Browsing by Title

Media is part of the living environment of today's children since the early years. Children's media experiences are also evident in early childhood education. Children's media culture appears for example on children's discussions, plays, toys and clothing. Media and media culture can no longer be excluded from early childhood education. Children need help from educators to develop the media skills. Goal-oriented media education in early childhood education is necessary and can not be separated from other education. The purpose of this study was to find out the views of preschool teachers about media education and their experiences from implementing it in preschool education. In addition, the aim was to find out what kind of potential obstacles the preschool teachers perceived in implementing media education. The research was carried out with a qualitative research method. The research material was collected in June 2016 on the advent of a new preschool curriculum by interviewing six preschool teachers. The interviews were conducted following the principles of theme interviews. The analytical method used was data-based content analysis. Defining media education was not easy for interviewees. In the interviews the teachers were speaking partly overlapping with media education methods, practices and goals. Preschool teachers, however, had an understanding of media education. It was seen as taking into account children's media culture, exploring different media and media devices, a way to protect children, developing children's own thinking skills, developing critical capacity, developing children's own media production and cooperating with parents. Three ways to implement media education was formed: discussion of media contents, project work and the use of various digital media. Challenges in media education were the negative attitudes towards media education, lack of media education skills and knowledge and lack of digital media devices.

Ujous on temperamenttipiirre, joka ilmenee yksilön kokemana ahdistuksena ja pelkona sosiaalisissa tilanteissa. Nämä epämiellyttävät tunteet saavat ujon yksilön vetäytymään vuorovaikutuksesta sosiaalisissa tilanteissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ujous on yhteydessä useaan sisäänpäin suuntautuneeseen sosioemotionaaliseen vaikeuteen kuten yksinäisyyteen, masentuneisuuteen sekä heikkoon itsetuntoon. Ympäristöllä on aiempien tutkimusten perusteella merkityksellinen rooli ujouden kehittymisessä ja ujoudesta mahdollisesti seuraavissa vaikeuksissa. Ympäristön antama palaute ujon lapsen toiminnasta vaikuttaa siihen, millainen ujoudesta muodostuu. Varhaiskasvatus sekä peruskoulu ovat tärkeää aikaa lapsen sosioemotionaalisten taitojen harjoittelulle. Oppimisympäristö tulee muokata jokaisen lapsen kehitystä tukevaksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää aiemman tutkimuksen perusteella, mitkä psykososiaalisen oppimisympäristön tekijät tukevat ujon lapsen sosioemotionaalista pystyvyyttä. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä kirjallisuushakuja viidessä eri tieteellisessä tietokannassa tarkkaan harkittuja hakusanoja käyttäen. Kirjallisuushauista muodostunut aineisto rajattiin lopulliseen muotoon sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta vuosina 2005–2017 Kanadassa ja Italiassa toteutetusta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät ujojen lasten sosioemotionaalista sopeutumista ja toimintaa tukevia tekijöitä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Ujous oli yhteydessä sisäänpäin suuntautuneisiin sosioemotionaalisiin vaikeuksiin. Ympäristö, joka ei kykene vastaamaan ujon lapsen tarpeisiin voi altistaa lapsen ahdistuneelle ja vetäytyvälle masentuneisuudelle, negatiiviselle käsitykselle itsestä, sosiaalisille vaikeuksille sekä somaattisille vaivoille. Psykososiaalisessa oppimisympäristössä opettajan tuki, ryhmän yhteenkuuluvuus sekä opettaja-lapsi-suhteen laatu tukivat ujon lapsen sosioemotionaalista pystyvyyttä.

