Browsing by Title

Tausta: DNA:n sekvensointimenetelmät ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet poikkeuksellisen nopeaa vauhtia. Tämän ansiosta ihmisen eksomin tai jopa koko perimän emäsjärjestyksen selvittäminen on tullut mahdolliseksi. Kun tehdään laajoja geenitutkimuksia, ajoittain löydetään tutkittavien perimästä myös muita löydöksiä, joilla ei ole yhteyttä tutkittaviin sairauksiin. Tässä tutkielmassa selvitetään näiden, niin kutsuttujen satunnaislöydösten, yleisyyttä suomalais- ja eurooppalaisväestöissä. Tutkimusmenetelmät: American College of Medical Genetics and Genomics (ACMG) ylläpitää nykyisin 78 geeniä kattavaa listaa kliinisesti merkittävistä sivulöydöksistä. Työssä hyödynnettiin avointa gnomAD-tietokantaa, josta poimittiin yhteensä 12 562 suomalaisen ja 64 603 muun eurooppalaisen varianttitiedot ACMG:n suosituksen mukaisista geeneistä. Aineistosta selvitettiin, kuinka yleisiä nämä todennäköisesti patologiset variantit ovat väestötasolla. Tulokset: Sekä suomalaisten että eurooppalaisten sivulöydösten yleisyydet vastaavat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kohtalaisesti aiemmin esitettyjä arvioita. Merkittäviä eroja suomalaisen ja eurooppalaisen väestön tautivarianttien yleisyyksissä toisiinsa nähden ei tullut ilmi. Suomalaisen väestön osalta aineiston pieni koko ei mahdollistanut resessiivisten sekä X-kromosomin kautta periytyvien geenivirheiden yleisyyden tarkkaa arviointia. Pohdinta: Harvinaisten sairauksien osalta tarvittaisiin vieläkin suurempi aineisto antamaan luotettavaa kuvaa eri geenivarianttien yleisyydestä etenkin suomalaisväestön osalta. Geenivarianttien raportoinnissa on lisäksi huomattavia eroja ja monen variantin tarkka luokittelu on toistaiseksi puutteellista. Näiden tekijöiden vaikutuksesta arviot varianttien yleisyydestä ovat vain suuntaa antavia. Työtä voisi laajentaa kattamaan myös osin ristiriitaiset varianttitiedot ja tarkastella niiden osuutta varmemmin luokiteltuihin variantteihin nähden.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lääkäreiden eettiset ohjeet ovat kehittyneet Suomessa vuosina 1847–1982. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Immanuel Ilmonin kirjoitus Mietteitä lääkärin ammatista ja hänen velvollisuuksistaan vuodelta 1847, Max Oker-Blomin teos Lääkärintoimi ja sen etiikka vuodelta 1911, Arne Palménin Lääkärin etiikka vuodelta 1956 ja Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa vuodelta 1968 ja vuonna 1982 ilmestynyt Lääkintäetiikka. Lääkärin etiikan perusperiaatteissa on tutkitulla aikavälillä tapahtunut vain vähän muutoksia. Yleinen kehityssuunta on ollut lääkärin roolin muuttuminen läheisestä perhelääkäristä pikemminkin objektiiviseksi asiantuntijaksi. Lääkärin puuttuminen muuhun kuin tiukasti hoitoon liittyviin kysymyksiin on vähentynyt, mikä näkyy annetussa ohjeistuksessa.

Tutkimuksen tavoitteena on vertailla keinoja ja toimia, sekä näiden onnistumista ruton leviämisen estossa ja taudin hoidossa kahden edellisen ruttopandemian alkuvaiheessa, Mustan surman aikana 1300-luvun puolivälin Euroopassa ja 1800-1900 -lukujen vaihteessa Aasiassa. Ruttoa käsittelevä kirjallisuus on niin laaja, että tutkimusaiheeni systemaattinen tarkastelu ei ole mahdollista. Aineistona käytän mahdollisuuksien mukaan aikalaistekstejä sekä niiden lisäksi myöhempiä historiallisia tutkimuksia. Käyttämäni aineisto on englannin- ja suomenkielistä. Tutkimuksessa tarkastelen ruton leviämistä ja sen aiheuttamaa kuolleisuutta, pandemioiden aikaisia sairauskäsityksiä, leviämisen eston ja hoidon keinoja sekä näiden vaikuttavuutta Mustan surman ja kolmannen ruttopandemian aikana. Nykynäkökulmasta Mustan surman aikaisilla keinoilla ei ollut mahdollista parantaa ruttoa tai pysäyttää sen kulkua. Yli 500 vuotta myöhemmin kolmannen pandemian alussa ennen antibioottien käyttöönottoa ruton hoitokeinot olivat yhä tehottomia. Vaikka karanteenien avulla pystyttiin vaikuttamaan ruton leviämiseen poikkeustapauksissa, näitä suurempi merkitys leviämisen rajoittumiselle oli rutosta riippumattomilla yhteiskunnallisilla muutoksilla. Keinojen tehottomuudesta huolimatta kolmas ruttopandemia ei aiheuttanut kaksi kolmas osaa Euroopan väestöstä tappaneen Mustan surman kaltaista katastrofia.

