Browsing by Title

Tavoitteet. Tämän määrällisen tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella nuorten kiinnostusten kohteiden ja eri- näisten muuttujien välisiä yhteyksiä toisen asteen koulutusvaihtoehtojen kontekstissa. Tavoitteena oli ensimmäi- sen tutkimuskysymyksen mukaisesti selvittää, miten määritellyt lähtökohtaerot ovat yhteydessä nuoren kiinnos- tukseen ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta kohtaan. Toisessa tutkimuskysymyksessä mielenkiinto koh- distui siihen, millaisia yhteyksiä nuoren kiinnostuksella ja yleisillä arvostettavuuskäsityksillä löytyy toisen asteen koulutusvaihtoehtojen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten erilaisilla lähtökohdilla ja heidän kiinnostuksellaan toisen asteen koulutusvaihtoehtoja kohtaan on löydettävissä yhteyksiä. Menetelmät. Tutkimusaineistona käytettiin Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston vuonna 2020 tuottamaa ja jaka- maa aineistoa ”Ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimus: peruskoulun 9.-luokkalaiset nuoret 2018”. Ai- neisto käsitti 300 yhdeksäsluokkalaisen nuoren raportoimat vastaukset. Aineiston keruussa oli käytetty yksinker- taista otantamenetelmää. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin epäparametrisista testeistä Mann-Whitneyn U-testiä, Kruskal-Wallisin testiä sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolittaisia eroja tarkasteltaessa selvisi, että tytöt ovat yleensä poikia kiinnostu- neempia lukiosta. Vanhempien koulutustason osalta kiinnostuneisuutta lukiota kohtaan raportoivat useimmiten ne nuoret, joiden vanhemmat olivat opiskelleet korkeakoulussa. Ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuivat to- dennäköisimmin ammattikoulun korkeimpana koulutuksenaan suorittaneiden lapset. Kiinnostuksen kohteina am- matillinen koulutus ja lukio näyttäytyivät voimakkaasti toisistaan poikkeavina. Sekä ammattikoulun että lukion osalta todettiin, että kiinnostus tiettyä koulutusvaihtoehtoa kohtaan oli yhteydessä myös sen korkeaan arvostetta- vuuskäsitykseen. Ammattikoulusta kiinnostuneet nuoret arvioivat lukiokoulutuksen yleensä vähemmän arvostet- tavana, kuin mitä lukiosta kiinnostuneet arvioivat ammattikoulun yleisen arvostettavuuden olevan. Siirtyminen peruskoulusta toisen asteen opintoihin on koulutuksen nivelvaiheena erityinen, sillä se on yleensä ensimmäistä kertaa ihmisiä erilaisille koulutuspoluille ohjaava. Saadut tulokset avaavat keskustelua lähtökohtaerojen vaiku- tuksista ja niihin puuttumisen tarpeesta koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon edistämiseksi.

Tämä tutkielma tarkastelee kouluinstituution roolia sosiaalisen eriarvoisuuden uusintamisessa. Tutkielman taustalla oli tarve ymmärtää, uusintaako nykyinen koulujärjestelmä osana yhteiskunnan instituutioita yhteiskunnan sosiaalisia eriarvoisuuksia ja mikäli uusintaa, löytää koulutuksen yhteiskunnallisista tehtävistä sekä koulun individualisoitumisesta uusintavia elementtejä. Aiempi tutkimuskirjallisuus tästä aiheesta on osoittanut, että vaikka tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovatkin olleet keskeisiä käsitteitä aina peruskoulu-uudistuksesta lähtien, niihin perustunut sisältö ja käytännön toteutus ovat vaihdelleet yhteiskunnan kehityksen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena oli saada kattava kokonaiskuva nykyisen kouluinstituution yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tutkielma tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen saatavilla ollutta aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Keskeisiä tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja etsittiin vastaamaan annettuihin tutkimuskysymyksiin, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että kouluinstituutio uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta sen yhteiskunnallisten tehtävien kautta sekä oppilaiden yksilöllisyyttä ja kilpailullisuutta korostavissa ajattelu- ja toimintatavoissa. Koulun yhteiskunnallisten funktioiden kautta eriarvoisuutta uusintavia elementtejä ovat etenkin kulttuurista jatkuvuutta turvaava integraatio sekä yksilöiden järjestämistä ja asemointia palveleva valikointi. Myös koulun individualisoitumisen ilmentymismuodoista löytyy eriarvoisuutta uusintavia elementtejä, kuten yksilöllisyys, kilpailullisuus ja yrittäjämäisyys. On kuitenkin huomioitava, että Suomessa eriarvoisuuksia uusintavat muutokset koulumaailmassa ovat pysyneet varsin maltillisina.

