Browsing by Title

Pään ja kaulan alueen schwannoomien hoitotuloksia ei ole tutkittu aikaisemmin Suomessa. Kyseessä on harvinainen kasvain ja siksi HYKS korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan suuri väestöpohja antaa mahdollisuuden tähän tutkimukseen. Tutkimuksessa on selvitetty pään ja kaulan alueen ekstrakraniaalisten schwannoomien kliinisiä piirteitä ja hoitotuloksia. Tutkimus on tehty keräämällä retrospektiivisesti sairaskertomustiedot kaikista HYKS korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan, vuosien 1987 ja 2008 välillä, hoitamista schwannoomista (N=47). Schwannoomat ilmenevät erittäin heterogeenisin oirein. Hoito on pääasiassa kirurginen. Tähän liittyy kuitenkin tällä alueella leikkauksen jälkeisiä lyhyt- ja pitkäaikaisoireita. Yksikään kasvain ei kuitenkaan seurannassa malignisoitunut tai uusinut. Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin vastaavissa muissa kirjallisuudessa raportoiduissa tutkimuksissa

Osteosarkooma on yleisin luusta alkunsa saava pahanlaatuinen kasvain. Sen yksi harvinainen alatyyppi on pään ja kaulan osteosarkooma (PKOS), joka kattaa noin 5–10 % kaikista osteosarkoomatapauksista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kerätä yhteen uusinta pään ja kaulan alueen osteosarkooman tieteellistä tietoa sekä verrata tutkimusten tuloksia keskenään. Pään ja kaulan osteosarkoomaa esiintyy yleisimmin hieman vanhemmilla kuin muiden luiden osteosarkoomaa, eli 20–40-vuotiailla ja potilaiden viiden vuoden elossaololuku on 65–75 %. Taudin hoidon kulmakivi on leikkaushoito riittävän laajoilla tervekudosmarginaaleilla. Tässä onnistuminen on haasteellista pään ja kaulan alueella, jossa anatomia on monimutkaista. Kasvaimen poiston lisäksi kirurgiaan kuuluu kudospuutosten korvaaminen erilaisin rekonstruktiomenetelmin. Leikkaushoidon lisäksi voidaan käyttää liitännäishoitona kemoterapiaa, mutta sen hyödyistä on tutkimustuloksia puolesta sekä vastaan. Tämä poikkeaa klassisesta osteosarkoomasta, jonka hoidossa kemoterapia on tärkeässä roolissa ja vaikuttaa taudin ennusteeseen merkitsevästi. PKOS on tautina harvinainen, joten potilasmäärät ovat pieniä eikä yhtenäisiä, näyttöön perustuvia hoitolinjoja ole olemassa. Tämän katsauksen toisena pääpainona pään ja kaulan osteosarkooman erityispiirteiden lisäksi on taudin vaikutus potilaiden elämänlaatuun. Pään ja kaulan alueen syöpähoidot aiheuttavat laajoja kudospuutoksia, joista seuraa niin toiminnallisia kuin psykososiaalisia ongelmia. Syöpäpotilaiden kokemia tyypillisiä ongelmia ovat mm. uupumus, masennus, vaikeudet syömisessä ja puhumisessa sekä esteettiset huolet. Nämä seikat heikentävät potilaiden elämänlaatua, ja onkin tärkeää, että syöpähoitojen jälkeen potilaiden moniammatillinen kuntouttaminen aloitetaan mahdollisimman pian elämänlaadun kohentamiseksi. Myös hyvä lääkäri-potilassuhde vähentää potilaiden stressiä ja näin parantaa koettua elämänlaatua.

Tässä tutkimuksessa kerrotaan suomalaisten hammaslääkäreiden käyttämistä tietolähteistä hammashoidon apuna. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä tietolähteitä käytetään ja kuinka paljon verrattaessa toisiinsa ja verrattaessa eri sektoreilla työskenteleviin hammaslääkäreihin. Erityisesti on keskitytty Therapia Odontologica -kirjaan ja Terveysportti-verkkopalveluun. Tutkimusmetodi oli kvantitatiivinen. Kysely lähetettiin sähköpostitse kyselylomakkeena 1315 hammaslääkärille ja vastausprosentti oli 23%. Tuloksista nähdään, että Therapia Odontologica -käsikirjaa käyttää noin viidennes kyselyyn vastanneista viikoittain ja muut harvemmin. Kirjan käyttötapana on pääasiassa yksittäisten ongelmien ratkaisu. Terveysportti-verkkopalvelun Hammaslääketieteen tietokantojen eniten käytetty osio oli Therapia Odontologica tietokanta, jota käytti noin kuudennes vastaajista päivittäin ja vajaa kolmannes viikoittain. Terveysportin muista osioista eniten käytössä oli Lääkkeet ja hinnat -tietokanta sekä SFINX -lääkeaineinteraktiot, joita noin puolet vastaajista käytti viikoittain tai useammin. Yksityistä ja julkista sektoria vertailtaessa suurimmat erot löytyivät Terveysportin käytöstä, jossa selvisi, että julkisella puolella käyttö on yleisempää. Ikäryhmävertailusta selvisi, että nuoremmat hammaslääkärit käyttävät vanhempia enemmän Terveysportin tietokantoja.

