Browsing by Title

Aims. Most languages in the world use pitch in defining the meaning of words. Pitch is therefore a relevant field of study within semantics. The aim of this study is to examine the effects of pitch on the semantic processing of the Swedish language, and to compare these to the effects of pronunciation. In Swedish, the syllable which, based on its pitch, separates the word semantically from other words is called the lexical pitch accent tone. The Swedish language enables a unique study composition where a dialect with pitch accents (Standard Swedish) can be compared to a dialect with no pitch accents (Finland’s Swedish) within one language. Methods. There were eight subjects in both the Standard Swedish and Finland’s Swedish groups of the study. During the exam, the target words used in the stimulus sentences were minimal pairs: pairs of words which semantically differ from each other based only on either the pronunciation or the pitch accent of a single syllable. On the behavioural level, participants were instructed to use a button to express, whether they thought they heard the sentence was semantically sensible or not. The neural responses were measured with electroencephalography or EEG. The target of examination was in particular the event-related potential N400, the strength of which has been discovered to correlate positively with the magnitude of the challenges related to semantic processing. Results. Pronunciation had a significant effect in both participant groups: the words of the minimal pairs which, based on their pronunciation, did not fit the sentence context, were recognized significantly less often and lead to stronger N400 potentials than the words which did fit. The appropriateness of pitch had no effect on the N400 potential in either participant groups, but the speakers of Standard Swedish considered words with either a wrong or an inappropriate pitch accent as fitting the context slightly less often than the speakers of Finland’s Swedish. Conclusion. Based on the results of the study, pitch accent does not have as significant of an effect on semantic processing as pronunciation and context in either Standard Swedish or Finland’s Swedish. Based on the behavioural results, however, pitch accent did influence the processing of words of those whose mother tongue was Standard Swedish but not of those whose was Finland’s Swedish. It is therefore also possible that the relatively small effects of pitch accent on the N400 potential could not be detected because of the small sample size of the study.

Naisurheilijan oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa runsaasti urheileva nainen kärsii ainakin yhdestä seuraavista kolmesta oireesta: 1) niukka energiansaanti (häiriintyneen syömisen tai muun syyn takia), 2) kuukautiskierron häiriöt tai 3) pienentynyt luuntiheys. Oireyhtymä johtuu liian vähäisestä ravinnonsaannista suhteessa energiankulutukseen. Tutkimusten mukaan naisurheilijan oireyhtymä on yleinen ilmiö: yhdestä oireesta kärsii jopa 16-60% naisurheilijoista. Oireyhtymä ei rajoitu pelkkiin huippu-urheilijoihin, vaan sitä tavataan myös aktiivisesti liikkuvilla tytöillä ja naisilla. Suurimmassa vaarassa ovat laihduttavat tytöt ja naiset sekä urheilijat, joita painostetaan laihtumaan. Vakavimmat haitat ovat syömishäiriön puhkeaminen ja luuston heikentyminen, minkä takia kasvuikäisten oireiden tunnistaminen on tärkeää. Varhaiseen tunnistamiseen ei vielä ole vakiintunutta käytäntöä, minkä takia kliininen haastattelu ja tutkimus ovat tärkeässä asemassa. Niukka energiansaanti voi ilmetä viimeaikaisena laihtumisena, alipainona tai häiriintyneenä syömisenä. Kuukautiskierron häiriöt voidaan todeta naisurheilijan oireyhtymästä johtuviksi, kun muut syyt on poissuljettu. Luuntiheyttä voidaan tarvittaessa mitata kaksienergiaisella absorptiometrimenetelmällä. Ylidiagnostiikkaa on syytä välttää, kun oireyhtymä on lievä ja lyhytkestoinen. Hoidossa tärkeintä on riittävän ravinnonsaannin turvaaminen. Tavoitteena on saavuttaa urheilijan ”hyvinvointipaino”, jonka myötä kuukautiset käynnistyvät ja toimivat häiriöttä. Painonnousua ja kuukautisten palaamista seuraavat myöhemmin suotuisat luustovaikutukset. Kilpaurheilijan kohdalla hoitosuunnitelma mietitään yhdessä urheilijan, hoitavan tahon ja valmennustahon kanssa. Toipuminen on suurilta osin mahdollista, mutta siihen voi kulua vuosia. (192 sanaa)

