietää, miten tukemista tapahtuu arjessa keskustelun, lukemisen ja riimittelyn yhteydessä. Lopuksi opettajat saavat kertoa avoimesti, mitä muita tukitapoja he käyttävät työssään. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten välillä on suuria eroja lukemistietoisuudessa ja lukutaidossa koulun aloitusvaiheessa ja että lukemaan opettaminen olisi syytä aloittaa jo ennen koulua. Hypoteesini on, että lastentarhanopettajien tukitavat eroavat toisistaan. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineistonkeruun toteutin teemahaastatteluilla ja tutkimuksessa on fenomenografinen näkökulma. Haastattelin touko-kesäkuussa 2015 kolmea lastentarhanopettajaa, jotka työskentelivät 3-5-vuotiaiden ryhmissä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tämän jälkeen analysoin ne laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin ja tutkimus-ongelmiin viittaavan teemoittelun kautta. Tutkimustuloksissa ilmeni, että lastentarhanopettajien tukitavoissa on paljon samankaltaisuuksia, ja yleisesti ottaen he tukevat lasten lukivalmiuksia arjen eri tilanteissa, positiivisesti ja lasten kiinnostuskohteiden kautta. Fonologiseen tietoisuuteen liittyvissä vastauksissa ilmeni asioiden nimeämisen harjoittelu, aikuisen esimerkki ja riimiparien sekä kuvakorttien käyttö tuokioissa. Vuorovaikutusta käsittelevissä vastauksissa nousivat esille asioiden nimeämisen ja havainnoinnin tärkeys. Aikuisten tulisi siis seurata lasten kommunikointia ja sopivalla hetkellä osallistua siihen. Opettajat kertoivat, että kirjoja luetaan ryhmissä päivittäin ja tarinasta keskustellaan samalla lukemisen aikana. Lasten riimittelytaitoja opettajat tukevat huumorin, sanojen tutkimisen ja musiikin avulla. Positiivinen ilmapiiri ja lasten kiinnostuskohteiden käyttö nousivat esille keskusteltaessa muista tukemisen tavoista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten lukivalmiuksia voidaan harjoitella päivähoidossa erittäin monipuolisesti ja lapsia innostavalla tavalla kaikissa päivän tilanteissa. Vastauksissa korostuivat juuri erityisesti arjen pedagogiikan käyttäminen, aikuisen positiivinen asenne ja lasten kiinnostuskohteiden huomioiminen harjoittelussa.

My Bachelor's thesis is a qualitative study which aims to identify the early childhood education teacher’s ideas of the self-esteem of 3 – 5 years and the importance of a healthy self-esteem. In addition, the study examines the way in which early childhood education contributes to the healthy self-esteem of children, which may possibly be an obstacle to its development and the influence of the home culture on the development of children's self-esteem. A few previous studies have been found in support of self-esteem in early childhood education. In Finland, the most extensive research on this subject is the thesis of Päivi Koivisto from 2007, "Yksilöllistä huomiota arkisissa tilanteissa”: Developing a Kindergarten culture to strengthen the self-esteem of childrens. The data for my thesis was gathered from three Southern Finnish municipalities in late 2018. The Material was collected by interviewing five qualified early childhood teachers. Interviews were conducted through thematic interviews. The Material is analysed by using the phenomenographic analytical method. The Results show that each interviewee knew the basics of self-esteem, and they taught that supporting a healthy self-esteem is an important task in everyday life. They felt that the development of the healthy self-esteem of children was best supported by a bracing meeting, positive interaction and by highlighting the strengths of the children. The importance of cooperation with parents is important. With that we can support parent’s own self-esteem or parenthood, as well as making visible children's strengths. Although the interviewee felt the importance of supporting a healthy self-esteem, they felt that the demanding of educational work effects so that educators couldn’t daily face the children, because of hurry and exhaustion, so that it would support the development of a healthy self-esteem. Every interviewee experienced a major challenge in the work of incompetent or unprofessional educators who may not have the skill or interest to confront and interact with children in order to support children's self-esteem. Due to the parent’s personal problems, children face with more challenges in the foundations of self-esteem. In the case of these children, the interviewns highlighted routines and the need for safe, reliable, sensitive and supportive adults in the everyday life of early childhood education.