Laittomien huumeiden käyttö on globaali ongelma, johon liittyy vakavia terveysriskejä kuten ennenaikaista kuolleisuutta. Suomessa sekä huumeiden käyttömäärissä että todetuissa huumausaine-liikennejuopumustapauksissa on havaittu lisääntymistä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin tapaturmaisten liikennekuolemien alkoholi, lääke- ja huumausainelöydöksiä oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä Suomessa vuosina 2016–2020. Tavoitteena oli tutkia, noudattaako aineiston löydösjakauma Suomen yleisimmin käytettyjen huumeiden sekä liikennejuopumustapausten huumaus- ja lääkeainelöydösten jakaumaa. Aineistossa oli kaikkiaan 996 vainajatapausta. Näistä 501 tapauksessa todettiin alkoholia ja/tai lääke- ja huumausaineita naisten osuuden ollessa 15 %. Alkoholia todettiin 49 %:ssa, bentsodiatsepiineja ja/tai nukahtamislääkkeitä 38 %:ssa, opioideja 31 %:ssa sekä huumeita ja päihdekäytettyjä aineita 19 %:ssa löydöksiä sisältävistä tapauksista. Suomessa 18–34-vuotialla yleisimmin pitkäaikaiskäytetty bentsodiatsepiini on klonatsepaami kun taas 35 vuotta täyttäneillä oksatsepaami. Vuonna 2020 liikennejuopumustutkimuksissa Suomessa yleisimmin todettu bentsodiatsepiini oli klonatsepaami ja/tai sen aineenvaihduntatuote ja toiseksi yleisimmin todettu diatsepaami ja/tai sen aineenvaihduntatuote. Tässä tutkimuksessa yleisin todettu bentsodiatsepiini oli diatsepaami tai sen aineenvaihduntatuote desmetyylidiatsepaami. Oksatsepaamia todettiin tässä tutkimuksessa vasta kolmanneksi yleisimmin ja klonatsepaamia viidenneksi yleisimmin. Suomessa buprenorfiini on yleisimmin väärinkäytetty opioidi. Myös vuoden 2020 liikennejuopumustutkimuksissa opioideista todettiin eniten buprenorfiinia. Tässä tutkimuksessa opioideista kuitenkin yleisimmin todettiin oksikodonia ja vasta kolmanneksi yleisimmin todettiin buprenorfiinia. Kannabis on yleisin ja amfetamiini toisiksi yleisin laiton huume Suomessa. Vuonna 2020 liikennejuopumustutkimuksissa todettiin huumeista selvästi eniten amfetamiinia ja seuraavaksi eniten kannabista. Tässä tutkimuksessa yleisimmin todettu huume oli amfetamiini ja toisiksi yleisin kannabis.

