Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by bachelor's degree program "Logopedian kandiohjelma"

Sort by: Order: Results:

  • Sahin, Tanyeli (2023)
    Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.
  • Kaskelin, Sara (2021)
    Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa afasian on havaittu vaikeuttavan työhönpaluun mahdol-lisuuksia huomattavasti verrattuna muihin aivoinfarktipotilaisiin. Varsinkin nuorelle infarktikun-toutujalla työ ja urakehitys ovat usein tärkeitä, mutta työhönpaluun esteenä on usein monen-laisia tekijöitä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tarkastella niitä haasteita, joita afaattiset henkilöt kohtaavat palatessaan takaisin työelämään sairastumisensa jälkeen. Li-säksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työhönpaluuta voidaan edistää puhetera-peuttisen kuntoutuksen keinoin. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytettiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsaus-ta. Lopullinen aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hakusanana käytettiin termejä aphasi* (afasia), ”return-to-work” (työhönpaluu), employment (työllisyys), vocational (ammatillinen), career (ura), speech-therap*/speech-and-language-therap* (puheterapia) ja rehabilitat* (kuntoutus). Aineisto rajat-tiin poissulkukriteerejä käyttämällä. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui lopulta 6 tutki-musartikkelia, jotka analysoitiin laadullisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella afaattiset henkilöt kohtaavat työhönpaluussaan hyvin monimuotoisia haasteita, jotka pystyttiin jakamaan yksi-löllisiin piirteisiin, työn luonteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja työympäristöön liittyviin tekijöihin. Tyypillisimpiä haasteita aiheuttivat teknisten laitteiden käyttö, kommunikaatiotilanteiden vaih-televuus sekä ryhmätilanteet. Tulosten perusteella yksilöllisesti kohdistetulla puheterapialla voidaan mahdollisesti edistää afaattisen henkilön työhönpaluuta, mutta tutkimustieto aiheesta on hyvin niukkaa. Erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kuntoutus on tämän katsauk-sen perusteella tarpeen afaattiselle henkilölle, jolla on tavoitteenaan paluu työelämään.
  • Seppänen, Jere (2023)
    Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää Alzheimerin taudin vaiku- tuksia spontaanin puheen tuottoon sekä miten spontaania puhetta on mitattu. Aiemmat tutki- mukset osoittavat AT:n heikentävän vaikutuksen ei-spontaaniin puheen tuottoon, joten hypo- teesina oli myös spontaanin puheen tuoton vaikeutuminen AT:a sairastavilla henkilöillä. Yk- sityiskohtainen tieto AT:n vaikutuksesta spontaaniin puheeseen voisi mahdollisesti toimia avustavana ei-invasiivisenä diagnosointimenetelmänä. Tässä tutkimuksessa listataan AT:a sairastaville henkilöille tyypillisiä spontaanissa puheentuotossa esiintyviä ilmaisuvaikeuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Ha- kusanoina käytettiin alzheimer, spontaneous ja speech. Rajausta tuli tarkentaa poissulke- malla tiedealoja, jotka eivät pääasiallisesti käsitelleet spontaania puhetta, sillä AT:a on tutkittu laajasti. Tulokset ja johtopäätökset. Spontaanin puheentuoton tilannetta rajattiin joko kuvasta kerto- misen tehtävällä tai rajatusta aihealueesta keskustelemalla. Yksityiskohtaiset analysoitavat spontaanin puheen piirteet vaihtelivat tutkimusten välillä, mutta kokonaisuuksina tutkimukset käsittelivät samoja puheen piirteitä. AT:a sairastavilla henkilöillä esiintyi enemmän spontaanin puheen tuoton ongelmia, kuin verrokeilla. Suurin ero ryhmien välillä näkyi semanttisessa suo- riutumisessa. Spontaanin puheen tuotto oli AT:a sairastavilla henkilöillä kankeampaa, vähem- män informatiivista sekä vuorot kestoltaan pidempiä lisääntyneen sananhaun tarpeen myötä. Johtopäätöksenä AT:a sairastavilla henkilöillä on havaittavissa tyypillisiä ilmaisuvaikeuksia spontaanista puheesta. Spontaanin puheen analyysistä on mahdollista tehdä tautidiagnoosi, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia.