Tiivistelmä Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ujouteen lasten kuvakirjallisuudessa liitettyjä puhetapoja ja siten mahdollistaa niiden merkityksen pohtiminen kasvatuksen kannalta. Sillä, miten ujous käsitetään ja miten siihen suhtaudutaan kulttuurisella tasolla, on merkitystä paitsi ujouden kokemuksen muodostumisen myös tasa-arvon ja vallan kysymysten kannalta. Tutkimuksessa selvitettiin miten kuvakirjojen tekstit representoivat ujoutta ja millaisia aineksia nämä representaatiot tarjoavat todellisuuden sosiaaliselle ja kulttuuriselle rakentumiselle. Ujoutta tarkasteltiin tutkimuksessa sekä psykologian että sosiologian tieteenalojen näkökulmasta. Ilmiö linkitettiin varhaiskasvatukseen ja oppimiseen sosiaalisen konstruktionismin ja lastenkirjallisuutta tarkastelevien pedagogisten näkökulmien kautta. Menetelmät: Empiirisessä laadullisessa tapaustutkimuksessa hyödynnettiin hermeneuttista tulkintaa ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia diskurssintutkimuksen välineinä. Analyysi jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa multimodaalinen aineisto tiivistettiin tekstimuotoiseksi narratiiviksi soveltaen Ricœurin (2000) ajatusta hermeneutiikasta tulkinnan teoriana. Analyysin toisessa vaiheessa narratiivit luokiteltiin teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa diskurssinanalyysin loppuun viemiseksi. Aineisto oli harkinnanvarainen näyte suomenkielisistä lasten kuvakirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2019 ja jotka löytyvät pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko Helmetin valikoimasta asiasanahauilla ujo tai ujous. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa hahmotettiin kaksi erilaista ujoutta koskevaa puhetapaa, jotka nimettiin ongelmaratkaisukeskeiseksi ja yksilönkasvukeskeiseksi diskurssiksi. Ujouden representaatiot rakentuivat lasten kuvakirjoissa näiden kahden puhetavan erilaisina painotuksina. Ongelmaratkaisukeskeinen puhetapa näyttäytyi vallitsevana, mutta myös ongelmallisena diskurssina viitaten ujoutta lähestyttävän ilmiönä usein varsin kapeasta näkökulmasta. Ongelmaratkaisukeskeisen ujouspuheen katsottiin heijastavan lapsikäsitystä, jossa lapseen suhtaudutaan jonain tulevana (becoming). Yksilönkasvukeskeisen ujouspuheen katsottiin puolestaan kiinnittyvän tälle vastakkaisella tavalla moderniin lapsikäsitykseen, jossa lapsi nähdään arvokkaana sellaisenaan (being). Tuloksilla katsottiin olevan sovellusarvoa sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että lastenkirjallisuuden alueilla. Tutkimus avasi uutta näkökulmaa kasvatustieteelliseen tutkimukseen, sillä ujous on hyvin alitutkittua kyseisessä kontekstissa.

The aim of this study was to describe, analyze and interpret how immigrant-origin youth described their educational transitions, and if there were conflicting educational aspirations and views of learning possibilities. This study draws from previous research and the term aspiration-achievement paradox is presented. According to the paradox immigrant origin youth have positive attitudes towards school and education combined with learning difficulties. Another presented paradox is called optimism trap, in which immigrant youth are driven to higher educational achievements than their peers in majority population. The context of this study is Finnish comprehensive school and especially educational transition after 9th grade. The data of this study consists of two interviews of 9th grade immigrant-origin students. The interviews have been analyzed and stories have been created using narrative method. The data was collected as a part of research project in Faculty of Educational Sciences in University of Helsinki. The interviews have been collected using life course research method. Descriptions of the presented paradoxes were found in the interviews and the findings were compared with each other and previous research. The results of this study were partly aligned with previous research. Some conflicting descriptions were found in the interviews of educational aspirations and youth’s own understanding of their possibilities. The most important educational transitions were described as exciting and attitudes were positive. Differences were found in the way the students described their possibilities to move back to their parent’s home country: only one of the interviewees considered moving back in the near future. A paradox was found where mediocre school achievements were combined with positive attitudes towards school and education and high aspirations in the transitions after comprehensive school. However, there was no description found of the youth comparing themselves with the majority population or of the view that their possibilities would be different compared to their peers in majority population. The interviewees were about to start their educational careers and paradoxes like optimism trap would be possibly visible only later on. Both of the interviewees were planning to study in the university, even though there might have been some other suitable options for them as well.