Suomessa kasvatus ja opetus perustuu inklusiivisiin arvoihin, kuten jokaisen lapsen yhdenvertaiseen asemaan saada tarvitsemaansa tukea kasvuun ja oppimiseen. Inklusiivinen kasvatus on vaikeaselkoinen käsite ja sen erilaiset tulkinnat ovat muodostuneet ongelmaksi varhaiskasvatuksessa, koska ei ole tarkasti osattu määritellä sitä, kuinka inklusiivista kasvatusta toteutetaan. Varhaiskasvatuksessa ei ole aiemmin tarkasti määritelty myöskään sitä, kuinka lapsen kasvun ja kehityksen tuki tulee toteuttaa, jonka vuoksi kuntien tekemät paikalliset päätökset ovat osaltaan lisänneet suuriakin kuntakohtaisia eroja lapsen tuen prosesseissa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) muutoksella, sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden päivityksellä pyrittiin vastaamaan tarpeeseen selkeyttää lapsen tuen prosesseja, inkluusion merkitystä varhaiskasvatuksessa, sekä luoda varhaiskasvatusikäisille lapsille oikeudellista perustaa saada tukea kasvulle ja kehitykselle. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin lapsen tuen prosessit näyttäytyvät varhaiskasvatuslain uudistuksen sekä kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen ja millaiset tekijät edistävät ja estävät lapsen tuen yhdenvertaista toteutumista. Tutkielmani pyrki selvittämään lisäksi, mitä rakenteellisen tuen keinoja varhaiskasvatuksessa käytetään. Tutkimukseni oli monimenetelmällinen, jossa laadullisen sisällönanalyysin keinoin pyrin saamaan tietoa kokonaisvaltaisesti lasten tuen prosessien yhtenevistä ja eriävistä tekijöistä, joita pystyin määrällisen tarkastelun keinoin tarkentamaan. Määrällisellä tarkastelulla täsmensin aineistostani muun muassa lapsen tuen prosesseista nostamiani tuen rakenteellisia muotoja ja niiden esiintymistä eri kuntien välillä. Aineiston sain VakaTuki-tutkimushankkeen (2022) tutkimusprojektista ja minun aineistoni koostui 121 kunnan varhaiskasvatusjohtajan vastauksista, jonka pohjalta tarkastelin lapsen tuen prosesseja kuntien sisällä, sekä rakenteellisia tuen muotoja ja tuen muotojen yhdenmukaisuutta kuntien välillä. Aineistoni sisälsi 5 kysymystä, joista kaksi oli avoimia kysymyksiä ja kolme monivalintakysymyksiä. Tutkimustulokseni osoittivat, että tuen prosessit näyttävät valtaosassa vastauksia etenevän lain ja asetusten määrittelemää prosessinkuvausta mukaillen. Prosessien sisällä oli kuitenkin vaihtelua muun muassa siinä, kuka lapsen tuen prosessiin kuuluvat päätökset tekevät, ja kuinka monivaiheinen tuen prosessi kunnassa on. Lisäksi vaihtelua ilmeni siinä, minkälaisena monialainen yhteistyö näyttäytyi. Toisissa kunnissa monialainen yhteistyö koostui useiden eri ammattialojen edustajista, kun toisissa kunnissa ei ollut juuri varhaiskasvatuksen ulkopuolista tukea saatavilla. Aiempien tutkimusten mukaisesti erityisopettajien määrä oli tutkimukseni tu- loksissa myös alhainen, mutta silti käytetyin rakenteellisen tuen muoto. Tutkimusaineistoni vastauksista erottui selkeästi vaihtelevuus siinä, kuinka lapsen tuen tarve tunnistetaan. Erilaiset seulat, testit ja listat olivat keino tunnistaa lapsen tuen tarve, mutta osa näistä listoista oli kuntien omakehittämiä, joka ei anna luotettavaa kuvaa yhdenmukaisesta tuen tarpeen arvioinnista. Tutkimukseni johtopäätöksenä voin todeta, että varhaiskasvatuksessa tuki ja tuen prosessit eivät muodostu vielä kaikelta osin yhdenvertaisena, eikä näin ollen täytä inkluusion määritelmää jokaisen lapsen osalta. Tähän suurin vaikuttava tekijä on kuntien paikalliset päätökset ja resurssit, joiden avulla kunta määrittelee tarjottavat palvelut. Tuen prosesseja tulisi vielä enemmän yhdenmukaistaa selkeyttämällä tuen tunnistamisen keinoja, tuen prosessin kulkua sekä moniammatillisia työryhmiä, jotka lapsen tuen prosessiin vaikuttavat.