Kaikkien aistien joukossa näöllä on suurin rooli ympäristön tulkitsemisessa, joten ongelmat näköaistimuksessa vaikuttavat yksilön elämään monin tavoin. Arvioidaan että tällä hetkellä näkövammaisia on maailmanlaajuisesti 2,2 miljardia ja määrä on kasvamassa. Näkövamma voi aiheuttaa monenlaisia haasteita jokapäiväiseen elämään, sillä se vaikuttaa liikkumiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ympäröivän maailman hahmottamiseen. Tämän syventävien opintojen tutkielman tavoitteena on selvittää, onko näkövammalla vaikutusta suunterveyteen ja minkälaisia erityistarpeita näkövammaisilla henkilöillä on suun terveydenhuollon suhteen. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena keräämällä aineistoa PubMed ja Google Scholar -tietokannoista sekä oppikirjoista ja lääketieteellisten järjestöjen internet-sivuilta. Aineiston keruussa käytettiin hakusanoja ”visual impairment”, “blindness”, ”oral health”, ”oral healthcare”, “caries” ja “periodontitis”. Tutkimustulosten perusteella on näyttöä siitä, että näkövamma voi vaikuttaa suunterveyteen ja hankaloittaa suuhygieniasta huolehtimista. Näkövammaisilla esiintyy tutkimusten mukaan enemmän kariesta, plakkia ja ientulehdusta kuin normaalisti näkevillä. Lisäksi näkövammaiset käyttävät vähemmän suun terveydenhuollon palveluja. Näkövammaisten suunterveyttä voidaan parantaa heille kohdistetun, moniaistisen suun omahoidon ohjauksen sekä säännöllisten hammaslääkärin tutkimusten avulla.

Objectives. Narcissism is a concept often used in everyday language to signify an overly positive self-image, but as a scientific term, it has multiple layers. There are many different disciplines studying narcissism, and recently the recognition of two phenotypic dimensions of narcissism has emerged. The two different dimensions of narcissism are an overt grandiose side and a covert vulnerable side. The most widely used measure of trait narcissism is the Narcissistic Personality Inventory (NPI), a self-report questionnaire measuring non-pathological narcissism. Even though the measure has been proved useful, self-reports are sensitive to self-enhancing bias, a central characteristic of narcissism. This has led to research based on methods measuring implicit responses, including physiological reactions that are difficult to hide. Research has already found an indication of a differing physiological reactivity to psychosocial stress, such as social evaluation, in individuals with high trait narcissism. The current study used measures of heart rate and facial muscle activity to measure changes during a negative evaluation, changes that can reflect hidden emotions. In addition, self-reports were used to measure explicit emotional responses to the evaluation and to measure trait narcissism. The aim was to examine whether people scoring high in trait narcissism had different physiological and self-reported emotional reactions to negative social evaluation than those scoring low in trait narcissism. Methods. The study sample consisted of students from different universities in the Helsinki metropolitan area. The final sample included 52 participants, of which 63.2% were women, and the mean age was 27.16 years. The research followed a one-way repeated measures design, with feedback (negative vs. neutral) as a factor. All participants received both negative and neutral feedback from successive memory tasks. Prior to the lab session, participants had answered an e-form, including background information and the Narcissistic Personality Inventory (NPI). During the lab session, participants’ emotional states were measured with self-reports (subjective estimates on memory task performances, emotional reactions checklist, and Self-Assessment Manakin [SAM] including the emotional states valence, arousal, and dominance), and different physiological measures (heart rate with electrocardiography [ECG] and facial muscles zygomaticus major, orbicularis oculi, and corrugator supercilii with facial electromyography [EMG]). The data was analysed with paired samples t-test, Wilcoxon signed-rank test, and multilevel (hierarchical) linear modeling (MLM). Results and conclusions. Negative feedback predicted more negative self-reported emotional valence and lower dominance, independent of trait narcissism. As for the physiological measures, negative feedback predicted lower heart rate and higher activity in the face muscle corrugator supercilii (CS), which is thought to reflect negative emotions. The physiological reactions were also independent of trait narcissism. However, trait narcissism predicted higher activity in CS despite the nature of the feedback. In conclusion, individuals with prominent narcissistic traits differed from those with non-prominent traits in only one aspect; they had an overall heightened activity in CS when being evaluated. On the other hand, previous research has also found CS activity to be associated with heightened attention, therefore an overall vigilance for self-related information could be an alternative explanation for the reaction of individuals with high trait narcissism. The results partially support the earlier discoveries of people with prominent narcissistic traits reacting with a heightened physiological responsiveness and vigilance to situations potentially threatening their self-view. However, the reactivity could also reflect alertness to all kind of self-relevant feedback, not just self-threatening information. The NPI used in the current study is thought to reflect more the grandiose dimension, and future research should therefore investigate emotional responses to self-threatening information in vulnerable narcissists. Also, further research on attentive processes in trait narcissism, both grandiose and vulnerable dimensions, are needed.