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä lasten tunnetaidoista ja miten niitä voidaan edistää 3–5-vuotiailla lapsilla. Tavoitteena oli saada tietoa lasten tunnetaidoista ja siitä, miten varhaiskasvatuksen opettaja voi edistää lasten tunnetaitojen kehitystä. Työn teoreettinen viitekehys koostuu tunteisiin ja tunnetaitoi-hin liittyvistä erilaisista tutkimuksista kuten Köngäs (2018). Hyödynsin tunnetaito-oppaita li-säämään ymmärrystä tunnetaidoista ja keinoista niiden edistämiseksi. Lisäksi käytin Var-haiskasvatussuunnitelman perusteita 2018 tässä tutkimuksessa tuomaan näkökulmaa siitä, miten ne velvoittavat edistämään ja tukemaan lasten tunnetaitoja. Tunnetaitojen, kuten tunteiden nimeämisen, ilmaisun ja säätelyn ongelmat näkyvät yhä enemmän varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänä on tu-kea lapsen tunnetaitoja. Tunnetaitoihin tulisi perehtyä jotta voisi alkaa edistämään niiden kehitystä tavoitteellisesti. Tutkimusta toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa hankittiin haastattelemalla kol-mea varhaiskasvatuksen opettajaa helsinkiläisistä päiväkodeista. Aineisto analysoitiin sisäl-lönanalyysin avulla. Tämän aineiston valossa näyttää siltä, että tunnetaitoja voidaan tukea varhaiskasvatukses-sa. Varhaiskasvatuksen opettaja voi vaikuttaa siihen olemalla sensitiivinen ja pyrkimällä tunnistamaan lasten tunnetaidot ja etsimällä keinoja tukea niitä. Haastattelujen perusteella näyttäisi, että 3–5-vuotiaiden tunnetaitojen kehittyminen on eritasoista, mikä vaikuttaa opet-tajien valitsemiin keinoihin toteuttaa tunnetaitojen opettelua ryhmässä. Haastateltavat toi-voisivat että tunnetaitomateriaaleja olisi enemmän saatavilla ja täydennyskoulutuksia tu-kemaan heidän tunnetaitojen osaamista.

Tavoitteet. Vielä tänä päivänä suurempi osa teknologian parissa työskentelevistä tai teknologiaa kehittävistä ovat miehiä, ja vuosien ajan on yritetty selvittää syitä naisten vähäisempään kiinnostukseen luonnontieteitä, kuten matematiikkaa kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 3.-7.-luokkalaisten tyttöjen ja poikien asenne-eroja matematiikkaa kohtaan ja sitä, onko musiikki- tai/ja peliharrastukseen käytetty aika yhteydessä matematiikka-asenteeseen. Aikaisemmat asenteiden tutkimukset ovat keskittyneet pitkälti tutkimaan asenteita teknologiaa tai muita STEM-aineita kohtaan. Matematiikka-asennetta selvittäneet aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin päätyneet useasti samankaltaiseen lopputulokseen. Tutkimusten tuloksissa on käynyt ilmi, että tyttöjen ja poikien erot asenteessa matematiikkaa kohtaan ovat itse asiassa hyvin pieniä. Menetelmät. Tutkimuksessa tutkittiin 3.-7.-luokkalaisia tyttöjä ja poikia, ja aineisto koostui 86 vastaajasta (n = 86). Analyysissä käytettiin asennetta kuvaaville summamuuttujille (tietoisuus, arvioidut kyvyt, arvostus, sitoutuminen ja kokonaisvaltainen asenne) riippumattomien otosten T-testiä, sekä Mann-Whitneyn U-testiä. Musiikki- tai/ja peliharrastukseen käytetyn ajan yhteyttä matematiikka-asenteeseen tutkittiin ristiintaulukoinnin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen aineistoa voisi kuvata kaiken kaikkiaan hyvin matematiikkamyönteiseksi. Tutkielmassa ei löydetty merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien välillä asenteessa matematiikkaa kohtaan, eikä musiikki- tai peliharrastukseen käytetyllä ajalla ollut merkitsevää yhteyttä matematiikka-asenteeseen. Tulokset vahvistavat käsityksiä siitä, että erot tyttöjen ja poikien matematiikka-asenteessa ovat todellisuudessa pieniä. Tulokset myös kannustavat pohtimaan vielä laajemmin syitä sille, miksi luonnontieteiden opiskelu ei juuri innosta tyttöjä vielä tänä päivänäkään, vaikka alakouluiässä asenteet matematiikkaa kohtaan ovat vielä hyvinkin myönteisiä.

