Browsing by bachelor's degree program "Kandidatprogrammet i psykologi"
Now showing items 1-20 of 74
-
(2023)Tavoitteet: Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella, millaista tietoa monimuuttujamenetelmiä hyödyntävät tutkimukset tarjoavat abstraktien käsitteiden aivoperustasta. Kyky käsitteelliseen ajatteluun on keskeinen osa ihmisyyttä ja sitä tarvitaan paitsi kommunikointiin ja ajatteluun myös käytännön toiminnanohjaamiseen. Aivojen semanttisen muistijärjestelmän toiminnasta on esitetty useita erilaisia malleja, joista eniten keskustelua ovat herättäneet erilaiset versiot kehollistuneen kognition mallista sekä hub-and-spoke-mallista. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt tarkastelemaan konkreettisiin käsitteisiin liittyviä aivovasteita perinteisillä yksimuuttujamenetelmillä. Abstraktien käsitteiden aivovasteita ymmärretään huomattavasti heikommin. Noin viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitteellisen ajattelun aivoperustaan liittyvässä tutkimuksessa ovat yleistyneet monimuuttujamenetelmät, jotka tarkastelevat perinteisten aktivaatiovasteiden keskiarvojen sijaan aktivaation hajontaan perustuvaa informaatiota, mikä mahdollistaa uudenlaisen tavan tarkastella semanttiseen prosessointiin liittyviä aivoverkostoja. Menetelmät: Tutkielmaa varten etsittiin vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa on tarkasteltu abstraktien käsitteiden aivoperustaa käyttämällä kielellisiä ärsykkeitä ja aivokuvantamismenetelmänä funktionaalista magneettikuvausta (fMRI). Tutkimuksilta edellytettiin, että käsitteisiin liittyvien fMRI-vasteiden analyyseissä on hyödynnetty ensisijaisesti jotakin monimuuttujamenetelmää. Artikkeleita haettiin PubMed, Web of Science ja Google Scholar -tietokannoista käyttämällä monipuolisesti seuraavien hakusanojen yhdistelmiä: Abstract concepts, Abstract words, Concrete concepts, Concrete words, Word imageability, Word concreteness, fMRI, Multivariate, Multivoxel, Cognitive neuroscience, Semantic, Semantic processing Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että abstraktien käsitteiden aivovasteet ovat hyvin eroteltavissa paitsi konkreettisista käsitteistä myös eri abstraktien käsitteiden välillä. Lisäksi abstrakteihin käsitteisiin liittyvät aivovasteet vaikuttaisivat olevan huomattavan yhdenmukaisia eri koehenkilöiden välillä, sekä alustavasti myös eri kielten välillä. Vahvan kehollistuneen kognition malli ei saanut tukea tuloksista, mutta sen sijaan hub-and-spoke-mallille keskeiset aivoalueet nousivat korostuneesti esiin abstraktien käsitteiden prosessoinnissa. Myös perinteiset vasemman aivolohkon kielialueet etuotsalohkossa ja temporaalilohkossa nousivat korostuneesti esiin useassa tutkimuksessa.
-
(2023)Tavoitteet: Ei-esittävien kuvataiteen tyylilajien rooli taidekaanonissa on kasvanut huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Kaikki taide on perusolemukseltaan ihmisten välistä kommunikaatiota, mutta ei-esittävä kuvataide ei pyri tekniikoissaan viestin tulkinnan helppouteen. Tässä kandidaatintutkielmassa pyrin selvittämään, miksi ei-esittävä, abstrakti ja epäselvä kuvataide, koetaan puoleensavetävänä. Vertaan empiiristen tutkimusten tuloksia teorioihin kaiken kuvataiteen havaitsemisprosesseista. Lisäksi pohdin kuvataiteen ja psykologian yhteistyön mahdollisuuksia. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar ja Ovid Medline –tietokannoista hakusanoin “modern art and visual perception”; “modern art and human brain mechanisms”; “abstract art and human brain mechanisms”. Lisäksi hyödynnettiin löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksessa esiteltyjen empiiristen tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että havaintoprosessit eroavat esittävän ja ei-esittävän taiteen välillä sekä neurologisella että kognitiivisella tasolla. Voidaan väittää, että abstraktin taiteen vetovoima perustuu tulkinnan vapauteen, koska esittävät elementit eivät määrää tulkintaa. Epäselvän taiteen kiehtovuus perustunee siihen, että esittävien elementtien etsiminen koetaan miellyttävänä. Jatkotutkimusta näiden tulkinnan ja etsinnän prosessien kulusta tarvitaan, jotta tuloksia voisi yleistää taiteen havainnoinnin ulkopuolelle.