Tutkielmassa oli kaksi osaa: kirjallisuuskatsaus, jossa perehdyttiin natriumhypokloriitin toimintamekanismeihin, ominaisuuksiin ja sen käyttöön juurihoidoissa, sekä tutkimusosa natriumhypokloriitin säilyvyydestä. Natriumhypokloriittia käytetään juurihoidon aikana juurikanavien huuhteluun. Se on yleisimmin käytetty ja tärkeimpänä pidetty huuhteluaine sen bakteereja tuhoavien ja kudosta liuottavien ominaisuuksien takia. Tutkimusosiossa pyrittiin selvittämään, kuinka säilytysaika ja -lämpötila vaikuttavat liuoksen tehoon tappaa bakteereja. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa hankittiin oppikirjoista sekä OvidMedline-tietokannasta. Tutkimukset suoritettiin Biomedicumilla Helsingissä. Natriumhypokloriitilla on monia mekanismeja bakteerien tuhoamiseksi ja orgaanisen aineksen liuottamiseksi. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten liuoksen konsentraatio, pH ja lämpötila. Natriumhypokloriittia tulisi valmistajan mukaan säilyttää kylmässä. Hypokloriitin tehokkuus kuitenkin paranee lämpötilan noustessa ja sitä tulisi siksi käyttää vähintään huoneenlämpöisenä. Aikaisempia tutkimuksia siitä, miten nopeasti aineen säilytys huoneenlämmössä vaikuttaa sen mikrobeja tappaviin ominaisuuksiin, ei ole aikaisemmin julkaistu. Biomedicumilla suoritetuissa tutkimuksissa pystyttiin osoittamaan, että jopa 463 vuorokautta vanha natriumhypokloriitti tuhoaa tehokkaasti bakteereja suorassa kontaktissa riippumatta säilytyslämpötilasta. Lisäksi osoitettiin, että huoneenlämmössä säilytetty liuos menettää tehoa nopeammin kuin kylmässä säilytetty.

Tavoitteet. Näyttelijäopiskelijoille ääni on keskeinen työväline. Näyttelijäntyö vaatii ääneltä sekä kestävyyttä, tiettyjä äänenlaadullisia ominaisuuksia että ilmaisukykyä. Työ voi olla fyysisesti ja psyykkisesti haastavaa, mikä voi lisätä ääneen kohdistuvaa kuormitusta. Stressillä voi olla yhteyttä äänen ongelmiin. Näyttelijäopiskelijoiden äänioireita tai äänenkäytön ongelmia on tutkittu vain vähän eikä stressin yhteyttä niihin ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa näyttelijäopiskelijoiden äänioireiden esiintyvyydestä ja siitä, miten mahdolliset äänioireet ja ääniongelma ilmenevät heidän arjessaan. Lisäksi haluttiin selvittää, onko stressillä yhteyttä näyttelijäopiskelijoiden äänioireiden määrään ja laatuun. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi esitietolomakkeen, Äänioirekyselyn, Voice Activity and Participation Profile-kyselyn (VAPP) ja Perceived Stress Scale-kyselyn (PSS-10) sekä kaksi avointa kommenttikenttää. Aineisto koostui 24:n korkeakoulussa opiskelevan näyttelijäopiskelijan vastauksista. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ja siitä laskettiin määriä, prosenttiosuuksia ja tunnuslukuja. Tutkittavat jaettiin äänioirekyselyn vastausten pohjalta kahteen ryhmään sen perusteella, kokivatko he kahta tai useampaa äänioireitta päivittäin tai viikoittain. Tulokset ja johtopäätökset. Näyttelijäopiskelijoista suurimmalla osalla esiintyi yhtä tai useampaa äänioiretta ja kolmasosalla kahta tai useampaa äänioiretta päivittäin tai viikoittain. Yleisimpiä äänioireita olivat aamuisin painunut tai käheä ääni, äänen rasittuminen tai väsyminen, kipu, jännitys tai palan tunne kurkunpään alueella ja tarve selvittää kurkkua, yskiä tai rykiä puhuessa. Näyttelijäopiskelijoista noin puolet kokivat, että heillä oli jonkinasteinen ääniongelma. Ääniongelmalla oli vaikutusta eniten näyttelijäopiskelijoiden tunteisiin ja työhön. Suurin osa näyttelijäopiskelijoista oli kokenut itsensä stressaantuneeksi tai hermostuneeksi hyvin tai melko usein viimeisen kuukauden aikana. Stressin määrän ei todettu olevan tilastollisesti yhteydessä äänen oireilun kanssa. Avoimissa kommenteissa tuotiin kuitenkin esille äänen hyvinvoinnin ja oireilun vaikutus omaan psyykkiseen hyvinvointiin ja kokemukseen itsestä.

