Browsing by Title

Introduction Sexual well-being is associated with general well-being. Several factors, such as overweight, infertility, anxiety, and sex hormones, also play a role, but the effects of hormonal contraception remains a point of debate. We characterized the factors associated with sexual well-being in fertile-aged women following induced abortion. Methods A 5-year follow-up of a nested longitudinal cohort study examining the effects of routine provision of intrauterine contraception as part of abortion care. Sexual well-being, anxiety, and quality of life were assessed annually using validated questionnaires (McCoy Female Sexuality Questionnaire, State-Trait Anxiety Inventory and EuroQoL), along with data on general and reproductive health, and relationship status. Of the 742 women participating in the trial, 290 (39%) provided sufficient follow-up data and were included in this study. Results Based on trajectories of McCoy-scores across the 5-year follow up, two groups were identified: those with stable and higher (n=223, 76.9%) and those with declining sexual well-being (n=67, 23.1%). Women in the group of declining sexual well-being had significantly higher levels of anxiety and lower quality of life at all time points. They also had more often chronic diseases and were less happy in their relationships. No differences were found in method of contraception when classified as hormonal vs non- hormonal, or long-acting vs short-acting reversible contraception. Conclusions Lower anxiety and higher quality of life are associated with stable and higher sexual well- being. Method of contraception or relationship status are not associated with sexual well-being during long-term follow-up in fertile aged women.

Objectives. The job satisfaction of employees is important to organizations, because dissatisfaction impacts directly the economic results of the company, e.g. through increased employee turnover, poor quality of work and hiding problems. Job satisfaction has been defined as a relationship between the expectations for a job by an employee and the subjectively perceived fulfilment of those expectations. In this research, factors influencing job satisfaction are investigated by comparing three theoretical models related to job satisfaction. According to the Job Demands – Job Control model, demands of the job affect job satisfaction. Better job control or support from supervisor or peers can decrease the impact of demands on job satisfaction. According to the Effort – Reward Imbalance model, job satisfaction can be explained by investigating whether the rewards received from the job are commensurate with the effort required by the job. In the Job Demands and Resources model, different jobs have different demands and resources which are important. The model emphasizes the difference between jobs and assumes that demands impact job stress but not job satisfaction, whereas resources are mainly associated with job satisfaction. Methods. Based on the three models and previous empirical research results, 11 hypotheses were created and tested by using a large survey sample. The sample included 2 195 employees which represented 13 departments from nine organizations. The dependent variable was job satisfaction, and independent variables were associated with job demands, job control, rewards, and support by supervisor and peers. Linear mixed models were used as the statistical method because of its ability to compare the possibly different impacts of various resources and demands in different organizations. Results and conclusions. The most important factors associated with job satisfaction were opportunities to advance, possibility to use and develop skills and job security. Older employees were more satisfied with their jobs. Increased demands decreased the influence of peer support on job satisfaction. When the demands were high, the support of supervisor was more important. The impact of material rewards, such as salary or benefits, was low. As a conclusion, the Job Demands – Resources model was best able to explain job satisfaction out of the three tested models in this sample, if the model was expanded to include job security from the Effort-Reward Imbalance model.

In Finland, the primary screening method for chromosomal abnormalities is the first trimester combined screening. The aim is to find pregnancies with an increased risk for the most common chromosomal abnormalities, trisomies 13, 18 or 21. Objective: When a person with the condition screened for gets a negative result, it’s referred to as a false negative. The objective of this study was to find common characteristics in false negative cases and compare them to those of true positives to see if there’s a significant difference. Methods: This is a retrospective study of pregnancies between 2014 and 2016 that ended in a birth of a neonate with trisomy 13, 18 or 21. In this study we focused on the neonates with trisomy 21. A risk figure of 1:250 was used as the cut-off value for trisomy 21. There were 14 false negative cases and 119 true positive cases that qualified for our study. The parameters analyzed were maternal age, gestational age at blood tests, biochemical markers PAPP-A (MoM) and hCG (MoM), gestational age at ultrasound and nuchal translucency. They were statistically analyzed. Results: By using logistic regression, we found that the most powerful discriminating factor between false negative and true positive cases was nuchal translucency, accounting for 47.6% of false negatives. The second most powerful factor was PAPP-A MoM explaining 15.2%. Maternal age explained 11.9% and hCG MoM 11.1%. Conclusion: All the factors except for gestational age accounted for a statistically significant proportion of false negatives. The most powerful discriminating factor between false negatives and true positives was nuchal translucency. 14.2% of the discrimination remains unknown to us. Since nuchal translucency is the most powerful discriminating factor, it is essential to focus on its correct measurement.