-
(2021)Goals. Previous studies have demonstrated, that social networking site addiction shares similarities with other addictions in terms of symptoms, but not a lot of research exists on the neurobiology of social networking site addiction. The aim of this thesis is to find out, whether social networking site addiction should be thought of as a similar kind of addiction to other, more well-established addictions. This question is a part of a more general discussion on whether behavioral addictions are comparable disorders to substance-related addictions. Methods. For this critical review a search using Google Scholar and PubMed was conducted. The search terms used were social networking site addiction, SNS addiction, neuroimaging, neural correlates and neural mechanisms. The search yielded only two articles focusing on the exact subject, although more research on closely related topics, such as internet addiction and Facebook addiction was found. Results and conclusions. Based on the evidence presented in this thesis it is not possible to conclude, whether social networking site addiction should be considered an addiction or not. There seem to be some similarities but also some dissimilarities in the neural correlates of social networking site addiction compared to other addictions. It should also be noted that the neurobiological perspective might be necessary but not sufficient for determining if a behavior should be classified as a disorder or not.
-
(2022)Tavoitteet. Inhibitorinen kontrolli on osa toiminnanohjausta, ja sen on tutkittu olevan yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin. Liikunnan on havaittu vaikuttavan kognitiivisiin kykyihin niin aikuisilla kuin lapsilla ja nuorillakin. Tässä katsauksessa tarkastellaan, miten akuutit liikuntainterventiot vaikuttavat inhibitoriseen kontrolliin lapsilla ja nuorilla, joilla toiminnanohjaus on vielä kehittyvässä vaiheessa. Menetelmät. Katsaus tehtiin Scopus-tietokantaa käyttämällä, hakusanoilla ”inhibitory control”, ”exercis*”, ”intervention”, ”child*” ja ”adolescen*”. Kirjallisuutta haettiin myös tietokannasta löytyneiden artikkeleiden lähteistä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoitui kahdeksan tutkimusta. Ainakin jonkinlainen liikunta oli yhteydessä parempaan inhibitoriseen kontrolliin lähes kaikissa tutkimuksissa. Toisaalta suurimmassa osassa tutkimuksista vaikutukset inhibitoriseen kontrolliin eivät eronneet vaikutuksista yleisempään informaation prosessointiin. On siis mahdollista, että liikunnan vaikutus inhibitoriseen kontrolliin ei eroa muista kognitiivisista toiminnoista ainakaan niin huomattavasti, että tämä ero pystyttäisiin havaitsemaan suurimmassa osaa tutkimuksista. Liikunnan vaikutukset mitattiin vain lyhyen ajan päästä liikuntatilanteesta. Osassa tutkimuksista vertailtiin liikunnan muuttujia: liikuntamuotoja, liikunnan kestoa tai liikunnan intensiteettejä. Ristiriitaisia tuloksia löytyi lähes kaikista liikunnan muuttujien vertailuista, joten päätelmiä siitä, minkälainen liikunta on inhibitorisen kontrollin kannalta hyödyllisin, ei voitu tehdä. Suurinta osaa tutkimuksista yhdisti kuitenkin aerobinen liikunta, liikunnan suhteellisen lyhyt kesto ja keskinkertainen tai korkea intensiteetti. Muutamassa tutkimuksessa vertailtiin koehenkilöitä, joilla oli ADHD ja koehenkilöitä, joilla tätä diagnoosia ei ollut. ADHD:n ei havaittu vaikuttavan korostuneesti liikuntainterventioiden tuloksiin, vaikka yhdessä tutkimuksessa löydettiin eroja liikunnan vaikutuksessa riippuen inhibitorisen kontrollin lähtötasosta. Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten on suositeltavaa harrastaa aerobista liikuntaa tukemaan inhibitorista kontrollia.
-
(2022)Objectives. Some patients with impaired consciousness exhibit no behavioural signs of subjective consciousness, but are able to communicate covert consciousness as observed by brain imaging methods. Behavioural assessment, such as GCS, doesn’t take covert consciousness into account, so it might not fully represent a patient’s state. Paradigms concerning covert consciousness have been researched with chronic disorders of consciousness (DOC) but there is less information about them in intensive care unit. Accurate assessment of consciousness is important at an early phase of DOC because the diagnosis impacts rehabilitation and care. Urgent clinical decisions concerning continued life support are also mostly made during intensive care. The aim of this review is to evaluate paradigms assessing covert consciousness in ICU, the correlation between early covert consciousness and examine ethical considerations brouht up by these methods. Methods. Because of their availability, reviewed brain imaging techniques were limited to EEG and fMRI. Articles included in this review were found from scientific databases (Scopus, Pubmed) using terms ”disorder of consciousness”, ”covert consciousness” or ”covert awareness”, ”EEG” or ”fMRI” or ”brain imaging” or ”neuroimaging” and ”icu” or ”intensive care unit”. In addition to studies, reviews concerning ethical challenges and clinical usage were included. Results and conclusions. Paradigms used to assess covert consciousness were suitable to use with ICU patients, and discovered signs of it in patients without behavioural evidence of consciousness. Both EEG- and fMRI-based techniques were successful in assessing cognitive motor dissonance (CMD) and higher-order cortex motor dissociation (HMD). CMD provides most sound evidence of covert consciousness, but HMD indicates intact higher cognitive fuctions. Results concerning correlation between CMD and prognosis a year after injury were inconsistent. Notable ethical considerations with covert consciousness in ICU include uncertainty interpreting results, communication with patients’ loved ones and assessments weight in clinical decision making. For these, it is important to use brain imaging in assistance of behavioural assessment and develop an ethical framework for clinicians. In the future research it is important to utilize bigger sample sizes and consider possibilities for communication using covert consciousness.