Tavoitteet. Ulkona oppimisen tiedetään edistävän oppilaiden psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ulkona oppiessa oppilaiden kommunikaatiotaidot paranevat, ja ulkona oppimisen on nähty vähentävän oppilaiden välistä kiusaamista. Ulkona oppiminen on tärkeä osa koulussa tapahtuvaa opetusta ja mahdollistaa istualtaan vietetyn ajan katkaisemisen. Lapset viettävätkin nykyään paljon aikaa istualtaan, jonka vähentämisessä ulkona oppiminen toimii hyvänä keinona. Tässä tutkielmassa oli tavoitteena tarkastella ulkona oppimisen erilaisia vaikutuksia alakouluikäisiin oppilaisiin. Tutkimuksen tehtävänä oli luoda kokonaisvaltainen kuva erilaisista ulkona oppimisen psyykkisistä ja fyysisistä vaikutuksista. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusprosessi aloitettiin asettamalla tutkimuskysymys, jonka avulla lähdettiin valitsemaan tutkielmaan sopivaa aineistoa. Aineiston hakemisessa hyödynnettiin Google Scholar -hakukonepalvelua, kirjaston hakupalveluja sekä aikaisempien tutkimusten lähdeluetteloja. Aineistojen etsimisessä käytettiin hakusanoina seuraavia termejä: ulkona oppiminen, ulko-opetus, outdoor education ja outdoor learning. Aineistot käsittelivät alakoulussa tapahtuvaa ulkona oppimista. Aineistoksi valikoitui kymmenen englanninkielistä tutkimusta. Tutkimusten tuli olla toteutettu viimeisen 15 vuoden aikana eli vuosien 2009–2023 välillä. Tulokset ja johtopäätökset. Ulkona oppimisen nähdään parantavan oppilaiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia monin eri tavoin. Oppilaiden kommunikaatiotaidot sekä sosiaaliset taidot paranivat ulkona oppimisessa. Tähän vaikuttaa se, että ulkona oppilailla on erilaisia tilaisuuksia kommunikoida toistensa kanssa vapaasti. Ulkona oppiminen kasvattaa oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja parantaa motorisia taitoja, sillä ulkona oppiessa oppilaat liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän kuin sisällä. Ulkona oppimisella on myös oppilaita rauhoittava vaikutus. Ulkona oppiminen vaikuttaa oppilaiden oppimiseen, sillä ulkona oppiminen auttaa opittavan asian muistamisessa ja tarjoaa erilaisia aistikokemuksia. Oppilaiden mielenkiinto opittavaa asiaa kohti lisääntyy ulkona oppimisessa, ja ulkona oppiminen kasvattaa myös oppilaiden halua vaikuttaa ympäristöönsä.

Tavoitteet. Ultraäänikuvantamista voidaan hyödyntää logopediassa biopalautemenetelmänä, jossa kuntoutuja saa reaaliaikaista visuaalista tietoa kielen asennoista ääntöliikkeiden aikana ja opettelee vertailemaan ultraäänikuvaa ja äännön akustista lopputulosta. Ilman ultraääntä lapsi ei saa omasta äännöstään visuaalista palautetta muuten kuin peilin avulla, joten menetelmä on tärkeä lisä kliinisiin käytäntöihin. Ultraäänen käytöstä on saatu positiivista näyttöä monissa logopedisissa häiriöryhmissä. Eniten ultraäänipalautetta on tutkittu artikulaatiovirheiden kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisilla tutkimusasetelmilla ultraäänikuvantamista on käytetty lasten kehityksellisen verbaalisen dyspraksian kuntoutuksessa, ja millaista hyötyä ultraäänen käytöstä on saatu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeseen sisältyi kehitykselliseen verbaaliseen dyspraksiaan, ultraääneen ja biopalautteeseen liittyviä hakusanoja. Aineisto haettiin Ovid Medline-, PsycINFO- ja Scopus-tietokannoista, ja se käsitti 4 kokeellista monitapaustutkimusta. Aineisto analysoitiin vertailemalla ja kuvailemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Ultraäänikuvantamista on käytetty lasten kehityksellisen verbaa-lisen dyspraksian kuntoutuksessa kokeellisissa tapaustutkimuksissa. Koeasetelmat vaihtelivat, sillä osassa tutkimuksista ultraääni-interventioon yhdistettiin prosodiaharjoittelua ja fonologisen tietoisuuden harjoittelua. Interventiot vaihtelivat kestoltaan ja intensiteetiltään. Kaikissa 60 minuutin terapiakerta sisälsi kaksi 10-15 minuutin jaksoa, joilla käytettiin ultraääntä, sekä perinteistä motorista artikulaatioharjoittelua. Äänteiden tuottoa ja intervention tehoa eli opittujen äänteiden yleistymistä arvioitiin testisanojen avulla useissa alkumittauspisteissä, intervention aikana sekä sen päätyttyä uusintamittauksissa. Ultraäänen käytön hyödystä kehityksellisen verbaalisen dyspraksian kuntoutuksessa saatiin näyttöä. Kahdessa tutkimuksessa neljästä kaikilla osallistujilla kuntoutettavien äänteiden tuottaminen parani harjoitelluissa sekvensseissä ja tavuasemissa, ja tulos yleistyi harjoittelemattomiin testisanoihin. Osallistujien väliset yksilölliset erot aiheuttivat kuitenkin suuria eroja vasteessa interventioon. Lapsilla, joilla interventio oli vaikuttava, kehityksellinen verbaalinen dyspraksia oli lievä tai keskivaikea. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää tulevien interventioiden suunnittelussa.