  • Piiroinen, Pinja (2023)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Puheen apraksiaa on tutkittu Alzheimerin taudin yhteydessä hyvin vähän, joten tutkimuksen tavoitteena on saada lisää tietoa ja koota olemassa olevia tutkimuksia yhteen, jotta saadaan kokonaisuus puheen apraksian esiintymisestä Alzheimerin taudissa. Tutkimuksessa myös otetaan selvää, voiko puheen apraksia toimia mahdollisena apuna Alzheimerin taudin diagnosoinnissa. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiinn menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta ja aineisto koostui viidestä artikkelista, jotka käsittelivät Alzheimerin tautiin liittyvää puheen apraksiaa. Hakulausekkeina käytettiin Alzheimer’s disease, Apraxia ja Speech. Tulokset ja johtopäätökset. Puheen apraksiaa esiintyi jokaisessa Alzheimerin taudin vaiheessa ja voimakkaimmin taudin edetessä. Se myös toimi ensimmäisenä oireena epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksia voi olla ensimmäinen oire etenkin epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksian toteaminen voi tulevaisuudessa auttaa varhaiseen Alzheimerin taudin diagnosointiin, sekä auttaa diagnosoimaan muitakin tauteja Alzheimerin taudin yhteydessä.
  • Oskari, Piilonen (2022)
    Änkytys on puheen häiriö, jonka näkyvimmät oireet liittyvät äänteiden, tavujen tai sanojen toistoihin ja pidennyksiin. Änkytykseen liittyy puhumisen jännittämistä, joka voi aiheuttaa rajoituksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Moderni työelämä vaatii työntekijältä hyvää yhteistyökykyä, ulospäin suuntautuneisuutta, sosiaalisuutta ja verkostoituneisuutta. Työelämällä on laaja merkitys yksilön elämään, ja änkytyksen yhteydestä työelämään on toistaiseksi tehty vähän tutkimusta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten änkytys vaikuttaa työllistymiseen ja uralla etenemiseen. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusartikkelit valikoitiin sähköisen aineistohaun kautta elektronisesta tietokannasta, Scopuksesta. Hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä stutter (änkytys), employment (työllisyys), recruitment (rekrytointi), job interview (työhaastattelu), work life (työelämä) ja career (ura). Hakulausekkeeksi muodostui ( TITLE-ABS-KEY ( stutter* ) AND TITLE-ABS-KEY ( em-ployment OR recruitment OR "job interview*" OR "work* life" OR career ) ). Tutki-musartikkelit karsittiin mukaanottokriteerien perusteella ja lopulliseksi aineistoksi muodostui viisi vuosina 2012–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin systemaattisesti soveltaen sisällönanalyysin menetelmää. Neljä viidestä tähän tutkielmaan valikoituneista alkuperäisartikkeleista tulivat tuloksiin, että änkytyksellä oli negatiivinen vaikutus työllistymiseen, työtehtävistä suoriutumiseen, suhteisiin kollegojen kanssa, palkkatasoon ja ylenemismahdollisuuksiin. Änkytyksen havaittiin myös asettavan änkyttävät henkilöt alttiimmaksi työelämässä tapahtuvaan syrjimiseen. Yhden alkuperäisartikkelin tulokset erosivat näistä tuloksista siten, että se ei havainnut änkytyksellä negatiivista tai muutakaan vaikutusta työelämään. Työelämällä havaittiin olevan myös positiivisia vaikutuksia änkyttäviin työntekijöihin, kuten positiivista itsetietoisuutta ja puheen sujuvuuden lisääntymistä. Tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä aineistona oli vain viisi tutkimusta, eivätkä tulokset olleet yksimielisiä. Laajemmat tutkimukset änkytyksen vaikutuksesta työelämään ovat tarpeen. Tuloksilla voitaisiin lisätä änkyttävien henkilöiden työkykyä ja vähentää heidän työttömyyttänsä.
  • Tuhkunen, Wilma (2023)
    Tavoitteet. Ruokailutilanteet ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämää ja niiden sujumattomuus voi vaikuttaa sekä yksilön terveyteen että hänen sosiaalisiin suhteisiinsa. Valikoivan syömisen sekä aistipoikkeavuuksien on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan autismikirjon henkilöillä tyypillisempää kuin neurotyypillisillä, mikä voi tehdä ruokailutilanteista heille tyypillistä kuormittavampia ja vaikuttaa näin heidän elämänlaatuunsa. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, minkä aistipoikkeavuuksien on havaittu liittyvän valikoivan syömisen piirteisiin autismikirjon henkilöillä, ja miten poikkeavuudet vaikuttavat valikoivan syömisen piirteisiin. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Alustavan tiedonhaun jälkeen lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui (selective eating) OR (food selectivity) AND (sensory) AND (autism). Lopullinen tiedonhaku suoritettiin Scopus ja PubMed -tietokannoista tammikuussa 2023. Tutkielmaan valikoitui tarkemman haun jälkeen mukaan viisi vuosina 2011–2021 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Eri aistien yliherkkyydet olivat tyypillisimpiä valikoivaan syömiseen liittyviä aistipoikkeavuuksia ja etenkin maku- ja hajuaistin yliherkkyyksien vaikutukset nousivat esille käsitellyissä tutkimuksissa. Myös muiden perusaistien poikkeavuuksien havaittiin liittyvän valikoivaan syömiseen. Aistipoikkeavuuksien vaikutukset valikoivaan syömiseen ovat hyvin henkilökohtaisia ja se, lisääkö jokin aistipoikkeavuus jonkin ruoan suosimista vai välttelyä on hyvin yksilöllistä. Huomioitavaa on myös se, että aistipoikkeavuuksien havaittiin liittyvän valikoivan syömisen piirteisiin sekä lapsilla että aikuisilla.