Tiivistelmä Tausta: Nuorena rintasyöpään sairastuneiden lähisukulaisilla tiedetään olevan kohonnut riski sairastua samaan syöpään nuorena. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, lisääkö nuoruuden rintasyöpä lähisukulaisten suhteellista riskiä sairastua myös muihin nuoruuden syöpiin kuin rintasyöpään. Tutkimusaineisto ja menetelmät: Arvioimme rintasyöpään alle 41-vuotiaana sairastuneiden naisten alle 41-vuotiaiden sukulaisten suhteellista riskiä sairastua muuhun syöpään kuin rintasyöpään. Tutkimuspopulaatio koostui Suomen Syöpärekisterin väestöpohjaisesta kohortista, joka sisälsi 5 562 rintasyöpäpotilasta sekä potilaiden 54 753 ensimmäisen ja toisen asteen sukulaista. Varhaisen syövän suhteellista riskiä arvioitiin käyttämällä vakioitua ilmaantuvuussuhdetta (SIR), joka kuvaa syövän ilmaantuvuutta suhteessa sukupuolen, iän ja tarkastelujakson osalta vastaavaan väestöön. Tulokset: Havaitsimme tässä tutkimuksessa, että nuorena rintasyöpään sairastuneen lapsilla on muuhun väestöön verrattuna kohonnut riski sairastua varhaiseen syöpään, kun tarkastellaan muita syöpiä kuin rintasyöpää. Lisäksi nuoren rintasyöpäpotilaan sisarusten lapsilla on suurentunut riski sairastua munasarja- sekä kivessyöpään. Varhaisen haimasyövän riski on suurentunut nuorena rintasyöpään sairastuneiden sisaruksilla. Pohdinta: Tulokset osoittavat, että kohonnut varhaisen syövän riski nuoren rintasyöpäpotilaan sukulaisilla ulottuu myös muihin syöpiin kuin rintasyöpään ja ei rajoitu ensimmäisen asteen sukulaisiin. Lisäksi tuloksemme viittaavat siihen, että varhaisella rintasyövällä on jaettuja etiologisia tekijöitä varhaisen kives-, munasarja- sekä haimasyövän kanssa.