Usein korkeaenergisen tylpän vamman saanut potilas jää sairaalaseurantaan huolimatta siitä, että vammoja ei löydy. Tämä perustuu siihen, että aiemman tutkimustiedon mukaan on edelleen olemassa riski, että potilaalla myöhemmin ilmenee vamma, joka ei TT-tutkimuksessa näkynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka usein näitä myöhemmin ilmi tulevia vammoja esiintyy, ja tämän perusteella miettiä kuinka tarpeellista sairaalaseuranta on tylpän vamman saaneelle potilaalle, trauma-TT kuvan ollessa negatiivinen. Tutkimuksessa huomioitiin pelkästään myöhemmin ilmi tulevat vartalon vammat, eikä pään vammoja tässä tutkimuksessa otettu huomioon. Tutkimus on retrospektiivinen asiakirjatutkimus. Siinä tarkasteltiin Töölön sairaalan vuoden 2014 traumapotilaita, kokonaispotilasmäärä oli 490. Tutkimukseen sisällytettiin vammamekanismiltaan sopivia potilaita, joiden trauma-TT kuvaus oli tapaturman jälkeen negatiivinen. Näiden potilaiden potilastiedoista selvitettiin ilmenikö heillä tapaturmaan liittyviä vartalon vammoja tapaturman jälkeisenä vuotena. Tutkimuksessa selvisi, että vammamekanismin takia sairaalaan seurantaan jääneet potilaat selvisivät ilman myöhemmin ilmi tulevia vammoja. Tämän perusteella, sekä muiden vastaavien tutkimusten valossa, voisi potilaiden kotiuttaminen negatiivisen trauma-TT kuvan jälkeen olla perusteltua.

Nenän, nenän sivuonteloiden ja nenänielun lymfoomat ovat länsimaissa harvinaisia. Suomessa tämän tautiryhmän ilmaantuvuudesta tai potilaiden kliinisestä kuvasta ei ole aiemmin tehty kattavaa tutkimusta. Tutkimuksemme oli retrospektiivinen kvalitatiivinen tutkimus, joka perustui patologisanatomisiin diagnooseihin (PAD) ja sairauskertomustietoihin. Helsingin yliopiston patologian laitoksen näyterekisterin avulla löysimme 134 potilasta, joilla oli diagnoosina lymfooma tai plasmosytooma sinonasaalisella tai nenänielun alueella vuosina 1975 - 2013. Suuri osa vanhemmista sairaskertomuksista ei ollut käytettävissä ja siksi aineisto käsitti 89 potilasta vuosilta 1986 - 2013. Potilaiden tavallisimmat oireet olivat nenän tukkoisuus, nuha ja nenäverenvuodot. Kasvojen kipu ja välikorvan tulehdukset olivat myös yleisiä. Neljänneksellä oli suurentuneita imusolmukkeita. Yleisimmin tauti ilmeni nenänielun alueella ja tavallisin lymfooma-alatyyppi oli suurisoluinen B-solulymfooma. Keskimääräiseksi ilmaantuvuudeksi saimme Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella 3,4 lymfoomatapausta vuodessa. Alue kattaa nykyisin 1,6 miljoonan väestöpohjan. Ilmaantuvuus oli nousujohteista.