-
(2024)Tavoitteet. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) on moninkertaisesti valtaväestöä yleisempää mielenterveyspotilaiden, päihteidenkäyttäjien ja rikollisten keskuudessa, ja sen on todettu olevan yhteydessä vakavampaan mielenterveys- ja päihdehäiriöoireiluun. ASPD-diagnoosin saaneiden ei ole kuitenkaan havaittu vastaavan tehoon niin hyvin kuin muu väestö, minkä lisäksi heidän on havaittu olevan hoitoa karttavia sekä lopettavan sen ennenaikaisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ASPD-diagnoosin saaneiden henkilöiden ja niiden henkilöiden, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, riskiä keskeyttää internetissä toteutettu psykoterapia muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi tarkastellaan sitä, ovatko henkilöt hyötyneet terapiasta, mikäli ovat sen suorittaneet loppuun. Menetelmät. Tutkimusaineisto koostui HUSin nettiterapiadatasta, THL:n potilasrekisteridatasta sekä DVV:n rekisteridatasta. ASPD-diagnoosina käytettiin ICD-10 -tautiluokituksen diagnoosia F60.2. Nettiterapian keskeyttämisalttiutta tutkittiin logistisella regressioanalyysillä erikseen 70 % ja 100 % suoritettujen terapiaistuntojen perusteella. Lisäksi terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneiden potilaiden kohdalla tarkasteltiin heidän oirepistemuutostensa avulla sitä, olivatko he hyötyneet nettiterapiasta. Tulokset ja johtopäätökset. Sekä ASPD-diagnoosin saaneilla että niillä henkilöillä, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, havaittiin olevan huomattavasti kohonnut riski keskeyttää terapia. Riski oli suurempi ASPD-diagnoosin saaneilla. Toisaalta terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneen antisosiaalisen väestön selkeän enemmistön havaittiin hyötyneen terapiasta. Näin ollen tutkimus antaa alustavia tuloksia antisosiaalisen väestön hyötymisestä nettiterapiana tarjottavasta psykoterapiasta, joskin erityistä huomiota tulisi kohdistaa antisosiaalisen väestön motivoimiseen terapiassa käymiseen erityisesti hoidon alussa. Kaiken kaikkiaan yksilön antisosiaalinen tausta tulisi havaita mahdollisimman varhain.
-
(2023)Goals: Anxiety symptoms during adolescence are highly prevalent and correlate with poor academic outcomes. Despite the effects reported in prior review literature being negative on average, the results of different studies have great heterogeneity, leaving room for deeper investigation of the direction and causality of the effects between anxiety and academic achievement. This narrative review aims to synthesize the findings of recent longitudinal studies on the subject. Methods: A narrative review of seven articles on several different measures of anxiety as predictors of academic achievement during adolescence, measured in grades, education continuity and graduation. Results: Several different measures of anxiety symptoms, including social anxiety, PTSD, test anxiety, and generalized anxiety symptoms, are predictive of poor academic grades in adolescence, even when other mental health problems are controlled for. Anxiety is linked to a lower chance of college graduation but there may be no independent effect over that of depression. There appear to be cascading, long-term links between different anxiety symptoms and academic outcomes, some of them bi-directional, making longitudinal designs and repeated measures of multiple variables recommendable for future research. Most effects appear to be gender-non-specific, but effect strengths do seem to vary between groups of low and high anxiety, hinting at a possibly curvilinear relationship worth investigating.