Purpose. The aim of the study was to find out what has been studied about teaching methods used for environmental education and sustainable development in elementary schools. Here the environment is the natural environment and sustainable development is the ecological sustainability. The research question regarded how to teach environmental education in elementary school so that the pupils get knowledge, attitudes and also change their behaviour. This study is a systematic litteratury study and compares different environmental education teaching methods and the result achievd by them. Methods. This is a systematic litteratury study. The used articles were found searching by the Helsinki University Library’s database Helka and by Google Scholar. The aim was to find articles related to Environmental Education teaching methods in elementary schools and to compare the results related to the pupils’ knowledge, attitudes and behavior about protecting the ecological environment. Successful combinations of keywords were Eco-School or Environmental Education, Primary School or Elementary School and Teaching Methods. 10 articles about different environment-regarded teaching methods were chosen for this study. Of the articles 2 used qualtitative methods and 8 used quantitative methods. The research was carried out in Great Britan, Turkey, Bangladesh, Singapore, Malaysia, Germany, USA, Israel, Greece and Australia. Results and conclusions. The pupils environmentally related actions can be affected by regulr long-term Environmental Education that lasts. Outdoor education is also good for motivating the pupils to learn about about nature and for learning better attitudes towards the environment. Favorable was also to teach environmental issues practically and related to the pupil’s local environment. It was hard to prove relationship between knowledge and attitudes.

Tavoitteet. Unen määrän ja siihen kytkeytyvän unen laadun on todettu olevan laskussa. Tar peeksi laadukkaan ja riittävän pitkän unen puuttuminen voi aiheuttaa huolestuttavia vaikutuk sia, kuten lyhyt- tai pitkäaikaissairauksia. Yleisimmin heikentyneen unen todetaan aiheutta van päiväväsyneisyyttä, joka on vahvasti yhteydessä akateemiseen suoriutumiseen. Tässä tutkielmassa tavoitteena oli selkeyttää unen kokonaisvaltaisia vaikutuksia alakouluikäiseen lapseen tarkastellen eritoten unen ja siihen liittyvien tekijöiden sekä päiväväsymyksen vaiku tuksia lapsen koulumenestykseen ja tarkkaavaisuuteen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Tut kielman tehtävänä on tuoda unen merkityksellisyys ymmärrettävästi esiin ja vahvistaa lukijoi den tietämystä laadukkaan unen roolista lasten elämässä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielman toteutus käynnistettiin asettamalla tutkimuskysymys, joka suuntasi aineiston valintaa. Aineistonvalin taprosessia ohjasivat lisäksi tutkielmalle asetetut keskeiset käsitteet. Tutkielmaan valikoitui lopulta viisi aineistolähdettä, joista kaikki olivat artikkeleita. Aineistoa analysoitiin aineistoläh töisen sisällönanalyysin keinoin, mikä tuki tutkielman pyrkimystä kuvailla aiempaa sisältöä ja merkityksiä monipuolisesti ymmärrettävään ja järjestelmälliseen muotoon. Tulokset ja johtopäätökset. Keskimäärällisesti alakouluikäiset lapset saivat suositusten mu kaan tarpeeksi unta, mutta suuri osa nukkui kuitenkin määrällisesti liian vähän. Vähäiseksi jäänyt unen määrä oli merkittävästi yhteydessä alakouluikäisten lasten koulumenestykseen ja tarkkaavaisuuteen. Myös päiväväsymyksellä ja unen laadulla oli vahva yhteys koulume nestykseen. Lapsen unihäiriöt olivat tilastollisesti yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin ja päi väväsymyksen ja huonon nukkumaanmenokäyttäytymisen osoitettiin ennustavan merkitse västi masennusoireiden esiintymistä. Riittävällä unen määrällä ja unen laadulla on positiiviset vaikutukset lapsen koulumenestykseen ja tarkkaavaisuuteen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Toisaalta liian vähäiseksi jääneet yöunet vastaavasti heikentävät koulussa suoriutumista ja voivat edesauttaa myös psyykkisen hyvinvoinnin horjumista.