Bakgrund: Störd fostertillväxt påverkar uppkomsten av hjärt- och kärlsjukdomar senare i livet, och har visats vara länkad med ökad artärväggstjocklek hos vuxna. Det är dock oklart ifall den störda fostertillväxten påverkar kärlen redan under fosterstadiet eller ifall förändringarna uppkommer först senare. Målet för vår studie var att undersöka artärernas regionala morfologi och fysiologi, samt deras förhållande till gestationsålder och avvikande kroppsstorlek. Metod och resultat: Vi använde oss av ultraljud med mycket hög resolution (35-55 MHz) för att undersöka den arteriella morfometriken och fysiologin i halspulsådern, överarmärtaren samt lårartären, hos 174 neonater, födda i graviditetsveckorna 31-42. I denna grupp ingick nyfödda med såväl normal, låg (< -2SD) och hög (+>2 SD) födelsevikt. Samtidigt undersöktes barnens kroppsstorlek och blodtryck. I analyserna observerade vi statistiskt signifikanta associationer mellan manligt kön, graviditetsvecka, olika kroppsstorleksparametrar och samtliga kärls lumendiameter (LD), väggtjocklek (intima-media-tjocklek, IMT; intima-media-adventitia-tjocklek, IMAT) samt halspulsåderväggens påfrestning (carotid artery wall stress, CAWS). I linjära multipla regressionsanalyser förklarade dessa oberoende variabler en stor del av variansen (R2 räckvidd 0,37-0,47 för LD; 0,09-0,35 för IMT; 0,21-0,41 för IMAT och 0,23 för CAWS; samtliga modeller p<0,001). Efter justeringar, med tillägg av bland annat moderns kroppsmasseindex (BMI) och sjukdom i analysen, förblev LD, IMT, IMAT och CAWS starkt associerade med kroppsstorlek. Graviditetsvecka och manligt kön var även associerat med LD och CAWS (p<0,01), men inte med IMT eller IMAT. Konklusion: Dessa resultat är förenliga med att kärlväggens tjocklek under fosterstadiet främst beror på kroppsstorlek. Vi kunde inte påvisa tecken på utveckling av kärlsjukdom under fosterstadiet i form av förtjockad kärlvägg i samband med störd fostertillväxt.

The Critical Brain -hypothesis proposes that the brain operates in a phase transition between ordered and disordered state, in the vicinity of the critical point. The hypothesis has its roots in statistical physics and thermodynamics that aim to explain the emergent complexity of the nature and the behaviour of physical systems by investigating their statistical collective properties instead of looking solely at the micro level. Physical criticality can be seen as a fundamental phenomenon where the collective action of systems becomes independent of their microscopical details and many seemingly unrelated systems are characterised by same macro level attributes. Operation at the critical point maximises many attributes beneficial to the information processing capability of the brain such as information capacity, dynamic range and information transfer. Within the past 25 years, the criticality hypothesis has progressed from a theoretical framework to a convincing explanation for the operation of the brain. There’s cumulating evidence from computer simulations, in vitro experiments, animal experiments and from human MEG- and EEG-data. The mathematical background and the path from the depolarization of neurons to statistical inference has been perceived as abstract and difficult. The criticality hypothesis shares moderate attention in clinical use and teaching compared to its possible explanatory power. In this study, basic concepts and history of criticality are introduced by reviewing the relevant literature and showing examples. There’s a chapter for clinical applications. A nested, hierarchical model was built to explore the functional and structural dimensions of the brain. Common algorithms for computing outcome measures were implemented in-house. Under a linear topology, the model functioned as a non-nested model which complied with the hypothesis. The results suggest that the model is a viable platform for exploring the contribution of structure to brain dynamics. Biologically motivated structural modeling can have possible future clinical application for the understanding, diagnosis and the assessment of treatment outcomes in neurological and psychiatric disorders. This study can possibly raise awareness for the criticality hypothesis as there’s a limited number of reviews that go through the mathematical concepts, basic research and clinical examples.