-
(2022)Mål: Enligt studier uppvisar autistiska individer mer mental ohälsa än neurotypiska individer i både ungdom och vuxenålder. I dagsläget finns dessutom oroande tecken på att personer på autismspektret uppvisar såväl en högre dödlighet som svagare vårdprognoser i samband med mental ohälsa än icke-autistiska personer. För att trygga autistiska individers lagstiftade rätt till en jämlik och god vård skulle det därför vara avgörande att fördjupa förståelsen för mental ohälsa inom autismspektret och besvara frågan om hur man bäst kunde möta autistiska individers särbehov inom psykiatrisk vård. Målet med denna kandidatavhandling är att utreda om autistiska särdrag kan utgöra transdiagnostiska faktorer och om detta kunde vara en förklaring till de höga nivåerna av mental ohälsa hos just autistiska individer. Dessutom strävar jag efter att utvärdera möjligheterna att tillämpa denna kunskap för att möta autistiska individers behov mer effektivt och anpassat inom psykiatrisk vård och utvärdering. Metod: Källmaterialet samlades in via Google Scholar med olika kombinationer av sökorden autism spectrum disorder, autistic traits, comorbid psychopathology, treatment, etiology, transdiagnostic processes, transdiagnostic model, transdiagnostic approach, psychotherapy, counseling, personality disorder, mentalization, comorbid depression, eating disorders, anxiety, evaluation, the broader autism spectrum model och adult autism subthreshold spectrum. Att ta alla de egenskaper som är typiska för individer på autismspektret i beaktande ligger utanför ramarna för en kandidatavhandling, och denna litteraturöversikt begränsades därför till de autistiska kärnsymptomen och tre av de mest etablerade förklaringsmodellerna för autism: mentaliseringsförmåga, kognitiv inflexibilitet och central koherens. Resultat och slutsatser: Det finns tecken på att autistiska särdrag som ligger både under och över den kliniska tröskeln för diagnos eventuellt kan fungera som transdiagnostiska faktorer inom psykopatologi. Dessutom verkar autism uppvisa såväl en överlappande kognitiv profil som en delad etiologi med vissa mentala störningar. Jag anser att detta mycket väl kan vara en förklaring till de höga nivåerna av psykiatrisk komorbiditet hos individer på autismspektret. Jag bedömer också att det finns lovande tecken på att en mer fördjupad kunskap om ämnet kunde tillämpas inom vården, och att fortsatt forskning om ämnet är motiverad som ett viktigt steg mot jämlikare förutsättningar för god mentalvård för individer på autismspektret.
-
(2021)Goals. Traditional research argues that the main mechanism underlying children’s callous-unemotional (CU) traits is impaired affective empathy. However, recent research suggests that the core characteristic among children with CU traits may be, instead, impaired cognitive empathy. As understanding the underlying mechanisms of CU traits is essential in implementing effective interventions, these findings provide a new important viewpoint to the study of CU traits in general and to the development of effective interventions. Drawing on this, this thesis discusses whether cognitive empathy can be learned and when and how to intervene most effectively. Methods. Literature search was conducted via PubMed, Ovid Medline and Google Scholar by using search words such as “callous-unemotional”, “CU traits”, “cognitive empathy”, “emotion recognition”, “parenting intervention”, “emotion recognition intervention” and “preventive interventions”. Results and conclusions. General view in literature regarding the relationship between empathy deficits and CU traits is still inconsistent: there are studies suggesting both cognitive and affective empathy deficits as the core characteristic of CU traits. Interpreting findings of studies assessing intervention effectiveness is challenging, partly because these studies rarely measure intervention effectiveness directly on empathy, and, even more rarely, on cognitive empathy. Thus, as some findings are promising in the context of, for example, prosocial behavior and conduct disorder, making further conclusions about their effectiveness on cognitive empathy needs to be made with caution. Broad range of definitions used of cognitive empathy and various assessment methods used to measure empathy increase the complexity of the issue further. The importance and effectiveness of early identification and intervening is, however, broadly acknowledged. As empathy, CU traits and problematic behavior are extremely complex constructs, it is reasonable to consider whether it is effective, or even possible, to intervene cognitive empathy as such, or whether interventions focusing on underlying endophenotypes, such as environmental factors, would prove to be more effective. What is clear is that more research around this complex, yet critically important, theme is needed.