  • Metsänen, Sara (2023)
    Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.
  • Hoikkala, Veera-Emilia (2023)
    Tavoitteet. Ehlers-Danlos oireyhtymät (EDS:t), ovat joukko monimuotoisia ja harvinaisia sidekudossairauksia, joissa kollageenin tuotanto on häiriintynyt. Sairauden ydinoireita ovat nivelten epävakaus ja sijoiltaanmeno, ihon elastisuus sekä kudoshauraus. Aiemmissa tutkimuksissa EDS-potilailla on raportoitu olevan normaaliväestöön verrattuna enemmän äänihäiriöitä ja hengitykseen liittyviä ongelmia, mutta niiden taustasyitä on kuvattu niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia EDS-potilailla esiintyy ja millaisia vaikutuksia niillä on äänentuottoon ja hengitykseen. Työssä halutaan myös selvittää vaikuttaako puheterapeuttinen kuntoutus oireisiin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli ((Ehlers-danlos syndrome*) AND (larynx OR laryng*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa tammikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui tar-kastelun jälkeen seitsemän artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2008–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Ehlers-Danlos oireyhtymässä esiintyi moninaisia ja yksilöllisiä kurkunpään rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia. Poikkeavuuksia esiintyi eniten äänihuulitasolla esimerkiksi arpien ja kyhmyjen muodostumisena sekä rustotasolla. Osalla kurkun-pään alueen rustojen yliliikkuvuus johti niiden sijoiltaanmenoon. Suurimmalla osalla poikkeavuudet olivat aiheuttaneet äänihäiriön. Äänihäiriön vakavuus vaihteli vakavista äänikadoista lievempiin oireisiin, kuten lievään äänen käheyteen. Myös hengitysvaikeudet olivat yleisiä ja ne vaihtelivat vakavuusasteeltaan lievistä ongelmista jopa henkeä uhkaaviin hengityskatkoksiin. Puheterapia oli yleisin kuntoutusmuoto oireiden hoitoon, ja sen vaikutukset vaihtelivat vähäisestä oireiden lievittymisestä merkittävään apuun. Tulosten perusteella Ehlers-Danlos oireyhtymä voi altistaa kudosherkkyyden sekä nivelten epävakauden ja yliliikkuvuuden vuoksi potilaat äänihäiriöille sekä hengitysvaikeuksille. Tulokset puoltavat puheterapeuttisen kuntoutuksen olevan tärkeässä ja hyödyllisessä asemassa niiden hoidossa. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän, minkä vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta empiirisen tiedon laajentamiseksi, kuntoutusmenetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten luomiseksi.
  • Laine, Reeta (2022)
    Tavoitteet. Monia ei-avusteisia ja avusteisia viestintäkeinoja on kehitetty mahdollistamaan niitä tarvitsevien viestinnällisten tarpeiden täyttyminen. Yhteistä linjaa sille, mikä näistä puhetta tukevista, täydentävistä tai korvaavista viestintäkeinoista tukee kuntoutujaa parhaiten, ei koeta olevan. Tämän tutkielman tavoitteena oli aiemman tutkimustiedon kautta selvittää millaista vertailevaa tutkimusta ei-avusteisten ja avusteisten viestintäkeinojen välillä on tehty ja miten nämä viestintäkeinot eroavat tutkituilla osa-alueilla. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa tukemaan ammattilaisia ei-avusteisten ja avusteisten keinojen valinnassa kuntoutujalle. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus-, MedLine- ja PsycINFO-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään, ei-avusteiseen viestintään ja vertailevaan näkökulmaan. Lopulliseen aineistoon valikoitui yhdeksän vuosina 2012-2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukriteerejä noudattaen Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli yhteensä 369, joista 32 oli ei-avusteisia ja avusteisia keinoja käyttäviä ja 337 eri sidosryhmiin kuuluvia aikuisia. Avusteiset keinot, erityisesti puhelaiteen käyttö osoittautui lapsille mieluisimmaksi tavaksi viestiä ja mahdollisesti tätä kautta myös nopeimmaksi oppia ja kuvanvaihdon rinnalla varmimmaksi ylläpitää. Samoin puhelaitteella kysytyt kysymykset saivat aiheeseen perehtymättömiltä sidosryhmään kuuluvilta vuorovaikutuskumppaneilta halutun vahvistuksen, viittoen kysyttyjen kysymysten jäädessä kokonaan ymmärtämättä. Sen sijaan kouluympäristössä toimivat puheterapeutit kokivat olevansa itsevarmempia arvioidessaan ja ohjatessaan ei-avusteisia keinoja, kun avusteisia keinoja. Tämän tutkielman tulokset kertovat laajempien näkökulmien tarpeesta tutkimuksessa sekä tarpeesta kiinnittää huomiota ammattilaisten itsevarmuuden tukemiseen ohjaamisessa. Tämän lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä huomioimalla mieltymyksen vaikutus viestintäkeinon valinnassa ja käyttöönotossa kannattavana tekijänä.