Tutkimus selvitti 3-vuotiaan lapsen suhdetta pienempään sisarukseen ja sitä lähdettiin tutkimaan kahden tutkimusongelman avulla: Millä tavalla 3-vuotias lapsi osoittaa huomiotaan nuoremmal-le sisarukselle ja millaisia nuorempaan sisarukseen liittyviä tunneilmaisuja vanhemmilla sisa-ruksilla on ilmennyt? Tutkimuksen tavoitteena oli saada lisätietoa alle 3-vuotiaiden lasten sisa-russuhteesta ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten väliseen vuorovaikutukseen. Aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta on hyvin vähän, joten niiden perusteella ei ole mahdollista tehdä hypoteeseja. Tutkimukseen osallistui kolme perhettä, joissa jokaisessa oli äidin ja isän lisäksi 3-vuotias isompi sisarus ja pienempi noin vuoden ikäinen kuopus. Aineisto tutkimusta varten kerättiin sekä vanhempien että isomman sisaruksen haastatteluilla sekä lisäksi sisarusten toimintaa ob-servointiin vähintään kahdessa arkisessa tilanteessa, esimerkiksi ulkoilu- ja syömistilanteessa. Havainnointilanteet kuvattiin videokameralla ja haastattelut äänitettiin, jotta tutkimuksen aineis-toon pystyttiin palaamaan helposti monta kertaa. Jokainen isosisarus osoitti pikkusisarukselleen huomiota oman persoonallisuutensa ja tilantee-seen vaikuttavien ärsykkeiden mukaisesti. Tutkimuksen tulokset eivät ole luotettavia ja yleisesti päteviä, koska aineistoni on pieni. Äitien kertoman mukaan voin kuitenkin todeta, että lapsen aikaisempi toimintaympäristö vaikuttaa siihen, kuinka hän suhtautuu ja toimii pikkusisaruksen kanssa. Tutkimuksen perusteella isosisarus käyttäytyy positiivisemmin ja empaattisemmin pik-kusisarusta kohtaan, jos hän on tottunut esimerkiksi päiväkodissa jakamaan sekä huomiota että tavaroita muiden lasten kanssa.

Tutkielman tarkoituksena on kuvata 4-5-vuotiaiden lasten tunteiden säätelyn vaikeuksien ilmenemistä sekä esitellä erilaisia keinoja näissä vaikeuksissa tukemiseen. Tutkielman keskeinen tavoite on selvittää, miten eri tavoin tunteiden säätelyn vaikeudet ilmenevät varhaiskasvatuksessa ja miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset tukevat lapsia näissä vaikeuksissa. Tutkimukseen osallistui Helsingin ja Espoon kaupungeilla sekä yksityisellä sektorilla toimivia varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Vastauksia tuli yhteensä kuusi kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköpostitse lähetettyjen avoimia kysymyksiä sisältävien haastattelulomakkeiden avulla. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi tunteiden säätelyn vaikeuksien monimuotoinen ilmeneminen esimerkiksi aggression tai vetäytyneisyyden kautta. Vastauksissa mainittiin myös ilmenevät haasteet leikkitilanteissa toisten kanssa sekä kerrottiin muun muassa arjen rutiinien ja siirtymien tuovan esille vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Vaikeuksissa tukemiseen liittyen vastauksissa korostuivat erityisesti tunteiden sanoittamisen ja aikuisen läsnäolon merkitys sekä oppimisympäristön ja erilaisten tunnemateriaalien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla arjessa.