Browsing by discipline "Kansanterveystiede"

Johdanto: Virvoitusjuomien käyttäjien tutkimus tuottaa arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää mm. kohdennettaessa ja kehitettäessä virvoitusjuomien käyttöön vaikuttamaan pyrkiviä kansanterveydellisiä interventioita. Virvoitusjuomien käyttöön yhdistyvistä sosioekonomisista tekijöistä, elämäntapatekijöistä sekä psykologisista tekijöistä on julkaistu runsaasti tutkimuksia. Liikunnallisuuden yhteydestä virvoitusjuomien käyttöön on kuitenkin aikaisemmin julkaistu vain yksi pienehkö tutkimus, jossa liikunnallisuus ei ole ollut yhteydessä virvoitusjuomien käyttöön. Toisaalta runsas virvoitusjuomien käyttö yhdistetään tiettyihin (nuorten) alakulttuureihin, esimerkiksi nörttikulttuuriin, jota leimaa kiinnostus tieteeseen ja teknologiaan. Kuitenkaan tieteellisen kiinnostuneisuuden yhteyttä virvoitusjuomien käyttöön ei ole aikaisemmin tutkittu pitkittäisasetelmassa. Pyrimme siten selvittämään, miten tieteellinen kiinnostuneisuus ja liikunnallisuus 16-vuotiaina yhdistyvät virvoitusjuomien käyttöön 25-vuotiaina ja onko tieteellisellä kiinnostuneisuudella ja liikunnallisuudella yhteisvaikutuksia. Menetelmät: Käytössämme on vuosina 1975–1979 Suomessa syntyneistä kaksosista kyselylomakkeilla koostetun Nuorten kaksosten terveystutkimuksen (FinnTwin16) aineisto. Käytimme logistista regressiota selvittääksemme liikunnallisuuden ja tieteellisen kiinnostuneisuuden yhteyttä virvoitusjuomien päivittäiseen käyttöön. Vakioimme tuloksemme lähtötasolla mitatuilla painoindeksillä ja vanhempien koulutuksella. Analysoimme erikseen sokerilla ja keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat. Tulokset: Lopulliseen analyysiimme päätyi 1717 miestä ja 2070 naista. Miehet olivat selvästi tieteellisesti kiinnostuneempia ja liikunnallisempia kuin naiset ja he myös käyttivät enemmän sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia. Naiset kuluttivat enemmän keinotekoisesti makeutettuja virvoitusjuomia. Sekä yksi- että monimuuttujamallissa tieteellinen kiinnostuneisuus suojasi sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien käytöltä (miehillä kerroinsuhde (OR) 0,77, 95 % luottamusväli (CI) 0,69–0,86 ja naisilla OR 0,79 95% CI 0,65–0,94). Keinotekoisesti makeutettujen virvoitusjuomien käyttöön sillä ei puolestaan ollut yhteyttä. Liikunnallisuudella ei ollut yhteyttä kummankaan virvoitusjuomatyypin kulutukseen ja tieteellinen kiinnostuneisuus vaikutti miesten keskuudessa samalla tavalla kaikkien eri tavalla liikunnallisten keskuudessa kun taas naisilla suojaava yhteys heikkeni 2-3 kertaa viikossa liikkuvien keskuudessa verrattuna sitä useammin tai sitä harvemmin liikkuviin. Johtopäätökset: Tuloksiemme mukaan tieteellinen kiinnostuneisuus 16-vuotiaana suojaa sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien käytöltä 25-vuotiaana, vaikka malli vakioitaisiin lähtötason painoindeksillä ja vanhempien koulutuksella. Miesten keskuudessa emme havainneet viitteitä tilastollisesta yhteisvaikutuksesta liikunnallisuuden ja tieteellisen kiinnostuksen vaikutuksien välillä, mutta naisten kohdalla sellaisen mahdollisuutta emme voi täysin poissulkea.

Familial combined hyperlipidemia (FCH) is a complex and common familial dyslipidemia characterized by elevated total cholesterol and/or triglyceride levels with over five-fold risk of coronary heart disease. The genetic architecture and contribution of rare Mendelian and common variants to FCH susceptibility is unknown. In 53 Finnish FCH families, we genotyped and imputed nine million variants in 715 family members with DNA available. We studied the enrichment of variants previously implicated with monogenic dyslipidemias and/or lipid levels in the general population by comparing allele frequencies between the FCH families and population samples. We also constructed weighted polygenic scores using 212 lipid-associated SNPs and estimated the relative contributions of Mendelian variants and polygenic scores to the risk of FCH in the families. We identified, across the whole allele frequency spectrum, an enrichment of variants known to elevate, and a deficiency of variants known to lower LDL-C and/or TG levels among both probands and affected FCH individuals. The score based on TG associated SNPs was particularly high among affected individuals compared to non-affected family members. Out of 234 affected FCH individuals across the families, seven (3%) carried Mendelian variants and 83 (35%) showed high accumulation of either known LDL-C or TG elevating variants by having either polygenic score over the 90th percentile in the population. The positive predictive value of high score was much higher for affected FCH individuals than for similar sporadic cases in the population. FCH is highly polygenic, supporting the hypothesis that variants across the whole allele frequency spectrum contribute to this complex familial trait. Polygenic SNP panels improve identification of individuals affected with FCH, but their clinical utility remains to be defined.

Vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä sairastavat potilaat ovat pitkään jääneet hoidon ulkopuolelle, koska ei ole tiedetty miten heitä tulisi hoitaa. Viime aikoina asiaa on alettu tutkia. Suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on kuitenkin erittäin vähäistä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on koota yhteen vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä käsittelevä kirjallisuus ja tutkimustieto. Katsausta varten tehtiin systemaattinen tiedonhaku Medline –tietokannasta. Lisäksi tehtiin käsihakuja ja tunnistettiin aiheeseen liittyviä artikkeleita lähdeluetteloista sekä uutuusvalvonnasta. Vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä sairastavat voivat parantua tai ainakin oirekuva voi helpottua. Laihuushäiriön taudinkulussa ei ole tunnistettu kohtaa, jossa hoidosta ei enää olisi apua. Tutkimusnäyttöä on psykoterapioiden, erityisesti kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian, tehosta. Hoidossa on syytä pyrkiä elämänlaadun parantamiseen ja tämän toteutuu parhaiten nostamalla painoa ja vähentämällä syömisoireita ja muita psyykkisiä oireita. Tarvitsemme kuitenkin lisää laadukkaita satunnaistettuja vertailututkimuksia, joiden avulla voimme rakentaa potilaille laadukasta ja näyttöön perustuvaa hoitoa. Lisäksi tarvitsemme yhtenäisen määritelmän vakavalle ja pitkäkestoiselle laihuushäiriölle, jotta tutkimukset olisivat vertailukelpoisia.