  • Gröndahl, Ella (2023)
    Tavoite. Tutkimuksen tavoitteena on kerätä uutta tietoa siitä, miten sisäkorvaistutteella kuulevien vaikeasti kuulovammaisten lasten fonologinen työmuisti kehittyy ja miten tämä kehitys eroaa normaalisti kuulevien, tyypillisesti kehittyvien lasten fonologisen työmuistin kehityksestä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että vaikeasti kuulovammaisilla lapsilla fonologisen työmuistin kehitys ei ole samanlaista kuin tyypillisesti kuulevilla eivätkä sisäkorvaistutteella kuulevat lapset saavuta tyypillisesti kuulevien lasten taitotasoa missään ikävaiheessa, kun tarkastellaan fonologisen työmuistin taitoja. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin tietokannoista OvidMedline ja Scopus hakulausekkeella (phonological loop OR phonological memory OR verbal short-term memory OR working memory) AND (child*) AND (develop*) AND (hearing loss OR hearing impair* OR deaf) AND (cochlear implant*) ja lopulliseen katsaukseen päätyi mukaan viisi vuosina 2011-2022 julkaistua artikkelia. Tarkasteltujen tutkimusten tutkittavien ikäjakauma oli 3.26-15.41 vuotta. Aineisto analysoitiin keräten yhteen tiedot tutkimusten toteutuksesta sekä etsien vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien vaikeasti kuulovammaisten lasten (SI-lasten) fonologisen työmuistin taidot kehittyivät lineaarisesti ikäkehityksen myötä. Mitä aiemmin sisäkorvaistute oli otettu käyttöön, sitä paremmat fonologisen työmuistin taidot SI-lapsilla oli eri ikävaiheissa mitattuna. SI-lasten fonologisen työmuistin taidot eivät kuitenkaan saavuttaneet tyypillisesti kuulevien ikäverrokkien tasoa, eivätkä fonologisen työmuistin taidot yltäneet kaikissa mittauksissa myöskään kuuloiältään samanikäisten verrokkien tasolle. SI-lasten fonologisen muistin taidot kuitenkin kehittyivät kuuloiän ja kronologisen iän myötä ja tätä kehitystä voidaan tukea ottamalla sisäkorvaistute käyttöön mahdollisimman varhaisessa iässä sekä interventioiden keinoin. Kliinisessä työssä sisäkorvaistutteella kuulevan lapsen kuulon kuntoutuksessa tulisi kiinnittää huomiota fonologisen työmuistin taitojen kehittämiselle esimerkiksi musiikki-interventioiden tai fonologista tietoisuutta kehittävien harjoitusten keinoin.