Tutkimuksessa havainnointiin HUS Syöpäkeskuksessa vuosina 2008–2017 ihomelanooman diagnoosin saaneiden potilaiden seurantaa, taudin uusiutumista ja selviytymistä. Potilaiden tietoja kerättiin vuoden 2019 syyskuuhun saakka. Tutkimuksen tarkoituksena oli havainnoida HUS Syöpäkeskuksessa hoidettujen potilaiden ihomelanoomadiagnooseja, tapahtunutta seurantaa ja sen ominaisuuksia. Tutkimus analysoi seurannan eri vaiheita ja uusiutuman diagnostiikkatapoja. HUS Syöpäkeskuksessa hoidettiin 808 mainittuina vuosina diagnosoitua melanoomapotilasta, joista 783 saatiin kerättyä levinneisyysluokittelun mahdollistava määrä tietoa. Levinneisyysasteen III ihomelanoomissa potilaiden keski-ikä oli 60 vuotta ja potilaista 59 % oli miehiä. Evakuaatiotoimenpide tehtiin diagnoosivaiheessa näissä taudeissa 74 prosentille. Uusiutuvista levinneisyysasteen III ihomelanoomista suurin osa oli alaluokkaa IIIC. TT-tutkimus havaitsi luokan III ihomelanoomien kaikista uusiutumista lähes puolet ja sen hyöty korostui systeemisissä uusiutumissa. Levinneisyysasteen IIIC ensimmäisistä uusiutumista suurin osa havaittiin ensimmäisenä seurantavuotena, kun taas IIIA potilailla uusiutumia todettiin suhteellisesti enemmän toisena seurantavuotena ja IIIB potilailla toisena ja kolmantena seurantavuotena. Systeemisten uusiutumien osuus oli 41 %, joista merkittävä osa ilmeni jo ensimmäisenä seurantavuotena. Systeemiset ensimmäiset uusiutumat esiintyivät keskimäärin noin puoli vuotta myöhemmin kuin paikalliset ja ne ilmaantuivat tasaisemmin kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Tulokset sekä viisivuotisseurannassa että kokonaisselviytymisestä vuosien 2008–2019 aikana vastaavat suuruusluokaltaan AJCC8-luokituksen elossaololukuja. Selviytymisen havaittiin myös heikkenevän odotetusti riskiluokan mukaan. Eri alaluokkien ennusteet taudin uusiutumisen toteamisen jälkeen olivat samansuuntaisia. Tutkimus havainnollistaa HUS-alueen levinneisyysasteen III potilaiden seurannan toteutumista ja sen eri osa-alueiden diagnostista merkittävyyttä havaita uusiutumia tässä potilasryhmässä. Melanoomapotilaista ei ole vielä kattavaa rekisteriä HUS-alueella eikä kansallisella tasolla. Tutkimus vastaa osaltaan tähän puutteeseen ja tarjoaa tietoa melanooman esiintymisestä ja ennusteesta kotimaisten hoitosuositusten valossa. Tätä tietoa voidaan jatkossa käyttää arvioitaessa melanoomapotilaiden hoidon tehokkuutta ja seurannan tarpeita Suomessa. Avainsanat: Melanoma / Diagnostic imaging; Melanoma / Pathology; Follow-Up Studies; Neoplasm Recurrence; Population Surveillance, Prognosis, Posoperative Period

Keräsimme ICD-10 koodilla L89 HYKS:n plastiikkakirurgian klinikassa hoidetuista 401:stä potilaasta hoitotiedot vuosilta 2000-2008. Plastiikkakirurgiseen leikkaukseen ja hoidon arvioon päätyneiden potilaiden keski-ikä oli 60,3 (18-97v.). Painehaavan riskitekijät selvitettiin. Yksittäisistä riskitekijöistä yleisimpiä olivat paraplegia ( n=77; 17% ) ja diabetes/ASO tauti ( n=53; 12 % ). Yhteensä painehaavaleikkauksia tehtiin 347 , joista revisioleikkauksia 108 ja varsinaisia sulkuleikkauksia oli 239. Keskimäärin potilaat tarvitsivat 1.7 operaatiota. Leikatuista painehaavoista gradus III- haavoja oli 35,1% ; n= 84 ja gradus IV 25,5% ; n= 61, pinta-ala haavoilla oli keskimäärin 30,5 cm2. Istuinkyhmyjen ja sacrumin painehaavat olivat potilasaineistossamme yleisiä (20% ja 27% operoiduista painehaavoista). Gradus III haavoja leikattiin keskimäärin 1,6 kertaa ja gradus IV haavoja keskimäärin 2,0 kertaa. Postoperatiivisia poliklinikkakäyntejä tarvittiin keskimäärin 2,3, gradus III painehaavapotilailla 2,0 ja gradus IV potilailla 2,6 käyntiä. Leikkausmenetelmistä eri kielekerekonstruktiot olivat selkeästi eniten käytetty leikkausmenetelmä painehaavaleikkauksissa: 58 % rekonstruktioleikkauksista suoritettiin käyttäen jonkinlaista iho- lihaskielekettä.