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä yhteen uutta tutkimustietoa digiteknologian ja lasten tarkkaavaisuuden yhteyksistä. Näkökulmana oli erityisesti pyrkiä löytämään tietoa digiteknologian pitkäaikaisvaikutuksista lasten tarkkaavaisuusmekanismien kehittymiseen. Tutkimuksessa vertaillaan digiteknologian eri osa-alueista (ruutuaika, televisio, videopelit ja multitasking) saatuja tuloksia toisiinsa ja tuodaan esille uusia hyödyllisiä tutkimussuuntauksia. Tutkimuksessa käsitellään myös digiteknologian hyödyntämistä kouluympäristössä tarkkaavaisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Katsaukseen valittiin lähteitä kymmeneltä viime vuodelta. Tiedonhaku toteutettiin PubMed-, PsycINFO- ja Scopus-tietokannoista erilaisilla yhdistelmillä hakusanoja ”screen time”, ” digital multitasking”, ”video games”, ”attention”, ”children” ja ”classroom”. Kyseessä ei ole systemaattinen katsaus, vaan hakutuloksista valittiin suoraan vain aiheeseen sopivat julkaisut. Tulokset ja johtopäätökset. Teknologian osa-alueiden vaikutukset tarkkaavaisuuteen riippuvat todennäköisesti mediasisällöstä sekä siitä, milloin ja missä kontekstissa teknologiaa käytetään. Ruutuaika, television katselu ja digitaalinen multitasking ovat yhteydessä heikompaan tarkkaavaisuuteen. Videopeleihin liittyvä tutkimustieto on vielä ristiriitaista, sillä osa tuloksista tukee videopelien positiivista vaikutusta tarkkaavaisuudelle, kun taas osassa on saatu negatiivisia tuloksia. Digiteknologian pitkäaikaisista vaikutuksista tarkkaavaisuuden kehittymiselle ei löytynyt tarpeeksi tutkimuksista saatuja tuloksia, joten sitä on tärkeä tutkia tulevaisuudessa. Muita kiinnostavia näkökulmia tulevalle tutkimukselle ovat muiden muassa teknologian ja tarkkaavaisuuden väliseen yhteyteen vaikuttavat moderaattorit, digiteknologiset apuvälineet koulunkäynnissä sekä mobiilipelit.
-
(2022)Tavoitteet. Metodinäyttely on erityisesti Yhdysvalloissa keskeinen näyttelysuuntaus, jossa pyritään luomaan roolihahmoon vahva emotionaalinen side. Sen harjoittelumenetelmät voivat olla psyykkisesti hyvin kuormittavia. Näyttelijöiden työ voi olla myös taloudellisesti kuormittavaa, kun tulojen epävarmuus aiheuttaa stressiä. Tämän vuoksi he voivat olla riskiryhmässä dissosiaatiolle, erityisesti depersonalisaatio/derealisaatio -tyyppiselle oirehdinnalle. Tutkimuskirjallisuudesta löytyy anekdootteja näyttelijöistä, jotka ovat niin ikään menettäneet hallinnan omaksumansa roolihahmon persoonallisuudesta, eli kokeneet jonkin tasoista dissosiaatiota. Tässä kandidaatintutkielmassa pyritään selvittämään, onko näyttelijöillä enemmän dissosiaatio-oirehdintaa normaalipopulaatioon verrattuna sekä mahdollisen yhteyden kausaliteetin suuntaa. Lisäksi perehdytään kysymykseen, voiko persoonallisuus selittää tätä näyttelijäntyön ja dissosiaatio-oireiden yhteyttä. Menetelmät. Tutkimuskirjallisuus keskittyy lähes yksinomaan metodinäyttelijöihin, eikä kirjallisuutta ylipäänsä ole paljoa. Siksi kirjallisuuskatsauksen artikkelit olivat hyvin hajanainen joukko tutkimuksia. Aineisto etsittiin Google Scholar –tietokannan avulla, sekä artikkelien lähdeluetteloiden avulla syksyllä 2022. Hakusanoina käytettiin “acting”, “actor”, “theatre”, “theater”, “dissociation”, “method acting”, “immersion”, “personality”. Tulokset ja johtopäätökset. Näyttelijöiden dissosiaatio-oireet ovat ei-näyttelijäpopulaatiota korkeammalla tasolla, mutta eivät kuitenkaan ylitä patologista rajaa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan alustavasti sanoa, että näyttelijöillä dissosiaatio-oireet voimistuvat ainakin hetkellisesti roolisuoritusten jälkeen, mutta pidemmän aikavälin muutoksista ei vielä tiedetä. Monissa tutkimuksissa kyseenalaistettiin normaalipopulaatioonkin käytettävän dissosiaatiomittarin DES:n käyttökelpoisuutta näyttelijäpopulaatiossa, sillä se sisältää paljon näyttelijäntyöhön olennaisesti liittyviä väittämiä. Dissosiaation mittausmenetelmiä tulisikin tulevaisuudessa kehittää havaitsemaan patologisempaa dissosiaatiota näyttelijöillä erityisryhmänä. Kvalitatiivisten tutkimusten perusteella metodinäyttelyn emotionaalisesti kuormittavat harjoittelumenetelmät voivat altistaa niin sanotulle persoonallisuuden rajojen hämärtymiselle (eng. boundary blurring). Näyttelijäntyön koulutusta ja ohjaajien metodiikkaa tulisi kehittää niin, että näyttelijöillä olisi mahdollisuus opetella ylläpitämään omaa persoonallisuuttansa vaihtuvien roolihahmojen läsnäollessa. Tulevaisuussa näyttelijöiden tutkimuksella olisi syytä löytää näyttöön perustuvia menetelmiä hallita omia rajojaan (eng. Boundary management).