  • Gräsbeck, Elvira (2022)
    Syfte. Med pragmatiska färdigheter avses förmågan att använda språket på ett passande sätt i sociala situationer. Svårigheter med de pragmatiska färdigheterna är kännetecknande för autismspektrumstörningar. Dessa svårigheter kan få långtgående konsekvenser och försvåra individens möjligheter att skapa relationer till andra och att delta på ett passande sätt i sociala situationer. Speciellt för ungdomar behövs fler evidensbaserade metoder för att habilitera de pragmatiska färdigheterna. Syftet med denna kandidatavhandling var att undersöka hurdana interventioner som används för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning och fokuset låg speciellt på kamratmedierade interventioner och gruppinterventioner. Metod. Som metod användes integrerad litteraturöversikt. Litteratursökningen gjordes i databaserna Ovid Medline, PsycInfo och Scopus. Som sökfras användes (autism spectrum disorder AND (pragmatic* OR conversation* OR social communica*) AND (group intervent* OR group train* OR PMI OR peer-mediat*) AND adolescen*). Det slutliga forskningsmaterialet utgjordes av fem forskningsartiklar. Dessa artiklar granskades systematiskt. Resultat och slutsatser. Fyra av interventionerna var kamratmedierade interventioner implementerade i skolan och en var en gruppintervention där alla deltagare i gruppen hade autismspektrumstörning. Med alla de använda interventionerna uppnådde man förbättringar i deltagarnas pragmatiska färdigheter. I de olika interventionerna låg fokuset på olika aspekter av de pragmatiska färdigheterna. Resultaten i denna integrerade litteraturöversikt ger preliminärt stöd för att dessa metoder kan vara effektiva för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning. Resultaten är enbart riktgivande och därför behövs mer forskning utförd med robusta forskningsdesigner.
  • Lampenius, Aida (2021)
    Tavoitteet. Ikätoverisuhteet ovat tärkeitä lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Niiden avulla opitaan monia tärkeitä taitoja, joita lapsi tarvitsee sosiaalisessa ympäristössään, kuten esimerkiksi empatiakykyä ja sosiokognitiivisia taitoja. Aikaisempien tutkimusten mukaan halkiotausta voi vaikuttaa negatiivisesti ikätoverisuhteisiin ja voi altistaa esimerkiksi kiusaamiselle. Tutkimustulokset ovat olleet kuitenkin hieman ristiriitaisia, jonka vuoksi lisää tutkimustietoa tarvitaan. Tässä tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten halkiotaustaisten lasten ja nuorten ikätoverisuhteita on kuvattu ja millaisilla tekijöillä on huomattu olevan yhteys poikkeavuuksiin ikätoverisuhteissa. Kun ongelmat on kartoitettu, niitä voidaan ennaltaehkäistä ja niihin on helpompi puuttua. Menetelmät. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin kolmesta tietokannasta, jotka olivat Scopus, Ovid Medline ja PsycInfo. Hakulauseke oli (social or peer) adj2 (interact* or communicat* or skill* or relation* or network* or difficult* or problem* or function*) and (“cleft palate” or “cleft lip”). Mukaanotto- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui 5 artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli manuaalisella poiminnalla eli lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta artikkelista, jotka olivat julkaistu vuosina 2010–2020. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida yleistää ikätoverisuhdeongelmien koskevan kaikkia halkiotaustaisia lapsia ja nuoria, mutta osalle halkiotausta aiheuttaa merkittävää haittaa ikätoverisuhteissa. Tämä näkyi muun muassa siinä, miten lapset ja nuoret osallistuivat ryhmäleikkeihin, joutuivat kiusatuiksi ja kuinka paljon he viettivät aikaa ikätovereidensa kanssa vapaa-ajalla. Ikätoverisuhteisiin vaikuttavista tekijöistä halkiotaustaisilla lapsilla ja nuorilla puhe ja kommunikaatiokyky nousi useimmin esiin tässä katsauksessa. Erityisesti glottaalinen artikulaatio ja vaikea velofaryngeaalinen puute vaikutti ikätovereiden mielikuvaan lapsesta tai nuoresta. Muita mahdollisia tekijöitä olivat ulkonäkö, halkiotyyppi, ikä, sukupuoli, halkioon liitännäinen toinen terveydellinen ongelma ja taidot prososiaalisuudessa Tutkimuskysymyksiin saatiin ristiriitaisia vastauksia, jonka vuoksi lisää tutkimustietoa tarvitaan edelleen
  • Peiponen, Anna (2023)