Mitt syfte med den här avhandlingen är att genom en litteraturstudie undersöka hur unga nyanställdas sociala närkrets och individer inom organisationer kan stöda de unga i deras socialiseringsprocess. Avhandlingen för ihop en annars splittrad diskussion genom att ta i beaktande såväl stöd från de ungas sociala nätverk, som det stöd relationer inom organisationen kan bidra med. De främsta socialpsykologiska teorierna som behandlas är Banduras teori om individens självregleringsförmåga, Côtés och Levines teori om identitetsskapande samt nyare teoretiska modeller om social inlärning i arbetslivet. Utöver dem beaktas även bland annat van Maanens och Scheins teoretiska referensram om socialiseringstaktiker samt Emersons sociala utbytesteori. Avhandlingens resultat visar att stödande relationer är av stor betydelse för unga nyanställda. De ungas sociala nätverk bidrar med varierande färdigheter så att unga lättare kan anpassa sig till sin arbetsmiljö och bemöta framtida utmaningar. Stödande relationer inom organisationen bidrar med socialt och uppgiftsrelaterat stöd för en lättare anpassning till organisationen i fråga. Resultaten visar också att det är viktigt att de fält som studerar organisationssocialisering samarbetar för att skapa en bättre anpassning för den nyanställda. Avhandlingens slutsatser är att unga nyanställda behöver stöd i sin anpassning till arbetslivet, eftersom socialiseringsprocessen ofta är utmanande på många plan. Även om människor inom organisationer och studiemiljön ofta är medvetna om detta, samarbetar de inte tillräckligt mycket för att kunna hjälpa de nyanställda i socialiseringsprocessen. Likaså saknas samarbete mellan olika discipliner och inom organisationer likaså. Avhandlingen avslutas med förslag på vidare forskning.

Kandidatavhandlingen analyserar sambandet mellan föräldrars och ungas valdeltagande i Finland. Studien börjar med att redogöra för en generell uppfattning om den unga valdeltagaren samt I vilken mån hen påverkas av politisk socialisation. Denna avbildning baseras på teorier om politisk socialisation och generationsöverskridande beteende. Efter att ha redogjort för de generella dragen hos den unga valdeltagaren, samt I vilken hen påverkas av politisk socialisation, kommer jag ytterligare att komplettera detta med material från Ungdomsbarometern från 2013. Då jag sammanfattat de generella dragen kommer jag att jämföra resultaten med resultat från två studier om generationsöverskridande politiskt beteende och föräldrarnas betydelse för den finska unga valdeltagaren. Materialet som avhandlingen tar avstamp i utgörs av artiklarna Periytyvää eriytymistä- vanhemmilla selvä vaikutus nuorten äänestämiseen (Erola, Lahtinen, Wass: 2017) och Vaaleissa äänestäminen siirtyy vanhemmilta lapsille (Gidengil och Wass: 2013). I artiklarna observeras föräldrars valdeltagande och I vilken mån det har en inverkan på ungas valdeltagande. Artiklarna tar även fasta på betydelsen av socioekonomisk bakgrund, betydelsen av könet hos den unga valdeltagaren samt skillnader mellan mödrars och fäders inverkan på de ungas valdeltagande. Avhandlingen tar inte fasta på skillnader mellan olika åldersklasser utan hänvisar till åldersintervallet 18—30 år som “unga valdeltagare”. Operationaliseringen grundar sig på Gidengils och Wass studie (2013) där samma åldersintervall använts. Analysen visar att föräldrar har en betydande inverkan på ungas politiska beteende och valdeltagande. Föräldrarna fungerar som förebilder för sina barn och således överförs även det politiska beteendet från en generation till den nästa. Generella slutsatser om bakomliggande faktorer till ungas valdeltagande är svåra att sammanfatta på basis av analysen, eftersom den till stor del fokuserar på sambandet mellan föräldrar och unga. Ett heltäckande resultat skulle kräva en mer djupgående analys av exempelvis ungas uppväxtmiljö, människorelationer samt skolans betydelse för den unga valdeltagarens politiska beteende.