-
(2021)Abstract Objectives. The aim of this review is to examine early rehabilitation methods that affect phonological awareness in developmental language disorder in pre-school children. Developmental Language Disorder (DLD) refers to a disorder of speech production and speech comprehension characterized by impaired acquisition and control of linguistic abilities. Studies have found that children with DLD may have difficulty with phonological awareness, which may affect, for example, learning to read and write. Much research has been done on the significance of phonological awareness, yet only few studies have concentrated on the effect of exercise of phonological awareness in the DLD. The review is limited to those studies that look at early-stage rehabilitation, as it is important to seek to prevent the far-reaching and cumulative negative consequences of the disorder. Methods. The literature was searched in Google Scholar using the search term “developmental language disorder phonological awareness intervention”. The literature was selected on the basis that the studies targeted phonological awareness and pre-school children. Only studies on small group interventions, computer assistance, or interactive reading were included in the review. Results and conclusions. All the studies reviewed showed statistically significant results in improving phonological awareness, and the methods reviewed appeared to be useful and clinically applicable in the early rehabilitation of DLD. However, caution should be exercised in generalizing the results to a wider population, as small sample sizes in studies, for example, limit conclusions. In the future, in addition to a wider sample size, the focus should be on, among other things, more diverse experimental setups and the inclusion of subjects from different cultural and socio-economic backgrounds.
-
(2023)Syfte: Flyktingbarn är utsatta för flera former av psykisk ohälsa så som PTSD, depression och ångest, och de är också i riskgrupp för att utveckla symtom på psykisk ohälsa senare i livet. Interventioner för flyktingbarn fokuserar ändå allra oftast endast på PTSD-symtom, trots att det finns behov för mer omfattande metoder för att stöda barnen. Ett sätt att stöda dessa barn i sitt välbefinnande kunde vara att stärka deras omgivning för att göra barnen mer resilienta till motgångar. En viktig del av barnens omgivning är familjen, och flyktingskap har upptäckts inverka negativt på föräldrar och föräldraskap, vilket i sin tur är i samband med barnens välbefinnande. Därför kunde förbättring av föräldrars välbefinnande och föräldrafärdigheter vara ett sätt att främja barnens resiliens genom deras omgivning. Syftet med denna kandidatavhandling är att utforska interventioner riktade till flyktingföräldrar och vilka effekter de kunde ha på barnens resiliens och välbefinnande. Metoder: Till litteraturöversikten söktes studier om föräldrainterventioner utförda i flyktingpopulationer. Studierna söktes ur databaserna PubMed och Scopus med olika kombinationer av sökorden parent, caregiver, family, refugee, conflict, resilience, support, intervention och program. I översikten behandlades studier om sex olika interventioner. Resultat och slutledningar: Föräldrainterventionerna inverkade positivt på föräldrafärdigheterna i de interventioner där man också fokuserade på föräldrarnas välbefinnande. Föräldrar är alltså troligen mer receptiva för kunskap och råd om uppfostran då de själv mår bra, och därför är deras välbefinnande viktigt att ta i beaktande i denna typs interventioner. Interventionerna hade positiva effekter på barnens välfbefinnande, men resultaten om dessa effekter var inte lika klara. Föräldrainterventionernas effekter på barnens välbefinnande vore viktigt att undersöka med längre uppföljningstider för att upptäcka långsiktiga och potentiellt tydligare förändringar. Överlag erbjuder föräldrainterventioner en lovande möjlighet att stöda flyktingbarn, men det finns ett klart behov för mer forskning i ämnet, eftersom antalet och omfattningen av studierna ännu är små.
-
(2023)Tavoitteet: Stressi eli allostaattinen kuormitus on osa jokapäiväistä elämää, mutta pitkittyessään se voi vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi kortisolitasoihin, neuroplastisuuteen ja kognitiivisiin toimintoihin. Ihmiset reagoivat tähän kuormitukseen joko terveyttä edistävillä tai sitä heikentävillä tavoilla. Tutkielman päämääränä on selvittää, miten liikunta vaikuttaa stressin aiheuttamiin muutoksiin, erityisesti kortisolitasoissa, neuroplastisuudessa ja kognitiivisissa toiminnoissa, ja samalla lisätä ymmärrystä siitä, miten omilla valinnoillaan voi vaikuttaa stressin fysiologisiin seurauksiin ja aivojen toimintaan. Menetelmät: Tutkimusaineistoa haettiin PubMed-tietokannasta hakusanoilla ”allostatic load”, ”neuroplasticity”, ”exercise” ja ”stress”, ja tutkimuksen lähteitä etsittiin myös löytyneiden tutkimusten viiteluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkielman perusteella voi sanoa liikunnalla, varsinkin kävelyllä ja joogalla, olevan positiivisia vaikutuksia kortisolitasoihin, neuroplastisuuteen ja kognitiivisiin toimintoihin. Toisaalta vääränlainen ympäristö tai liian kovalla intensiteetillä suoritettu liikuntaharjoitus saattaa nostaa kortisolitasoja ja heikentää kognitiivisia toimintoja. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia siitä, mikä on liian intensiivisen liikunnan määritelmä ja miten eri liikuntalajit vertautuvat keskenään positiivisten vaikutusten osalta.