    Tavoitteet. Lukutaito on hyvin olennainen taito täysipainoiselle osallistumiselle yhä enemmän teknologiaan perustuvassa yhteiskunnassa. Kaksi- ja monikielisyys on maailmalla yksikielisyyttä tyypillisempää ja kaksikielisten määrä Suomessa on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Kaksikielistä kielenkehitystä on tutkittu paljon ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet eroja kaksikielisessä kielenkehityksessä verrattuna yksikielisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella esikoulu- ja kouluikäisten kaksikielisten lasten lukutaitoa kokonaisvaltaisesti. Lisäksi tutkitaan lukutaidon taustalla olevia kielellisiä ja kognitiivisia taitoja sekä lukemiseen yhteydessä olevia taustamuuttujia. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline-tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (exp Multiligualism/ or bilingual*.mp.) AND (“reading skill*” OR “literacy skill*” AND child*.mp). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi kaksi artikkelia valittiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2022. Aineistoa analysoitaessa tutkimuskysymysten kannalta oleellista tietoa kerättiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksikielisten lasten tekninen lukutaito ja luetun ymmärtäminen näyttäytyivät hieman heikompina yksikielisiin verrattuna. Myös lukutaidon taustalla olevat kielelliset taidot, kuten sanavarasto, syntaktiset ja morfologiset taidot näyttäytyivät hieman yksikielisiä heikompina. Lukutaidon taustalla olevien taitojen yhteys lukutaitoon vaihteli eri kieliparien kohdalla. Kaksikielisten lasten lukutaitoa tutkittiin yhdellä tai molemmilla lapsen omaksumista kielistä, ja lukutaitoa ja sen taustalla olevia taitoja mitattiin yksikielisille standardoiduilla testeillä ja kokeellisilla menetelmillä. Kaksikielisten lasten lukutaidon arvioinnissa ei ole käytössä standardoituja menetelmiä, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa, ja arvioinnissa saatetaan hyödyntää esimerkiksi dynaamista arviointia. Tämän vuoksi kaksikielisten lasten lukutaidon tutkimus myös suomen kielellä olisi tärkeää, jotta osataan tunnistaa poikkeavuudet normaalista kehityksestä ja tukea oikeita taitoja
  • Wilenius, Reetta (2023)
    Tavoitteet. Katsekontaktilla on merkittävä rooli vuorovaikutuksessa. Katseella kommunikoidaan sanat-tomasti ja sillä saadaan tietoa sosiaalisesta ympäristöstä. Katsekontaktilla on osansa myös kielen kehityksessä. Autismikirjolle on tyypillistä katsekontaktin vähäisyys. Katsekontaktin poikkeavuus näkyy sen kestossa ja ilmenemistiheydessä. Katsekontaktia voidaan kuntout-taa eri menetelmin. Menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi katsekontaktin ilmenemisen li-säämiselle. Tutkielman tarkoitus on esitellä katsekontaktin kuntoukselle ominaisia piirteitä ja esitellä kuntoutuksen vaikutuksia katsekontaktiin. Menetelmät. Tutkielmassa hyödynnettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kahdesta ha-kukoneesta: Scopus:ista ja OvidMedline:sta. Käytetty hakulauseke oli (autism* OR autism spectrum disorder* AND eye contact* AND therap* OR intervention). Haku rajattiin koske-maan julkaisuja vuosilta 2019–2022. Aineistoon valikoitui viisi interventioartikkelia, joista kus-takin löytyi kuvausta käytetystä kuntoutusmenetelmästä ja sen tuloksista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella katsekontaktin kuntoutukseen käytetään menetelmästä riippumatta katsekontaktin mallinnusta, houkuttelua katsekontaktiin ja palautteen antamista. Osassa aineiston interventioissa hyödynnettiin lisäksi teknologiaa ja vanhempien ohjeistusta. Katsekontaktin kuntoutuksella pystytään lisäämään sen ilmenemistä ja kestoa. Nämä muutokset muokkaavat katsekontaktia kohti tyypillistä. Katsekontaktia voidaan kuntouttaa eri ikäisillä lapsilla.
  • Kurittu, Pinja (2021)
    Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kehityksellisen kielihäiriön pitkäaikaisia vaikutuksia sekä kielihäiriöisten aikuisten elämänlaatua. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa kielen kehityksen lisäksi yksilön toimintakykyyn ja osallistumiseen. Lisäksi sen on havaittu lisäävän riskiä muun muassa oppimisvaikeuksiin sekä sosiaalisiin ja tunne-elämän ongelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa kehityksellisen kielihäiriön on todettu alentavan elämänlaatua lapsuudessa. Kehityksellisen kielihäiriön pitkäaikaisista vaikutuksista aikuisuudessa ei tiedetä vielä kovin paljoa, sillä aiempi tutkimuskirjallisuus on keskittynyt pääasiassa lapsuuteen. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä kehityksellisen kielihäiriön termejä elämänlaadun ja hyvinvoinnin käsitteisiin. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja olivat saatavilla ilman maksua Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehitykselliseen kielihäiriöön yhdistettiin negatiivisia vaikutuksia aikuisuudessa. Erityisesti vaikutuksia havaittiin olevan koulutukseen, työllisyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen. Negatiivisista vaikutuksista huolimatta kielihäiriöisten aikuisten elämänlaatu oli hyvä eikä eronnut merkitsevästi kontrolleista. Kuntouttajien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvät riskit, ja kielellisten taitojen kuntoutus lapsuudessa sekä pidempään jatkuva seuranta ja tukitoimet voisivat auttaa kielihäiriöisten aikuisten arjessa pärjäämistä.
