Browsing by discipline "Suu- ja leukakirurgia, hammaslääketiede"
Now showing items 21-29 of 29
-
(2017)Johdanto: Suun bakteeri-infektiot on yhdistetty kohorttitutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yksi tutkituimmista bakteerien virulenssitekijöistä on lipopolysakkaridi (LPS), joka myös on yhdistetty tutkimusaineistoissa sepelvaltimotaudin patologiaan ja riskiin. Menetelmät: Työssä hyödynnetään valko-venäläistä tapaus-verrokki-aineistoa, joka käsittää 115 sydäninfarktipotilasta ja 46 kontrollihenkilöä. Koehenkilöiltä tiedetään painoindeksi (BMI), C-reaktiivinen proteiini (CRP), verenpaine, maksaentsyymit, HDL-kolesteroli, LPS-aktiivisuus sekä IgA- ja IgG-luokan vasta-aineet bakteerilajeille Aggregatibacter actinomycetemcomitans sekä Porphyromonas gingivalis (Aa-IgA, Aa-IgG, Pg-IgA, Pg-IgG). Näitä tietoja analysoidaan käyttäen Mann-Whitney U -testiä, Spearmanin korrelaatiotestiä, χ²-testiä sekä logistista regressiomallia. Tulokset: Infarktipotilaiden BMI, CRP, LPS, Aa-IgA, Pg-Ig, maksaentsyymit ja HDL-kolesteroli poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi terveistä kontrolleista (p < 0,05). Näillä riskitekijöillä havaittiin lukuisia keskenäisiä korrelaatioita. LPS ja Pg-IgA yhdistyivät kohonneeseen sydäntautiriskiin iällä ja sukupuolella vakioidussa regressiomallissa. LPS:n kohdalla tilastollinen merkitsevyys kuitenkin menetettiin, kun malli vakioitiin edelleen painoindeksikategorialla. Pohdinta: Tässä tutkimuksessa havaittiin selviä yhteyksiä infektiomarkkereiden ja sydäninfarktin välillä. Tulevat tutkimukset toivottavasti valaisevat tarkemmin, millä tavoin suun infektiot ja systeemiset infektiot voivat altistaa sepelvaltimotaudille ja sydäninfarkteille.
-
(2017)Suussa elää sadoittain eri bakteerilajeja osana suun normaalia mikrobistoa. Suussa tavataan sekä aerobisiin että anaerobisiin bakteereihin kuuluvia lajeja, joista yleisimmät kuuluvat Streptococcus-, Prevotella-, Veillonella- ja Fusobacterium-sukuihin. Eräät suun bakteerilajeista aiheuttavat toisinaan infektioita. Suuhun joudutaan kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä asentamaan erilaisia vierasesineitä, jotka suurentavat infektion kehittymisen riskiä. Muualla elimistössä vierasesineinfektioista on löydetty tiettyjä bakteerilajeja, joiden mikrobilääkehoito on osoittautunut hankalaksi eivätkä yleisimmät suun infektioissa käytetyt mikrobilääkkeet kata näitä bakteereja. Vierasesineinfektioista aiemmin tavattuja mikrobilajeja ovat muun muassa Staphylococcus aureus ja Pseudomonas aeruginosa. Tutkimuksessa selvitettiin, löytyykö suun alueen vierasesineinfektioista tyypillisiä vierasesineinfektioissa aiemmin tavattuja bakteereja vai suun normaalin mikrobiston bakteereja. Lisäksi selvitettiin, mitä mikrobilääkkeitä näiden infektioiden hoidossa on käytetty, ja onko käytetty mikrobilääke kattanut todetut mikrobit. Tutkimus oli retrospektiivinen. Tutkimuksessa mukana olleille potilaille oli tehty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Suu- ja leukasairauksien klinikassa Kirurgisessa sairaalassa leikkaussalissa toimenpide luun kiinnitysmateriaalin poisto (EFB40) 1.1.2014-30.6.2015 välisenä aikana. Potilaita oli yhteensä 86. Bakteeriviljelynäytteitä oli otettu 26 potilaalta. Suurimmasta osasta viljelynäytteitä oli löydetty suun normaaliin mikrobistoon kuuluvia bakteerilajeja. Osasta näytteistä löytyi kuitenkin vierasesineinfektioille tyypillisiä ja muita vaikeahoitoisia mikrobeja. Potilaiden saama mikrobilääkehoito osoittautui hyvin vaihtelevaksi, eivätkä käytetyt mikrobilääkkeet kaikkien potilaiden kohdalla kattaneet todettuja löydöksiä. Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa ottaa bakteeriviljelynäyte kaikista suun vierasesineinfektioista kohdennetun ja toisaalta riittävän kattavan mikrobilääkehoidon valitsemiseksi.