Sydänlihaksen supistuminen perustuu yksittäisten sydänlihassolujen sarkomeerirakenteen toimintaan. Sähköisen impulssin ja siitä indusoituvien natrium-, kalium- ja kalsium-ionivirtojen ansiosta solunsisäinen kalsiumtaso nousee, mikä mahdollistaa sarkomeerin kahden filamenttikomponentin, aktiinin ja myosiinin, keskinäisen vuorovaikutuksen. Tämän ansiosta filamentit liukuvat toistensa lomiin, jolloin sarkomeeri lyhenee ja koko sydänlihassolu supistuu. Tähän supistumisprosessiin kohdistuvat poikkeavuudet voivat johtaa erilaisten sydänsairauksien kehittymiseen. Sarkomeerirakenteeseen kohdistuvat mutaatiot voivat aiheuttaa sydänlihaksen liikakasvua ja altistaa paksuseinäiselle eli hypertrofiselle kardiomyopatialle (HCM). Tässä sairaudessa sydämen seinämä sekä itse sydänlihassolut ovat paksuuntuneita, mikä voi johtaa useisiin eri komplikaatioihin kuten kammiohypertrofiaan, diastoliseen vajaatoimintaan ja rytmihäiriöihin. Ionikanaviin kohdistuvat muutokset altistavat erilaisille rytmihäiriöille. Pitkä QT-oireyhtymässä (LQTS) sydämen repolarisaatio on pidentynyt repolarisoivien ionivirtojen heikentymisen tai depolarisoivien ionivirtojen voimistumisen vuoksi. Perinnöllisessä vakavassa rytmihäiriössä (katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia, CPVT) mutaatio on usein ryanodiinireseptoria koodaavassa geenissä, mikä johtaa kalsiumin epätasapainoon sydänlihassolussa. Tämä aiheuttaa sykkeen noustessa kammiolisälyöntisyyttä ja jopa polymorfista kammiotakykardiaa. Tutkimuksessa käytetyt solut oli tuotettu erilaistamalla potilaiden fibroblasteista uudelleenohjelmoituja kantasoluja (iPS-solut) sydänlihassoluiksi. Tutkimuksessa selvitettiin adrenaliinin esialtistuksen vaikutusta tiettyjä geenivirheitä (LQTS ja CPVT) kantavien sydänlihassolujen toimintaan. Lisäksi selvitettiin eri lääkeaineiden vaikutusta HCM-geenivirhettä kantaviin soluihin. Tutkimuksessa havaittiin HCM-soluissa pienempi syketaajuuden muutos kuin terveissä sydänlihassoluissa lääkealtistusten jälkeen. Muita sykepoikkeavuuksia ei havaittu. Adrenaliinikokeissa LQTS- sekä CPVT-solulinjoilla havaittiin tutkimusolojen aiheuttavan suuremman syketaajuuden muutoksen kuin itse lääkeaineen lisäys. Yhteenvetona nämä potilaista tuotetut sydänlihassolumallit tarjoavat erinomaisen mallin sydänsairauksien tutkimiselle, mutta olosuhteiden ja käytettyjen menetelmien optimointi on kriittistä luotettavien ja käyttökelpoisten tulosten takaamiseksi.