  • Galab, Noora (2021)
    Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yksi yleisimmistä kehityksellisistä häiriöistä. Sen tunnistaminen arabiankielisessä populaatiossa on kuitenkin haasteellista yhtenäisten diagnostisten kriteerien ja standardoitujen testien puuttumisen vuoksi. Kielihäiriön ilmiasua arabiankielisillä lapsilla on tutkittu todella vähän, ja aiheen tutkimus on hajanaista. Koska arabian kielen puhujien määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosina runsaasti, on ilmiön ymmärtäminen entistä tärkeämpää myös suomalaisessa logopedisessä viitekehyksessä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kehityksellinen kielihäiriö ilmenee arabiankielisten lasten kielellisissä taidoissa. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa suomalaisen logopedisen viitekehyksen kannalta relevantteja kliinisiä johtopäätöksiä. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin helmikuussa 2021 Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista hakulausekkeella (specific language impairment OR SLI OR developmental language disorder OR DLD or language delay) AND arabic. Artikkelien tuli olla englannin- tai arabiankielisiä vertaisarvioituja tutkimuksia. Lopulliseen aineistoon valikoitui kahdeksan artikkelia, joita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa arabiankielisten lasten kielellisiin taitoihin hyvin moniulotteisesti. Merkittävimmin vaikutus ilmeni monikkojen muodostamisessa, subjektin ja verbin kongruenssissa, pragmatiikassa, prosodiassa sekä epäsanojen toistamisessa. Havainnot olivat samansuuntaisia eri tutkimuksissa siitä huolimatta, että tutkittavat edustivat eri murrealueita. Täten edellä mainittuja taitoja olisi mielekästä kartoittaa arabiankielisten lasten kielellisten taitojen arvioinnissa. Lisäksi epäsanojen toistotehtävä voisi toimia arabiankielisten kielihäiriöisten seulonnan menetelmänä. Tuloksia voidaan pitää tässä vaiheessa suuntaa antavina, mutta ne muodostavat vankan pohjan jatkotutkimuksille.
  • Mattila, Sofia (2023)
    Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityshäiriö, jossa lapsen ja nuoren kielelliset taidot eivät kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Lapsena diagnosoitu kehityksellinen kielihäiriö lisää kielellisten vaikeuksien riskiä nuoruudessa. Kielelliset ongelmat voivat usein hankaloittaa nuoren elämää, joten on tärkeää tarkastella, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun. Kehityksellisen kielihäiriön yhteyttä nuoren kokemaan elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Jotta kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatua voitaisiin tarkastella, täytyy arviointimenetelminä toimia yleistettävät, luotettavat ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Katsauksessa tarkastellaan, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun ja miten elämänlaatua näitä vaikutuksia tarkastellessa voidaan arviointimenetelmin mitata. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2023. Hakulausekkeena toimi: (”quality of life”) AND (”developmental language disorder” OR “specific language impairment”). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen kaksi artikkelia ja lisäksi neljä artikkelia otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1992–2023. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatavissa tuloksissa esiintyi vaihtelua liittyen siihen, vaikuttaako kehityksellinen kielihäiriö nuoren kokemaan elämänlaatuun. Myös tutkimusten mukaanottokriteereissä ja käytetyissä arviointimenetelmissä oli eroja. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa saatiin merkitseviä tuloksia siitä, että kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren koko elämänlaadun kokemiseen. Muissa tutkimuksissa merkitseviä tuloksia saatiin siitä, että kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa merkitsevästi joihinkin elämänlaadun osa-alueisiin. Jokaisessa tutkimuksessa oli käytössä eri arviointimenetelmät elämänlaadun mittaamiseen, joten tulosten vertailu keskenään oli hankalaa. Muissa tutkimuksissa arviointimenetelmät olivat kuitenkin tutkittavan itsetäytettäviä arviointimenetelmiä, mutta vanhempien täytettäviä kyselylomakkeita käytettiin tutkimuksessa, josta saatiin merkitsevä tulos koko elämänlaadun osalta. Tämä voi selittää sitä, miksi yhden tutkimuksen tulos erosi muista. Tulosten yleistettävyyden kannalta arviointimenetelmien käytön yhdenmukaistaminen kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatuun mitattaessa olisi tärkeää.