Painoneutraalit lähestymistavat ovat joukko näkökulmia ja menetelmiä, joiden keskeinen ajatus on se, että terveelliset elintavat eivät vaadi laihtumista tuottaakseen terveyshyötyjä. Ne on nostettu perinteisten lihavuuden ehkäisy- ja hoitomuotojen rinnalle yhdeksi hoitovaihtoehdoksi uudistetussa Käypä hoito -suosituksessa. Tämän katsauksen tarkoitus on kuvata painoneutraalien lähestymistapojen taustalla olevia kysymyksiä ja tutkimusnäyttöä niiden tehosta. Lisäksi tarkastelemme miten painoneutraaleja lähestymistapoja voi hyödyntää käytännön lääkärin työssä painonhallinnan tukena. Painoneutraalin ajattelun tausta on erilaisissa ihmisoikeus- ja aktivistiliikkeissä ja sen kannattajia ovat esimerkiksi Fat Acceptance Movement, Health at Every Size -liike ja Vaakakapina. Painoneutraaleja lähestymistapoja on perusteltu monin eri tavoin, keskeisimpinä argumentteina ovat lihavaksi leimaamisen stigmatisoivuus, laihduttamisen tehottomuus ja haitat, ja painonhallinnan laihduttamisesta riippumattomat terveyshyödyt. Painoneutraalit lähestymistavat pyrkivät asettamaan fyysisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin pienemmän painon tai koon tavoittelun edelle. Ne pyrkivät myös parantamaan ihmisten keho- ja ruokasuhdetta ja herkistämään nälkä- ja kylläisyystuntemuksien aistimista. Samalla pyritään eroon painoon liittyvästä stigmasta ja syrjinnästä. Esimerkkejä painoneutraaleista lähestymistavoista ovat Health at Every Size -liike, intuitiivinen syöminen ja tietoinen syöminen. Systemaattisten katsausten perusteella painoneutraalit lähestymistavat voisivat tulevaisuudessa olla myös laajemmin hyödynnettävä lihavuuden ehkäisy- ja hoitomuoto, sillä ne voivat tutkimusten mukaan tuottaa vastaavia terveyshyötyjä kuin perinteinen laihduttaminen. Ne voivat olla myös keino laihtua, vaikka se ei ole painoneutraalien lähestymistapojen tavoite. Lisätutkimus on kuitenkin tarpeen.

The aim of the study: The aim of the study: The amount of day care used and research related to it have increased over the past few decades in Western countries, although the majority of the research has been done in the United States. Generalizing the results to Europe can be problematic because it is known that the day care system and sosiodemographics vary by country. Even though there has been some research in Europe as well, the association between day care and socioemotional development of children needs additional research. This study seeks to answer this need by examining the association of the type of childcare (day care, home care) at the age of 24 months and children’s internalizing and externalizing symptoms at the age of five. Individual differences in susceptibility to environmental influences are also taken into account by including the temperament in the study, assessed at 24 months. Methods: This study utilizes the Child-Sleep data, which consist of a birth cohort collected in the Pirkanmaa Hospital district (n=1674). The type of childcare was asked when the children were at the age of 24 months. Parents were asked to assess the child’s temperament at the age o 24 months by using the CBQ questionnaire (Children’s Behaviour Questionnaire), and the child’s internalizing and externalizing symptoms at the age of five by using the VIIVI questionnaire (questionnaire for parents about their 5‒15 -year old child’s development and behaviour). The study population was reduced to 514 children for whom the information on the variables used in this study was attainable. The results of the temperament questionnaire were received from 250 children. Child’s gender, the amount of children in the family, mother’s education and mother’s depression were controlled for. In the statistical analyses, logistic regression models were used, by which the amount of internalizing and externalizing symptoms exceeding 75 of 90 percentage cutoffs were predicted. In subsequent analyses, the different temperament traits (negative emotionality, extroversion, effortful control) were added as moderating variables. Results and conclusions: No difference was found in the amount of later externalizing between the children in day care and home care. Children in day care had a little higher probability for internalizing than those in home care. However, mother’s current depression was a stronger predictor for explaining the symptoms. Out of the temperament traits, negative emotionality increased the probablity for internalizing symptoms for children in day care, and effortful control for externalizing symptoms in home care. The results are preliminary due to the small sample size. The results point to acknowledging children’s individual differences when studying the effects of day care, paying more attention to children’s internalizing symptoms in a day care environment and supporting parents mental health.