-
(2022)The syndrome of cerebral palsy (CP) includes motor impairments that results from a brain lesion occurring pre-, intra- or postnatally. Setting diagnosis of CP is usually happened during first years of life, and the more accurate is the diagnosis the more probably are the chances of individual’s rehabilitation. There are many ways of classifying a subtype of CP. Anyways concerning with rehabilitation the main focus may be among neuroplastic factors. The better the usable interventions are based on the supporting of neuroplasticity, the more efficient are the methods which are used within rehabilitation of CP, probably. This review concerns of neural plasticity and the special features of it during pathology of CP. The invasive and non-invasive interventions supporting neural plasticity among CP are the core features in this review. There has been used main index words during literature search, like ”cerebral palsy”, ”neurorehabilitation”, ”neuroplasticity”, ”pharmacology” and ”neonatal”. The main outcomes of literature search pointed that extreme intensive, a great number of repetitions was the key factor for the efficient interventions with parameters of neuroplasticity and general functioning and these findings were ensured with computerized scanning methods among central nervous system. Especially constraint-induced movement interventions pointed to be important factor with the role of neural plasticity. In the other words, the stronger limb was restricted and the functions must be performed with more weaker limb. There were also obtained some promising early phase interventions: pharmacological therapies, progenitor cells, hypothermia and the role of predisposing genetic variants (preventive method). Selective serotonin reuptake inhibitors could be useful with supporting of neural plasticity, and the progenitor cells could probably fix some already progressed, harmful neural connections. Hypothermia has probably the key role of restricting the lesion size and with some other factors during an acute phase (like apoptosis and encephalopathy). Some selective genetic variants could help of preparing prenatally for the chance of pathology of CP. There is some evidence that magnesium sulphate has some neuroprotective effects, but the newest results are challenging this hypothesis. There are no identical clinical outcomes of effects of maternal magnesium sulphate medication, thus much more research must be conducted in the future. The interventions within the syndrome of CP probably will develop with more selective ways in the future. The evolution of technics will also be making possible some whole new research methods. Despite the great evolution of the health care system during 20th and 21st century, the prevalence has not been declined. This points out that our methods we are using nowadays cannot inhibit the pathology of CP, but there will be much potential developing among neurosupportive interventions. Anyways, the latest methods will need much more research so that we can somehow exactly operationalize the harm-benefit ratios of interventions among human beings.
-
(2023)Aims. Because there are many people who wish to go to therapy compared to available therapy, it is important that therapy is as effective as possible. This means that the therapeutic methods targeted at the individual’s problem areas should be as suitable as possible. For maximizing effectiveness, it is important that therapy can be tailored to match the needs of each individual. Acceptance and Commitment Therapy (ACT) consists of six core processes: acceptance, defusion, present moment, the observant self, values and committed action. The aim of this thesis was to examine, by reviewing the literature, which core processes of ACT should be emphasized for patients experiencing pain. Methods. A search was done on the PubMed database using the keywords (acceptance and commitment therapy) AND ((core traits) OR (core processes) OR (core mechanisms) OR (key traits) OR (key processes) OR (key mechanisms)). Articles focusing on patient groups suffering from pain were selected from the results. Conclusions. In ACT aimed at clients experiencing pain, it is generally beneficial to emphasize at least acceptance and values, which impact functioning and anxiety and depression symptoms. Both acceptance and the observant self also help with lowering pain interference. If the goal is to improve functioning, committed action and present moment will probably be more suitable approaches than defusion and the observant self.