  • Leskinen, Anne-Maria (2023)
    Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on suurentunut riski käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin. Tämän kandidaatintutkielman yhtenä tarkoituksena on vetää yhteen aiempaa tutkimusta kehityksellisen kielihäiriön rinnalla tyypillisimmin esiintyvistä tunne- ja käytösongelmien piirteistä. Toisena kiinnostuksen kohteena on, ovatko jotkin kielen osa-alueet vahvemmin yhteydessä ongelmalliseen käyttäytymiseen kuin toiset. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin tammikuussa 2023 Ovid Medline ja PsycInfo -tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: (child developmental language disorder behavioral problems) OR (developmental language disorder OR specific language impairment OR language problem*) AND (emotio* problem* OR emotio* outcome* OR sosio* emotio* develop*) AND (behavio* problem* OR behavio* outcome* OR behavio* disorder*). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes päädyttiin kuuteen vuosien 2003–2021 aikana julkaistuun artikkeliin, joissa tutkittavien iät vaihtelivat 2–7-vuoden välillä. Aineiston analysointia, vertailua ja tulosten yhteenvetoa varten artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisen kielihäiriön yhteydessä tunneongelmat olivat hieman yleisempiä, kuin käytösongelmat. Yleisin tunneoire oli vetäytyvyys, ja käytösoireista aggressiivinen käytös. Lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, voivat tarvita tyypillisiä lapsia enemmän tukea tunnesäätelytaitojen kehitykseen. Kielen osa-alueiden yhteyksistä tunne- ja käytösongelmiin ei saatu yhteneviä tuloksia. Merkitseviä eroja tunne- ja käytösoireiden ilmenemisessä ei tullut esille, kun verrattiin lapsia, joilla oli pelkästään tuottamisen ongelmia, lapsiin, joilla oli ongelmia sekä ymmärtämisessä että tuottamisessa. Tutkimuksissa, joissa kielellinen osaaminen jaettiin useampaan osa-alueeseen, ymmärtämiseen painottuvat ongelmat olivat kuitenkin vahvemmin yhteydessä tunne- ja käytösongelmiin. Yhtenäisemmän tutkimuksen tekeminen voisi antaa tärkeää tietoa puheterapiakuntoutuksen kohdentamisen kannalta.
  • Oksanen, Venla (2023)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Koljonen, Laura (2022)
    Tavoitteet. Yhä suuremmalla osalla vauvoista on syömisvaikeuksia, mutta niiden arviointi saatetaan kokea haastavaksi. Syömistaitojen arviointiin voidaan käyttää kliinisiä arviointimenetelmiä, mutta niiden psykometrisiä ominaisuuksia ei ole todettu asianmukaisiksi aiemmassa tutkimuksessa. Nykytilanteen selvittämiselle on kuitenkin tarvetta uuden tutkimustiedon ja uusien menetelmien kehittämisen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata vauvojen syömistaitojen arvioimiseen käytettäviä kliinisiä arviointimenetelmiä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, millä kliinisillä arviointimenetelmillä vauvojen syömistaitoja voidaan arvioida, millaisia osa-alueita ne tutkivat, ja sitä, millaiset psykometriset ominaisuudet näillä menetelmillä on. Lisäksi selvitetään näiden menetelmien hyötyä kliinisen työn kannalta. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Hakulausekkeena oli: (“infant” OR “neonate”) AND (“infant feeding” OR “feeding skills” OR “bottle feeding” OR “breast feeding” OR “sucking behavior”) AND (“assessment W/2 tool” OR “assessment scale” OR “oral motor assessment”). AND NOT INDEX (MEDLINE). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui seitsemästä vuosina 2013–2021 julkaistusta artikkelista. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tutkimusten pääpiirteet ja tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaavat kohdat. Tämän jälkeen tiedoista tehtiin taulukot. Tulokset ja johtopäätökset. Vauvojen syömistaitojen arvioimiseen käytettäviä kliinisiä arviointimenetelmiä oli useita, ja ne jakaantuivat rintaruokintaa ja pullo- tai rintaruokintaa arvioiviin menetelmiin. Arvioitavat osa-alueet vaihtelevat menetelmästä toiseen, imeminen ja nieleminen olivat ainoat kaikille yhteiset osa-alueet. Menetelmät vaihtelivat psykometrisiltä ominaisuuksiltaan hyvästä ja riittävästä vaihtelevaan ja epäoptimaaliseen reliabiliteettiin ja validiteettiin, mutta menetelmillä näytti olevan hyötyjä kliiniseen työhön. Menetelmien hyötyä paikoissa, joissa ei ole saatavilla instrumentaalisia arviointimenetelmiä tai niiden osaajia voitaisiin tulevaisuudessa selvittää. Tutkimusta menetelmien psykometrisistä ominaisuuksista ja hyödystä kliiniseen työhön tarvittaisiin kuitenkin lisää, jotta menetelmiä voitaisiin kehittää ja parhaat mahdolliset arviointimenetelmät tulisivat käyttöön kliinisessä työssä.