Päivystyksen ja erikoissairaanhoidon keskittäminen supistaa toimintaa monissa pienemmissä sairaaloissa. Päivystys keskitetään 12 laajan päivystyksen sairaalaan ja 8 keskussairaalaan, joissa on ympärivuorokautinen yhteispäivystys. Lisäksi leikkaustoiminta, joka vaatii leikkaussaliolosuhteet ja anestesian, keskitetään sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen yhteispäivystys. Pohjois-Kymen sairaalasta lopetetaan leikkaustoiminta sekä päivystystoiminta supistuu. Jatkossa päivystys on lähempänä perusterveydenhuollon päivystystä kuin aiempaa erikoissairaanhoidon päivystystä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten päivystyksen ja erikoissairaanhoidon keskittäminen vaikuttaa Pohjois-Kymen sairaalaan ambulanssilla kuljetettuun potilasainekseen. Tutkimukseen kerättiin kolmen kuukauden ensihoitokertomukset keväältä 2017. Ensihoitokertomusten perusteella potilaat jaettiin muuttuneiden valmiuksien perusteella joko Pohjois-Kymen sairaalan hoidettaviksi tai muualle kuljetettaviksi. Muuttuneilla valmiuksilla 14,55 % potilasta olisi ohjautunut muualle hoitoon. Muualle ohjautuneet potilaat olivat nuorempia, heillä oli vähemmän hoidon rajauksia ja useammin matala tajunta kuin edelleen Pohjois-Kymen sairaalassa hoidettavilla potilailla. Yleisesti voitiin kuitenkin todeta, että ambulanssilla kuljetetut potilaat olivat aineistossa melko iäkkäitä. Koko aineistosta lähes 70 % oli yli 65 vuotiaita. Myös muualle kuljetetuista potilaista yli 60 % oli yli 65 vuotiaita. Aineistossa kuudesosa ambulansseista ohjautuisi muualle. Tämä on merkittävä määrä, kun mietitään Kouvolan alueen ensihoidon toimintaa ja resursseja. Ajan kuluessa vasta nähdään mitkä ovat keskittämisen vaikutukset. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että keskittämiset tulevat lisäämään ambulanssikuljetusten määrää Kouvolan alueelta Kotkan ja Päijät-Hämeen keskussairaaloihin ja tämä tulee huomioida, kun suunnitellaan ensihoidon resursseja tulevaisuudessa.

Pään ja kaulan alueen kyhmyjen diagnostiikkaan käytetään usein ohutneulanäytettä. Neulanäyte auttaa todennäköiseen diagnoosiin pääsyä ja hoidon suunnittelua. Ohutneulanäytteen hyötyä heikentävät riittämättömät näytteet sekä menetelmän matala herkkyys etenkin sylkirauhaskasvainten diagnostiikassa, jolloin hyvänlaatuinen näyte ei poissulje syövän mahdollisuutta. Paksummalla neulalla otettu paksuneulabiopsia on ohutneulanäytettä kajoavampi toimenpide, mutta sillä on osoitettu olevan parempi herkkyys kasvaimen pahanlaatuisuuden osoittamisessa. HUS:ssa paksuneulabiopsia on otettu käyttöön sylkirauhaskasvainten diagnostiikassa vuonna 2019. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme HUS:n Korva-, nenä- ja kurkkutaudeilta yhden vuoden aikana (v 2021) tilattujen paksuneulabiopsioiden tuloksia. Aineisto koostuu yhteensä 109 potilasta, joista 87:ltä otettiin paksuneulabiopsia sylkirauhasesta, 22:lta muualta kaulan alueelta. Noin 40 % aineiston potilaista leikattiin, jolloin saatiin selville kasvaimen lopullinen histologia ja pystyttiin vertamaan sitä paksuneulabiopsian vastaukseen. Histologisesti vahvistettuja sylkirauhaskasvaimia oli 32, joista yksi hyvänlaatuiseksi arvioitu kasvain paljastui pahanlaatuiseksi. Kaksi muuta neulanäytettä, joista kasvain paljastui leikkauspreparaatissa syöväksi, arvioitiin ensisijaisesti hyvänlaatuiseksi, mutta pahanlaatuisuuden mahdollisuutta ei voitu biopsiamateriaalin perusteella täysin poissulkea. Lisäksi kolmessa tapauksessa neulanäyte arvioitiin ei-neoplastisiksi muutokseksi, mutta histologiassa paljastui kasvain. Menetelmän herkkyys pahanlaatuisen sylkirauhasperäisen kasvaimen erottamiseen on aineistomme mukaan 85,7 %, tarkkuus 100 %. Kaulan kyhmyjen pahanlaatuisten kasvainten erottamisessa oli yksi väärä hyvänlaatuinen ja yksi väärä pahanlaatuinen löydös; herkkyys oli 75 %, tarkkuus 80 %. Aiempien aiheesta tehtyjen tutkimusten tapaan tämän tutkimuksen tuloksien perusteella paksuneulabiopsia vaikuttaisi ohutneulabiopsiaa luotettavammalta diagnostiikan välineeltä etenkin herkkyyden osalta. Vääriä hyvänlaatuisia vastauksia kuitenkin esiintyy, eikä näihin tule nojata liian vahvasti kliinisessä päätöksenteossa. Tutkimuksen aineisto on kuitenkin pieni ja tutkimusta jatketaan suuremmalla aineistolla.