Goals. The purpose of this Bachelor´s Thesis was to define group skills in school context and find efficient ways to teach group skills to pupils. As the national curriculum in Finland (POPS 2014) emphasizes co-operation and communication skills, these questions are important and relevant. In this thesis, I try to clarify the process of learning and teaching group skills in school as well as the factors effecting it. Methods. The research method was a literature review. The material was gathered by reading educational and psychological literature and research. Essential research objects were co-operative learning theory and group dynamics. The results found in these materials were compared to POPS 2014, the national curriculum of Finland. Results and conclusions. Group skills are a part of social competence, which is based on socio-cognitive, social and emotional skills and temperament. There are four levels of co-operative group skills, which are forming, functioning, formulating and fermenting. According to the material used in this thesis, the following features and actions were typically related to group skills: listening, asking, taking turns, justification, sharing ideas, forming common views, managing conflicts and working for common goals. Group skills are not learned only by working in a group. Group skills should be systematically taught to pupils. Several studies indicate that group skills can be improved by following the basic elements of co-operative learning. Teaching co-operative group skills has also shown to have a positive influence on the relationships and atmosphere in the classroom as well as on the learning results.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia yhdessä laulamisella on alakoululaisten hyvinvointiin. Tutkimuksen kysymyksenasettelu syntyi tilanteessa, jossa yhdessä laulamista rajoitettiin maailmanlaajuisen koronaepidemian vuoksi. Laulaminen oli kuitenkin vuosisatojen ajan toiminut suomalaisen musiikkikasvatuksen pohjana. Edelleen ennen pandemiaa laulaminen oli usein käytetty työmuoto alakoulun musiikintunneilla, ja sen nähtiin sopivan kaikille oppilaille. Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvinvointia Allardtin (1993) fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen jaottelun perusteella. Näiden lisäksi työssä käytettiin henkisen hyvinvoinnin käsitettä. Hyvinvointia analysoitiin siis fyysisen, psyko-emotionaalisen, sosiaalisen ja henkisen ulottuvuuden kautta. Kyseessä on kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus. Työssä käytettiin aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, jossa käsiteltiin ihmisten kokemuksia laulamisen vaikutuksesta hyvinvointiin. Integroivalla kirjallisuuskatsauksella pyrittiin kuvaamaan laulamisen hyvinvointihyötyjä mahdollisimman monipuolisesti, kuitenkin teoriaosuudessa tehdyn hyvinvointimääritelmän mukaan. Hyvinvointimääritelmä toimi työssä analyysin pohjana, jonka avulla rakennettiin kokonaiskuvaa yhdessä laulamiseen liittyvästä hyvinvoinnista. Tutkimusaineistoa kerättiin eri tietokannoista ja hakuohjelmista. Lisäksi aineistona käytettiin tutkimuskysymykseen liittyvää ammattikirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella näytti siltä, että yhdessä laulaminen edisti alakoululaisten fyysistä, psyko-emotionaalista, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia. Yhdessä laulaminen toimi työtapana, jonka avulla voitiin tukea lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Lisäksi aineistosta nousi keskeisenä esille opettajan rooli ennen kaikkea yhdessä laulamiseen innostajana ja ilon mahdollistajana. Opettajalta vaadittiin myös sensitiivisyyttä oppilaita kohtaan, rohkeutta ja avoimuutta uudelle sekä riittävää itseluottamusta ja musiikillisia taitoja. Samoin tärkeänä näyttäytyi yhdessä laulamista tukevat ympäristön puitteet, kuten vertaislaulajat, enenevät mahdollisuudet laulaa sekä fyysinen oppimisympäristö. Näin ollen voidaankin puhua hyvinvoinnin mahdollisuuksista, joita alakoululaiset voivat tiedostavan opettajan ohjauksessa yhdessä laulamisella tavoittaa.