Tausta: Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) on vallitsevasti periytyvä kolesteroliaineenvaihdunnan sairaus, johon liittyy LDL-kolesterolin korkea pitoisuus veressä ja kertyminen verisuonten seinämiin. Suomessa FH:n esiintyvyydeksi on arvioitu 0.12%. FH:n esiintyvyyttä kaulavaltimoahtaumapotilailla ei tiedetä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, assosioituuko FH kaulavaltimoahtaumaan liittyvään aivoinfarktiin. Lisäksi selvitimme, altistaako polygeeninen (useiden geenien yhteisvaikutuksesta koostuva) alttius korkealle LDL-kolesterolille oireiselle kaulavaltimoahtaumataudille. Menetelmät: Helsinki Carotid Endarterectomy Study 2 (HeCES2) -tutkimuskohortti koostuu 500 kaulavaltimoahtaumapotilaasta, joille on tehty kaulavaltimon puhdistusleikkaus. Potilaille tehtiin kliininen Dutch Lipid Clinic Network Criteria (DLCNC) -pisteytys FH:n todennäköisyyden arvioimiseksi. Niille, joiden kliininen todennäköisyys sairastaa FH:ta oli vähintään ”mahdollinen” (3 pistettä tai enemmän), tehtiin geenitestit, jotka kattoivat seitsemän Suomessa yleisintä FH-geeniä, joiden on arvioitu kattavan 86 % suomalaisista FH-tapauksista. Potilaille tehtiin polygeeninen riskipisteytys, ja sen yhteyttä oireiseen kaulavaltimoahtaumatautiin testattiin. Tulokset: Vähintään mahdollisen FH:n esiintyvyys oli 14,6 %, ja todennäköisen tai varman FH:n 1,8 %. Yhtään geenivirhettä ei löytynyt, lukuun ottamatta yhtä jo aiemmin tiedossa olevaa FH-Pogosta -mutaation kantajaa. Varmistettujen FH-tapausten esiintyvyys oli siis 0.2%. Polygeeninen riskipisteytys korreloi korkean LDL-kolesterolin ja DLCNC-pisteiden kanssa. Oireisten ja oireettomien potilaiden välillä ei kuitenkaan ollut eroa FH:n kliinisessä todennäköisyydessä tai polygeenisessä riskissä. Pohdinta: Aineistossamme FH:n esiintyvyys kaulavaltimoahtaumapotilailla ei ole suurempi, kuin normaaliväestössä, eikä sitä kannata seuloa tässä potilasryhmässä. Polygeeninen riski ainakin osittain selittää korkean kliinisen FH:n esiintyvyyden tässä potilasryhmässä. Polygeeniset alttiustekijät korkealle LDL-kolesterolille eivät assosioidu oireiseen kaulavaltimoahtaumaan.

Personer med typ 1-diabetes har en ökad risk att insjukna i stroke. Målet med denna studie är att utreda familjära riskfaktorers betydelse för stroke vid typ 1-diabetes. Vi ämnar undersöka hur riskfaktorer så som hypertoni, diabetes, stroke och hjärtinfarkt hos föräldrarna påverkar risken för personerna med typ 1-diabetes att insjukna i stroke. I denna undersökning ingår 4011 personer med typ 1-diabetes som deltagit i FinnDiane-studien sedan den grundades 1997 och som inte har haft en tidigare stroke. Personer med stroke identifierades från frågeformulär, dödscertifikat och vårdanmälningssystemet. Under medianuppföljningstiden på 12,4 (10,9 - 14,2) år insjuknade 188 personer i sin första stroke, varav 134 i hjärninfarkt och 54 i hjärnblödning. Cox-regressionsanalyser utfördes för att undersöka familjära riskfaktorernas betydelse för strokerisken. I studien framkom det att stroke hos modern medförde en 2,86-faldig risk att insjukna i hjärnblödning, även efter korrigering för förklarande faktorer. Inga andra signifikanta samband mellan föräldrarnas sjukdomshistoria och insjuknandet i hjärninfarkt eller hjärnblödning hos personerna med typ 1-diabetes framkom. Stroke hos modern ökar risken för personer med typ 1-diabetes att insjukna i en hjärnblödning. Familjära riskfaktorer verkar för övrigt ha liten betydelse för strokerisken vid typ 1-diabetes.