-
(2016)Suusyöpä on yleensä varsin nopeasti etenevä tauti, jolla on hoitamattomana ja myöhään diagnosoituna huono ennuste. Suusyövistä suurin osa johtuu tupakkatuotteiden ja alkoholin käytöstä, mutta suusyövällä on myös lukuisia muita riskitekijöitä. Riskiväestön elintapamuutoksilla voitaisiin vähentää kuolleisuutta sairauteen. Terveydenhoitoalan ammattilaisilla on tärkeä rooli riskitekijäinterventiossa sekä suusyöpätietoisuuden lisäämisessä. Kirjallisuuskatsauksen aiheena on suusyövän riskitekijät, joita käsitellään sekä kotimaiseen että kansainväliseen kirjallisuuteen pohjautuen. Tutkielma antaa yleiskuvan myös suusyövän epidemiologiasta, piirteistä, diagnostiikasta ja hoidosta. Aineisto kerättiin pääosin PubMed ja Ovid Medline –tietokannoista. Lisäksi tietoa haettiin oppikirjoista sekä Helsingin yliopiston Nelli-portaalin artikkelihausta. Tutkielman tavoitteena on toimia selkeänä suomenkielisenä yleisoppaana hammaslääkäreille, lääkäreille tai muille terveydenhoitoalan ammattilaisille ja suusyövästä kiinnostuneille.
-
(2018)Lähtökohdat Pietsokirurgia perustuu ultraäänitaajuudella tapahtuvaan instrumentin kärjen värähtelyyn, joka mahdollistaa mineralisoituneen kudoksen leikkaamisen. Menetelmän tarkoituksena on vähentää luun leikkaamiseen liittyviä leikkauksen aikaisia tai jälkeisiä haittoja. Hammaslääketieteessä ultraäänitaajuudella tapahtuvaa värähtelyä alettiin hyödyntää luun leikkaamisessa 1980-luvulla. Pietsokirurgiaa käytetään muillakin lääketieteen aloilla kuten neurokirurgiassa sekä ortopediassa. Menetelmät Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tämän hetkistä tietoa ja kokemuksia pietsokirurgian toimintaperiaatteesta, menetelmän hyödyistä ja haitoista, sekä käyttökohteista suu- ja leukasairauksissa. Tutkimusaineisto kerättiin PubMed tietokannasta käyttämällä hakusanoja "piezosurgery" ja "piezoelectric surgery". Tulokset Pietsokirurgiaa voidaan hyödyntää monissa hammaslääketieteen kirurgisissa toimenpiteissä, kuten esimerkiksi luustoperäisten purentavirheiden leikkaushoidoissa, poskiontelon limakalvon nostossa ja hammasimplantin implantointialueen valmistelussa. Tämän tekniikan etuina ovat tarkka- ja pehmytkudoksia säästävää leikkausjälki, hyvä näkyvyys leikkausalueelle, kirurgisen laitteen helppo hallittavuus, kudosten tehokas leikkauksen jälkeinen paraneminen, emfyseemariskin välttäminen ja potilasystävällisyys. Pietsokirurgian suurimpina ongelmina ovat pidentynyt leikkausaika sekä kudoksia mahdollisesti vaurioittava lämmönmuodostuminen. Pohdinta Pietsokirurgista menetelmää käyttämällä on mahdollista saada kirurgisista toimenpiteistä mahdollisimman kudosystävällisiä ja näin vähentää leikkauksen aikaisia ja jälkeisiä haittoja. Menetelmän edut tulevat selkeimmin esille työskenneltäessä lähellä herkkiä pehmytkudosrakenteita, kuten esimerkiksi poskiontelon limakalvon noston yhteydessä. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia, miten pietsokirurgista tekniikkaa käytettäessä saataisiin lyhennettyä leikkaukseen kuluvaa aikaa. Tällä saataisiin pienennettyä kynnystä käyttää pietsokirurgista instrumenttia ja saavutettaisiin hyviä hoitotuloksia mahdollisimman kudosystävällisesti ja vähin haitoin.
-
(2016)Töölön sairaalan tapaturma-asemalla suu- ja leukakirurgin vastaanotolla käy vuosittain noin 2000 potilasta, joista päiväsaikaan hoidetaan 83 % ja virka-ajan ulkopuolella 17 %. Töölön tapaturma-aseman päivystyksessä hoidetaan päivystykselliset ja kiireelliset potilaat. Vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettiin lain vaatima suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste, jossa hoidetaan kiireellistä hammaslääketieteellistä hoitoa vaativat potilaat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettu suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste vaikuttaa suu- ja leukakirurgin vastaanoton toimintaan. Tutkimuksessa selvisi, että suu- ja leukakirurgin vastaanoton toiminta muuttui vuonna 2015 aiempiin vuosiin nähden siten, että potilaita oli aiempaa enemmän, ja muun muassa potilaiden kiireellisyysluokissa, diagnooseissa ja tehdyissä toimenpiteissä oli eroja aiempiin vuosiin. Suurin osa tutkituista muuttujista säilyivät samansuuntaisina kuin aiempinakin vuosina.