Healthcare in developing countries is still far from Western standards. The shortage of healthcare professionals and the lack of basic hygiene lead to millions of lost lives and life years annually. A person born to a developing country has less both quantitative and qualitative life years to expect. The main objective of health development aid is to improve the availability of medicine and healthcare while reducing mortality and increasing the quality of life. Development aid is an international effort which can be viewed as a moral obligation for industrial countries with high standards of life, but also as pragmatic Realpolitik aiming for higher global political stability. Efficient development aid requires careful planning, perseverance and multidisciplinary collaboration. Inefficiently given aid can lead to increased corruption, inequality and even slower development of the aided country. Different types of hearing loss are the greatest cause of disability globally. Infectious diseases are an exceptionally relevant cause of hearing loss in developing countries. A hearing loss in children can not only lead to problems in learning to read and write, but also to impairment in cognitive abilities, social exclusion and low socio-economic status. World Health Organization estimates six in ten childhood hearing impairments, including their secondary effects, to be preventable. In the following thesis, I will examine different types of health development aid with examples from otorhinolaryngology. I have taken Tanzania under closer examination, as it has been a primary recipient for Finnish development aid in otorhinolaryngology for the past 50 years. Additionally, I will present views about development aid and its future from both Finnish aid workers’ and Tanzanian doctors’ perspectives.

Tutkielmassa selvitettiin Covid-19 pandemian vaikutusta lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimiskokemuksiin ja haluun jatkaa eri etäopetuksen käytäntöjä myös poikkeusolojen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksien avulla, joihin opiskelijat vastasivat keväällä 2020 (n=199) ja keväällä 2021 (n=164). Kyselylomake lähetettiin kaikille Helsingin yliopiston lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille, mutta tutkimuksessa keskitytään kahden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastauksiin. Kyselyissä kysyttiin opiskelijoita koskevia taustatietoja kartoittavia kysymyksiä sekä kysymyksiä, joissa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan eri etäopetuksen ja -arvioinnin muotoja sekä sitä, mitä etäopetuksen käytäntöjä opiskelija olisi halukas jatkamaan tulevaisuudessa. Toiseen kyselytutkimukseen lisättiin taustatietoihin kysymyksiä opiskelijoiden työskentelyyn sekä kodin ja Meilahden kampuksen väliseen matkan pituuteen liittyen, joilla haluttiin selvittää mahdollisia syitä siihen, mistä opiskelijoiden väliset erot etäopiskelun jatkamisen halukkuudessa johtuvat. Valtaosa vastaajista toivoivat etäopetuksen jatkuvan luentojen osalta, joko luentojen suoratoistona tai luentojen videotallenteina. Etäopetuksena toteutettavan luento-opetuksen suosio kasvoi kyselyn mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021. Vain pieni osa (15,2 %) vastanneista toivoi pienryhmäopetuksen jatkuvat etäopetuksena poikkeusolojen jälkeen. Opiskelijoiden korkeampi ikä, pidempi matka-aika Meilahden kampukselle ja työssäkäynti opintojen ohessa lisäsi halukkuutta jatkaa etäopetuksessa.

The current 5-year survival rate of OSCC patients is around 50%. There are no diagnostic tests or markers and the diagnosis is based on histopathologic samples only, which postpones the time of detection and worsens the prognosis of the patient greatly. New diagnostic methods and tools are required to improve the survival rate. This study aimed to find possible biomarkers and develop a new diagnostic method for OSCC by comparing the serum proteomic expression of tongue cancer patients and healthy controls with label-free liquid-chromatography mass spectrometry. The results showed small, but statistically significant difference in protein expression between the patients and healthy controls, as well as a clear separation between the groups based on the peptide data. In addition, no specific networks or cellular pathways were highlighted for OSCC compared to other types of cancers. These results didn’t introduce considerable advances into the diagnostics of OSCC but showed a possibility for finding further distinctive differences between the OSCC patients and healthy controls.