Lannerangan välilevypullistuma tyypillisesti aiheuttaa alaselkäkipua, joka säteilee toiseen alaraajaan. Koska pääsääntöisesti vaiva paranee 6-8 viikossa riippumatta annetusta hoidosta, ensisijainen hoitolinja on oireenmukainen, jos potilaalla ei ole hälyttäviä oireita. Kirurginen hoito lievittää oireita nopeasti, mutta muutaman vuoden seuranta-ajan jälkeen lopputulema on sama hoitomuodosta riippumatta. Aiempi tutkimus ei ole kuvannut nuorien potilaiden pitkäaikaisennustetta, vaikkakin juuri näiden potilaiden kannalta sillä on huomattava merkitys, koska näillä potilailla on työelämä vielä pitkälti edessä. Tutkimusaineisto käsitti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Neurokirurgian klinikassa vuosina 1990-2005 leikatut 18-40-vuotiaat potilaat (616 potilasta). Potilasasiakirjoista kerättiin tiedot potilaiden leikkausta edeltäneestä tilanteesta ja mahdollisista uusista lannerangan leikkauksista seuranta-aikana. Potilaille lähetettiin kaksi kyselyä, joista ensimmäisessä tiedusteltiin elämänaikaisten lannerangan leikkausten määrää, tupakointia leikkausta edeltävästi ja nykyään, ja työelämätilannetta nykyään. Toisena kyselynä käytettiin Oswestry Disability Index (ODI) -kyselyä, joka mittaa alaselkäkivun aiheuttamaa haittaa. Potilaista 95%:lla oirekuva helpottui leikkauksen jälkeen jälkitarkastukseen mennessä. Alle 30 vuorokaudessa uusintaleikkaukseen joutui 4% potilasta. Nämä aikaisen vaiheen uusintaleikkauksen pois lukien, 172 potilasta (28%) joutui seuranta-aikana uuteen lannerangan leikkaukseen. Suurin riskitekijä uudelle leikkaukselle oli aiempi lannerangan leikkaus (46% vs. 25%, p < 0.001). Potilaista 367 vastasi kyselyihin. ODI-tulosten keskiarvo oli 8.9, mikä on verrattavissa normaaliväestöön. Suurempi määrä elämänaikaisia lanneranganleikkauksia korreloi heikompaan ODI-tulokseen (p < 0.001). Potilaista 87% raportoi olevansa työelämässä, kun taas 4% kertoi olevansa työkyvyttömyyseläkkeellä. Nämä luvut ovat verrattavissa suomalaiseen normaaliväestöön. Odotetusti leikkauksen jälkeinen toipuminen oli erinomaista. Vaikka osa potilaista joutui uuteen leikkaukseen seuranta-aikana, pitkällä aikavälillä potilaiden alaselkäkipujen aiheuttama haitta ja työllisyystilanne olivat verrattavissa normaaliväestöön. Täten nuoren aikuisena leikattujen potilaiden pitkänaikavälin ennuste on suotuisa.

Välikorvaproteesien pituuden ja muotoilun sopimattomuus potilaan kuuloluuketjun anatomiaan, kuuloluuketjun rikkoutumisen aiheuttanut sairaus sekä proteesileikkauksissa syntyneet vauriot heikentävät välikorvaproteeseja hyödyntävien kuuloluurekonstruktioiden pitkäaikaisia tuloksia. 3D-tulostetut välikorvaproteesit voisivat tulevaisuudessa mahdollistaa yksilöllisemmän ja parempilaatuisemman hoidon. Uudentyyppisten välikorvaproteesien muotoilua, materiaalivalintoja, tuotantoa ja akustisia ominaisuuksia on tutkittu, mutta tietojemme perusteella juuri 3D-tulostettujen proteesien akustisia ominaisuuksia ei ole aikaisemmin selvitetty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida 3D-tulostettujen osittaisten välikorvaproteesien (partial ossicular replacement prosthesis, PORP) muotoilua, akustisia ominaisuuksia, mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tutkimuksessa Solidworks 2019–2021 -tietokoneohjelmalla suunniteltu 3D-proteesi sai vaikutteita kaupallisesta titaaniproteesista. Eripituisia (1,5–3,0 mm) proteeseja tulostettiin käyttäen tulostusmateriaalina Clear V4 -fotopolymeeriä. Proteesien tulostustarkkuutta ja -toistettavuutta arvioitiin kuvaamalla niitä mikrotietokonetomografialla. 3D-tulostettujen proteesien akustisia ominaisuuksia arvioitiin vertaamalla tuorepakastettujen ohimoluiden kuuloluuketjun värähtelyä laser-Doppler-vibrometriajärjestelmällä anatomisessa lähtötilanteessa, alasimen (incus) poiston jälkeen sekä 3D-tulostetun että kaupallisen titaaniproteesin ollessa paikoillaan kuuloluuketjussa. Proteesien tulostustarkkuus verrattuna niiden 3D-malleihin todettiin tutkimuksessa erinomaiseksi. Tulostuksen toistettavuus oli hyvä, mikäli proteesin varren halkaisija oli 0,6 mm. 3D-tulostettujen proteesien kirurginen käsiteltävyys todettiin helpoksi, vaikka ne olivat kaupallisia titaaniproteeseja jäykempiä. 3D-tulostettujen proteesien akustiset ominaisuudet olivat samanlaisia kaupallisiin titaaniproteeseihin verrattuna. Tämän tutkimuksen perusteella akustisilta ominaisuuksiltaan hyvien välikorvaproteesien 3D-tulostaminen on mahdollista erinomaisella tarkkuudella ja toistettavuudella nykyisin käytössä olevilla 3D-tulostimilla. Tällä hetkellä nämä proteesit olisivat edullisten kustannustensa puolesta hyvä vaihtoehto välikorvakirurgian harjoitteluun. 3D-tulostettujen välikorvaproteesien kliinisen käytön mahdollisuuksien selvittämiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia.