-
(2021)Ilmastokriisi lienee aikamme suurimpia uhkia, joka vaikuttaa myös mielenterveyteen. Ilmastokriisin hillitseminen vaatii käyttäytymisen muutosta, joten on tärkeää tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmastotekojen toteuttamiseen. Yksi näistä tekijöistä on ilmastotunteet, joiden on todettu olevan yhteydessä ilmastotoimiin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli arvioida miten ilmastoahdistus, pelko ja toivo ovat yhteydessä ilmastokriisiä hillitsevään toimintaan eli ilmastotoimiin. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tuoda esille tutkimusten puutteita, erityisesti ilmastotunteiden käsitteellistämiseen ja mittaamiseen liittyen, ja esittää mahdollisia tulevaisuuden kehitysehdotuksia. Tutkielman kirjallisuuden tiedonhaku tehtiin käyttäen Pubmed, Scopus ja Google Scholar tietokantoja. Tutkimukseen valikoitui mukaan kymmenen tutkimusta, jotka tutkivat ilmastoahdistuksen, pelon tai toivon yhteyttä ilmastotoimiin joko suoraan tai välillisesti. Katsauksesta jätettiin pois tutkimukset, jotka eivät kertoneet mitä positiivista tai negatiivista tunnetta tutkittiin. Tutkimusten mukaan ilmastoahdistus oli positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, eli mitä enemmän ihmiset kokivat ahdistusta, sitä enemmän he tekivät ilmastotekoja. Ilmastoahdistus oli myös vahvin ennustaja ilmastoteoille. Pelko oli myös positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin. Toivo sen sijaan oli sekä positiivisesti että negatiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, riippuen toivon laadusta. Suurin osa tutkimuksista oli poikittaistutkimuksia, joten tulevaisuudessa tarvitaan lisää kokeellista tutkimusta. Tämä tutkimus antoi kuitenkin viitteitä siitä, että tunteet ovat ilmastotoimien syy. Ilmastotunteiden ja -toimien määrittely ei ollut yhdenmukaista ja niiden mittaamisessa on parannettavaa. Ilmastotunteiden selkeämpi määrittely ja mittareiden kehittäminen, sekä niiden psykometristen ominaisuuksien tutkiminen onkin tulevaisuudessa tärkeää. Ilmastoahdistus on nähty negatiivisena asiana, josta pitäisi päästä eroon, mutta tulosten perusteella sillä voi ilmastotoimien kannalta olla pikemminkin positiivinen vaikutus. Myöskin toivo voi saada ihmiset toimimaan, ja se voi esimerkiksi vähentää ahdistuksen tai pelon lamaannuttavaa vaikutusta. Vaikka ilmastoahdistus on käsitteenä saanut paljon huomiota, niin on yhtä tärkeää tutkia myös muita ilmastokriisin aiheuttamia tunteita, etenkin positiivisia tunteita.
-
(2024)Abstract: Aim: Dissociative Identity Disorder (DID) remains a debated mental health disorder, though it is recognized in diagnostic manuals such as DSM-V and ICD-10. A notable aspect of DID is inter-identity amnesia, often reported by patients but inconsistently observed in experimental settings. This study aims to review experimental research on long-term memory dysfunction in DID. The first aim is to review if inter-identity occurs objectively or if it is only subjective and does that vary across different memory parts. The second aim is to review if there are other characteristic impairments in long-term memory in DID. Methods: The systematic literature search was conducted in OvidMedline using keywords “experimental”, “DID”, “dissociative identity disorder”, “inter-identity amnesia”, and “long-term memory” and their combinations. In addition, the references of the found articles were checked. The 14 articles published between 2002–2022 were included. Results and conclusions: Based on this review, the inter-identity amnesia is not objective in DID. Instead, it seems to be subjective and occur in all long-term memory parts. However, DID patients seem to have a distinct simulation style differing from healthy simulators. In addition to the inter-identity amnesia, the long-term memory seems to be impaired in other ways in DID. The most evident impairments in long-term memory in general seem to be that DID patients perform overall worse in all kinds of long-term memory tasks and that they have slower reaction times in semantic and procedural memory tasks. It remains unclear if the other impairments are connected to patients simulating subjective inter-identity amnesia. Subjective inter-identity amnesia and the other impairments of long-term memory should be further studied in everyday life context.
-
(2023)Autism spectrum disorder is a widespread neurobiological developmental disorder that can be detected early in childhood. General features of autism spectrum disorder include learning difficulties, disorders of language development, repetitive behavior, difficulties in maintaining eye contact, and difficulties in forming social relationships. Self-injurious behavior is common in autism spectrum disorder, but it is not included in the diagnostic criteria for this disorder. This review introduces self-injurious behavior in autism spectrum disorder specifically, its prevalence, predictable risk factors, and factors that trigger and maintain the behavior. About 27.7% of those diagnosed with autism spectrum disorder exhibit self-harming behavior. The most prominent predictors are poor verbal abilities, sleep problems, autism severity, low cognitive level, stereotypical behavior, impulsivity, and atypical sensory processing. In this review, the factors that trigger and sustain self-injurious behavior, are discussed from a behavioral perspective, which is also combined with ideas of body awareness also known as interoception. According to the behavioral model, self-injurious behavior can be a learned way to avoid unpleasant tasks, communicate anxiety, discomfort, pain, frustration, or attention-seeking. The environmental response to self-injury can in turn maintain, reinforce, or weaken self-injurious behavior. The review also considers the challenging nature of the symptoms being treated and emphasizes early identification, intervention, and increasing knowledge for relatives and other caregivers.
-
(2024)Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.
Now showing items 1-20 of 74