-
(2017)Antitromboottisia eli veren hyytymistä estäviä lääkeaineita käyttäviä potilaita on paljon. Suomessa käytetään eniten asetyylisalisyylihappoa ja varfariinia. Viime vuosina on näiden lisäksi tullut yhä laajempaan käyttöön uusia suun kautta annosteltavia suoria antikoagulantteja. Lääkkeiden yleisen käytön vuoksi kyseisiä lääkkeitä käyttävien potilaiden hoito on arkipäivää myös hammaslääkärille. Siksi on tärkeää tuntea nämä lääkkeet ja tietää, mitä potilaan hoitoa ja hampaan poistoa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty veren hyytymistä estäviä lääkeaineita ja tieteellisiä tutkimuksia niiden vaikutuksista hampaan poistoon liittyvässä verenvuodossa sekä verenvuodon hallintaa hammastoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi on käsitelty useita muita tekijöitä, jotka myös heikentävät veren hyytymistä. Asetyylisalisyylihaposta ja varfariinista löytyy hammastoimenpiteisiin ja verenvuotoriskiin liittyviä tutkimuksia, mutta uudemmista suorista oraalisista antikoagulanteista niitä ei vielä juurikaan ole. Koska virallisia hoitosuosituksia hammastoimenpiteistä verenvuotoriskipotilailla ei myöskään ole, jää harkinta toimenpiteen suorittamisesta tai potilaan lähettämisestä erikoissairaanhoitoon hammaslääkärille itselleen. Epäselvissä tapauksissa konsultaatio on tarpeen.
-
(2017)Viisaudenhampaat aiheuttavat monenlaisia ongelmia ja siksi niiden poisto koskettaa lähes jokaista suomalaista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää viisaudenhampaiden poistoihin johtavien diagnoosien yleisyyttä, poistotapaa, potilaan ikää poistohetkellä ja sukupuolten välisiä eroja. Tutkimuksen aineistona oli Helsingin kaupungin terveyskeskuksen potilastietojärjestelmästä Efficasta aikaväliltä 1.1.2013 - 8.12.2014 viisaudenhampaiden poistoihin liittyvät tiedot: hampaan numero Dd.18, 28, 38, 48, ICD-10 tautiluokituksen mukainen poistodiagnoosi, EBA-alkuinen toimenpidekoodi, potilaan ikä poistohetkellä ja sukupuoli. Tutkimusaineisto koostui 8436 poistetusta viisaudenhampaasta (51 % miesten hampaita, ikähajonta 10-99 vuotta). Aineisto analysoitiin Excelissä. Ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khi toiseen -testillä. Yleisimmät poistodiagnoosit jakautuivat seuraaviin luokkiin: K05 Hampaiden kiinnityskudosten sairaudet (23 %), K04 Hammasytimen ja hampaan juuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet (20 %) sekä K02 Hammaskaries (18 %). Leikkaamalla poistettiin vain 27 % kaikista viisaudenhampaista, joista 81 % oli alaleuan hampaita ja joiden yleisimpänä poistodiagnoosina oli pitkäaikainen perikoroniitti (16 %). Yleisin poistoikä oli 20-29 vuotta (34 %). Miehiltä poistettiin viisaudenhampaita keskimäärin 38 vuoden ikäisenä ja naisilta 35,3-vuotiaina. Johtopäätöksenä todetaan, että viisaudenhampaita poistetaan terveyskeskuksessa yleisten biofilmisairauksien takia ja suurin osa tehdään tavanomaisina poistoina.