Background: Fiberoptic endoscopic evaluation of swallowing (FEES) is an established non-invasive and radiation-safe evaluation method of the pharyngeal swallowing function. The focus is in the diagnosis of dysphagia, consideration of its treatment and in finding compensation techniques for impaired swallowing. We aimed at investigating the feasibility and outcome of FEES at our institution. Patients and Methods: The study group comprised all the 117 patients who had a FEES performed during the years 2011 and 2012 at the Department of Otorhinolaryngology – Head and Neck Surgery, Helsinki University Hospital, Helsinki, Finland. Results: Patients who were considered otherwise healthy prior to FEES presented significantly more often with globus symptoms compared with patients with a neurological disorder (p=0.009) or those diagnosed with a head and neck (HN) malignancy (p=0.011). Patients with a neurological disorder had significantly more aspiration (p=0.014), suffered more from swallowing initiation difficulties (p=0.031) and more often had a pneumonia (p<0.005) compared to the patients who had been considered healthy. Aspiration and pneumonia correlated with the underlying disease (r=0.382 p<0.005), as well as with the degree of dysphagia. Conclusions: FEES served well as a second-stage diagnostic tool for dysphagia in a multidisciplinary environment. Patients with no obvious underlying cause for dysphagia presented more often with globus, compared to patients with a diagnosed malignant tumour in the head and neck region, or with a neurological diagnosis. Aspiration, pneumonia and the degree of dysphagia correlated with the underlying cause of dysphagia.

Tutkielman tavoitteena on sekvensoida 21 henkilön DNA-näytteistä FGF20-geeni. Henkilöiltä puuttuu vaihteleva määrä hampaita synnynnäisesti ja puutokset painottuvat etuhammasalueelle. Heidän ilmiasunsa viittaisi EDA-reitin vajeeseen, mutta EDA:sta tai sen reseptorista EDAR:sta ei ole heiltä löytynyt mutaatioita. FGF20-geenin puutoksen on huomattu aiheuttavan hiirimalleilla samantyylisen ilmiasun kuin EDA-geenin puutos. FGF20-geenin mutaatio voisi siten selittää tutkittavien henkilöiden EDA-vajeeseen viittaavan ilmiasun ilman EDA:n toiminnan puuttumista. Tutkimuksessa käytettiin PCR:ää ja DNA:n sekvensointia. Tutkimuksessa huomattiin kahdeksan SNP:tä tutkittavilla henkilöillä. Kaksi niistä sijaitsi eksonin alueella, mutta ne eivät aiheuta aminohapon vaihtumista. Sekvensoinnissa ei löytynyt selittävää tekijää tutkittavien henkilöiden hammaspuutoksille.