Mini-CEX (mini Clinical evaluation exercise) är ett redskap för formativ utvärdering av kliniska kunskaper i medicin. Sedan dess utveckling 1995 har det spridit sig från Nordamerika till hela världen och har använts inom specialistutbildningen i allmänmedicin vid Helsingfors universitet sedan 2014. Verktyget togs i bruk inom grundutbildningen i kursen i allmänmedicin hösten 2019 i en modifierad form. Sedan dess har ingen utvärdering av verktyget gjorts. I denna studie ville vi utreda hur mini-CEX-verktyget tagits emot av såväl studenter som handledare. Vi ville även utreda på en allmän nivå tidigare given respons inom grundutbildningen i medicin vid Helsingfors universitet, eftersom tidigare erfarenheter kan påverka studenternas inställning till utvärderingen. Studien genomfördes våren 2021 i form av tre frågeformulär, två till studenterna i kursen i allmänmedicin samt ett till handledarna. Studenterna fick ett frågeformulär före praktikperioden och ett efter praktikperioden. Handledaren fick ett frågeformulär efter praktikperiodens slut. Under praktikperioden utvärderades studentens kliniska kunskaper genom att handledaren observerade en mottagningssituation studenten hade med en verklig patient. Som stöd för utredningen användes en lätt modifierad variant av mini-CEX-blanketten. Efter observationen diskuterade studenten och handledaren situationen och studenten fick respons, såväl skriftligen som muntligt. På basen av de svar som kom in kan man konstatera att studenterna uppskattat den respons de fått under utvärderingen. Svaren tyder även på att studenterna saknar tillräcklig respons i tidigare kurser inom grundutbildningen i medicin. Även handledarna uppskattade den modifierade mini-CEX-blanketten.

Objectives. The change in the pitch of musical sounds causes measurable effects in the cortex of newborn infants. Mismatch negativity (MMN), caused by unexpected changes in stimuli, is an event related potential (ERP) component that reflects preconscious differentation ability. In babies, MMN may be of either positive or negative polarity. MMNs to the change of musical intervals or chords have also been detected in babies. This study repeated an earlier study related to musical chords, with an almost identical setup. Additional research questions were set: Does a half-an-hour exposure to chords have any effects? Can infants be grouped into clusters based on sleep stage, gender or cortical reactions in ways that affect measured results? Methods. The ERPs of 0.5-3.5 days old infants were measured while the infants were exposed to various musical chords in an Oddball test setup. Standard stimuli were major triad chords, deviant stimuli were minor, inverted major or dissonant triad chords. Results and conclusions. There was a difference in the ERPs on at least one electrode, caused by the deviant chords, compared to the ERPs caused by standard major chords. The discovered MMR polarities depended on chord types. The polarities differed from the results of an earlier study. Prolonged exposure to chords caused the ERP polarity to switch in the case of dissonant chords. There were some differences between groups formed by gender or the sleep stage, where the effect was seen with minor chords. However, clustering of babies based on their ERP polarity did not expand from one chord type to another. As some results were unexpected of even contrary to earlier results, more research is needed. Despite the remaining open questions, the main conclusions are that the cortices of newborn infants produce different ERPs depending on changing chord type, that there are large individual and small group level differences in this, and that a half an hour long expose to chord stimuli changes these ERPs.

Background and the aims of the study. Previous studies show that adult immigrants face chal-lenges especially in producing diphthongs and differences in Finnish speech sound lengths. However, to date there has been no evaluation method to assess immigrant’s pronunciation in Finnish. The purpose of this study was to determine whether the Phonology test is applicable for assessing adult immigrant’s pronunciation of Finnish. This applicability was assessed by examining what the results of the Phonology test revealed about research subject’s pronun-ciation, how these results differed from the ones of a sentence test, which was developed for this study in particular, how well they recognised the words in the Phonology test. In addition, how and for whom the test could be applicable in future were also studied. Research subjects and methods. The study was carried out as a comperative multi-case stu-dy in which the data was examined both quantitatively and qualitatively. The data was obtai-ned as a part of a PhD dissertation at The University of the Arts Helsinki examining the effects of choir singing in adult immigrant’s Finnish language learning. The research data consisted of ten adult immigrant’s recordings and research forms of the Phonology test and sentence test. The data were statistically analysed with SPSS-program using a dependent sample t-test and the Pearson correlation coefficient. Results and conclusions. All research subjects received rather good scores in the Phonology test and there was not any significant deviation. The results of the Phonology test and the sentence test were quite similar in terms of the mean difference in speech sound length. The pronounciation challenges appeared in the Phonology test were also found in the sentence test and vice versa. The subjects were able to produce short speech sounds distincly shorter than long speech sounds in almost every word in the sentence test. Principally, the subjects recognised the words in the Phonology test well. Based on these results, the Phonology test was moderately applicable to assess adult immigrants’ pronunciation of Finnish.