-
(2017)Viisaudenhampaat puhkeavat suomalaisilla keskimäärin 19–20 vuoden iässä. Tämä tieto perustuu Aimo V. Rantasen 1960-luvulla julkaistuun tutkimukseen, johon viitataan edelleen myös kansainvälisissä julkaisuissa. Puhkeamisen arvioinnilla on sekä kliinistä että oikeuslääketieteellistä merkitystä. Ennuste viisaudenhampaan puhkeamisesta vaikuttaa kliinikon päätökseen hampaan sopivimmasta poistoajankohdasta, kun taas viisaudenhampaan kehitykseen perustuvaa iänmääritystä voidaan hyödyntää esimerkiksi paperittomien turvapaikanhakijoiden kanssa. Tämän tutkielman tavoitteena on päivittää tietämys viisaudenhampaan puhkeamisen ajankohdasta tutkimalla puhkeamista suhteessa leukaluun korteksiin 2000-luvun vaihteessa syntyneillä suomalaisnuorilla. Aineisto koostui satunnaisesti valituista 400 digitaalisesta panoraamatomografiaröntgenkuvasta, jotka oli otettu 16–19-vuotiaista nuorista Helsingin kaupungin terveyskeskuksissa vuonna 2015. Kustakin ikäluokasta aineistoon valittiin 50 tyttöä ja 50 poikaa. Tulkitsematta jätettiin tapaukset, joissa yksikin neljästä viisaudenhammasalueesta rajautui kuvakentän ulkopuolelle tai tutkittavan nimi selkeästi viittasi suomalaisten sukujuurten puuttumiseen. Lopullinen analysoitava aineisto sisälsi siten yhteensä 301 kuvaa. Kuvista arvioitiin viisaudenhampaiden kaltevuus, puhkeamisaste suhteessa marginaaliseen alveoliharjanteeseen sekä juurten kehitysaste. Tarkempaan analyysiin otettiin mukaan pystyasentoiset viisaudenhampaat. Tilastollisessa analyysissä käytettiin kappa- ja khi toiseen -testejä ja aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmiston versiolla 23. Kappa-arvon määrittämiseksi tutkittiin uudelleen satunnaisesti valitut 30 röntgenkuvaa kuukauden kuluttua ensimmäisestä tulkintajaksosta. Tutkittavia viisaudenhampaita oli yhteensä 1086 kpl. Pystyasentoisia viisaudenhampaita oli 604 kpl ja niitä esiintyi useammin alaleuassa kuin yläleuassa (63 % vs. 49 %; P<0.001). Hampaiden puhkeaminen oli edistynyt pidemmälle miehillä verrattuna naisiin sekä alaleuassa verrattuna yläleukaan (P<0.001). Vajaa kolmannes (27 %) kaikista pystyasentoisista viisaudenhampaista oli puhkaissut ikenen ja 14 % saavuttanut okklusaalitason. Hampaan kehitysastetta arvioitaessa lähes kaikissa (97 %) viisaudenhampaissa kruunun kehitys oli valmis ja juurten kehitys alkanut. Johtopäätöksenä todetaan, että mediaani-ikää puhkeamiselle ei tällä aineistolla pystytä määrittämään ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta koskien 20–24-vuotiaita nuoria aikuisia.
-
(2018)Viisaudenhampaat aiheuttavat runsaasti hoidontarvetta nuorille aikuisille. Hammas on vaikea puhdistettava distaalisen sijainnin, osittaisen puhkeamisen sekä virheasentojen takia. Siksi hammas voi reikiintyä helposti pian puhkeamisen jälkeen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää viisaudenhampaiden esiintyvyyttä, puhkeamista sekä reikiintymisen nopeutta 21 ̶ 24-vuotiailla. Tutkimuksessa käytettiin osaa valmiista Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä (YTHS) Helsingissä kerätystä seuranta-aineistosta vuosina 2002 ja 2005 (Ventä ja Turtola 2008). Aineisto koostui 192 opiskelijasta, joiden keski-ikä oli alussa 20,7 (± 0,6) ja lopussa 23,7 (± 0,6) vuotta ja 79 % olivat naisia ja 21 % miehiä. Viisaudenhampaiden puhkeamisaste sekä niiden reikiintyminen analysoitiin alussa kliinisesti ja panoraamatomografiasta ja lopussa kliinisesti. Muuttujien välisten tilastollisesti merkitsevien erojen testaamiseen käytettiin khiin neliö -testiä. Aineisto analysoitiin Excelin avulla. Tutkimuksen alussa lähes kaikilla oli ainakin yksi viisaudenhammas ja 6 %:lla ei ollut yhtäkään. Tutkimuksen alussa 40 %:lla oli neljä puhkeamatonta tai osittain puhjennutta viisaudenhammasta. Kolmen vuoden seurannan lopussa osuus oli pudonnut 20 %:iin. Opiskelijoiden ollessa 21-vuotiaita 13 % kaikista näkyvistä viisaudenhampaista olivat reikiintyneitä tai jo paikattuja ja 24-vuotiaina vastaava luku oli 16 %. Seurannan aikana 8 %:lle opiskelijoista kehittyi karies viisaudenhampaaseen. Reikiintyminen oli yleisempää miehillä verrattuna naisiin seurannan lopussa (22 % vs. 8 %; P<0,05). Uusia kariesleesioita kehittyi seurannan aikana eniten sellaisiin viisaudenhampaisiin, jotka olivat lähtötilanteessa osittain puhjenneita. Tulokset osoittavat, että viisaudenhampaiden reikiintyminen on nopeaa heti puhkeamisen jälkeen ja etenee selvästi kolmen vuoden aikana. Miessukupuoli sekä osittainen puhkeami-nen näyttäisivät altistavan viisaudenhampaan reikiintymiselle.
Now showing items 21-29 of 29