The purpose of this study was to examine high school students’ social networks from perspectives of friendship, helping others in school and social-digital participation as well as compare potential differencies in networks between girls and boys and between different profiles of socio-digital participation by using social network analysis. The subject of the study was first year students of a high school in Helsinki (N = 82). The data was collected by using a social networking questionnaire and a questionnaire for social-digital participation. According to the results students had 8 friends on average and everyone helped at least one peer with schoolwork. Instead, there was relatively low amount of connections between students in network of socio-digital participation which represents helping others with information and communication technology (ICT) as well as shared activity in internet. There were differences in networking between genders thus on average girls had more friends and school related helping relationships than boys who had more ICT related activity with other peers than girls. However, the results were distorted by the low number of boys (n = 21) in respect of girls (n = 49). Instead, students’ profiles of socio-digital participation did not have a clear influence on their networks. In fact, in this study the homophily of students’ personal networks came out mostly through gender in all described networks.

The work communities in schools have changed and teachers do not need to work by themselves. Communication between the members of a work community is advanced with multiprofessionalism and there is a wide range of professionals from different fields, for example school assistants, in work communities. The most important working partner for a school assistant is the class teacher with whom a school assistant works with daily. The major purpose of this study was to research how literature portrays the interaction between a teacher assistant and a class teacher. The study also aimed to explain why the interaction between a teacher assistant and a class teacher is important and how it can be improved. This study also surveyed factors influencing the interaction and collaboration between teacher assistants and teachers. The form of my study was a literature review and I collected data on Helmet library’s search engine and Finna and Arto databases. I also used Google and Google Scholar where I found dissertations and international and national reports. I also used scientific literature and electronic sources, such as news, the new curriculum and Basic Education Act. The results of the study show that the interaction between a teacher assistant and a class teacher is described as multiprofessional collaboration and shared expertise. Both the teacher assistant and the class teacher are professionals in their own fields, which is why integrating this expertise into the educational process in schools is important. Results suggest that interaction between a teacher assistant and a class teacher improves learning and well-being in the multiprofessional work community which is why this interaction is important. Time spent together was considered the most important element developing the interaction between a teacher assistant and a class teacher because it helps with getting to know one another and coordinating with different personalities. Planning together also improved the interaction and collaboration between a school assistant and a class teacher.

The growing number of student with special needs has raised conserns about what is the best way to support them. This literature review gives you a closer look at co-teaching and how it can be implemented in different ways. In addition I`m intrested in looking at what are the pros and cons of co-teaching. Interest on co-teaching has increased in recent years, but there is not much research on the subject yet. The materials viewed in this literature review are international and national scientific research reports and articles. Most of the research conducted in relation to this subject has been made by interviewing teachers. Although interest in co-teaching has increased, this form of teaching has not been used much in schools yet. My literature review shows that co-teaching is seen as a rather positive form of teaching. It improves the wellbeing of teachers, when they can share responsibility with another teacher. In addition, students receive more support and assistance for their individual needs. Also the participation of students with special needs has improved. The biggest challenges of co-teaching are in finding time for co-planning and the lack of administrative support. In order to make more general conclusions, we should make more research about co-teaching.